Lukijani.
Minna Mannertin jutusta huolestunut Pätkäläinen sytytti kynttilänpätkän. Tiernapoikien Mänkki oli säästänyt sen joulukuvaelmasta. Mänkki hiipi viereeni, nykäisi hihasta ja sanoi:
— Tule mukaan ullakolle, niin näytän jotakin tärkeää. En ole sitä ennen puheeksi ottanut, mutta…
Ääni vaimeni muminaksi, mutta seurasin kyselemättä. Luin ilmeestä, että vastustelu ei auta.
Kynttilän valossa menimme ullakon etäisimpään nurkkaan. Siellä oli senkki. Sen ylälaatikosta löytyi vanha Biblia. Mänkki nyökkäsi. Avasin kirjanmerkin kohdalta. Aloin lukea:
”Sillä taivaan valtakunta on perheenisännän vertainen, joka varhain huomeneltain läksi ulos palkkaamaan työväkeä viinamäkeensä. Ja kuin hän oli sopinut työmiesten kanssa päiväpenningistä, lähetti hän heidät viinamäkeensä. Ja hän meni ulos liki kolmannella hetkellä, ja näki muita seisovan turulla joutilaina, Ja sanoi heille: menkäät tekin viinamäkeen, ja mitä kohtuullinen on, minä annan teille. Niin he menivät.” (Matt. 20:1-4)
Keskeytin lukemisen ja kysyin Mänkiltä, mitä hän ajaa takaa.
— Biblia on käännetty jo kahdesti uudelleen, koska maailma on muuttunut. Pätkäläiset eivät ole kadonneet. Viisi grammaa hopeaa on heille liian vähän päiväpenningiksi. Yllätyt, kun kerron, miten vaikeaa kohtuullisuus on saavuttaa!
— Pätkäläinen on tavallaan minun kohtalotoverini. Hän istuu kaupan kassalla opiskelurahoja raapimassa. Niiden toivossa mekin tiernaa kiersimme. Me Tiernapojat olemme pätkäläistöä aidoimmillaan. Me esitimme joulukuvaelmaa ja saimme palkkiomme, jos ihmisten sydämet heltyivät siitä ja pyynnöistämme. À propos: ’rukoilla, pyytää’ on latinaksi ”precārī” ja ”precārius” on ’rukouksin saatu’.
— Moni viinitarhan työläinen sai täyden palkan vajaan päivän työstä ilman että piti pyytää. Isäntä antoi almun hyvän hyvyyttään, koska hän tunnisti prekariaatin/tilapäistön/epävarmiston/pätkälistön/pätkäläistön todellisuuden: kuparikolikoilla ei perhettä elätetä.
Mänkki avasi toisen laatikon ja otti sieltä Eläketurvakeskuksen julkaisun Suomen työeläkevakuutetut 2016.
— Taulukoista näkyy tarkasti, mitä suomalaiset ansaitsevat. Velkaneuvojat hyödyntävät työssään Kohtuullisen minimin viitebudjettia. Näiden kahden kirjan ja verotietojen avulla voi päätellä, että lapseton pari selviää kohtuullisista menoistaan, kun kumpikin saa 17.000 euroa verotettavaa tuloa vuodessa. Joka kolmas suomalainen ei siihen kykene. Jos heillä on kolme lasta, menoihin tarvitaan 43.000 euron tulot henkeä kohden. Vain neljännes ylittää sen riman. Jos vain toinen aikuinen ansaitsee, heille kaivetaan verokuoppa. Tuloja tarvitaan peräti 42.000 tai 107.000 euroa. Samalla kyky kohtuulliseen kulutukseen karkaa: 80 % ja 97 % epäonnistuu.
— Viinitarhavertaukseen sovellettuna: yksinhuoltajat ja lapsiperheet eivät selviä, ellei 120 euron työpäivä ala viimeistään kolmannella tunnilla. Lapseton pari selviää, jos kumpikin kutsutaan työhön puolilta päivin. Yksinäiset ovat siinä välissä. Noin puoli miljoonaa suomalaista aikuista jää odottamaan, tuleeko kutsu työhön yhdeksännellä tai yhdennellätoista tunnilla vai onko kohtalona jäädä koko vuodeksi ilman työtä. He eivät selviäisi arjestaan ilman tulonsiirtoja.
