Luin hämmentyneenä Kotimaa-lehden päätoimittajan Mari Teinilän jutun ”Kommentti: Johanna Korhonen, Kiitos, mutta nyt saa riittää!”
Kommentti: Johanna Korhonen, kiitos, mutta nyt alkaa riittää!
Taustalla on Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, kirkolliskokousedustaja Johanna Korhosen tekemä tutkintapyyntö Helsingin piispa Teemu Laajasalon asumisjärjestelyistä. Tässä linkki tutkintapyyntöön:
Kysyisin muutamaa asiaa päätoimittaja Mari Teinilältä liittyen hänen julkaisemaansa juttuun.
Kirjoitatte seuraavasti:
”Kun Johanna Korhosen selvitysten kohteena on jatkuvasti sama henkilö, se on epäuskottavaa ja heikentää samalla hänen aiempien talousasioihin liittyvien selvitystensä arvoa.”
Tarkoitatko mahdollisesti, että oikeastaan Laajasalo ei käyttänytkään luottokorttia väärin tai hukannutkaan kuitteja, ja että Helsingin seurakuntayhtymän luottokorttien ja laskujen valvonnassa ei tosiasiassa ollutkaan ongelmia? Jos näin on niin silloinhan Helsingin srk-yhtymä on ihan turhaan tarkistanut menettelytapojaan em. asioissa. Ja tarkoitatko mahdollisesti, että Laajasalon yritykseen ei liitykään ongelmia? Korhonen nosti esiin samoja ongelmia jotka ovat johtaneet syytteeseen talousrikoksesta.
Kysyisin vielä, että kuinka monta kertaa demokraattisesti valittu kirkkokansanedustaja, kunnanvaltuuston valittu kunnanvaltuutettu tai eduskuntaan valittu kansanedustaja (joiden tehtäviin kuuluu mm. valvoa johtajien toiminnan ja hallinnon asianmukaisuutta) saa mielestäsi puuttua jonkun saman henkilön toiminnassa havaitsemiinsa epäkohtiin – vaikkapa kaupungin- tai kunnanjohtajan, valtionhallinnon korkean virkamiehen, piispan jne. ? Jos kansanedustaja havaitsee vaikkapa kolmannen kerran epäkohdan saman johtajan toiminnassa niin pitääkö hänen pidättäytyä nostamasta sitä esiin koska kolmannella kerralla olisi kyse jatkuvasta samaan henkilöön kohdistuvasta “ajojahdista”?
Entä uskonnollisissa yhteisöissä ja kirkoissa? Kuinka monta kertaa saa puuttua vaikkapa kardinaalin toimintaan jos näkee siinä epäkohtia? Jos näkee kardinaalin kavaltamassa rahaa Vatikaanin kassasta kolmannen kerran niin eikö siihen saa puuttua (esim. ilmoittaa poliisille) koska silloin kyse olisi saman henkilön toimintaan jatkuvasta puuttumisesta, ja siispä ajojahdista?
Itse näen, että Johanna Korhosella on perusteltu syy epäillä väärinkäytöstä Helsingin hiippakunnan piispan Teemu Laajasalon asumisjärjestelyissä. Kyseessä on loppupelissä kirkollisveronmaksajien rahat eli julkiset rahat, ja niiden asianmukaisen käytön valvonta ja epäkohtien esiinnostaminen kuuluu nimenomaan Helsingin hiippakunnan demokraattisessa elimessä toimivan kirkkokansanedustajan tehtäviin.
Jos kirkossa ei niin paljon paheksuttaisi demokraattisia toimintatapoja eikä kutsuttaisi niitä ”epäreiluksi vainoamiseksi” (kuten Helsingin piispa kutsuu Johanna Korhosen toimintaa Helsingin hiippakunnan virallista tiedotuskanavaa käyttäen) niin ehkäpä muutkin kirkkokansanedustajat rohkenisivat nostaa epäkohtia esiin, eikä niiden esiinnostaminen olisi niin ennen kuulumatonta.
