Koska Manu Ryösön kirjoituksen kommentointi on näköjään estetty, kysyn tälla tavalla, aikooko hän itse aktiivisesti edistää maalailemaansa tulevaisuden näkymää. Tekstin sävyssä on tietty uhkailun ja pelottelun sävy. Onko se tarkoituksellista?
Manu Ryösö: ”Pastorin virassa toimivien naisten käy huonosti.”
Kimmo Wallentin: bussikuski tai ei, oli Paavalikin teltantekijä ja useampi muu apostoli ammattikalastaja. Onhan meillä ollut ihan tolkku puuseppäkin politiikan arvosteluissa asemissa.
Entisessä Neuvostoliitossa käyneenä siellä bussikuski sai parempaa palkkaa kuin lääkäri, koska hänellä oli vastuu ihmishengistä.
Jos kirkko joka tapauksessa jakaantuu, perustettaisko miesten kirkko ja naisten kirkko 🙂
Kummankin tilaisuuksiin saisi kummatkin osallistua, mutta ilmaan minkäänlaista puhe- ja mielipidemahdollisuutta. Miesten kirkossa puhuvat vain miehet ja naisten kirkossa vain naiset…
Toi olisi ihan loogista kun siellä miesten kirkossa ei kuitenkaan saisi (virallisesti) homoilla, mutta naisten kirkossa todennäköisesti saisi…
Usein ajatellaan, että miehet ovat ankaran suvaitsemattomia ja naiset lempeän sallivia. Onko näin? Mikko Nieminen taitaa vihjata, että miehinen jyrkkyys on näennäistä, salassa toimitaan vastoin julkista esiintymistä. Toimiiko naisellinen kaksinaismoraali toisin? Ovatko naiset käytännössä tiukkoja tuomitsijoita vaikka antavat itsestään armollisen kuvan?
Nämä kysymykset pitäisi kai jo unohtaa. Olemme kukin yksilöitä, asennoidumme pään ja sydämen ohjaamina, emme sen mukaan, mitä lantiomme seudulla on.
> Usein ajatellaan, että miehet ovat ankaran suvaitsemattomia ja naiset lempeän sallivia. Onko näin?
Ei ole.
Kuitenkin jos tarvitaan kirkko, jossa ainoastaan miehet kelpaavat papeiksi, evankelis-luterilaisen kirkon kontekstissa tällaiset mieskerhot ovat kyllä tyypillisesti soittaneet urkupillistön kireimpiä ääniä. Ja ehkä juuri näistä kerhoista ylläpidetään sellaista propagandaa, että naispapit edustavat liberaalia luopumuksen kirkkoa.
Jos unohdetaan meidät dinosaurukset ja kolmekymmenvuotinen sota pappien sukupuolesta ja siirrytään milleniaaleihin ja Y-sukupolveen, uskallan väittää, että heille keskustelu sukupuolirooleista ja seksuaalivähemmistöjen asemasta näyttäytyy outona tuulahduksena menneisyydestä.
On tässä sekin mahdollisuus naisten ottavan miesten aseman evankelistana ja pappina lopullisesti. Jäljelle jäävät herätysliikkeisiin kuuluvat miehet jotka tarvitsevat vihkimyksen.
Kehitystä ei palkkareformilla korjata.
Naisten johtama kirkko on mielestäni hyvä ajatus. Muutoinkin elämä syntyy naisissa.
Aivan näin kehitys ei kulje kun Piispainkokouksella ja Kirkkohallituksella on ilmeistä konsensusta.
Tuleeko sitten mutkan kautta kiintiöehdotus Teologiseen poika ja tyttöpuolella opiskelijoista. Väärinhän se olisi kun hakijoita pitää katsoa samoilla kriteereillä, ja mitä valtiovalta moiseen sanoisi.
Kirkkomme paljon jäsenilleen kertomattomat haavet yhteyksien vahvistamisesta katolisuuteen ovat myös yksi kivi naisistumiselle. Saisi delegaatio hyvin kirkastaa Roomassa miten kaksikolmasosaa uusista opiskelijoista onkin tänä Armon Vuonna naisia.
Tasapainottamiselle on vaihtoehto luopua Akateemisuudesta, ja pappiskoulu sijoittaa Hengellinen Akatemia nimikkeen alle.
Näin miehet saavat pitää ja säilyttää pystinsä eteenkinpäin.
Valtiovalta uskoakseni tätä tulisi vastaan tilavuokrissa, eikä varmasti unohtaisi kiittää reilusta ojentautumisesta.
Yleensä sitte pyrkijöille, kun saamanne pistemäärä on rajalla ja ette ole tulleet hyväksytyksi, käykää tarkistamassa yhteenlasku, sekä mallivastauksesta puuttuvat asiat seuraavaavaa yritystä varten.
