K24 kirjoitti 18.12.2018: ”Marraskuun loppuun mennessä kasteen sai noin 28 500 ja kuolleiden määrä oli noin 40 600”.
Kehityksen suunta on selvä (ilman mitään mahtipontisia arvailuja suuntaan tai toiseen): kirkon jäsenmäärä vähenee tasaista vauhtia ilman kirkosta eroamisiakin, kun jäseniä kuolee kastettuja enemmän.
Toisaalta, tämä kehitys kulkee samalla kohti ”normaalia”: kristillinen kirkko on aina voinut parhaiten ja ollut dynaamisin siellä, missä se on ollut marginaalissa ja vähemmistönä – jopa vainottuna vähemmistönä.
Ja kääntäen, kristillinen kirkko on aina ollut turmeltunein siellä, missä kytkökset maalliseen valtaan ( erit. nationalismiin) ja vallan ytimeen sekä rikkauteen ovat olleet vahvoja.
Kirkollamme on siis toivoa, kun se joutuu luopumaan etuoikeuksistaan ja (maallisen) vallankäyttäjän asemasta ja kulkee kohti köyhyyttä ja lähemmäs sen ainoaa oikeaa aarretta: Jumalan kaikkein pyhimmän armon evankeliumia.
Pitäisikö olla huolissaan – paitsi sen suhteen, kuinka kirkon toiminnasta elantonsa saavat pärjäävät ja kuinka kirkko voi jatkossa palvella vaikuttavasti siellä, mihin muu apu ei ulotu..?
Yksi asia on kuitenkin historian valossa varmaa: evankeliumi synnyttää vastustamattomasti uutta elämää kaikkialla, mihin se pääsee – vaikka se ei aivan vallan ytimeen enää yltäisikään.
Riittäkö se meille kirkon jäsenille?
Voimaannuttavaa joulua ja hyvää uutta vuotta marginaaliin ja köyhyyteen syntyneen Jumalan Pojan seurassa!
Komppaan kovasti Jounia. Olin aikoinaan suorastaan tuskastunut kuulemaan, miten pohjoisen hiippakunnan kyltymätön huoli rahasta, kumisi sen lähes ainoana huolena kohti vaurautta edustanutta kk-salin takariviä. Taisinpa käydä ääneen jopa ’vastataisteluun’ pyytäen antajia kuitenkin kohtuuteen … perustellen pitkälle juuri noilla sanoilla, mistä Jouni nyt kirjoittaa.
Kirkko ei tule päättymään marginaaliin, mikäli se herää siihen todellisuuteen, ettei se itse ole kaiken keskipiste. Kirkolla on juuri nyt aivan käsittämättömän hienot mahdollisuudet, mikäli se vain haluaisi tarttua niihin. ” Keskipiste” ajattelu vain sokeuttaa kirkon, niin ettei se kykene näkemään omia mahdollisuuksiaan, jotka juuri nyt sille kultalautasella tarjotaan.
Kyllähän se tässäkin näkyy, että kun Jumalan sanasta luovutaan, sillä on seurauksensa.
Jouni Turtiainen,
Raamattu ei puhu kirkosta, siinä mielessä kuin esimerkiksi evlut ja RKK ovat.
Kirkko on etenkin suomenkielisessä ymmärtämisessä tarkoittanut kasteen kautta jäsenyyttä. Se on sitten tiivistynyt ”Ei ole mitään autuuttavaa, ennen eikä jälkeen (lapsi)kasteen”, vt. YJV 1999.
Vaikka toistankin jo muutaman kerran aikaisemmin sanottua, niin vielä kerran:
Raamatussa, kreikan ek-klesia tarkoittaa olevasta joukosta erilleen, uloskutsuttua (uskovien) yhteisöä ja sitä nimitetään niin VT:ssa kuin uuden Testamentin puolella Jumalan Seurakunnaksi.
Tästä ekklesiasta erosivat jo VT:n puolella ne jotka luopuivat Jumalasta jumalattomuuteen. He olivat Israelin kansaa, eli se osa maailmaa, jolle Jumala osoitti tien yhteydessään. Oli aikoja, ettei Jumalan Seurakuntaan kuulunut kuin marginaalinen osa niistä, joille annettiin ensin etuoikeus Jumalan kanssa.
