Kun eteläisessä metropolissa suomalaisten rakentama hotelli siirtyi markkinatalouden piiriin, voitiin avata myös kerros, johon hissi ei koskaan pysähtynyt. Sieltä löytyi nykypolitiikan hautomo, jonka motto on: Kaikki kannattaa tallentaa mitä voi niin ystävistä kuin vihollisista, kun ei tiedä mikä tieto osoittautuu kultajyväksi. Siellä oli nimittäin seinillä pienehköjä nauhureita hyvin mittava määrä.
Pottuja maksetaan pottuina, vaikka ne olisivat ylivuotisia. Mitään ei anneta anteeksi, vaan odotetaan tilaisuutta perunakaupalle. Mediassa vilahtelee luontevasti miten s-postissa on sanottu ja todistusaineisto on relevanttia, vaikka tavallaan se on laitonta kaapata ja julkaista ihmisen s-postiviestintää, jos ei ole saanut asianomaisen kädestä asiaa. Tietolähdesuoja on tärkeä, mutta myös sen suojissa voi olla liikehdintää, joka ei kaikin osin ole ihan oikeaa toimintaa.
Olemmeko muuttuneet brutuksiksi, joka edessä kumartaa kohteliaasti, mutta viitanliepeessä on iskuvalmis tikari, joka toimii nopeasti ja tehokkaasti omaksi hyväksi. Amerikassa sanotaan olevan uudella johtajalla ns kuherrusaika, että hän voi istua tuolilleen ja katsella ympärilleen ja oppia tunnistamaan housen apuväkeä. Vasta vähän myöhemmin käydään rankemmin asioihin. Suomessa on vähän toinen tyyli. Uuden ministerin pitää olla täydellinen heti, vaikka ei ole vielä tutustunut kaikkiin ministeriön virkamiehiin. Eli henkilö astuu virkaansa luottavaisena ja asiallisena, mutta ei vielä tiedosta ilmapiirin raadollisuutta.
Onko valta niin makeaa? Ja vallanhimo niin vallitseva, että kestää huudon eduskunnassa, syyttelyt ja pilkanteot, jollaisena istunnot näyttäytyvät televisiosta katsottuna. Kun kuitenkaan palkka ei ole vihreitten oksien vertaista. Ja kuitenkin Esivalta on Herralta! Mietityttää millaisena Herramme Suomen kansan näkee? Olisiko tämän päivän betlehemin seimi kauppakeskuksen ikkunassa edistämässä kulutusta?
Sekulaari maailma siirtää kristinuskoa marginaaliin, koska muilla asioilla on niin paljon parempi tuotto. Olemmeko myös kristikunnassa tuomassa lisää hyvää keskuuteemme? Hyvää joka on parhaan vihollinen?
