Putin, Putin, olet liikaa lukenut Neuvosto-Venäjän historiaa ja luulet nyt olevasi ties mikä menneen ajan yksinvaltias, joka haluaa saada kaiken oman peukalonsa alle. Sinulla on jo Kreml, miksi pitäisi vielä olla Krim? Etkö, Ison Itäisen Naapurin Setä, tunne tätä Mini-Suomen Rauhaa rakastavaa periaatetta:
Kädenvääntö olisi ihan hyvä tapa selvitellä välejä naapureitten kanssa. Voisit mitellä voimiasi vaikka Suomi-neidon kanssa hauberiskabassa. Voittaja saa krimiturkin (siis lämpimän vaatteen, ei Krimiä ja Turkkia).
Jos sinun on ihan pakko kalistella sapeleita ja turvautua nykyaikaisempiinkin tappovehkeisiin, niin emmekö voisi sopia, että seuraavaan maailmansotaan kukin joukkue osallistuu vain yhdellä sota-aluksella? Yksi soturi / maa kaikkien muitten puolesta. Turha tässä on tarpeettomasti verta vuodattaa. Antaa sotilaitten loikoilla kasarmeilla Aku Ankkaa lukien. Siviilit voisivat tehdä kotonaan kevätsiivouksiaan kaikessa rauhassa.
Lajitovereitten teurastus on jotenkin niin eilistä. Tänä päivänä maailma valloitetaan voittamalla kansainvälisiä laulukilpailuja. Sinäkin voisit pistää peruukin päähän, ottaa valkoisen kitaran käteen ja laulaa Alla Putinovana kauniita lauluja rauhasta ja rakkaudesta.
Päätä siis pian, Putin, millaisena miehenä tahdot itse jäädä historiaan. Ota kiireesti pois se herne, jonka vedit nenääsi Sotsin talviolympialaisissa! Ja sen Suomen rajalle pykäämäsi uuden sotaleirinkin voisit purkaa. Kiitos jo etukäteen.
Keskustelkaan vaan. Ei se minua haittaa yhtään. Pitäkää arvossa kuitenkin toistenne erilaisia näkemyksiä. Sitä toivon. Voihan olla , että näin toimittekin. En tiedä, kun en itse jaksa lukea nyt mitään vähänkin pitenpiä kommetteja. Keskustelu saa jatkua ja sehän on koko Kotimaa 24:n tarkoitus. Lukijamääristä näen, että kiinnostus keskusteluun on suurta.
Sami Paajanen kirjoitti 12.09.2022 03:17
”Riitta, tässä taas tuot esille uskonpuhdistuksen oppia. Varhaiskirkon teologiassa ei noin ajateltu. Lisäksi tuot katolisen kirkon ansioajattelun ja peilaat sillä, mitä milloinkin.”
– Niin tuon. Enkö saa tuoda? Ansioajattelu on ihmisen luonnollista uskonnollisuutta. Siksi sen esiin tuominen on tärkeää, koska kristinusko ei ole ihmisen luonnollisen uskonnollisuuden mukaista lainkaan.
Sami: ”Ne teot mitä Pyhä Henki saa aikaan kristityissä, ovat hänen tekojaan. Oletko pyytänyt niitä anteeksi. Ja jos olet niin miksi?”
– Pyydän syntejäni anteeksi päivittäin ja hetkittäinkin, koska minussa elää ”liha”. Pystytkö sanomaan mitkä tekosi ovat Pyhän Hengen tekoja? Minä en pysty. Vaikka olisivatkin, eivät ne ole täydellisiä. Miksi ihmeessä Jeesus käskee meitä rukoilemaan Isä meidän rukouksessa syntejä anteeksi? Jos kerran teot ovat niin pyhät?
Olin kirjoittanut: ”Me emme kukaan pysty vapaasta tahdostamme rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. ”
Sami kirjoittaa: ”Mitä sitten? Kyllä Jumala tietää tämän. Mutta me pyrimme kaikin voimin tähän, ja Jumalan armo auttaa meitä. Näin olemme yhteistyössä Jumalan kanssa.”
– Sami, Tämä on minusta aivan kammottava lausahdus sinulta! Suorastaan uskomattoman ylimielinen. Miksi Jumala on antanut käskynsä meille, jos hän tietää ettemme pysty niitä noudattamaan ja jos ne eivät ole ongelma Jumala-suhteessa? Me olemme se ongelma ja etenkin olemme ongelma meille itsellemme. Jumala haluaa pelastaa kaikki, ja onkin ongelman ratkaissut. Mutta tämän kaltainen ylimielisyys Jumalan käskyä kohtaan, on minusta Jumalan pilkkaa. Uskovanakaan ei ihminen tätä käskyä pysty täyttämään, sen on Kristus täyttänyt jo meidän puolestamme. Ja kun uskon että Kristus on täyttänyt sen puolestani, niin jättäydyn Kristuksen ja Jumalan armon varaan.