Jeesus sovitti koko ihmiskunnan, niin israelilaiset kuin pakanatkin, mutta tämä sovituksen Armo toimii vain vain niiden kohdalla, jotka antavat sille luvan toimia, ottavat vastaan pelastuksen, uudestisyntymän, tulevat uskoon.
Teologia, jumaluusoppi, pääsääntöisesti ymmärretään tietoa Raamatusta. Tuo edelläesittämäni on keskeisin tieto Raamatusta koko ihmiskunnalle. Sitä ei kuitenkaan suurin osa jumaluusoppineista, kuten evlut papit, eivät ymmärrä. Ei ainakaan niinkuin se on kirjoitettu! Se ymmärretään niinkuin sitä on tulkittu, väärään väännetty.
En sano näin loukkaustarkoituksessa, vaan selkeystarkoituksessa. Olet ymmärtänyt ’oikein’ niinkuin katolisuudet ja luterilaisuus tämän kristityn määrittelevät.
On vain yksi Oikea Tie, Jeesus, vt. Joh. 14:6.
Jos tässä Johanneksen evankeliumin kohdassa on jotain, joka ei korreloi, täydellisesti, kirkko-määritelmääni vastaan, niin sinä tai joku voi tuoda esille, missä Raamatussa, yksikään kohta, on sitä vastaan, mitä ek-klesiasta määrittelin.
Maailma ei ole ek-klesia, se on ’ekumenia’, tässä maailman pellossa kasvava valhevehnä, joka alkaa koko ajan enenevästi erottumaan oikeasta vehnästä, joka on Jumalan Seurakunta maailmassa.
Hyvä Reijo M,
Kristillinen kirkko on jo hyvin alusta asti kastanut myös lapsia. Edustamasi suunta (vapaa?) on melko uusi keksintö, lienee 1800-1900-lukujen vaihteessa keksitty.
Toisten tuomitseminen ”valhevehnäksi” on vakava väite. Tuomitseminen ei kuulu kristityn toimenkuvaan.
Jari Haukka,
Mitä vakavaan väitteeseeni tulee, niin voit varmaan osoittaa sen vääräksi, mielummin vailla kirkkojen Raamatun kumoavia tunnustuskirjojen opetusta. Mitä valhevehnään tulee ja sen tunnistamiseen, niin tällainen täytyy olla aina ilmeistä, eikä aavistuksia väärästä. Niin idän kuin lännen katolisuudessa opetetaan, että jos Kirjoitukset poikkeavat kirkon itseymmärryksestä, eli tunnustuskirjoista, niin tunnarit pätevät. Näin on myös evlut opetus, vaikka siellä oikeakin ’kukka’ kukkii.
Helluntalaisuus on mielestäsi toistasataa vuotta vanha. Olen huomannut, että se alkoi, kun Pietari saarnasi Jerusalemissa helluntaina v. 33. Tästä ole kirjoittanut blokinkin.
Osuvasti havaittu ja kirjoitettu.
Aika ajoin olen ihmetellyt seuraavaa. Opetetaan, että ihminen uudestisyntyy kasteessa. Miksi sitten nämä vauvana kasteessa uudestisyntyneet ihmiset eivät ole juurikaan kiinnostuneita Jeesuksen opetuksista? Osa elää kuin pellossa. Osa kieltää kokonaan Jumalan ja jopa pilkkaa kristittyjä.
Rauhallista Joulua Jounille ja kaikille lukijoille!
Veden valuttaminen päähän ei tee ihmiselle sen kummempaa kuin vaikka suihkussa käyminen. Lapsen (ja vähän aikuisenkin) saamasta opetuksesta riippuu, tuleeko hänestä uskonnollinen. Suurin osa suomalaisista tykkää tässä asiassa elää kuin pellossa. Sama pätee kyllä aika lailla muuallakin. Kirkon jäsenyys ei läheskään aina tarkoita sitä, että uskonto otettaisiin vakavasti.
Hyvää ihmettelyä, Salme Kaikusalo.
Mistä syntyi ajatus, että vauva uudestisyntyy kasteessa? No, se syntyi eri vaiheiden kautta.
