Putin, Putin, olet liikaa lukenut Neuvosto-Venäjän historiaa ja luulet nyt olevasi ties mikä menneen ajan yksinvaltias, joka haluaa saada kaiken oman peukalonsa alle. Sinulla on jo Kreml, miksi pitäisi vielä olla Krim? Etkö, Ison Itäisen Naapurin Setä, tunne tätä Mini-Suomen Rauhaa rakastavaa periaatetta:
Kädenvääntö olisi ihan hyvä tapa selvitellä välejä naapureitten kanssa. Voisit mitellä voimiasi vaikka Suomi-neidon kanssa hauberiskabassa. Voittaja saa krimiturkin (siis lämpimän vaatteen, ei Krimiä ja Turkkia).
Jos sinun on ihan pakko kalistella sapeleita ja turvautua nykyaikaisempiinkin tappovehkeisiin, niin emmekö voisi sopia, että seuraavaan maailmansotaan kukin joukkue osallistuu vain yhdellä sota-aluksella? Yksi soturi / maa kaikkien muitten puolesta. Turha tässä on tarpeettomasti verta vuodattaa. Antaa sotilaitten loikoilla kasarmeilla Aku Ankkaa lukien. Siviilit voisivat tehdä kotonaan kevätsiivouksiaan kaikessa rauhassa.
Lajitovereitten teurastus on jotenkin niin eilistä. Tänä päivänä maailma valloitetaan voittamalla kansainvälisiä laulukilpailuja. Sinäkin voisit pistää peruukin päähän, ottaa valkoisen kitaran käteen ja laulaa Alla Putinovana kauniita lauluja rauhasta ja rakkaudesta.
Päätä siis pian, Putin, millaisena miehenä tahdot itse jäädä historiaan. Ota kiireesti pois se herne, jonka vedit nenääsi Sotsin talviolympialaisissa! Ja sen Suomen rajalle pykäämäsi uuden sotaleirinkin voisit purkaa. Kiitos jo etukäteen.
Olisi osattava erottaa laki ja evankeliumi. Vaatimus ja lupaus. Kristus esikuvana ja Kristus sijaisena. Pidettävä laki ja evankeliumi yhdessä, mutta sekoittamatta niitä toisiinsa. Lain kolme käyttöä. Oikea vanhurskauttamisoppi! Evankeliumi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Legalismia ja antinomismia vastaan on taisteleva. Lihan ja Hengen taistelu on todellista ja joka päiväistä. Ristin kantamista, vanhan minän (lihan mieli) riisumista ja ristiinnaulitsemista (Gal. 5:24). Itsensä kieltämistä. Hyvän omantunnon säilyttämistä evankeliumin lupaukseen, Kristuksen sijaisuuteen puolestamme turvautuen päästämättä lakia omaantuntoon.
On muistettava veljet ja sisaret Kristuksessa, että me emme taistele ihmisiä vastaan. ”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” Ef. 6:12
”Legalismia ja antinomismia vastaan on taisteleva.” Kiinnostuin termeistä kielen näkökulmasta. Legalismi on latinalaisperäinen sana, lähtökohtana ’lex’, jolle sanakirjani antaa merkityksä: sopimus, välipuhe, ehto; lakiehdotus; laki. Viitataan selvästi hallintoon, lain kirjaimeen. Antinomismi on kreikkalaisperäinen sana, lähtökohtana ’νομός’, jolle sanakirjani antaa merkityksiä: mikä on määrätty tai säädetty, mikä on käytännön kautta hyväksytty, tapa, sääntö, määräys, laki. Kuulen tässä ns kirjoittamattomien lakien sävyn. Riitta Sistosen mainitsema taistelu on tästä näkökulmasta taistelua lain kirjainta vastaan ja lain hengen kunnioittamisen puolesta. ”Hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi (2. Kor. 3:6).”
Kun Jumalan laki on Jumalan käytössä,
– se ajaa Jumalan asiaa,
– se ajaa lähimmäisen asiaa,
– se on Jumalan toiminnan mittapuu ja väline Room. 8:3,
– se herättää minussa synnin Room. 7:7-13,
– se on minulle kuolemaksi syntieni ja syntisyyteni tähden Room. 6:10-11,
– se pakottaa minut kuolemaan pois synnistä Room. 6:10-11,
– se pakottaa minut kuolemaan pois laistakin, Room. 7:14, Gal. 2:19,
– se johtaa mahdottomuuteen syntieni tähden Room. 8:3,
– se tekee vanhurskauttamisen ja uudestisyntymisen välttämättömäksi,
– Kristuksessa on elämän Hengen laki Room. 8:2,5,
– tämä elämän Hengen laki tulee uskossa Kristukseen( = siis kun olen Kristuksessa) minun mieleni laiksi Room. 7:23, 25.