Jos kerran pystyisimme sen niin kuin sanot yhteistyössä Jumalan armon kanssa täyttämään, niin silloinhan Kristus on turhaan kuollut ja Jumalan armo on tehty mitättömäksi. Luterilaisena uskomme täytettyyn työhön meidän puolestamme. Toki meissä viriää rakkautta Jumalaan ja lähimmäiseenkin, mutta se on aina vajavaista. Käsky jää täyttämättä.
Minä kirjoitin: ”Siksi me tuijotamme itseemme, yhä vain ja edelleen ja uudestaan, emmekä katso Kristukseen ja hänen uhriinsa meidän puolestamme. Työni ja ansioni ja pyhyyteni ja rakkauteni ja antautumiseni.”
Sami kirjoitti: ”Tästä voi sanoa, sen verran, että jos huomaat itsessäsi tämän ongelman siitä kannattaa puhua rippi-isän kanssa. Toiseksi Luther itse tutki itseään päivittäin 10 käskyn valossa. Näin hän liittyi varhaiskirkon perinteeseen. Kristityn tehtävä on tutkia itseään. Paavali sanoo; – jos me tutkisimme itseämme ei meitä tuomittaisi”.
– Tämä on täysin normaalia ihmisen syntisyydestä johtuvaa itsekeskeisyyttä, josta vapaaksi tuskin tässä elämässä täysin pääsee. Minä myönnän ja tunnustan Jumalalle että minussa on tätä syntiä.
-Itsensä tutkimisesta. Luther: ”Kun syntinen todella oppii tuntemaan itsensä, hän tajuaa olevansa syntinen. Se sana ei ole hänelle pelkkä adjektiivi, joka tarkoittaa konkreettisia tekoja, vaan se on myös substantiivi, joka paljastaa hänen olemuksensa. Hänestä näyttää, ettei hän olekaan joutunut turmaan vaan hän itse on se turma; hän ei ole vain syntinen ja kirottu vaan synti ja kirous….Ihmisestä, joka syntiä tosissaan tuntee, tulee syntisäkki, kuoleman ja kirouksen oma.”
Luther: ”Ole varuillasi etsimästä sellaista pyhyyttä, ettet enää pidä itseäsi syntisenä. Sillä Kristus ei asu muissa kuin syntisissä”.
Sami kirjoitti: ”Lopuksi puhut vanhurskauttamisen ja pyhityksen suhteesta. Luterilaisuudessa on tästä asiasta useampi mallitus. Sitten liityt luterilaiseen forenssiseen vanhuskauttamisoppiin. Tämä on yksipuolinen näkemys, vanhurskauttaminen on myös tekemistä. Jumala tekee meidät vanhurskaaksi. Jälleen kerran olet tuonut luterilaisen oppirakennelman. Tosin tätä oppia ei ollut olemassa ennen 1500 lukua.”
– luterilaisuudessa puhutaan pyhittymisestä, ei jumalallistumisesta. Me emme muutu jumaliksi. ”Uskova on samanaikaisesti syntinen ja vanhurskas, vanhurskautettu ja vanhurskautettava. Uskova on, elää, kokee ja toimii yhdessä Jeesuksen kanssa kohtalonyhteydessä. Uskova alkaa noudattaa lakia = seurata Jeesuksen esikuvaa. Kirkastumisessa = ”näkemisessä” uskova muuttuu Jeesuksen kaltaisuuteen, muttei ”Jeesukseksi”, Ei Jumalaksi eikä jumalalliseksi – minän ja sinän ero säilyy”. (Raimo Mäkelä)
Luterilaisuudessa vanhurskauttaminen on hyväksi lukemista eikä vanhurskaaksi tekemistä. Tästä riemuitsen! Kiitos Luther, että toit sen esiin! Se on Raamatussa sanottu monessa paikkaa. Jos se olisi tekemistä, niin voi minua. En koskaan yltäisi vanhurskauteen asti enkä koskaan saisi rauhaa. Jumala lukee Kristuksen ansion minun hyväkseni ja lahjoittaa minulle uskon ja vahvistaa luottamustani syntien anteeksiantamukseen. Saan olla Jumalan rakkauden kohde. Se synnyttää iloa ja rauhaa.
”Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus on lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.” Jesaja 32:17
”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Room. 5:1
Riitta nosti esille erittäin tärkeän prinsiipin. Tuo vanhurskaaksi lukeminen Kristuksen tähden on hyvin merkityksellinen asia Kristityn ymmärtää. Tämän vanhurskaaksi lukemisen Jumala siis tekee Lupauksensa mukaan Kristuksessa meidän edestämme.
Tämän perustan ymmärtäminen avaa Taivaan!