Mainoshenkilö teki sen taas. Oli nokkela ja antoi alitajunnan laulaa assosiaatioiden helisevällä voimalla. Tällä kertaa luovuuden hedelmän sai poimia Valio.
Kadunvarsien mainoskaruselleissa pyörii nyt muunnelma: Luojasta on tullut Juoja ja tekemisestä, luomisesta, juomista. Loistavaa!
Mainos kertoo, että vielä kristillinen perinne tunnetaan ja Raamatun kaiku kiirii Suomen kansan syvissä riveissä, sillä heille kyseinen kreikkalainen juotava jugurtti on tarkoitettu. Vai meneekö mainosmies nyt riskillä ja testaa, että vieläkö kansan mieli resonoi kirkollisiin sananparsiin?
Lisäksi mainoksessa sanotaan, että kyseinen tuoteen maku on taivaallinen.
Kyllä resonoi!
Vai onko sittenkin niin, että teksti viittaa kreikkalaiseen jumaltarustoon? Tuskinpa. Entä onko kysessä piikki Kreikan huonoa taloudenhoitoa kohtaan – kreikkalaiset ikään kuin ovat juoneet rahansa. Tiedä häntä. Nyt kuluttaja jää ikään kuin tulkintojen verkkoon.
– Olli Seppälä –
LISÄYS: Facebookissa Niko Huttunen esitti asiallisen havainnon ylläolevan postauksen johdosta. Jospa mainoshenkilön sanaleikin lähtökohta onkin ollut Roger Vadimin elokuva ... ja Jumala loi naisen (1956, pääosassa Brigitte Bardot). Legendaarinen leffa. Toki siinäkin nimessä on raamatullinen yhtyes (1. Moos1:27). – Jos elokuva on lähtökohta, mainoshenkilö testaakin kansan elokuvatietämystä…
No eihän tässä mitään ihmeellistä ole. Tämähän on vaalipeliä. Huomiota kiinnitetään joihinkin asioihin, jotka eivät uskonelämässä ole tärkeimpiä, mutta tämän ajan ihmisille tärkeitä.
Jos asiat olisivat raamatullisella tolalla, niin ehdolle kyseltäisi: Kelpaanko minä? Eikä kirkon johtaviin elimiin rynnittäisi.
Kahvittelun aika alkaa olla ohi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
Rauhan rakentaminen on hyvä, mutta sitä ja kahvittelua on tehty liikaa Totuuden kustannuksella.
Koskaan ei voi erimielisten kesken kahvitella liikaa. Ukrainassa ja Lähi-idässäkin olisi jo rauha, jos olisi tappelemisen ja totuuden omistamisen sijaan kahviteltu enemmän.
Viesti on jotenkin ristiriitainen, sillä jokseenkin kaikissa yhteyksissä, joissa ko. henkilöt kertovat näkemyksistään, mainitaan heidän kuuluvan Tulkaa kaikki-liikkeeseen. Elleivät ko. henkiöiden näkemykset edusta Tulkaa kaikki-liikkeen näkemyksiä, niin mielestäni olisi kirkon jäseniä ja muitakin kohtaan kunnioittavaa kertoa se selvästi ja tehdä selkeä rajanveto siihen, mitkä ovat Tulkaa kaikki-liikkeen omat näkemykset esim. ko. henkilöiden kirkon johtoa kohtaan esittämiin arvosteluihin. Vai onko niin että sekä Tulkaa kaikki-liike että ko. henkilöt hyötyvät jollakin määrittelemättömällä tavalla tästä jatkuvan riita-asetelman ylläpidosta?
Toisille riitelyä on se analyyttinen asioiden tarkastelu ja huomioiden julkistaminen.
Mielestäni analyyttinen asioiden tarkastelu ja huomioiden julkistaminen ei ole riitelyä. Riitelyä on se, millä tavalla, millä asenteella suhtaudutaan eri tavalla ajattelevien/jonkin instanssin johtohenkilöiden mielipiteisiin, onko asenne toisia kunnioittava vai heidän näkemyksiään halveksiva ja negatiivisesti arvosteleva. Kun huomioiden julkistaminen tuodaan yleisön tietoon negatiivisesti väritettynä, synnyttää se auttamattomasti riitaa.
Täytyy kuitenkin muistaa, että se ei ole Johanna Korhosen ja Sari Roman-Lagerspetzin vika, mikäli media nostaa heitä koskevissa uutisissa esille sen, että he ovat Tulkaa Kaikki -liikkeen jäseniä.