”Mari Teinilä, miksi Johanna Korhosen pitäisi lakata puuttumasta havaitsemiinsa epäkohtiin?”
Siksi, että intentio henkilökohtaiseen ajojahtiin ja yhteys vaalikampanjointiin on niin ilmeinen.
Mihin vaalikampanjointiin?
Miksi Korhonen ei puutu kirjoituksessaan edellisen piispan asuntoasiaan, vaikka periaate on ollut sama?
Ehkä Korhonen ei havainnut siinä epäkohtia. Askola ilmeisesti rajasi yksityiset tilat eroon edustustiloista. En tosin tunne yksityiskohtia. Mutta kehotan sinua puuttumaan Askolan asumisjärjestelyihin ja Eero Huovisen jne jos arvelet niissä olleen ongelmia.
Minua jossain määrin ihmetyttää nämä ” miksi Korhonen ei puuttunut Askolan asioihin”- tyyppiset kysymykset. Ne esitetään ikäänkuin syytöksinä sitä kohtaan joka nostaa jonkun epäkohdan esiin. Tämä ” what- about- this- other – case” on itseasiassa aika laaja ilmiö. Jos joku puuttuu johonkin epäkohtaan niin häntä syytetään siitä ettei hän ole puuttunut johonkin toiseen epäkohtaan.
Mutta ehkä tämä ” what- about- ismi” onkin taustalla siinä miksi kirkossa ei puututa asioihin. Ihmiset ehkä pelkäävät – ja ihan syystä – että heitä syytettäisiin siitä, että he puuttuivat juuri johonkin määrättyyn epäkohtaan eivätkä muihinkin epäkohtiin. Ja siispä he jättävät puuttumatta siihen epäkohtaan jonka he havaitsevat. Sikäli ymmärrettävää, että siinä selviää siltä haukkumisryöpyltä jonka kohteeksi Korhonen on koutunut.
Mutta nyt ainakin poliisi on todennut, että se ei puutu. Ja Kirrkkohallitus on todennut, että asia on hoidettu asianmukaisesti, niin mitä jäljelle?
Poliisi kertoi siirtäneensä asian verottajalle.
Kirkkohallitus on asianosainen ja tämän voi ottaa huomioon heidän kommentoidessaan asiaa.
Verottajan omien ohjeiden näkökulmasta katsottuna epäily veronvälttelystä on edelleen perusteltu.
” Sikäli ymmärrettävää, että siinä selviää siltä haukkumisryöpyltä jonka kohteeksi Korhonen on koutunut.” Sari R-L
Eiköhän tämä Korhoseen kohdistunut ”haukkumisryöppy” ole hiiren ininää verrattavissa siihen haukkumis- ja mustamaalaamisryöppyyn, jonka kohteeksi piispa Laajasalo on toistuvasti joutunut Korhosen toimintatapojen kautta. Vielä en ole nähnyt yhdenkään iltapäivälehden lööpeissä otsikkoa siitä, että Korhosen toimintatavoista olisi tehty tutkintapyyntö. Ehkä senkin aika on pian.
Mikä Laajasalon tapauksessa on mielestäsi mustamaalaamista? Varmaankaan ei se, että hänen toiminnassaan on havaittu epäkohtia?
”Jos joku puuttuu johonkin epäkohtaan niin häntä syytetään siitä ettei hän ole puuttunut johonkin toiseen epäkohtaan.”
-Entä jos ottaisit ylitulkinnan sijaan kysymyksen ihan kysymyksenä. Siis _miksi_ Johanna Korhonen ei ole puuttunut piispa Askolan ym. edeltäneiden asumisjärjestelyihin?
Kommentoit sanoilla ”ilmeisesti” ja ”ehkä”ja aloit sitten puhua ”syyttelystä” ja pelosta puuttua asioihin ”syyttelyn” vuoksi.
Eli jos piispa Askolan asumisjärjestelyt olivat myös epäkohta, miksi Laajasalo on syyllinen mutta piispa Askola ei? Katsotaanko Askolan kohdalla epäkohdan olevan kirkon toiminnassa, mutta ei piispassa itsessään. Eli minusta eroa on tässä huomattavasti, siinä miten suhtaudutaan piispaan henkilönä.