(Rov. Raimo Mäkelän ”Lain ja evankeliumin studiossa oppimaani)
Huom! Siis Elämän Hengen laki Kristuksessa tulee mieleni laiksi!
Hepr. 8:10 ”Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.”
Hes. 11:19-21 ”Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden mielen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Mutta joitten sydän vaeltaa heidän iljetystensä ja kauhistustensa mieltä myöten, niitten vaelluksen minä annan tulla heidän oman päänsä päälle, sanoo Herra, Herra.”
Room. 2:29 ”vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.”
Kol. 3:3 ”Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan,…”
Kts. myös VT: 2. Moos. 6:7, 5. Moos. 30:1-20, Ps. 51:12, Jer. 4:4, Jer. 7:23, Jer. 24:7, Jer. 30:22, Jer. 31:33, Jer. 32:38s, Hes. 11:19s, Hes. 36:26s, Sef. 3:9, Sak. 8:8,
UT: Ap- 4:32, Ap. 7:51, Room. 2:29, Fil. 3:3, Kol. 2:11, Hepr. 10:16, 17
”Teesi 7: Koska Raamattu on laki ja evankeliumi, on näiden SUHDE Raamatun ymmärtämisen ja selittämisen perusedellytys, niin että se avaa Raamatun jokaista yksittäistä kohtaa ja koko Raamattua”
Lain ja evankeliumin yhteys voidaan virheellisesti ymmärtää lakihenkisyydeksi.
Lain ja evankeliumin ero voidaan virheellisesti ymmärtää antinomismiksi.
Miten ihminen saa rauhan sydämeensä? Tämä tapahtuu kun uskova on Kristuksessa. Siksi että Kristuksessa uskova yhdistyy salaisella tavalla Kristuksen persoonan kanssa (unio mystica). Vrt. Lutherilla ”autuas vaihtokauppa”. Tällöin laki ja evankeliumi ja niiden suhde tulevat sydämeeni ja ne tulevat sinne siis oikeassa suhteessa. Tapahtuu synteesi. Laki ja evankeliumi läpäisevät suhteessaan toisensa, eivät eroa toisistaan mutta eivät myöskään sekoitu toisiinsa. Sillä Jeesus Kristus on jumalihminen, hän on persoonana yksi, mutta persoonalla on kaksi luontoa. Kristuksessa laki ja evankeliumi läpäisevät toisensa, ne eivät irtaudu toisistaan, sillä Kristus on yksi persoona. (Lue Athanisiuksen uskontunnustus). Kristuksessa ollessaan uskova saa omistaa Kristuksen kokonaan rauhakseen ja ilokseen ja voimakseen. Kristuksessa ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. (Kol. 2:2).
Sitaatteja rov. Raimo Mäkelän kirjasta ”Teesejä laista ja evankeliumista”. Suosittelen!
”Laki on Jeesus Kristus Jumalihmisenä. Evankeliumi on Jeesus Kristus Jumalaihmisenä. Lain ja evankeliumin suhde on proportionaalisesti analoginen Kristuksen jumalauuden ja ihmisyyden väliselle eli hänen kaksiykseytensä sisäiselle suhteelle.”
”Laki ja evankeliumi ilmoittavat Jumalihmisen Jeesuksen Kristuksen ja kolmiyhteisen Jumalan. Joka sanoo ’Jumala’ sanoo sillä myös ’laki ja ’evankeliumi sekä ’laki ja evankeliumi suhteessaan’, sillä Jumala on laki, Jumala on evankeliumi, ja kolmiyhteinen Jumala on lain ja evankeliumin suhde. Siten myös kukin Jumalan persoona on laki ja evankeliumi.”
”Trinitaarisesta näkökulmasta katsoen lain kolme käyttöä eivät sekoitus toisiinsa mutteivät irtaudu toisistaan, vaan ne suhteutuvat toisiinsa interpenetratiivisesti eli perikoreettisesti, samoin kuin evankeliumin kolme ulottuvuutta ja lisäksi laki ja evankeliumi kullakin luomisen, lunastuksen ja pyhityksen alueella keskenään.”
”Lain ja evankeliumin ja niiden suhteen mieltäminen kolmitahoiseksi avartaa niiden laajuuden yhtä suureksi kuin ovat kolmiyhteisen Jumalan koko olemus ja toiminta. Siksi niistä avautuu suorastaan koko todellisuuden tulkinta”.
”Laki ja evankeliumi edellyttävät ihmisen mieltämistä Jumalan analogiana minän ja sinän suhteeseen. Laissa ja evankeliumissa Jumala minänä kohtaa sanoilla ja puheella ihmisen sinänä. Jumalan puhutteluun ihminen vastaa samanrakenteisesti.”