Mänkki sulki kirjat ja laatikot. Poistuimme ullakolta. Hän sammutti kynttilän ja katosi.
Minä jäin mietteisiini pitkäksi aikaa.
Sinun
Harmaa rovasti
Tämä on hyvä blogi. Totta ja herättää monia huolestuneita ynnä vihaisia aatoksia.
Itseäni todella ärsyttää vaikkapa se, kuinka syntyvyyden laskusta puhutaan. Kysehän on vain ja ainoastaan rahasta. Jos kuulut prekariaattiin/tilapäistöön/epävarmistoon/pätkälistöön niin kyllä vaatii todellista rohkeutta hankkia lapsia. Nykyisinhän lähes kaikki työpaikat ovat epävarmoja ja robotit venttaa nurkan takana.
Tämä hallitus ja pari edellistä ovat urakalla rapauttaneet hyvinvointiyhteiskuntaa esimerkkinä mainiten vaikkapa leikkaamalla lapsiin kohdistuvia lisiä, lisäämällä päiväkotien ja koulujen ryhmäkokoja, lisännyt sairaanhoidon omavastuuta jne. Nuorison koulutuksesta leikataan ja sitten ihmetellään, että kymmeniä tuhansia nuoria on ajautunut ulkopuolisiksi. Anna mun kaikki kestää!
Leikkauslistaa voisi jatkaa vaikka kuinka koskien vanhuksia, vammaisia, työttömiä jne. Se, että veroja ei koroteta mutta indeksit jäädytetään kolahtaa juuri varattomimpiin ja puolustuskyvyttömimpiin. Vaan linja on, että köyhät kyykkyyn.
Nousukaudesta on hallituksen turha ottaa sulkaa hattuunsa. Kiky on peanuts, kun kyse on lopultakin kansainvälisestä noususuhdanteesta.
Pääministerimme ja entisen hallituksen valtiovarainministeri paatoksella saarnasivat, että nyt alkaa vyön kiristys ja siihen osallistuvat kaikki. Vaan kuinkas sitten kävikään? Pääministerikin joutui myöntämään, että ei nyt sitten kaikki talkoisiin osallistuneetkaan. Siitäpä ei paljon sittemmin ole puhuttu.
Vaan annas kun on suurpääoma kyseessä. Sitä ei kyllä saada talkoisiin kirveelläkään. Hallitus jäi kyykyssä näppejä nuolemaan ja selityksiä riittää. Suurteollisuudelle ei mikään näytä riittävä jatkuvasta vinkumisesta päätellen ja taitavia lobbaajia riittää. Siihen ei prekariaatin/tilapäistön/epävarmiston/pätkälistön eväät riitä.
Taitaapi se ollakin suurpääoma, joka tätä maata vie ja hallitus ynnä eduskunta kyykyssä vikisee. No ei se mitään. Kun lasku alkaa niin kyykystä pääsee nousuun haiventamalla taas kerran tavallista kansaa. Niinhän se menee, kun historiaa seuraa.
Ja tuo, että uusia työpaikkoja syntyy sietäisi myös tarkastelua. Jos olet pätkätyöläinen tai 0-sopimuksella jne. niin sillä et vain elä eli sossu tai kirkon diakoniatyö ovat välttämättömiä. Haluasin tietoa sossun asiakkaista Suomessa. Saksa on hyvä esimerkki. Työttömyysaste 5 % johtuen juuri kasvavista halvan työvoiman markkinoista. Enenevässä määrin sossun tukea tarvitaan. Sieltä sentään saa tietoa vaan eipä siitä täällä pahemmin keskustella.
Että sellainen ”hyvinvointiyhteiskunta” meille on luotu muutama esimerkki mainitakseni.
Kiitos seikkaperäisestä kommentista, Tarja.
Yhteiskunnallisten epäkohtien luettelo on vaikuttava. Ja tahtoa tehdä osuutensa niiden poistamiseksi jäytää perusteltu epäluulo siitä, että tulee petetyksi.
Virallisia tilastoja on vaikea lukea, koska moni niistä perustuu määritelmiin, jotka eivät ole yhtä todellisuuden kanssa. Eläketurvakeskuksen julkaisu on kuitenkin hyvä päänavaus oikeaan suuntaan, koska se tilastoi myös vajaatyöllistyneiden ansiot paremmin todellisuutta kuvaavalla tavalla kuin Tilastokeskuksen tilastot.