Ensimmäiset kristityt uudestisyntyivät vastatessaan apostolien kautta esitettyyn Jumalan kutsuun menemällä kasteelle. Pietarin helluntaisaarnankin jälkeen ne, jotka ottivat Sanan vastaan ja menivät kasteelle, uudestisyntyivät siinä tapahtumassa. He tunnustivat Jeesuksen Herraksi ja Jeesus lupauksensa mukaan tunnusti heidät Isänsä edessä. Heistä tuli Jumalan lapsia.
Ja Raamatussa kaste ja uudestisyntyminen ovat hyvin lähekkäin.
Sitten lähellä vuotta 200 ilmaantui vauvakaste. Ensimmäiset tapaukset lienevät olleet Pohjois-Afrikassa. Ja tapa taisi alkaa sairaiden lasten kastamisina. Parissa sadassa vuodessa tavasta tuli hyvin yleinen ja hyväksytty.
Kun Raamatussa kasteeseen liitetään uudestisyntyminen, pelastuminen ja syntien anteeksisaaminen, niin lopulta kyseltiin, että minkä syntien takia vauvoja kastetaan. Milloin he ovat tehneet syntiä? Origenes pohti tällaisia. Sitten akselilla Kyprianus-Augustinus kehittyi oppi perisynnin syyllisyydestä. Augustinus opetti, että vauvat ovat kadotettuja ilman kastetta. Ja myöhemmin keisarillisella määräyksellä kaikki vauvat piti kastaa.
Aidosti varmasti uskottiin, että kasteen lupaukset koskivat vauvakastetta, mikä ei kuitenkaan lainkaan pitänyt paikkaansa. Kaste vaikutti UT:n kontekstissa, koska se oli ihmisen vastaus Jumalan kutsuun sekä tunnustautuminen ja sitoutuminen Häneen. Se oli kääntymyksen fyysinen osoitus. Samanlainen kuin eteen meneminen Billy Grahamin kokouksissa taannoin. Ja käytännössä tietysti kaikessa herätyskristillisyydessä. Nykyään vain kasteen paikalla on ns. pseudosakramentteja, kätten kohotuksia, syntisen rukouksia ym. Mitkä ovat aivan hyviä. Jeesus ottaa aina vastaan se, joka hänen hänen tykönsä tulee. Hän ei heitä sellaista ulos, vaikka vettä ei käytettäisikään Hänen lähetyskäskynsä osoittamalla tavalla. Uudestisyntyminen ei ole sidottu veteen.
Siitä ei tarvitse murehtia yhtään, että vauvoja ei enää kasteta entiseen malliin. Eivät he siinä mitään menetä. Siinä on kyllä huolenaihetta, että Jeesuksen herruuteen ei enää uskota. Ja siksi tulee julistaa Häntä ja opettaa Raamattua. Ja pitää muistaa, että vauvakasteessa uudestisyntyminen ei ole Raamatun opetusta.
Hyvää Joulua sinullekin, Salme!
Salme: ”Opetetaan, että ihminen uudestisyntyy kasteessa.”
Jospa syy on niin yksinkertainen, että opetus on väärää.
Kirkkoa meidän on sen universaalin olemuksen tähden hyvä tarkastalle myös globaalista näkökulmasta. Kristillisyys ja karismaattinen herätyskristillisyys sekä uushelluntailaisuus erityisesti on dynaamista monissa ns. kolmannen maailman maissa. Uskoon tulee valtavat määrät ihmisisä ja seurakuntia syntyy kuin sieniä sateella. Kolumbiassa mitä eniten tunnen uskoon on tullut miljoonia ihmisiä 15 vuoden aikana jolloin olen siellä käynyt. Tämä on ihmeellistä.
Myös meillä Suomessa ev.luy. kirkkomme ytimen muodosta uskovien, uudestisyntyneiden seurakunta. Tämä ydin on tärkeä, eikä se minnekään katoa. Erilaiset vaikeudet päiinvastoin ovat hyväksi verrattuna pikkuporvarilliseen passiivisuuden tilaan johon erityisesti hyvän elitason omaavat ihmiset helposti tottuvat ja ”torkahtavat”.
Hämäläinen: ”Myös meillä Suomessa ev.luy. kirkkomme ytimen muodosta uskovien, uudestisyntyneiden seurakunta.”