Jeesusta Kristusta ei meille ole olemassa ilman Raamattua, Jumalan sanaa, josta opimme tuntemaan Jeesuksen. Mutta miten on kirkossa?
” Laki-evankeliumi edellyttää, että Raamattu ymmärretään ja tunnustetaan Jumalan ihmiselle kohdistamaksi puheeksi. Jos Raamattu on (vain) todistusta varhaiskristittyjen uskosta, se ei voi lakina ja evankeliumina puhutella ketään. Raamatun mieltäminen kuvauksiksi ihmisten uskonnollisista kokemuksista turhentaa ja tuhoaa sen ilmoituksena sekä minän ja sinän suhteesta, että laista ja evankeliumista. Laki ja evankeliumi suhteessaan eivät voi sisältyä myyttiin, sillä sellaisessa kukaan ei puhuttele ketään sinänä”.
”Muodoltaan laki on Jumalan vaatimus ihmiselle, jonka tulee vastata siihen olemisellaan, tekemisellään ja kokemisellaan. Muodoltaan evankeliumi on Jumalan lahja ihmiselle, joka saa ottaa sen sellaisen vastaan kiitollisesti vapaudekseen, rauhakseen, motivaatiokseen, voimakseen ja ilokseen yrittämättä olla jotakin, tehdä jotakin ja kokea jotakin. Tällaisina ne ovat toistensa vastakohtia, ja evankeliumi seuraa lakia Jumala-suhteessa. Ne ovat kuitenkin aina myös rinnakkain ja sisäkkäin.” (Raimo Mäkelä, Teesejä laista ja evankeliumista).
”Lain ja evankeliumin ja niiden suhteen avulla on jatkuvasti paljastettava legalismi ja antinomismi niiden vääristyminä, jotka tuhoavat ne”.
Martti Pentti, tässä ei nyt auta sanojen etymologian tutkiminen kovinkaan paljon, vaikka silläkin on tietysti paikkansa.
Laki on myös raja, katto, jonka ylitse eikä alitse saa mennä. Ei saa myöskään kiertää. Kuten lasten laulussa ”Leijonaa mä metsästän” sanotaan: ”Edessä on ruohikko, edessä on ruohikko, tiheä viiltävä ruohikko, tiheä viiltävä ruohikko. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää. Täytyy mennä lävitse”.
Mikä avuksi? Raamattu, Jumalan sana.
”Mikä avuksi? Raamattu, Jumalan sana.” Raamattua ei mielestäni tule lukea lakikirjana. Vanhassa testamentissa on ’pykäliä’, joiden kirjaimellinen noudattaminen ei tule kysymkseenkään. Jeesuksen esikuva osoittaa, että rakkaus lähimmäistä kohtaan ohittaa lakiin kirjatut puhtaussäännökset. Kristittyjä ei ole kutsuttu välttämään paheita vaan tekemään kaikin voimin hyvää.
”Jeesusta Kristusta ei meille ole olemassa ilman Raamattua, Jumalan sanaa, josta opimme tuntemaan Jeesuksen. Mutta miten on kirkossa?”
Alkukirkolla ei ollut Raamattua, lukutaito oli harvojen käsissä. Kirjat olivat kalliita. Voidaan siis ajatella, että ilman kirjallisia tekstejä tultiin hyvin toimeen. Jeesuksen opetukset kirkko säilytti suullisen tradition muodossa joka oli varhaiskristittyjen Raamattu. Myöhemmin osa tästä suullisesta traditiossa sai sitten kirjallisen muodon. Osa ei saanut, vaan elää kirkon liturgisessa elämässä.
Raamatun tekstit myös lisääntyivät Jeesuksen kuoleman jälkeen apostolisessa opetuksessa. Kirkolliskokous myös arvio kaanonin kirjoja ja osa rankattiin pois. Kirkko myös auktorisoi, kaanonin rajat ja niiden tulkinnan. Yksilöllinen individualistinen tulkinta torjuttiin.
Raamatun teksteistä myös kehitettiin ja jalostettiin kristilliset opit. Tämä kesti vuosisatoja. Raamatussa ne olivat idullaan ja ne täytyi Pyhä Hengen valaistuksessa avata. Tässäkin kirkolla ja ekumeenisilla konsiineilla oli auktoriteettinen asema.
On hyvä lukea Raamattua, ja noudattaa Herran lakia. Raamattu on yksi tradition osa, kirjallinen sellainen, mutta Raamattu ei ole kaikki, sillä Jumalan ilmoitus on laajempi kokonaisuus, joka ei kavennu vain kirjallisen tekstiin.
Olen Sami eri mieltä. Minä tiedän kaiken tuon mitä kirjoitit. Traditioita ei tuoda Raamatun rinnalle eikä yläpuolelle. Raamattu yksin. Piste.