Yhteenlasku voi olla joskus haastavaa, enkä tarkoita nyt Teologista yksinomaan. Inhimilliset asiat ovat elämää.
Tuli mieleen noita Manu Ryösön ajatuksista lukiessa, että ne saattavat olla hänen päässään syntyneitä toiveita. Monille virkauudistuksen vastustajille on naisten papinvirka osoittautunut traumaattiseksi, vaikeasti hyväksyttäväksi asiaksi. He eivät voi kääntää kehityksen pyörää taaksepäin, mutta toivo paluusta entiseen kuitenkin vielä elää.
Ordinaatiokoulutuksessa (v. 2009) sanoi piispamme pitävänsä ihannetilanteena sitä, että monipappisen seurakunnan papisto koostuisi puoliksi miehistä ja naisista. Hän perusteli tätä ensisijaisesti sielunhoidon tarpeilla, mutta varmasti on myös julistuksen ja kristillisen kasvatuksen kannalta eduksi, että molemmat sukupuolet ovat työssä tasapuolisesti mukana. Paras kuulemani saarna oli naisen pitämä, huonoin taas miehen pitämä. Papin anti seurakunnalle ei ole sukupuolesta kiinni. Olennaista on se, että pappi on sekä sitoutunut kristilliseen uskoon että julistuksessaan rehellinen ja tosissaan. Silloin saarnakin elää. Mutta messu voi toki ruokkia vaikka saarna olisikin huono, sillä liturgia ja virret tuovat joka tapauksessa evankeliumin esille. Kaikesta sanotusta huolimatta olen kylläkin sitä mieltä, että kirkossa tarvitaan elintilaa myös niille, joille papin sukupuoli on omantunnon kysymys. Toimituksissahan yleensä seurakuntalaisen toiveita pyritään kunnioittamaan, mutta samaan pitäisi olla mahdollisuuksia myös messuun nähden. Päämessun osalta ei voi toteuttaa muunlaisia käytäntöjä kuin srk:n viranhaltijoiden tasapuolista vuorottelua, mutta vähemmistöjen toiveet voinee luontevimmin toteutua sallimalla esim. järjestöjen organisoimia viikkomessuja ja iltakirkkoja, joiden kuluja ei tietenkään makseta verovaroista.
Martti Pentti. Älä viitsi. Terapia ei tietenkään ole mikään häpeällinen rangaistus! Mutta negatiivisesti leimaavalla tavalla sitä käytti naispuolinen teologi, ilmeisen katkerana kohtaamastaan asennoitumisesta. Luin omin silmin, en muista mistä. Vastaavalla tavalla koulunuoriso on meidän käyttänyt kirosanoin höystettynä mm. sanoja ”vammainen”, ”homo” ja ”ceeppari”. Asiattomuuksia ja solvauksia ei tule kenenkään hyväksyä.
Yrjö Sahama. Sielunhoidossa ja seurakunnan työssä yleensäkin tarvitaan miehiä ja naisia. Olen ymmärtänyt, että naispappeuden yhä torjuvat tekevät eron persoonan ja viran välillä. Saarnoja ja papiston toimintaa voidaan arvottaa hyvin eri tavoin. Minustakin on muuten yli 20 vuotta sitten sanottu hyväksyvästi kuiskaten, että ”on se oikea pappi. Käveleekin (…)” Kävelinpähän tarpeeksi jäykästi hautausmaalla arkun edellä…
”Olen ymmärtänyt, että naispappeuden yhä torjuvat tekevät eron persoonan ja viran välillä.” Mielestäni he nimenomaan eivät tee näin. Naisen naiseus on hänen persoonansa ominaisuus.
”Negatiivisesti leimaavalla tavalla sitä käytti naispuolinen teologi, ilmeisen katkerana kohtaamastaan asennoitumisesta. Luin omin silmin.” Jos olet ’omin silmin’ lukemalla saanut käsityksen katkerasta leimaamisesta, olet nähtävästi heijastanut lukemaasi omia asenteitasi. Aina ei kasvotustenkaan pääse perille toisen sisimmistä vaikutteista.
Vaikka olenkin kriittinen Manu Ryösön monia mielipiteitä kohtaan , niin kuitenkin hänen elämäntyylinsä on esimerkillistä. Elättää itsensä linja-auton kuljettajana ollen riippumaton kenestäkään. Se tekee hänelle mahdolliseksi olla vakaa ja nuhteeton valitsemallaan linjalla.
Englannin anglikaanisessa kirkossa monet papit, huonojen palkkojen takia ,,ovat pakotettuja elättämään itseään muilla töillä ja se ei estä heitä hoitamasta virkaansa. Sellainen järjestely saisi kirkon vähentämään byrokratiaansa joka kuulemma rasittaa seurakuntapappeja. Teltantekijän esikuva ei todellakaan ole mikään huono esikuva.