Olen ymmärtänyt, että piispa Askolan asumisjärjestelyssä ei ole mitään epäselvää, ja verottaja on ne hyväksynyt. Katsotaan nyt, mitä verottaja sanoo Laajasalon tavasta käyttää virka-asuntoa.
Salme, onhan niitä tutkintapyyntöjä tehty, aina yhtä heikoin tuloksin. Viimeksi sai lakimies J. Ketomäki nenilleen. Näyttää menneen lakiopinnot hukkaan kyseiseltä oikeusministeriön virkamieheltä.
Kimmo Jaatila, olet siis sitä mieltä, että jos noita vaaleja ei olisi, piispan(entinen kirkkoherra) rötöksiin voisi mainiosti puuttua? Miten tämä voi liittyä vaalikampanjointiin, kun Johanna Korhonen ei tietääkseni ole edes ehdokkaana? Onko sopimatonta perata kirkon nurkkia näin vaalien alla, eikö vaaleihin, demokratian juhlaan, olisi syytä mennä puhtaana? Toki tiedän, että se on mahdotonta, pitäisi ehtiä harjaamaan myös vilpintekijän opetuslapset, ainakin ne pari-kolmekymmentä, joiden nimet löytyvät näistä keskusteluista.
Kiitos Sari! Samat kysymykset ovat mielessäni.
Olen pitänyt Mari Teinilää laadukkaan journalismin edustajana. Nyt on ilmeisesti Marin rohkeus pettänyt. Voi voi…
Minun mielestäni Mari Teinilä on rohkea kun uskaltaa tuoda esille näkönannat Korhosen suhteen. Minun silmissäni hänen pisteensä nousivat huimasti.
Demokratian haittapuoli on se että jotkut kykenevät käyttämään mekanismia henkilökohtaisena työvälineenä sen sijaan että se olisi yhteisen hyvän väline.
Korhosen toiminnassa tämä näkyy siinä että toiminnan tavoite on saada mahdollisimman paljon julkisuutta yhdelle asialle vaikka villoja olisi lopulta kovin vähän. Kuten varsinkin nyt kun poliisille on laitettu työn alle asia joka ei sinne kuulu.
Ja kun poliisi näin totesi ei Korhonen ollut estynyt tietoisena asiasta julkistamaan asiaa tuttavapiiri-toimittajiensa kautta lehdistöön epämääräisenä poliisituttkinta-asiana käyttäen väärin asemaansa sekä toimittajana että luottamushenkilönä.
Onneksi tapaus on yksittäinen ja valtaosa ymmärtää käyttää nitä tavanomaisia välineitä joita demokratiaan ja vaikuttamiseen on luotu. Muuten siirrymme demokratiasta anarkiaan.
Poliisi siirti asian verottajan tutkittavaksi
Ei ehkä niin, että poliisi siirsi asian toisen tutkittavaksii. Vaan että poliisi ei tutki asiaa, koska se ei tässä tilanteessa sille kuulu.
Mutta nyt ainakin poliisi on todennut, että se ei puutu. Ja Kirrkkohallitus on todennut, että asia on hoidettu asianmukaisesti, niin mitä jäljelle?
Kirkkohallitus ei päätä siitä, hoidetaanko asunnon verojärjestelyt asianmukaisesti. Sen arvioi verohallinto tutkiessaan noudattaako järjestely verolainsäädäntöä ja verohallinnon määräyksiä.
Minulla ei ole mitään syytä epäillä, että asiassa olisi verotuksellisesti ongelmia. Pidän vain ongelmallisena Pekka Kivirannan tulkintaa siitä, että verovelvollinen (Kirkkohallitus) voisi itse päättää, onko se hoitanut veronsa asianmukaisesti vai ei. Samalla logiikalla autoilija voisi ylinopeutta ajettuaa ilmoittaa poliisille ajaneensa asianmukaisesti.
Itselläni on asiasta ristiriitainen fiilis.