Hämäläinen jakaa Mänttärin kanssa saman perusopin. Näitä miljoonia uudestisyntyneitä yhdistää sama luonteen piirre — ylpeys. He ovat sitä ja tätä ja enemmän kuin passiiviset pikkuporvarit ja he ovat kirkon ydinjoukkoa eikä taivaaseen pääse kuin heidän metodinsa kautta.
Markku Koiviston Nokia Missio on surullinen esimerkki uudestisyntyneiden opillisesta petoksesta. Kansankirkko on parempi vaihtoehto. Tarkoitan nimenomaan kansankirkkoa kansankirkkona enkä uudestisyntyneuiden ydinjoukon miinoittamana ytimenä.
Totta kai karismaattisuus on voimistuva liike maailmassa. Ellei näin olisi, niin Raamatun profetia olisi väärässä. Karismaattisella liikkeellä on päärooli valheen kaikella voimalla tulevan viettelyksen läpiviemisessä. Kansankirkko kansankirkkona pitäisi saada miehitettyä uudestisyntyneillä, jottei siitä tulisi turvapaikkaa niille, jotka etsivät totuutta.
Karismaattinen uudestisyntyminen ei ole Raamatun mukainen. Keskustelen mielelläni siitä, mihin perustan päätelmäni, mutta Jouni Turtiaisen blogissa se on suuremmissa käsissä 🙂
Kansankirkko alkaa kääntyä takaisin pysähtyneeseen konservatismiin ja samalla sitä repii karismaattisuus. Enkä on myöhäistä pelastaa köyhä kansalaisten kansankirkko?
Turtiaisen sanoin: ”Voimaannuttavaa joulua ja hyvää uutta vuotta marginaaliin ja köyhyyteen syntyneen Jumalan Pojan seurassa!”
Marginaalisuus ja köyhyys on aina niiden osa, jotka tahtovat seurata Jumalan Poikaa. Oppilas ei voi olla enemmän kuin opettajansa.
Tuomaala. ”Hämäläinen jakaa Mänttärin kanssa saman perusopin. Näitä miljoonia uudestisyntyneitä yhdistää sama luonteen piirre — ylpeys. He ovat sitä ja tätä ja enemmän kuin passiiviset pikkuporvarit ja he ovat kirkon ydinjoukkoa eikä taivaaseen pääse kuin heidän metodinsa kautta”.
Herra Tuomaalan kanssa on hieman vaikea alkaa keskustella, kun hän aina paremmin tietää mitä ajattelemme kuin me itse. Kaikkialla maailmassa ja kaikissa seurakunnissa uskovat ovat uudestisyntyneitä. Minä en tässä puutu siihen miten se uudestisyntyminen on tapahtunut. Uudestisyntyneet uskovat muodostavat seurakunnan. Ei tämä ole mikään metodi, vaan näin uudestisynnyttämällä Pyhän Hengen kautta Jumala meidät pelastaa iankaikkiseen valtakuntaansa. Tällaisia uudestisyntyneitä ihmisiä on varmasti kaikenlaisissa kirkkokunnissa.
Minusta herra Tuomaalan näkemys karismaattisuudesta on niin katkeruuden ja vihan värjäämä että tekee mieli kysyä, onko tähän vaikuttanut henkilökohtaiset negatiiviset kokemukset?
Kai maailmalla uskoon tulleista miljoonista ihmisistä pitäisi voida antaa vähän nyansoidumpi luonnehdita kuin että he ovat kaikki ylpeitä?
Tuomaala. ”Marginaalisuus ja köyhyys on aina niiden osa, jotka tahtovat seurata Jumalan Poikaa. Oppilas ei voi olla enemmän kuin opettajansa”.
Tästä voin olla Tuomaalan kanssa samaa mieltä, erityisesti marginaalisuuden osalta. Sitten, myös näin marginaalissa elävää ihmistä Jumala voi siunata taloudellisesti niin, että hän on lähinnä hengessä köyhä, mutta ei välttämättä taloudellisesti.
Muuten kokemuksesta olen nähnyt, että köyhän (taloudellisessa mielessä) on helpompi päästä Jumalan valtakuntaan kuin rikkaan. Juuri tästä syystä hengelliset herätykset tänäänkin tapahtuvat Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa eikä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Korkea elintasomme ja sen myötä materialismi on vienyt hengellisen voiman kirkoistamme. Pohjolan viimeinen todella merkittävä evankelista Frank Mangs totesi vanhoilla päivillään, että Pohjolan seurakunnilla ei enää ole ”voimaa synnyttää”. Hengelliset herätykset ovatkin tänään köyhissä maissa missä uudestisyntyy miljoonia ihmisiä erilaisissa hengellisissä herätyksissä. Kiitos Herralle tästä.