Ja Herran lakia voi noudattaa ja ”täyttää” vain Kristuksessa oleva uskova. Eli näin:”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edrstäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.” Gal. 2:19-21
Paavali puhuu tässä koko laista eikä kuten väität ympärileikkauksesta.
Riitta, en ole puhunut mitään ympärileikkauksesta. Paavali ei ollut ilman lakia, eikä kukaan kristitty ole, vaan täyttää sitä enenevässä määrin.
Toiseksi Raamattu on osa traditiota. ”Raamattu yksin” on uskonpuhdistuksen lanseerama harha. Raamattu ei ole koskaan yksin, eikä kirkko ole ikinä suhtautunut Raamattuun näin. Raamattu ei yksin määrittele asioita, koska se käytännössä johtaa siihen, että jokainen itse määrittelee asiat, miten oikeaksi kokee. Tämän harhan torjumiseksi kirkolla yksin on tulkinnan oikeus, ei yksilöllä. Kirkko taas tulkitsee, opettaa Raamattua ekumeenisten konsiilien kautta ja asettaa rajat. Luterilaisen Raamatun tulkinta poikkeaa tästä ja on valinnut toisen tien. He ovat irroittaneet Raamatun kokonaisuudesta ja lukevat vain yhtä lehteä. Näin Raamattu yksin periaate jakaa luterilaisen kirkon, kuten on tapahtunutkin. Heille Raamattu on jatkuvan kiistelyn ja tulkinnan kohde.
Yksin Raamattu periaate ei siis riitä, vaan johtaa harhaan, ja splittaa koko Raamatun, tuhanteen tulkintaan. Se joka ei tätä ymmärrä ei ymmärrä kokonaisuutta, vaan on Raamattu harhan vallassa.
Martti Pentti, ymmärsit juuri väärin. Se olikin arvattavissa.
”Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä.” Tämä on ’νομός’, sisäinen tieto oikeasta ja väärästä. Se on eri asia kuin hallintoelimissä päätetty lakiteksti ’lex’. Oikeusistunnossakin ratkaistaan vain, mikä on laitonta ja mikä laillista, puuttumatta oikeastaan siihen, mikä on oikein ja mikä väärin, hyvää tai pahaa. Ymmärrän legalismin lähinnä lain kirjaimeen keskittymisenä. Antinomismi käy syvällisemmin sisäistä oikeustajua vastaan.
Voi vain kuvitella, miltä tämäkin kiistely vaikuttaa niistä, jotka eivät Kristusta tunne tai jotka vasta etsivät… autuaan tietämättöminä.
Väittely ”ratkaisukristillisyydestä” on aika kimuranttia, kun sillä tarkoitetaan eri asioita eri ”piireissä”.
Olen sellaistakin nähnyt, että mielestäni ihan tervettä evankeliumin julistusta väitetään ”epäterveeksi luterilaisuuteen sopimattomaksi ratlkaisukristillisyydeksi”. Jäi sellainen tunne, että todellisuudessa vastustettiin ns. herätyskritillisyyttä – joka sekin on varsin yleisluontoinen käsite tai määrittely. (”Vastustaja” edusti käsittääkseni liberaalia tulkintaa; ei kerrottu, mikä olisi ”oikeaa”.)
Itse näkisin, että evankeliumin julistamista on niin erilaista. Tarvitaan toki syvällisempää opetusta mutta sen kuunteleminen taitaa keskittyä niihin, jotka ovat jo jollain tavalla ”sisäpiirissä”.
Tunnen mionia, jotka ovat evankeliumin löytäneet hyvinkin erilaisista ”piireistä”. Ja toki on niitäkin, jotka ovat joutuneet ”lillukanvarsien” (noin karkeasti kuvaten) syövereihin perusteiden jäädessä pinnalliseksi.
Onko niin, että kristilllisyys (yhä) pirstaloituu ajassamme?
Mitä historia todellisuudessa opettaa – ettei taideta oppia…?
Jukka, mietin vain sitä että aina on kiistelty ja jouduttu taistelemaan harhaoppeja vastaan. Kirkko yrittää aina enemmin tai myöhemmin vaientaa ne evankeliumin julistajat, jotka osoittavat yksin Kristukseen ja sanovat ”Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin”, kuten Johannes Kastaja teki. Ja kuinka kävi? Mestaus, pää vadille.
Jos ihmisiä alkaa paljon tulla herätykseen ja uskoa Kristukseen, niin johan kirkossa ovat vallanpitäjät hermostuneet. On vainoa, on bullaa, uhkailuja, rovioita, salaliittoja, viralta panoja, siirtämistä toisiin tehtäviin jne. Onhan tämä nähty kirkon historiassa moneen kertaan.
