Viime aikoina elokuvissa on käsitelty mielenkiintoisella tavalla merkittävien kristittyjen elämää ja toimintaa. Suomalaisittain monestakin syystä kiinnostava Tolkien käsittelee J. R. R. Tolkienin elämän alkupuolta. Tolkienin kristillisestä vakaumuksesta on elokuvassa aavistuksia, mutta pääosaan se ei missään vaiheessa nouse. Kaksi paavia yhdistelee faktaa ja fiktiota. Kristinuskolla ja sen vaikutuksilla elämään – ja päinvastoin – on luonnollisesti merkittävä rooli paavin ja kardinaalin ja sittemmin istuvan paavin ja emerituksen keskusteluissa.
Tähän ketjuun liittyy sujuvasti Terrence Malickin A Hidden Life. Se tuo elokuvateattereihin autuaaksi julistetun Franz Jägerstätterin tarinan.
Franz Jägerstätter on itävaltalainen maanviljelijä ja perheenisä, joka kutsutaan tarttumaan aseeseen kansallissosialistisen Saksan puolesta 1940-luvulla. Jägerstätter kieltäytyy palvelemasta vääräksi katsomaansa järjestelmää ja vannomasta uskollisuuden valaa Saksan johtajalle Adolf Hitlerille, mikä johtaa Jägerstätterin vangitsemiseen.
Jägerstätterille tarjotaan kahta tietä: Valaan sitoutuminen vapauttaisi hänet, ja aseellisen palveluksen sijaan hän saattaisi päästä toimimaan muissa tehtävissä. Valasta kieltäytyminen olisi sen sijaan tuhon tie. Jägerstätterin vaimo jäisi leskeksi ja lapset isättömiksi. Jägerstätter ja hänen protestinsa katoaisivat historian kaaokseen ja unohdukseen. Jägerstätter valitsee sen tien, jonka kokee oikeaksi.
A Hidden Life sopii erinomaisesti paastonaikaan. Elokuva on kokonaisuudessaan matka vuorelta kohti yksinäisyyttä, kärsimystä ja tuhoa. Sen kuvat, sanat ja musiikki viittaavat klassisiin passiokertomuksiin. Malickin kuvaama Jägerstätter ei ole oman tiensä kulkija vaan Kristuksen seuraaja. Elokuvassa kirkkoon kuvia maalaava taiteilija lupaa maalaavansa kerran todellisen Kristuksen, joka on jotain muuta kuin ihmisten toiveiden mukainen Kristus. Nähdäkseni Malick toteuttaa elokuvallaan taiteilijan lupausta.
Jägerstätterin vakaumus on tarpeellinen viesti maailmassa, jossa uskonnoista ja vakaumuksista etsitään apua, tukea ja hyötyä muille pyrkimyksille. Monesta näkökulmasta arvioiden Jägerstätterin toiminta oli mieletöntä. Jäykkäniskainen ele aiheutti kärsimystä miehelle itselleen ja hänen läheisilleen. Jägerstätterin koettiin toimivan epälojaalisti asuinyhteisöään kohtaan. Miksi hän kieltäytyi kantamasta velvollisuuttaan, kun muutkin kylän miehet joutuivat seuraamaan kutsua?
Jägerstätteriä ohjasi käsitys totuudesta ja valheesta, oikeasta ja väärästä. Jägerstätterin toiminta aiheuttaa lyhyellä aikavälillä paljon pahaa eikä lainkaan näkyvää hyvää. Toiminta vaikuttaa hyödyttömältä. Jägerstätter kulkee tietä Getsemanesta Golgatalle. Ei niin kuin hän itse tahtoo vaan niin kuin hän kokee oikeaksi.
Vuosikymmenien päästä voimme todeta, että Jägerstätter oli oikeassa. Hänen kaltaisiaan ihmisiä olisi saanut olla paljon enemmän – ja heitä tarvitaan myös tässä ajassa, jossa yhä välitön kokemus hyvästä tai pahasta painaa vaakakupissa helposti enemmän kuin kysymys oikeasta ja väärästä, kun pieniä ja suuria päätöksiä tehdään. Malickin Jägerstätter välittää sanomaa, joka toistuu muissakin Malickin elokuvissa: Todellisuus on paljon suurempi kuin käsitämme. Näkyvän maailman mittapuut eivät riitä antamaan ihmisille lopullista suuntaa.
Elokuva korostaa Jägerstätterin sitoutumista omaantuntoonsa ja kristilliseen uskoon. Elokuva ei laajemmin avaa hänen taustojaan. Jägerstätter oli kirkon opetukseen syvästi sitoutunut fransiskaanimaallikko. Jägerstätterin omatunto oli pikemmin syneideesistä tai conscientiaa, yhdessä jaettua tietoa ja ymmärrystä, kuin omaa, yksilöllistä ja omasta näkökulmasta arvioitua käsitystä oikeasta ja väärästä.
Jägerstätterin tarina kuvaa laajemminkin yksilöä suurempien kokonaisuuksien törmäystä. Kansallissosialistinen Saksa korosti kollektiivia yksilön sijaan. Myös Jägerstätterin katoliseen uskoon sitoutuneessa ajattelussa yksilöä laajemmalla yhteisöllä on ratkaiseva merkitys, mutta samalla ajattelu näkee myös persoonan ja yksilön toiminnan arvon.
A Hidden Life on rikas elokuva, joka tulee kestämään useita katselukertoja. Koskettavana yksityiskohtana varsinaisen kertomuksen ulkopuolelta nostan vielä hiljattain menehtyneen Bruno Ganzin, joka näyttelee elokuvassa itsensä kanssa painivaa saksalaista sotatuomaria – eräänlaista Pilatusta. Rooli oli Ganzin viimeisiä töitä valkokankaalla. Ganz ja Berliini olivat vahva yhdistelmä varsin erilaisissa elokuvissa kuten Berliinin taivaan alla ja Perikato ja nyt vielä A Hidden Life:ssa. Enkeli ja viimeisiä päiviään viettävä Hitler ovat vahvat ääripäät. Mihin Malickin elokuvan sotatuomari asettuu janalla näiden ääripäiden välissä?
PS: Mainitsemani kolmen elokuva välillä vallitsee mielenkiintoinen ”kohtalonyhteys”. Franz Jägerstätter julistaminen autuaaksi tapahtui Benedictus XVI:n aikana. Franciscuksen paaviuden aikana taas käsitellään J. R. R. Tolkienin mahdollista julistamista autuaaksi. Tosialämän kaksi paavia sekä Tolkien ja Jägerstätter ovat merkittäviä opettajia ja esikuvia monille ihmisille – ja laatuelokuvien arvoisia.
