Maistereille oikeuksia ja töitä!

 

Seurakuntapapeilla on nyt korkeasuhdanne. Töitä riittää, kun osa on lomalla tai leirillä. Ainakin hääjuhlissa on sesonki päällä.

Kun sijaistyövoimaa on kovin niukasti, alkaa vanhenevan papiston vauhti hiipua. Yksi ja toinen jää sairauslomalle, kun ei kerta kaikkiaan jaksa eikä ehdi joka paikkaan.

Mistä sijainen?

Käytännössä ei mistään, jos lähialueella ei ole virkeitä ja palvelualttiita eläkeläispappeja.

Pappeja kun ei jostakin syystä vihitä reserviin, vaan piispainkokouksen linjauksen mukaan vain silloin, kun on osoittaa vähintään 6 kuukaudeksi työpaikka.

Hiippakunnassani ei käytännössä ole työttömiä pappeja. He valuvat täältä etelään. Ei sieltäkään helpolla töitä saa, muta lienevätkö muut edut mukavammat.

Maistereita olisi jonossa vaikka kuinka, mutta he eivät saa vihkimystä, kun ei ole osoittaa riittävän pitkää työsuhdetta.

Seurakunnissa taas murehditaan kroonista sijaispulaa ja kutsutaan eläkeläisiä remmiin.

Kaikki kunnia eläkeläisille ja heidän palvelualttiudelleen, mutta minusta on jotenkin moraalitonta olla työllistämättä maisterin tutkinnon suorittaneita.

Monessa terveyskeskuksessa kandi hoitaa lähes kaikkia lääkärin tehtäviä. Hänellä on taustatukenaan joku kokenut lääkäri, jota konsultoida. Vastaavaa on muillakin aloilla.

Milloin kirkossa uskalletaan luottaa teologian maistereihin?

Nyt heiltä puuttuvat oikeudet pyhiin toimituksiin ja ehtoollisjumalanpalveluksen liturgiaan. Siksi heitä ei voi käyttää pienen seurakunnan ainoan papin tuuraajina.

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Toisen blogisi alla kirjoitin jo siitä, että papiksi pitäisi voida vihkiä silloinkin, kun ei olisi kokoaikaista pitempää virkaa hoidettavaksi. Esim XX seurakunnan kirkkoherran henkilökohtaiseksi apulaiseksi voitaisiin vihkiä teol maisteri MM, jolla olisi maallinen virka- tai työsuhde viikolla ja tämä tekisi korvausta vastaan sitten viikonloppuisin papin töitä.
    Tämähän ehkä heikentäisi eläkepappien sivuansiomahdollisuuksia, joten pappisliiton tehtävä on tietysti vastustaa tällaista kehitystä

  2. Kirkossamme olisi tarvetta myös sivutoimisille papeille. Tällaisia muusta työstä pääasiallisen elantonsa saavia voitaisiin käyttää pienten seurakuntien viikonlopputuuraajina ja isompienkin seurakuntien ruuhkahuippujen tasaajina. Kesälomasijaisuuksiin sivutoimiset eivät kuitenkaan taida olla mikään ratkaisu, koska hekin tietysti tarvitsevat vuosiloman.

  3. Olisipa hyvinkin ratkaisu myös kesälomasijaisuuksiin, kunhan yksi päätoiminen virkasuhteinen on kirkkoherran sijaisena. Osa-aikaiset voisivat täydentää pappistyövoimaa. Yksipappiset seurakunnat ovat näillä näkymin pian historiaa kun kaikki seurakunnat kuulunevat kohta seurakuntayhtymiin. Yhtymissä on helpompi löytää kirkkoherralle sijainen kuin yksipappisissa seurakunnissa.

  4. Eläkeläispapit eivät kyllä rahan takia tee toimituksia. Toimituspalkkiot kun ovat varsin pieniä. Kyllä se enemmän kutsumuksesta johtuvaa seurakunnan auttamista tarvittaessa on. Mutta kysyntä on kova varsinkin kesäaikoina. Siinäkin on osasyy siihen, että minäkin 67 vuotta pian täyttävänä olen vielä osa-aikatyössä pappina. Pääsyy on kuitenkin kutsumus ja henkisen vireyden ylläpito.

  5. ei tilanne ole noin yksioikoinen, olen ollut pitempään työttömänä ennen nykyistä virkasuhdettani – olen ymmärtänyt että (kirkko)lakikin on lukijasta ja tulkitsijasta kiinni – niin kuin sitä luetaan.

    Veljiä ja sisaria on eri syistä virkakiellossa eri puolilla.

Marja-Sisko Aalto
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!