Mielestäni Roman-Lagerspetz ja Korhonen eivät ole omissa viesteissään ilmaisseet, että puhuisivat asioista Tulkaa Kaikki -liikkeen nimissä.
Lopuksi väitän, että niin Roman-Lagerspetzillä ja Korhosella kuin myös kiistan toisella osapuolella on omia kirkkopoliittisia intressejä edistää nimenomaan omaa kantaansa. Kirkkopolitiikkaa tässä ei pelaa pelkästään toinen osapuoli. Se on aina hyvä muistaa ennen kuin nostaa ”politikointia”-kortin pystyyn.
Siinäpä se. Lukijat eivät aina erota onko asialla media vai joku muu taho kun ko. henkilöiden kerrotaan kuuluvan Tulkaa kaikki-liikkeeseen. Miksi media pitää tuota liikkeeseen kuulumisen kertomista niin tärkeänä?
Ilmainen vinkki: Sen ohella, että arvioidaan kommenttien sapekkuutta tai pohditaan, onko kyseessä mediapeli, toimituksen ja muiden henkilöiden on aina myös mahdollista arvioida, ovatko väitteet totta.
1) Onko olemassa lausunto tai kirkolliskokouksen päätös, jolla on väitettyjä lain yli käyviä seuraamuksia seurakuntien toimintaan ja päätöksiin
2) Ovatko Vantaan tai muut seurakunnat väitetyllä tavalla rikkoneen lähetysjärjestöjen yhdenvertaisuutta asettamalla eri järjestöille eri kriteereitä
3) Ovatko seurakunnat asettaneet lähetysjärjestöille uusia opillisia kriteereitä ja jos on, niin mitä ne ovat
4) Onko seksuaalieettinen tai virkakysymys oppiin kuuluva asia ev. lut. kirkossa
Sen jälkeen olisi sitten mahdollista faktapohjalta arvioida, onko puolin ja toisin esitettyyn kritiikkiiin ollut aihetta. Näyttää siltä, että väitteiden totuusarvon ja faktojen (ei mielipiteiden tai äänensävyjen) selvittäminen ei jostain syystä ole mahdollista esimerkiksi tässä median toimesta. Siihen ei myöskään tarvita kahvittelua eikä se siinä ehkä autakaan. Minusta jotenkin näyttää, että selvyys ja faktojen ja tosiasioiden kirkastaminen ja analyyttinen tarkastelu voisivat auttaa tässäkin asiassa. Sellainenkin vaihtoehto on kyllä olemassa ja kyse on yksin siitä, uskalletaanko ja halutaanko siihen tarttua. Se vaan tuntuu vuodesta toisen loistavan poissaolollaan ja uutistila täyttyy jutuista, joissa asiaa katsotaan sivusta ja ihmetellään (”nynne riitelee ja onpas sapekasta”).
Holtitonta on tämä kirkon meno. Siellä tuntuu olevan aivan erilainen toimintakulttuuri ja menettely kuin normaalissa yhteiskunnassa. Ovat ilmeisesti tottuneet toimimaan niin.
On virkistävää, että Johanna Korhonen, Sari R-L ja Jani Salminen jaksavat vielä ottaa kantaa, muuten masentaa.
Kirkon pitäisi olla esikuvallinen, mutta se onkin tapaperoinen.
tapaperoinen… ehkäpä niinkin, mutta oli tarkoitus sanoa takaperoinen
Kiitos Jani Salminen useiden erittäin hyvien pointtien esiin nostamisesta.
Puhuit muun muassa oppi-etiikka-erottelusta.
En tiedä pitääkö piispa Jolkkonen seksuaalieettisiä ja sukupuolten tasa-arvoon (esim. naispappeuteen) liittyviä asioita ”opillisina” asioina vai ei, viitatessaan näistä asioista käytävään keskusteluun ja toivoessaan, että ”seurakunnissa ei pitäisi tuhlata voimia oppiriitelyyn vaan vapautua lähetystyön tukemiseen”.
Itse pidän erottelua oppiin ja etiikkaan sekavana. Ylipäätään tämä erottelu arveluttaa, ainakin joissain keskusteluissa, kuten tässä. Välillä eettiset asiat näyttävät olevan opillisia ja välillä eivät. On vaikea ymmärtää, miten tämän erottelun logiikka menee.