Mielestäni tämä vaino kyllä alkoi jo heti Raamatun alkulehdiltä. Niitä, jotka uskoivat ”vaimon siemeneen” Kristukseen on aina vainottu ja tullaan vainoamaan. Uskova samaistuu Kristukseen ja on osallinen Kristuksen pilkasta ja kärsimyksistä.
Profeetat, apostolit ja itse Jeesus Kristus tapettiin. Tällaisia ovat vallanpitäjät, ne joilla valta on noussut hattuun ja jotka ”palvovat vatsaansa”. Kristus on kai heille edelleen kilpailija. Kansa , vallanpitäjät ja kirkkolaitos tahtovat mieluummin Barabbaan kuin Kristuksen.
” Mene siis nyt ja kirjoita se tauluun heidän läsnäollessaan ja piirrä se kirjaan, että se säilyisi tuleviin aikoihin, ainiaan, iankaikkisesti. Sillä he ovat niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia, jotka sanovat näkijöille: ’Älkää nähkö’, ja ennustajille: ’Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä.”
Hepr. 11:36 ”toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä – he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.”
Paavali kirjoittaa Korintin seurakunnalle: ”Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut; olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.” 2. Kor. 11:24-28
Huomasin äskettäin että tuossa Paavalin listassa on mainittu juuri niitäkin asioita, joita Jeesus mainitsee Matt. 25: kun Ihmisen Poika kirkkaudessaan tulee tuomitsemaan ihmiset ja istuu Isänsä valtaistuimelle. Mm. Nälkä, jano, alastomuus, vankeus. Ja lisäksi tuo ”outona oleminen” voitaisiin ajatella olevan evankeliumin julistajan tehtävä, koska evankeliumi ei ole ihmisten mielen mukaista. Lisäksi on se kohta vesilasillisen antamisesta jollekin apostolin nimen takia. ”Portto” Raahabin tarina jne. Vanhurskaus näkyy teoissa, hedelminä.
Niin että mitähän Kristus mahtaa sanoa niille, jotka myös vainoavat hänen vähimpiä veljiään eivätkä ainoastaan laiminlyö sokeina heidän tukemistaan? Voisi kysyä kirkolta juuri tuon paljon käytetyn kysymyksen että ”miten meni niin kuin noin omasta mielestä ?”
.
Riitta,
En tarkoittanut, että olisi väärin ”kiivailla” oikean opin puolesta tai/ja harhaoppeja vastaan.
En sinänsä kritisoinut sitä, että perusteellisestikin keskustellaan (tai väitelläänkin) asioista. Harhaopit on toki ”elimnoitava”. Uusi asia ne eivät toki ole, kuten totesit.
Tosin joskus ”harhaoppiseksi” on saatettu julistaa sellaisistakin asioista, joissa on ”tiettyä tulkinnallisuutta” ellei peräti keskinäistä ymmärtämättömyyttä.
Näkökulmani oli, että helposti evankeliumin ydin jää kokonaan tuomatta julki sellaisella tavalla, että se on kaikille ymmärrettävä. Ydin ei itsessään ole niinkään mutkikas – vaikka tuskin sitä kukaan täydellisesti ymmäärtää.
Suuri puute yleisesti mielestäni on, että evankeliumin ydin(asiat) ei tule esiin kovinkaan hyvin – eikä ”autuas tietämättömyys” saa evankeliumin valoa. Harhaoppikeskustelutkin jäävät monelle hämmennykseksi, jos ydintä ei tunneta. Olisiko kirkolla/kirkoilla tässä oppimista (virheistäänkin)?
Tunnistetaanko aidot kristityt siitä, mistä Mestarimme heidät halusi tunnistettavan?
Martti Pentti, vieläkään et ymmärrä. Antaa olla.
Legalismia vastaan taistellaan illegalismilla ja antinomismia vastaan nomismilla. Kirjainta vastaan taistellaan Hengen asein. Miten sinä asian ymmärtäisit?
Puhut Martti Pentti nähdäkseni ns luonnollisesta laista. Sehän jokaisella ihmisellä on omassatunnossa, jos ei ole paatunut. Tästä Paavali puhuu Room. 1:19-20. Mutta kuinkas kävikään Room. 1:21. Ja sitten seuraus tästä Room. 1:22-32.
Samoin Room. 2:14-16.
Ja Paavali osoittaa että niin pakanat kuin juutalaiset ovat syntisiä, synnin vankilassa.
Onko synti laittomuutta? Eikö se ole jumalattomuutta, jotakin muuta ja enemmän kuin lain rikkomista? Jeesus nuhteli usein juuri kansansa oikeusoppineita, jotka noudattivat tarkasti lakia, mutta jättivät tekemättä sen, mikä oli hyvin ja oikein.