> Vaikka olenkin kriittinen Manu Ryösön monia mielipiteitä kohtaan
Minä myös, mutta vielä enemmän olen kriittinen sitä kohtaan, että henkilön ammattia tai muuta henkilöön liittyvää seikkaa käytettäisiin mitätöimään hänen ajatuksiaan ja mielipiteitään.
Martti Pentti. Tiedät hyvin, että lauseet on aina kuultava ja luettava laajemmassa teksti- ja julkaisuyhteydessään. Ne määrittävät sävyn, jossa yksittäinen lausuma tulee tulkita.Tietysti, jos et edes halua ymmärtää, sille asialle minä en voi mitään. Ylilyöntejä ja tarpeetonta kiihkeyttä sekä asiattomuuksia on ollut virkakysymyksen molemmilla puolilla.
Ns. perinteisen virkakäsityksen edustajien näkökulmasta kysymys on nimenomaan persoonan ja siihen liittyvien ominaisuuksien sekä viran välillä tehdystä erosta. Koska tässä lähdetään siitä, että seurakunnan paimenen tulee olla juurikin yhden vaimon mies. Tällöin ei tietenkään kyseenalaisteta sen enempää miesten kuin naistenkaan henkilökohtaisia ominaisuuksia tai taitoa kohdata seurakuntalaisia eri tilanteissa.
”Tällöin ei tietenkään kyseenalaisteta sen enempää miesten kuin naistenkaan henkilökohtaisia ominaisuuksia.” Niitä syljetään päin naamaa.
”Tässä lähdetään siitä, että seurakunnan paimenen tulee olla juurikin yhden vaimon mies.” Toimit nyt vastoin antamaasi ohjetta lukea lauseet aina laajemmassa yhteydessä. Poimit Kreetan seurakuntaa koskevasta ohjeesta lauseen ja olet valmis siihen takertuen repimään hajalle Suomen kirkkoa. Seurakunnan vanhimpia tarkoittava sana esiintyy muuten kirjeessä Timoteukselle myös naispuolisena (πρεσβυτερας), tosin ’vanhoiksi naisiksi’ käännettynä: ”Älä nuhtele vanhaa miestä ankarasti, vaan neuvo häntä kuin omaa isääsi, nuorempia miehiä kuin veljiäsi, vanhoja naisia kuin äitiäsi, nuorempia naisia kuin sisariasi, siveästi ja puhtaasti.” Paavali mainitsee nimeltä useita näitä seurakunnan naispuolisia vanhimpia.
Martti Pentti. Yritän ainoastaan lyhyesti ja asiallisesti sekä ketään loukkaamatta sanoittaa sen näkemyksen, minkä tiedän perinteisen virkakäsityksen omaavilla olevan. Tiedän kyllä, että on olemassa persoonapatologiasta ja turhautumisesta nousevaa loukkaavaa käyttäytymistä sekä naispappien mitätöimistä ja sitä en tosiaankaan puolusta. Tiedät hyvin, että tässä on kysymys monista muistakin Raamatun teksteistä ja kristillisen kirkon pitkästä traditiosta. Kysymys ei ole yhtään kenenkään henkilökohtaisten ominaisuuksien ”päälle sylkemisestä”. Juuri tästä se mättää: pohjimmiltaan uskonopillisesta kysymyksestä tehdään tasa-arvo-, valta- ja jopa ihmisoikeuskysymys. Sekä vihjataan sopivasti, kuinka törkeitä toisin uskovat ovat. Asiaan on myös keskeisesti vaikuttanut pitkä ns. matalakirkollisuuden perinne sekä yhä vahvempi allianssikristillisyyden vaikutus.
Minun osaltani tämä näkemysten vaihto saa jäädä tähän. Kiitoksia kuitenkin!
”Kysymys ei ole yhtään kenenkään henkilökohtaisten ominaisuuksien ’päälle sylkemisestä’.” Kokemus henkilökohtaisten ominaisuksien mitätöimisestä on varmaankin totta niille, joita on mitätöity ja yhä mitätöidään. Mitätöijät voivat suojautua raamatunkohtien, oppien ja perinteiden taakse ja pestä kätensä.
Näinhän se menee kuten Marko antaa ymmärtää myös avioliiton osalta. Uskonopillisesta kysymyksestä tehdään tasa-arvokysymys ja kuten kirkolliskokouksessa nähtiin myös valtakysymys.
”Uskonopillisesta kysymyksestä tehdään tasa-arvokysymys ja kuten kirkolliskokouksessa nähtiin myös valtakysymys.” Jospa se meneekin päinvastoin: valtaansa viehättyneet ja tasa-arvoa vierastavat ovat tehneet tästä uskonopillisen kysymyksen. Raamatussa on paljon tasa-arvoa korostavia tekstejä; miksi niihin vetoamista ei ymmärretä ’uskonopillisiksi kysymyksiksi’?