Kaipasit tietoa ”sossun asiakkaista Suomessa”. Kelan tilastollinen vuosikirja 2016 (https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/228883/Kelan_tilastollinen_vuosikirja_2016.pdf?sequence=5) kuvaa samaa vuotta, johon blogin muutkin tiedot liittyvät. Vuosi 2016 pähkinänkuoressa löytyy sivulta 24. Suurin lukema on kohdassa Sairaanhoitokorvaus (yli 3,8 miljoonaa saajaa), pienin Lapsikorotus (12.139 saajaa). Kokonaismenot olivat noin 15 miljardia euroa.
Lisäksi on syytä tutustua Eläketurvakeskuksen julkaisun sivun 76 tietoihin. Siitä ilmenee, kuinka monelle ja mistä syistä valtio on maksanut palkattomien aikojen ja VEKL:n mukaisia eläketurvaa korvaavia etuuksia. Yli miljoona henkilöä on saanut jotain mainittua etuutta.
Toinen yksityiskohta. Nollatuntisopimuksella työskentelevien asemaan lienee tulossa muutoksia. Lakiesitys aiheeseen liittyen annettiin vähän ennen joulua ja on tietääkseni eduskunnassa käsittelyssä.
Harmaalle rovastille suuri kiitos noista tiedoista ja linkistä.
Niinpä. Aiheeseen liittyen Ykkösaamun kolumni tänään 16.4. tässä linkissä
https://areena.yle.fi/1-4414427. Eli kuka tässä maassa todellista valtaa pitää.
Taitaa hallituksen kannattajat n. 38 % edustaa sitä maailman onnellisinta kansaa ja loput ovat niitä ”vähän onnellisia”, kun antavat viedä kuin litran mittaa.
Kuuntelin kolumnin. Ja hain suomalaiset kotitaloudet kymmenesosiin erittelevästä Tilastokeskuksen tulonjakotilastosta (http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tul__tjt/statfin_tjt_pxt_008.px/?rxid=2e495c50-415b-49d8-a0aa-1817223ca548) vastausta siihen, onko jokin seikka muuttunut viimeisten kymmenen vuoden kuluessa.
Tilastot kertovat vaikkapa sen, että suurituloisin kymmenesosa kotitalouksista saa omaisuustuloja enemmän kuin kaikki muut kotitaloudet yhteensä. Osinkoeuroista peräti 79 % tilitettiin niille. Tilanne on kuitenkin muuttunut yhteiskunnallisen tasa-arvon näkökulmasta katsoen positiiviseen suuntaan. Vuonna 2016 suurituloisin kymmenesosa sai 120 kertaa niin paljon osinkotuloja kuin pienituloisin kymmenes. Mutta vuonna 2016 suhde oli enää 92.
Suurituloisten kotitalouksien verot ovat samaan aikaan kiristyneet verrattuna pienituloisimpiin. Vuonna 2006 suurista tuloista maksettiin 17 kertaa niin paljon veroa kuin pienistä tuloista. Vuonna 2016 kerroin oli 19.
Tilastoja voidaan siis lukea tukemaan kulloisiakin tarkoitusperiä. Luettakoon niihin myös lobbaus.
Totta. Ja homma on sen verran laskemista vaativa, että selvyyden saaminen kaikkine vähennysoikeuksineen jne vaatii kyllä melkomoista paneutumista.
Tilastokeskus auttaa tilastojen ymmärtämiseen oppimisessa omilla verkkosivuillaan. Sieltä löytyy mm. tilastokoulu (http://tilastokoulu.stat.fi), jossa on 10 itseopiskelukurssia. Blogin aiheeseen läheisimmin sopiva kurssi voisi olla Työmarkkinatilastot.
Yksityiskohtaisen kurkistusaukon yhteiskuntamme tulonjakoon ilman erityistä laskemisen vaivaa saa tilastosta Kotitalouksien jakautuminen tulokymmenyksen ja viitehenkilön sosioekonomisen aseman mukaan 1987 – 2016 (http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tul__tjt/statfin_tjt_pxt_011.px/?rxid=6a24e1c6-4347-4fa3-a4c9-e65ba813ca98)
Jos jokin asia askarruttaa, Tilastokeskuksen tietopalvelu auttaa mielellään (https://www.stat.fi/tup/tilastokirjasto/info.html). Voin suositella!