Maltan kieli

Aika tarkkaan vuosi sitten kirjoitin tälle blogille artikkelin nimeltä Galician kieli nimensä mukaisesti galician kielestä. Sain siihen vain yhden kommentin, mutta se oli sen verran rohkaiseva, että ajattelin jatkaa toisella vastaavalla postauksella. Kommentissa luki:  ”Tällaisia blogikirjoituksia tarvitaan. Ne antavat mahdollisuuden kurkistaa kristillisen kirkon historiaan ja liittävät sen samalla nykyaikaan. Kiitos.”

Galician kieli, josta moni suomalainen ei vieläkään tiedä mitään, on itse asiassa suurkieli maltan kieleen verrattuna. Ennen kuin lähdin kesäkuuksi Maltalle, juttelin maasta ja sen kielestä suomalaisten kanssa ja huomasin, ettei siitäkään tiedetä juuri mitään. Edes sitä kaikkein mahtavinta juttua.

Oletko koskaan ajatellut, kuinka upeaa olisi, jos arabiaa voisi kirjoittaa latinalaisin aakkosin? Sen oppiminen olisi paljon helpompaa, ja voisi alkaa ymmärtää valtavaa kieli- ja kulttuurialuetta Marokosta Omaniin… Samalla saisi näkökulmaa islamiin ja arabikristittyjen elämään, puhumattakaan ahaa-elämyksistä heprean ja arabian yhtäläisyyksien äärellä.

Lienee yleistietoa, että arabit yrittivät valloittaa ja valloittivat Eurooppaa keskiajalla, ja Espanjahan oli heidän hallussaankin… eikö olisikin kiehtovaa, jos tuo vanha Euroopan arabia olisi jäänyt jonnekin elämään kaikiksi näiksi vuosisadoiksi…? Tervetuloa todellisuuteen, tervetuloa Maltalle.

Arabit valloittivat Maltan vuonna 870 ja muokkasivat sen historiaa seuraavien vuosisatojen aikana. Vaikka Malta kristillistettiin jälleen toisen vuosituhannen alkupuolella, Maltalla puhuttiin vielä 1400-luvulla käytännössä eräänlaista arabian murretta. 1500-luvulla saari annettiin johanniittaritareille, jolloin alkoi Maltan historian kulta-aika.

Ritarit tekivät paikalliselle kielelle historallisen palveluksen yrittämällä kirjoittaa sitä latinalaisin aakkosin. Hyvinhän se onnistui, mitä nyt muutama kirjainmerkki (kuten ħ ja ġ) piti keksiä lisää.

Toisaalta kieli alkoi saada paljon vaikutteita italiasta, joka oli Maltan ritareiden virallinen kieli. 1800-luvulta tähän päivään saakka vaikutteita ja lainoja on tullut ennen kaikkea englannista. Malta oli pitkään brittien alaisuudessa ja kuuluu edelleen itsenäisenä EU-valtionakin Kansainyhteisöön.

Kielioppi ja sanasto

Malta on loistava astinlauta matkalla kohti arabian oppimista, sillä aakkosten lisäksi ääntäminen on paljon arabiaa helpompi oppia. Myös kielioppi on yksinkertaisempi, esimerkiksi erilliset feminiinipäätteet ovat kadonneet toisesta persoonasta. Kuulemani mukaan tunisian murre olisi arabian eri versioista lähimpänä maltaa, mutta myös esimerkiksi libanonilaiset ja irakilaiset oppivat maltan paikan päällä hyvin nopeasti.

Otetaan muutama esimerkki. Perusverbi toimii kuten arabiassa kolmikonsonanttisen juuren pohjalta, kuten kiteb (k-t-b) ”hän kirjoitti” (arabiassa ja maltassa ei ole infinitiiviä ”kirjoittaa”, vaan esim. ”haluan kirjoittaa” sanotaan ”haluan kirjoitan”: rrid nikteb). Käskymuodoista ikteb ja iktbu (”kirjoita”, ”kirjoittakaa”) saadaan preesensmuodot lisäämällä alkuun n, t, tai j: tikteb (”kirjoitat”), jiktbu (”kirjoittavat”).

Maltan nerokkuus on siinä, että se osaa sulauttaa arabialaiseen kielioppiinsa italialaiset ja englantilaiset lainasanat. Arabialaisen duaalipäätteen -ejn voi aivan hyvin lisätä italialaiseen sanaan spalla (spallejn = ”hartiat”), ja arabialaisen sanavartalon murtavan monikon voi yhtää lailla muodostaa latinalaisperäisistä sanoista (skola, skejjel; furketta, frieket = ”koulu, koulut”; ”haarukka, haarukat”).

Samoin kuin englannissa on usein samalle asialle ranskalais- ja saksalaisperäinen sanansa, niin myös maltassa on usein samalle asialle arabiaperäinen ja italiaperäinen vaihtoehto. ”Päivä” voi olla jum tai ġurnata, ”rauha” voi olla sliem tai paċi, ”pappi” voi olla qassis tai saċerdot.

Joskus arabialaiset sanat ovat etymologisesti erityisen kiehtovia, kuten sana ”kristitty”, joka on maltaksi nisrani. Näin arabit kristittyjä nimittivät, aivan niin kuin jo Apostolien teoissa (24:5) juutalaiset kutsuivat Paavalia ”nasaretilaisten lahkon” johtajaksi.

Kielinäyte

Ollessani Maltalla kesäkuussa ja yrittäessäni siellä puhua maltaa sain kahdenlaisia reaktioita. Toiset ignoorasivat, toiset olivat otettuja. Moneen kertaan kuulin jälkimmäiseltä ryhmältä valitteluja siitä, kuinka nykyään maltalaiset eivät enää puhu maltaa vaan englantia eivätkä pidä kieltään arvossa.

Yksi hauska esimerkki tästä on kahden maltalaisen koomikon Youtube-video, jossa he kiertävät Vallettan katuja ja kyselevät ihmisiltä, mikä on ”burger”, ”hotdog” yms. maltaksi (kiertely alkaa kohdassa 1:30). Videosta saa samalla mukavan maltan kielinäytteen.

Hieman klassisemman ja hurskaamman näytteen maltan kielestä ja kulttuurista saa maltan kansallislaulusta, joka on maan kansallisrunoilijan ja katolisen papin Dun Karm Psailan käsialaa. Kansallislaulu on rukous Herralle maltalaisten ykseyden puolesta. Otsikon sana innu ”hymni” on täyttä sisiliaa, kun taas viimeisen säkeen ensimmäinen sana seddaq (”vahvista, vanhurskauta”) on niin seemiläinen ja teologinen sana kuin toivoa saattaa.

”Vahvista maltalaisissa ykseyttä ja rauhaa” – samaa voimme pyytää omallekin kansallemme. Kolmanneksi pyynnöksi lisäisin kiinnostuksen muihin kieliin ja kulttuureihin. Malta on yksi niistä peltoon kätketyistä aarteista. Ei muuta kuin kaivamaan… ja sitten arabian kimppuun!