Martti Pentti, tämän kerran vielä kirjoitan. Sinä tartut edelleen yksittäisiin sanoihin ja yrität kääntää asian tapasi mukaan toiseksi ja pois itse asiasta. Ihan yksi ja sama jumalaton tai laiton tai synnissä elävä ihminen.
”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” 2. Tess. 2:3-4
Jeesus sanoo: ”Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” Matt. 24:12-13
Hyvää syksyä ja Jumalan siunausta kaikille!
Martti P. Synti on sekä laittomuutta että jumalattomuutta, koska Jumala ilmoittaa tahtonsa laissa ja jumalattomuus on Jumalan lain 1. Käskyn rikkomista.
Lisäys Martti P.lle. Legalismilla tarkoitetaan kristillisissä yhteyksissä yleensä sitä, (1) että erilaisten sääntöjen noudattaminen tehdään keskeiseksi uskonelämässä; (2) lainomaisuutta, jossa ehdoton armo ja ehdollinen laki sekoitetaan niin, että omatunto ei saa rauhaa. Uusprotestantismissa ajateltiin lisäksi, että (3) laki edustaa ulkoisia sääntöjä, opillisuutta ja jopa Raamatun ”kirjainta” vastakohtana evankeliumille, vapaalle hengen uskonnolle, joka suhtautuu suurpiirteisesti mm Raamatun ilmoittamaan oppiin. Minun mielestäni Sinä edustat usein juuri tällaista ns. liberaaliprotestantismin mukaista tulkintaa laista ja evankeliumista. Se on ymmäräkseni vanhentunut, toistasataa vuotta vanha tulkinta.
Hyvähän se on että uskoa puolustetaan vahvasti ja tinkimättä. Usein kovimmat ja pahimmat erimielisyydet eivät ole niistä asioista joista Raamattu selkeästi puhuu, vaan niistä joista se ei selkeää kuvaa anna.
Kummallista miten juuri sellaiset asiat voivat ukovien välit jopa rikkoa.
Paavali tunnusti, että jokainen meistä erehtyy monessa kohdassa. En siksi pidä edes rakasta Luterilaisuuttani ainoana oikena ja virheettömänä.
Pekka, minusta Lutherin kirkastama Paavalin vanhurskauttamisoppi on varsin selvästi sanoitettuna Raamatussa. Se mikä haraa vastaan on itseriittoinen ja vallanhaluinen ihminen.
Vanhurskauttamisoppi oli myös suurin syy miksi syntyi luterilainen kirkko. Tuo yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Tuossa asiassa ei anneta piiruakaan myöten periksi. Ei samanmielisyyttä tarvitse hakemalla hakea eikä pidäkään. Tuskin sitä löytyy tässä ajassa. Uskontunnustukset ovat riitävä perusta, jossa yhteys löytyy.
Minä en halua riidellä kenenkään kanssa, vaan haluan elää sovussa. Mutta luterilaisesta identiteetistäni pidän kiinni. Ei tarvitse olla samaa mieltä. Minä olen löytänyt helmen enkä siitä luovu.
Riitta Sistonen toteat Martti Pentille seuraavasti:””Puhut Martti Pentti nähdäkseni ns luonnollisesta laista. Sehän jokaisella ihmisellä on omassatunnossa, jos ei ole paatunut. ””
Siis mitä on ”luonnollinen laki” ja mitä ”paatunut omatunto”?
Mistä näkee nuo edellä olevat?
Entäpä martti Pentin esille tuoma ”””Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä.” ?
Mitä tämä tarkoittaa verrattuna siihen mitä Jeesus sanoo:””Matt. 15:19 ””Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.””
Ari Pasanen, luonnollinen laki on se minkä Jumala on luomisessa jo meille antanut, niin että tajuamme luonnostamme kun teemme väärin. Silloin omatunto soimaa. Samoin ihminen omassatunnossaan ymmärtää, että tulisi toimia oikein. Lue nuo Raamatun kohdat, jotka kirjoitin.
Kun ihminen on uskossa Kristukseen, Jumala on antanut uskovalle uuden sydämen ja mielen. Lait on kirjoitettu sydämeen, sillä Kristus asuu siellä.