On mielestäni kiistatonta, että seurakuntayhtymän rahankäyttöön puuttuminen oli tarpeellista. Laajasalo oli selkeästi rikkonut työnantajan ohjeistusta hukkailemalla kuitteja systemaattisesti sekä varaamalla itselleen luksushintaisia majoituksia. Laitonta hänen toimintansa ei ollut, mutta selvästi ohjeiden vastaista ja osoitti huonoa harkintakykyä tilanteessa jossa hän käytännössä itse tarkisti ja hyväksyi luottokorttinsa käytön.
On edelleen kiistatonta, että Laajasalo laiminlöi yritystoimintansa kirjanpidon. Hän on sen itse myöntänyt ja syyttäjä on siitä vaatinut hänelle rangaistusta tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta. Voidaan kysyä, miksi hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan pitäisi ajaa piispalle kirjanpitorikostuomiota asiasta, joka ei varsinaisesti liity piispuuteen, mutta olisi toki yleisen oikeustajun kannalta ongelmallista väittää, ettei rikoksia saisi ilmiantaa. Vielä ongelmallisempaa olisi esittää vaatimus, että kirkon luottamushenkilöiden pitäisi vaieta kirkon johdon tekemistä rikoksista.
Olen Teinilän kanssa samaa mieltä siitä, että tämä asuntojupakka haisee henkilökohtaiselta ajojahdilta ja siksi siitä jää minulle, toisin kuin noista kahdesta edellisestä, paha maku suuhun. Tässä kohtaa voisi kysyä, miksi Johanna Korhonen ei ensisijaisesti vaadi oikaisua piispa Askolan verotukseen, koska hän maksoi asunnostaan vielä pienempää vuokraa kuin piispa Laajasalon perhe.
Jusu: ”Tässä kohtaa voisi kysyä, miksi Johanna Korhonen ei ensisijaisesti vaadi oikaisua piispa Askolan verotukseen, koska hän maksoi asunnostaan vielä pienempää vuokraa kuin piispa Laajasalon perhe.”
Eikö tässä samalla määritellä Irja Askolan vuokran taso, kun saadaan verottajan päätös. Myös muiden piispojen vuokrasopimukset voidaan käydä lävitse. Lasku perään, jos Irja Askolalle tai muille piispoille on kertynyt ansiotonta etua. Ketään ei saa suosia.
Vuokrasopimuksissa on sama ongelma kuin luottokorttilaskuissa. Miksi ei tutkittu aiemmin luottokorttilaskuja. Mikä nosti sotkut pinnalle? Teemu Laajasalo, joka olikin pahin luottokortin väärin käyttäjä.
Entä piispan asuminen? Mikä sen nosti pintaan? Teemu Laajasalo. Seurasin iltapäivälehtien lööpeistä silmät pyöreinä, miten piispan asunnon kalliit remontit ymv. edistyivät. Mieleeni tuli monta kertaa, että mitähän kepulikonsteja kirkko keksii, jotta piispa saa asua käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi remontin valmistuttua. Jos olisin tiennyt vuokrasopimuksesta, joka ulkopuolisen silmin vaikuttaa saman tapaiselta kuin kirkon aiemmat luottokorttikäytännöt, niin satavarmasti olisin tehnyt siitä valituksen ensin Teemu Laajasalon hallitsemaan tuomiokapituliin nähdäkseni, miten se kiemurtelee irti kiusallisista kysymyksistä, ja sen jälkeen ilmoituksen verottajalle. Sisäpiirien käytännöt on hyvä tuoda valoon silloin, kun niissä käytetään verorahaa.
Niin kauan kuin maksan kirkon kannatusmaksua veroina, minua kiinnostaa, miten kirkko rahani käyttää. Monta lesken ropoa käytetään piispojen luksuselämän ylläpitämiseen. Johanna Korhosen pitää asemassaan huolehtia siitä, vähävaraisten rahat käytetään asianmukaisesti. Ellei näin tapahtuisi, hän ei toimisi luottamusasemansa mukaisesti. Hän on vastuussa äänestäjilleen, mutta ei missään vastuussa kirkkoa tai piispaa kohtaan.