Jotenkin sattumanvaraisesti joitain ihmisryhmiä koskevat asiat ovat opillisia (naiset, seksuaalivähemmistöt) mutta eivät ilmeisesti kaikki asiat, esim. avioliittoasiat, silloin kun on kyse heteroista. Otetaan esimerkiksi kysymys eronneiden heteroiden uudelleenvihkimisestä. Onko kysymys eronneiden uudelleenvihkimisestä kristilliseen avioliittoon ratkaistu opillisesti/teologisesti kirkossamme? Jos on niin milloin ja miten? Eronneita ei-leskeksi jääneitä ihmisiä kuitenkin vihitään uusiin avioliittoihin kirkossamme, vaikka ehkä asiaa ei ole koskaan ratkaistu opillisesti/teologisesti. Vielä 1900-luvun alkupuolella eronneita ihmisiä ei vihitty avioliittoon, paitsi ehkä joissain poikkeustapauksissa. Nykyään heitä vihitään ilman mitään kysymyksiä esimerkiksi siitä, onko kyseessä ”aviorikokseen” syyllistynyt osapuoli, jota ei kai (”klassisen kristinuskon” ja kirkon perinteen mukaan) voi vihkiä uuteen avioliittoon, ainakaan edellisen puolison vielä eläessä.
Suosittelisin pikemminkin kamomillateetä tai lehmuksenkukkateetä.
”Pojat on poikia” -sanonnalla hyväksytään paljon sellaista, mistä tytöt eivät tykkää.
Kamomilla ja lehmuksenkukka eivät ole teen ainesosia.
OK, sanotaan sitten hauduketta.
Mainituilla haudukkeilla on rauhoittava vaikutus. Kofeiini voi pikemminkin pahentaa asiaa.
Charlotta, arvostan viisauttasi, sillä olen sitä seurannut jo tutkimukseni aikoihin, ja muistan sinut. Vahvana naisena. Oikeudenmukaisena. Ihanaa, että olet Charlotta!
Minäkään en usko, että tästä vuosia kestäneestä sopasta selvitään pelkällä kahvittelulla, vaikka kahvi onkin ehkä pappien eniten nauttima juoma seurakuntalaistensa kanssa. Kahvi on täysin syytön osapuoli näissä mainingeissa.
Roman-Lagerspetz ja Korhonen edustaa tätä koulukuntaa. Katollisen kirkon naisjärjestön analyysi suomennettuna.
http://isovimma.blogspot.fi/2011/02/frankfurtin-koulukunta-salaliitto.html
Miksi Tulkaa kaikki -liikkeen yleiskoordinaattori Vesa Hirvonen yleensä sanoo mitään, jos Johanna Korhonen ja Sari Roman-Lagerspetz eivät esiinny liikkeen nimissä? Ei nyt sentään pidä ihan mitä tahansa kirjoittaa.
Toisaalta, liikehän täälläkin julkaistun tiedon mukaan näyttää sisäisesti olevan vähän erimielinen tästä rahanjaosta.
Mistäs liikkeestä itse olet? En kysyisi muuten, mutta sinä olet kysynyt minulta jopa, että kuulunko kirkkoon.
Ja oon kuule tehnyt seurakunnassa niin proggiksia, että on kirkkoherraa myöten mua kiitelty ja kukitettu.
Kiitosta minulta!
En kuulu mihinkään liikkeeseen paitsi peruskristillisen sanoman velvoittamaan.
Saas nähdä, mihin tämä nyt menee. Mutta Sonja Ottavainen. En kommentissani 12.09. puhunut sinusta mitään vaan Tulkaa kaikki -liikkeestä.
Johannan ja Sarin toiminta kirkossamme herättää monenlaisia ajatuksia. Yksi aivan selkeä kutsu, joka sisältyy mm.heidän piispa Jari Jolkkosta koskevaan artikkeliinsa, on selvittää suhtatumiseemme kirkossamme esiintyvään vihamielisyyteen. Minusta tämä artikkeli herättää laajemmankin kysymyksen siitä, haluammeko me tukea aggressiota, tai pitäydymmekö rauhanomaisella linjalla.
Yksinkertaisella rauhanomainen-aggressiivinen tarkastelulla voimme havaita varsin monien tässä ja joissakin aikaisemmissakin ratkaisuissaan lähteneen tukemaan väkivaltaan kallistuvia ääniä kirkossamme. Onko tämä se tie, joka johtaa rakentavaan lopputulokseen ja jolla haluamme edistää seksuaalivähemmistöjen asemaan kirkossamme?