Seurakuntapapeilla on nyt korkeasuhdanne. Töitä riittää, kun osa on lomalla tai leirillä. Ainakin hääjuhlissa on sesonki päällä.
Kun sijaistyövoimaa on kovin niukasti, alkaa vanhenevan papiston vauhti hiipua. Yksi ja toinen jää sairauslomalle, kun ei kerta kaikkiaan jaksa eikä ehdi joka paikkaan.
Mistä sijainen?
Käytännössä ei mistään, jos lähialueella ei ole virkeitä ja palvelualttiita eläkeläispappeja.
Pappeja kun ei jostakin syystä vihitä reserviin, vaan piispainkokouksen linjauksen mukaan vain silloin, kun on osoittaa vähintään 6 kuukaudeksi työpaikka.
Hiippakunnassani ei käytännössä ole työttömiä pappeja. He valuvat täältä etelään. Ei sieltäkään helpolla töitä saa, muta lienevätkö muut edut mukavammat.
Maistereita olisi jonossa vaikka kuinka, mutta he eivät saa vihkimystä, kun ei ole osoittaa riittävän pitkää työsuhdetta.
Seurakunnissa taas murehditaan kroonista sijaispulaa ja kutsutaan eläkeläisiä remmiin.
Kaikki kunnia eläkeläisille ja heidän palvelualttiudelleen, mutta minusta on jotenkin moraalitonta olla työllistämättä maisterin tutkinnon suorittaneita.
Monessa terveyskeskuksessa kandi hoitaa lähes kaikkia lääkärin tehtäviä. Hänellä on taustatukenaan joku kokenut lääkäri, jota konsultoida. Vastaavaa on muillakin aloilla.
Milloin kirkossa uskalletaan luottaa teologian maistereihin?
Nyt heiltä puuttuvat oikeudet pyhiin toimituksiin ja ehtoollisjumalanpalveluksen liturgiaan. Siksi heitä ei voi käyttää pienen seurakunnan ainoan papin tuuraajina.
Tuo Antero Virtasen mainitsema (laiton) virkakielto on valitettavasti totta.
Itse olin pari vuotta ilman papin työtä, kun en kelvannut mihinkään seurakuntaan. Noin 8 kuukautta täysin työttömänäkin.
Sivuun sysättyjä tiedän muitakin. Ilman laillista perustetta siis.
Mutta pääongelmana on minusta se, että moni teologian maisteri on odotellut jo vuosia vihkimystä. Heistä olisi (ainakin osasta) tullut hyviä pappeja, monista vielä tuleekin, mutta kirkko myös menettää heistä ison osan, jos ei vihdoin herätä tarjoamaan edes lyhytaikaista työtä.
Avioliittoon vihkimistä ja ehtoollisjumalanpalveluksen liturgin tehtävää lukuunottamatta sijaistehtäviin riittävät oikeudet on myös lehtoreilla. Lehtorin virat ovat nykyisen kirkkojärjestyksen mukaan avoimia sekä miehille että naisille.
Yksinkertaisinta olisi muuttaa piispainkokouksen ohjeistusta siten, että valmistunut teologian maisteri saisi anomuksesta oikeuden toimia lehtorina suomen ev.lut. kirkossa. Samalla tämän oikeuden voisi laajentaa myös niihin teologian maistereihin, joiden tutkinnon opintokokonaisuus poikkeaa pappisviralta edellytettävistä opinnoista.
Kannatan Jukka Kivimäen esitystä. Saako lehtori siunata hautaan? Katolisessa kirkossa naisteologilla on laajat valtuudet, muttei oikeutta siunata hautaan.
Olen kauan sitten, ennen pappisvihkimystäni, pyytänyt lehtorinoikeuksia. Ei mieslehtori liene sen kummempi kuin miesdiakonissakaan.
Kirkkojärjestyksen mukaan tuomiokapituli voi hakemuksesta myöntää oikeuden toimia lehtorina henkilölle, joka on yliopistossa suorittanut sellaisen teologisen tutkinnon, jonka piispainkokous on hyväksynyt lehtorin viran kelpoisuusvaatimukseksi.
Llehtorin tehtävänä on kirkkojärjestyksen mukaan hoitaa seurakunnassa kristillistä kasvatus-, opetus- ja sielunhoitotyötä sekä osallistua muuhun seurakuntatyöhön. Tottahan toki nuo tehtävät sopivat miehille aivan yhtä hyvin kin naisille. Viran aiempi rajaaminen vain toiselle sukupuolelle oli siis täysin perusteetonta.