”Lutherin oma teologia perustuu suurelta osin ristin teologiaan. Ajatus Kristuksen täydellisestä sovitustyöstä johti Lutherin vastustamaan aikansa merkittäviä teologeja, luten Eckiä ja Erasmusta, jotka yhä pitivät vanhurskauttamista sydämiin vuodatetun rakkauden tuloksena. Vanhurskauttamisopin lisäksi ristin teologia auttoi Lutheria määrittelemään predestinaation uudelleen. Edelleen hän pystyi tarkentamaan näkemystään lain ja evankeliumin erottamisesta. Ja lopulta mainio onnellisen vaihtokaupan ajatus perustuu sekin ristin teologian vahvaan lähtökohtaan. Raamatun tulkinta saa tukea luterilaisesta perinteestä, ja uskonpuhdistuksen tärkeimmät helmet ohjaavat samalla Uuden testamentin sovitusteologian ja pelastusopin keskeisimpien kohtien äärelle.” (”Oikein väärin ymmärretty Raamattu, Pyhien tekstien tulkinnan periaatteista”, Timo Eskola)
Luther loi ristin teologian vastauksena, korvatakseen ja sanoittaakseen katolisessa teologiassa olevan vastaavan ajatuksen. Joten tämä ristin teologia ei ole mikään uusi käsite.
Jumalan rakkaus on tietysti vuodatettu sydänmiin RM 5. Predestinaatiosta Eskola muistaakseni opettaa toisin kuin tunnustuskirjat ja Luther.
Lain ja evankeliumin erottaminen on hiukan harhaan johtamista, eikä sillä jaolla tee oikeastaan mitään. Lain ja evankeliumin erottamiseen on piilotettu muita teologisia malleja. Ja aparaatti on luotu tätä varten. Sanottakoon, että kristitty kuitenkin pyrkii täyttämään päivittäin Jumalan lakia.
Onnellinen vaihtokaupan käsite on jo löydettävissä lutheria paljon aikaisemmin.
Mutta mikähän on se luterilainen traditio ja miten se poikkeaa varhaiskirkon traditiosta. Mikä on oikeastaan luterilainen traditio, miten se on määritelty ja missä?
Mielenkiintoisen pienen yksityiskohdan aikoinaan havaitsin Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisusta. Siinä eräässä kohdassa sain sen käsityksen, että useampi mieltäisi itsensä luterilaiseksi kuin kristityksi.
En tuosta tee muita johtopäätöksiä mutta että minua aisa mietitytti enemmänkin.
En vuotta muista, enkä asiaa tarkemmin – mutta en ole unohtanut sitä miettineeni.
Onko kyse vain siitä, että luterilaisuus on suomalaisille nimenomaan identiteettikysymys – vastakohtana Etelä-Euroopan katoliselle identiteetille, siis kyse on kulttuurisesta identiteetistä. Halutaanko myös tehdä ”pesäero” katoliseen yhteiskuntafilosofiaan (–> politiikka)? Näin siitä huolimatta että ”luterilaisuutta” tuskin todellisuudessa monikaan syvemmin tuntee (kuten tutkimuksen tuloksista ilmenee – ei juuri enää uskota Jeesukseen Jumalan poikana ym.). Puhutaan helposti ”luterilaisesta uskosta” vaikka ajatellaan identiteettiä enemmänkin. Muilla tunnustuskunnillakin lieneen ”identiteettihakuisuutta”.
Ehkä tällaisten tekijöiden vuoksi itse puhuisin mieluummin aidosta (tai ”klassisesta”) kristinuskosta – ja armosta pelastuksen perusteena meille – syntisille kuin minkään tunnustuskunnan opista tai korostuksesta, ellei todella ole tarpeen tai selventävää. Ei identiteetti sinänsä ”väärin” ole tietystikään, onhan se ihmiselle tärkeää.
Nyt lähestytään blogini vaarallista ydinkohtaa: suuntautuuko kirkkomme Luterilaiseen identiteettiin , vai Luterilaiseen oppiin. Joku kun voi sanoa pitävänsä tätä kirkon oppia oikeana, mutta ei kykene kuitenkaan sanomaan mikä, jossain muussa on väärin. Tämä kertoo vahvasti juuri tuosta Luterilaisesta identiteetistä. Ollaan oikein hyviä Luterilaisia, mutta ei tiedetä miksi oppimme on muita parempi.
Vanhurskauttamisoppia pohdin hyvin käytännölliseltä kannalta. Se tuottaa minulle sen suuren taivaalisen ilon, jonka enkelit lupasi paimenille. Täydelliseti kelvottomana saan uskoa Jeesuksen täydellisen kelvollisuuden oman kelvottomuuteni tilalle ja omistaa siis Jeesuksen koko pyhyyden ja puhtauden. Mikään ei voi olla suurempaa iloa tuottavaa. Tämän kaiken saan omistaa todellisena ja se aina uudelleen ja uudelleen täyttää sydämeni valtavalla ilolla. Eikä tässä ole kyse jostain teoriasta , vaan ihan käytännön sovellutuksesta.
