Sauli Niinistö on viisas ja rohkea mies. Hän ei arkaile toivottaa Jumalan siunausta kansalaisille omalta, sangen korkealta paikaltaan. Uskonnottomat ovat tietenkin hieman nyreissään, mutta ei siunaus heillekään pahaa tee. Sillä siunaus on hyvän toivottamista kaikissa muodoissa. Tasavallan presidentin esimerkki rohkaisee ainakin minua jatkamaan samalla korkeamman tahon viitoittamalla linjalla. Julistankin alkaneen vuoden siunaamisen vuodeksi. Siunatkaa hyvät ihmiset, älkää kirotko! Mutta – mikä kaikki ihmisten arjessa onkaan siunaamisen arvoista?
Tuntemani pappi siunasi kerran köyhän talon ainoan lehmän. Kun ajattelen asiaa, herkistyn. Voiko olla enää paljon tärkeämpää siunaamisen aihetta? Aina kun maitoauto huristaa Hailuodon pappilan ohi, huokaisen tyytyväisenä itsekseni: ”Elämä jatkuu vielä.” Maaseutu elää. Suomen lapset saavat leipää, lihaa ja maitoa. Loppu on lähellä jos ei ole enää karjaa missään ja maitoauto on lakannut kulkemasta.
Tästä onkin luonteva jatkaa ajankohtaisesta aiheesta eli rintaruokinnasta. Olkoot siunatut myös naisen rinnat, jotka antavat elämän eliksiirin ihmisen taimelle. Älköönkä kukaan estäkö imettämistä lentokoneissa tai muilla julkisilla paikoilla tilanteen vaatiessa nopeaa energiatankkausta.
Aikoinaan Oulun piispana ollessaan Olavi Rimpiläinen siunasi laskettelukeskuksen. Rimpiläisen kerrotaan siunanneen myös savusaunan Inarissa. Tähän samaan ketjuun liitän kaikenlaiset rakkaudelliset suhteet ja hyvät aikeet ihmisten välillä. Ja – Nadja-kissan juostessa taas näppäimistölläni kesken kirjoituspuuhieni – lemmikit. Olkaa siunatut!
Hyvää uutta vuotta!
Mielenkiintoista. Siunasi laskettelukeskuksen ja savusaunan, mutta ei naisia papin virkaan?
Tutkimattomia ovat tiet. Jopa piispojen..
Ortodoksiystäväni luki kerran kirkkokuntansa tiedotuslehteä ja puhisi lukiessaan harmissaan. Kyselin, että mitä noin kiihdyttävää siellä nyt on? Hän parahti ääneen, että ortodoksikirkossa käydään siunaamassa monenmoista, mutta että silloinen ortodoksien arkkipiispa oli menossa siunaamaan erään merkittävän matkailukohteen jätekatosta. Tuhahduksesta päätellen hänen mielestään arkkipiispalla olisi selkeästi ollut tärkeämpiä työtehtäviä.
Se saattaa olla ortodokseilla sama kuin meillä luterilaisilla että mitään varsinaista työtä ei ole mutta aika pitää saada jotenkin kulumaan. Meidän arkkipiispalle milloin nöyristelee imaamia, milloin taas töräyttelee jotakin.
En tiedä, Juhani, mistä henkilökohtaisesta mykkyrästäsi ilkeät kommenttisi kumpuavat, mutta ehtymätön on kyllä kaivosi.
En todellakaan tarkoittanut kommentillani, että siunauksissa on kyse ajan tappamisesta. Enemmänkin siitä, että siunauskohteet ja niiden tarkoituksenmukaisuus herättävät keskustelua eri kirkkokunnissa.