Hämäläinen: ”Kai maailmalla uskoon tulleista miljoonista ihmisistä pitäisi voida antaa vähän nyansoidumpi luonnehdita kuin että he ovat kaikki ylpeitä?”
Kolmansien maiden uskoon tulevat kansalaiset tuskin ovat sivistys- ja koulutustasoltaan ihan länsimaisten sivistysvaltioiden kansalaisten luokkaa. Länsimaissa kaikensorttiset henkimaailman ilmiöt väistyvät valistuksen tieltä kiihtyvää vauhtia kun taas kaiken maailman poppakonsteihin ja henkimaailman hommeleihin innostunut kolmansien maitten oppimaton rahvas on helppo saalis länsimaisille lähetystyön tekijöille. Sama tilanne Suomessakin oli vielä pari sataa vuotta sitten. Onneksi ei enää.
Wallentin. ”Kolmansien maiden uskoon tulevat kansalaiset tuskin ovat sivistys- ja koulutustasoltaan ihan länsimaisten sivistysvaltioiden kansalaisten luokkaa”.
Oletko koskaan tavannut kolmannen maailman uskovia? Tai muita kolmannen maailman tai Itä-Euroopan ihmisiä?
Minä olen tavannut paljon ja viihdyn heidän kanssaan erinomaisesti.
Muutama täsmennys kasteesta, uskosta ja ylhäältä (uudelleen) syntymisestä.
Raamattu on hyvin selkeä siinä, että ylhäältä syntyminen tapahtuu juuri kasteessa, Vesi ja Henki pitävät yhtä. Ne ovat siis samaa olemusta. Ilman uskoa ja Sanaa taas ei ole Kristillistä kastetta, eli kaste on pelkkää vettä.
Kun siis lapsi kastetaan, niin kuka ottaa tuon kasteen pois, jos se Uskon ja Sanan (Kristuksen) kautta seurakunnan toimesta suoritetaan? Ihmisen Hengellinen elämä siis alkaa Kasteesta, opetuksen ja kaiken Jumalan siunauksen ja Lupauksen mukaan.
On siis palattava oikeaan opetukseen ja kastetuille lapsille on alusta asti kerrottava, mikä heidän todellinen olemuksensa on maailmassa, sillä he ovat Jumalan anteeksiannon ja Armon perillisiä Kristuksen tähden, eikä meidän omien tekojemme tähden. Ilman Kristusta ei ole seurakuntaa, eikä Uskoa, eik kastetta. Kaikki on saatu Lahjaksi Taivaasta, meidän tähden Jumalan Armosta.
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Eikä ilman Sanaa ole mitään, ei uskoa, eikä kastetta, ei seurakuntaa, eikä ihmistä.
Ismo, jos olisi totta tuo kirjoittamasi, että vauvojen hengellinen elämä alkaa kasteessa ja että ennen sitä he eivät ole perillisiä armoon ja anteeksiantoon, niin silloin alati laskevat kasteluvut olisivat todellakin huolenaihe.
Ongelmana on se, että monet vanhemmat eivät itsekään usko Jeesukseen omana Vapahtajanaan ja jättävät osaamattomuuttaan lastensa hengellisen opetusken tekemättä. Nyt kouluissakaan ei enää saa opettaa uskontoa kuten ennen, niin siltäkin osin lapset jäävät ilman opetusta. Rippikoulutkin taitavat olla hyvin eri tasoisia eri puolilla maatamme.
Ja hän (Jeesus) sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. 16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Markuksen mukaan.
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Matteuksen mukaan. Opettaminen on tärkeää.
Risto Kauppinen,
vt. kommenttiisi 19.12.2018 10:35, Salme Kaikusalolle.
“Ensimmäiset kristityt u u d e s t i s y n t y i v ä t vastatessaan apostolien kautta esitettyyn Jumalan kutsuun m e n e m ä l l ä k a s t e e l l e . Pietarin helluntaisaarnankin jälkeen ne, jotka ottivat Sanan vastaan ja menivät kasteelle, uudestisyntyivät siinä tapahtumassa. He tunnustivat Jeesuksen Herraksi ja Jeesus lupauksensa mukaan tunnusti heidät Isänsä edessä. Heistä tuli Jumalan lapsia.