Pekka Veli. Oppi ja identiteetti ovat saman kolikon kaksi eri puolta ja ne kuuluvat yhteen. Vanha luterilaisuus – herätysliikepietismin ryydittämänä – oli hyvin käytännöllisesti suuntautunutta: miten synnit saadaan anteeksi ja päästään taivaaseen samalla kun täällä elämässä rukoillaan ja tehdään ahkerasti työtä. (Puhe ”kuolleesta puhdasoppisuudesta” on paikkansa pitämätön myytti ellei sitten tarkoiteta 1700-1800 -luvun taitteessa vallinnutta karmeaa moralisoivaa opetusta, joka sisällöltään poikkesi vanhemmasta luterilaisuudesta vaikka piti muodollisesti kiinni lainsäädännön paaluttamasta oppisysteemistä).
En tarkoita identiteettiä tässä mielessä. Arvasin jo kirjoittaessani, että tähän sanaan taas saatetaan tarttua. En hyvänen aika suuntaudu mihinkään identiteettiin! Vaan pidän kiinni luterilaisesta vanhurskauttanisopista! Minusta tämä on nyt todella teennäistä mustamaalausta. Tosin arvaan mistä se johtuu.
Olen niin kauan kuin täällä olen kirjoittanut, tuonut esille evankeliumia ja vanhurskauttamista niin kuin se Paavalin kirjeissä on. Siis lainaamalla Paavalin sanoja. Ne ovat hyvin selviä sanoja. Luther ei ole minulle jumala. Hänkin on ollut erehtyväinen ihminen. Mutta se mitä Paavali on kirjoittanut, on ninulle Jumalan sanaa. Hän sai sanojensa mukaan evankeliuminsa itse Kristukselta. Jos tätä ei usko, niin sitten ei usko. Sitten evankeliumi ei ole tosi ja olemme synneissämme kuoleman omat. Voi lopettaa kirjoittamisen ja pähkäilyn.
Minulle on vanhurskauttaminen näin kirkastunut ja siitä pidän kiinni. Juuri siksi olen luterilainen ja sellaisena pysyn.
Minulla on myös paljon kokemusta roomalaiskatolisesta kirkosta, koska olen asunut Baijerissa. Olen kolunnut Saksan kirkkoja taatusti enemmän läpi kuin kukaan täällä kirjouttavista. Olen kolunnut Wittenbergin, Erfurtin, Wartburgin, Eisenachin Berliinissä asuessani. Minua vain ärsyttää tämä jatkuva näykkiminen. Joten tähän lopetan.
Pekka, minä pystyn sanomaan mikä room.kat. opissa on minusta väärin. Se on juuri tuo sydämeen vuodatettu rakkaus, joka saadaan hyvän työn ansion perusteella. Se on tuo kohtuullisuus- ja ansiollisuusoppi, jossa Kristuksen ristintyö mitätöidään. Koko vanhurskaus on luuloteltua vannhurskautta, jolla ei ole perustusta ja pohjaa Kristuksessa sovitustyössä. Kohtuullisuuden perusteella sitten ekan hyvän työn ja vuodatetun rakkauden jälkeen Jumala jää sitten velkaa ihmiselle eikä voi muuta kuin antaa armonsa.
Riitta S. Välihuomio: Termi ”identiteetti” on tällä hetkellä muodissa varsinkin vapaakirkollisuudesta inspiraatiota hakevien kristittyjen parissa (”mikä on identiteettimme Jumalan lapsina/kristittyinä” jne). Uskonvanhurskaus kun taitaa vastaavasti olevan poissa muodista. Ei tuo termi pahasta ole kun vain tiedetään mitä tarkoitetaan.
”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. Room.3:19-28
Niin Paavali, kuin Luther olivat vihattuja, Paavali Juutalaisten puolelta ja Luther Rooman Kirkon puolelta, Paavali pääsi hengestään julistamansa Evankeliumin tähden, samoin meinasi käydä Lutherille, jonka ”pää oli jo pölkyllä”, mutta ystävät hänet vaivoin saivat piilotettua vainoojilta. Entäs Jeesus, miksi Hänet piti tappaa sanojensa tähden?
On siis hyvä joskus miettiä, minkä tähden ja mitä niin radikaalia oli Jeesuksen sanomassa, Paavalin ja muiden martyyreiden sanomassa, ja Lutherin sanomassa?
Oliko se radikaali sanoma tämä: ”Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” Room.10:4 Vai tämä:
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. Room.8:1-4
Luther nosti vain esiin Paavalin ajatukset aikansa Kirkossa ja seuraukset on luettavissa historiasta… Mikä Paavalin sanomassa oli niin pahaa, että Paavi ja hänen teologinsa hyppivät seinille ja janosivat Lutherin henkeä?
Olenko samaa mieltä Paavalin ja Lutherin kanssa? Jos olen, niin ei Jeesuksenkaan sanat tuota harmia, vaan päinvastoin, Iloa ja Rauhaa.
Kiitos Ismo🙏. Juuri näin ja aamen.