K24 kirjoitti 18.12.2018: ”Marraskuun loppuun mennessä kasteen sai noin 28 500 ja kuolleiden määrä oli noin 40 600”.
Kehityksen suunta on selvä (ilman mitään mahtipontisia arvailuja suuntaan tai toiseen): kirkon jäsenmäärä vähenee tasaista vauhtia ilman kirkosta eroamisiakin, kun jäseniä kuolee kastettuja enemmän.
Toisaalta, tämä kehitys kulkee samalla kohti ”normaalia”: kristillinen kirkko on aina voinut parhaiten ja ollut dynaamisin siellä, missä se on ollut marginaalissa ja vähemmistönä – jopa vainottuna vähemmistönä.
Ja kääntäen, kristillinen kirkko on aina ollut turmeltunein siellä, missä kytkökset maalliseen valtaan ( erit. nationalismiin) ja vallan ytimeen sekä rikkauteen ovat olleet vahvoja.
Kirkollamme on siis toivoa, kun se joutuu luopumaan etuoikeuksistaan ja (maallisen) vallankäyttäjän asemasta ja kulkee kohti köyhyyttä ja lähemmäs sen ainoaa oikeaa aarretta: Jumalan kaikkein pyhimmän armon evankeliumia.
Pitäisikö olla huolissaan – paitsi sen suhteen, kuinka kirkon toiminnasta elantonsa saavat pärjäävät ja kuinka kirkko voi jatkossa palvella vaikuttavasti siellä, mihin muu apu ei ulotu..?
Yksi asia on kuitenkin historian valossa varmaa: evankeliumi synnyttää vastustamattomasti uutta elämää kaikkialla, mihin se pääsee – vaikka se ei aivan vallan ytimeen enää yltäisikään.
Riittäkö se meille kirkon jäsenille?
Voimaannuttavaa joulua ja hyvää uutta vuotta marginaaliin ja köyhyyteen syntyneen Jumalan Pojan seurassa!
Kiitos Tapio Tuomaalalle toivotuksista (olen pitänyt joulunajan some-paastoa, joten vastaaminen on viivästynyt).
Tapio toteaa: ”Tämä (pelastus tekojen / oikeamielisyyden mukaan) käy selvästi ilmi Mat. 25 kansojen tuomiosta”.
Ei ehkä kuitenkaan. Tuomio kylläkin: meidät tuomitaan vain tekojemme mukaan.
Mutta jos pelastus olisi tekojen / oikeamielisyyden mukaan, kuka silloin voisi oikeasti pelastua?
En minä ainakaan.
Entä sinä..?