Ja Raamatussa kaste ja uudestisyntyminen ovat hyvin lähekkäin.”
Tämä edellä oleva pätkä, on osa ‘tietoiskuasi’.
Kun kastetta, tai mitä tahansa ohjeita, mitä Jeesus ja Jumala sanassaan on antanut, käsitellään ja ‘ymmärretään’ erilaisten tulkintojen, eli jälkitotuuksien kautta, niin luodaan käsitys, että harhan oikea ymmärtäminen olisi ratkaisu tai tie ratkaisuun, niinkuin tässä Googlessa tai teologisessa tiedekunnassa selitetään, koskien lapsikastetta. Olet muutamaan otteeseen sanonut, että uskovien kaste on raamatun opetuksen mukainen, mutta myös samassa yhteydessä antanut tunnustuksen akateemisesti tasokkaalle opetukselle (pohdinnalle) väärästä opista ja todennut, että se väärästä huolimatta vie voiton raamatullisesta kasteopista, jota helluntaiherätykset opettavat??!!
Vanha kulunut esimerkki väärän rahan tunnistamisesta pätee tässäkin, vaikkei Raamatussa. Raamattu, ‘oikea raha’ kertoo yksiselitteisesti, että ihmisen on tultava uskoon, uudestisynnyttävä Ylhäältä, voidakseen pyytää vesikastaa itsensä. Niiden läheisyys ei ole olennaista, vaikka yrität ilmentää tätä läheisyyttä Billy Grahamin kokouksissa eteen menoon, tai käden kohottamiseen, kun kysytään, haluaako joku, että rukoillaan hänen puolestaan. Sinä olet selittänyt sitä monessa kastetta ‘kirkastavassa’ julkilausunnossasi olevan hieman kasteen korvike(kin)? Sekavaa, vaikka akateemista(ko) pohdintaa – Nämä kaikki on sinun selityksiäsi, vailla Kirjoitusten pohjaa.
Vaikuttaa niinkuin lapsikaste olisi tullut ymmärrettävämmäksi helluntalaisille, kun Suomen Helluntaikirkon keskeisiin kohtiin lisättiin, että kaste on osa pelastustapahtumaa, uskoontuloa. Kaikki Jumalan sana, ohjeet ja käskyt, on osa pelastustapahtumaa. Niiden noudattaminen tuo hyvän omantunnon ja noudattamatta jättäminen huonon omantunnon, joka voidaan vaientaa, ja saavutetaan rauha, mutta se on väärä rauha. Omantunnon äänen paaduttanutta ei Jumalan Henki kosketa, eikä voi opastaa.
Sen merkitys, että nostat oikeimmaksi Raamatullisen uskovien kasteen, laimenee ja turhenee epäraamatullisessa “uudestisyntyivät vastatessaan apostolien kautta esitettyyn Jumalan kutsuun menemällä kasteelle”.
Kaste on ollut lähellä uskoontulemista, sitten Pietarin saarnan vaikutuksesta lähtien. Se ei kuitenkaan ole “uudestisyntymisen ihme”, vaan ensimmäinen askel uudestisyntyneen tiellä taivaaseen. Minulla meni 4 vuotta uskoontulostani, mutta tein päätöksen mennä kasteelle heti, kun tulin uskoon.
Tässä yhteydessä näen kohtuullisena, että täsmennän, että lapsikastetta hyväilevä raamatullisen uskovien kasteen oikeaksi julistaminen ei ole ollut missään päin maailmaa, esim nk. helluntaiherätyksissä, opetus, saatikka oppi.
Reijo, täsmennät oikein siinä, että esittämäni teologia on todella marginaalia – ainakin toistaiseksi – eikä missään tapauksessa ”virallista” oppia missään. Toisaalta en ymmärrä, miten voit sanoa raamatullisia näkemyksiäni lapsikastetta hyväileviksi. Pikemminkin on päinvastoin. Kontekstuaalisella tulkinnalla, jossa otetaan huomioon se sosiaalinen tilanne, jossa kasteita suoritettiin UT:ssa, päästään ennemmin vahvasti lapsikasteen vastaiseen oppiin. Selitinhän selkeästi yllä, että lapsikaste on turhaa ja että on historiallisen kehityksen synnyttämää väärinkäsitystä, kun on kuviteltu sen pelastavan vauvat.
Risto,
Tarkoitukseni on osoittaa nyt tässä niinkuin muuallakin, että lapsikaste ei ole helluntalaisuuden heiniä, Ei vastustaa sitä, ei hyväksyä sitä, ei ymmärtää hyväksyvästi eikä muutenkaan uittaa sitä tilanteista, aikakausista tai kulttuureista riippuvaan keskusteluun.
Kun sanot: ”ainakin toistaiseksi”, niin se enteilee opetusta, jota V-M. Kärkkäinen edusti, kun hän antoi vihityttää itsensä evlut papiksi, jossa hän sanoi ”lapsikaste ei ole ollut minulle koskaan ongelma”.
Mitä helluntalaisuuteen tulee ja koskee tätä tapaasi lähestyä lapsikastetta kontekstuaalisen teologian kautta, niin siitä voimme jatkaa kohta kirjoittamassani blogissa. Pitäydytään tässä nyt Jouni Turtiaisen huoleen kirkosta.
Jatketaan mahdollisesti siellä, jos se tuntuu hedelmälliseltä, mutta tiedoksi, että olen kasteen suhteen eri linjoilla kuin Veli-Matti Kärkkäinen. Olen lukenut hänen kirjojaan ja keskustellut hänen kanssaan, joten tiedän, miten hän ajattelee. Meillä on tietyt selkeät erot näkemyksissämme. Ja ennen kaikkea: minulle lapsikaste on ongelma. Isokin sellainen. Minut tuntevat tietävät sen oikein hyvin.
Toivon, että sinäkin pääset edes hiljalleen kärryille minun ajatuksistani.
Hämäläinen: ”Kaikkialla maailmassa ja kaikissa seurakunnissa uskovat ovat uudestisyntyneitä.”
Pointtini ei ole ottaa kenenkään uskoa eikä iloa pois, vaan puolustaa niitä, joita suljetaan ulos.
Vauvakaste on yhtä pätevä peruste uudestisyntymiselle kuin Hämäläisen ja Mänttärin edustama tulkinta. Kun täällä vähätellään vauvakastetta, niin se on paremman uskovaisuusluokan peruste nostaa omaa opillista häntää korkeammalle kuin muiden. Kun me emme voi tietää tai nähdä kuka on uudestisyntynyt, niin millä oikeudella suljetaan toisinuskovia ulos?
Jos tiukasti tulkitaan kirjoituksia, niin ketään ei ole apostolien jälkeen sinetöity.
”Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.”
Tiedättekä miksi? Lukekaa pyhiä kirjoituksia, niin asia selviää.
Tuomaala. ”Pointtini ei ole ottaa kenenkään uskoa eikä iloa pois, vaan puolustaa niitä, joita suljetaan ulos.
Vauvakaste on yhtä pätevä peruste uudestisyntymiselle kuin Hämäläisen ja Mänttärin edustama tulkinta”.
Minä nimenomaan sanoin, että en tässä puhu ollenkaan siitä, miten joku on uudestisyntynyt, tai miten kukakin on kastettu tms. Puhuin vain siitä, että uskovia ovat ne, jotka ovat uudestisyntyneitä . Heissä on iankaikkisuus Kristuksen myötä. Sanoin siis, että kirkon ydin on tässä.
Itse olen aina tietänyt olevan i uudestisyntynyt siitä hetkestä asti kun otin Kristuksen tietoisesti sydämeeni. Kaikilla ei ehkä ole samanlausta kokemusta, mutta minun om mahdotonta kuvitella, että joku olisi uudestisyntynyt uskova ilman että hän itse tiedostaa sen. Tämähän määrittää kaiken muun elämässämme.
Tapio: ”Kun täällä vähätellään vauvakastetta, niin se on paremman uskovaisuusluokan peruste nostaa omaa opillista häntää korkeammalle kuin muiden.”
Kiitos, kun kerroit minulle minun motiivini. Mutta jos tuntisit minut paremmin, niin ymmärtäisit, että niiden täytyy olla vielä paljon alhaisemmat.