Nyt tutkitaan kirkon ikiaikaisia käytäntöjä. Pöly ja villakoirat lentelevät sakeanaan. Kun paikat on puhdistettu nurkkia myöten, niin voidaan olettaa kirkon olevan viihtyisämpi paikka.
Hei Jusu Vihervaara,
Miksi tästä asumisjärjestelyasiasta jäi sinulle paha maku suuhun? Mielelläni kuulisin perusteluja jos esim. vaikka nostaisit esiin pahaa makua aiheuttavia kohtia Korhosen tutkintapyynnöstä jonka hän on julkaissut K24- blogissaan.
Ihmettelet myös miksi Korhonen ei nostanut esiin Askolan asumisjärjestelyjä. En tiedä mutta ehkä siksi että järjestely ei ollut samanlainen kuin Laajasalolla, ja mahdollisesti siksi että yksin elävä Askola rajasi yksityistilat eroon edustustiloista eikä asuttanut koko asuntoa kuten Laajasalon perhe( ks. Korhosen tutkintapyyntö)
Niin sanottu ” what- aboutismi” ( josta enemmän yllä toisessa kommentissani) on hyvin yleisenä tapana kirkossa. Usein tälläisellä kysymyksellä syytetään sitä joka nostaa jonkun epäkohdan esiin. Tämä tyyli on muuten myös Trumpilla. Kun häneltä kysyy jostain asiasta niin usein hän vastaa tyyliin ” miksi ette tutki Clintonia!!?”.
Sari,
Käsitykseni mukaan kenelläkään piispalla ei ole työsuhdeasuntoa. Lisäksi olen ymmärtänyt että 2 piispaa lukuunottamatta kaikki piispat asuvat vuokralla asunnossa, jonka kirkkohallitus on heille vuokrannut. He maksavat asunnosta kirkkohallituksen määrittelemää vuokraa.
Korhosen tutkintapyynnöstä saa sen käsityksen, että se kohdistuu ainoastaan piispa Laajasalon asumisjärjestelyyn vaikka samanlainen järjestely koskee kaikkia kirkkohallituksen vuokra-asunnossa asuvia piispoja. Lisäksi siitä saa sen käsityksen, että Korhonen kohdistaa kantelunsa työsuhdeasunnon verotusarvoon vaikka julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kenelläkään piispalla ei ole työsuhdeasuntoa.
Paha maku tulee suuhun siitä, että mielestäni piispa Laajasalon asumisjärjestely ei poikkea edellisen Helsingin piispan asumisjärjestelyistä eikä se poikkea muiden hiippakuntien nykyisten piispojen asumisjärjestelystä.
Mielestäni tässä tilanteessa olisi ollut reilua, että tutkintapyyntö olisi kohdistettu kirkkohallitukseen ja pyydetty selvittämään sitä, onko kirkkohallituksen käytännöt vuokrata piispoille asuntoja voimassa olevan verolainsäädännön ja verohallituksen määräysten mukaisia. Se, että kantelu kohdistetaan vain yhteen piispaan, saa aikaan sen tunteen, että motiivina on mustamaalata juuri kyseistä henkilöä.
Ketä nyt harjataan puhtaaksi? Sarin Johanna Korhosta puolustava esille tulo blogin muodossa kertoo siitä, että Korhosen ”housut alkavat palaa” vanhaa sanontaa käyttääkseni. Riittääkö enää montaakaan henkilöä paloa sammuttamaan?
Raamatussa sanotaan, että kieli on pieni elin, mutta se voi sytyttää suuren palon. Surullista on, jos/kun oma kieli sytyttää palon, joka koituu omaksi tuhoksi.
Salmen housut ovat varmasti asbestia, kun ne eivät hänen hehkussaan pala. Mutta eikö ne ole jotenkin epämukavat, hiertävät ja pistelevät? ;). Asiaton kommentti, joo, samaa tasoa kuin tuo Salmen edellinen.
”Entä uskonnollisissa yhteisöissä ja kirkoissa? Kuinka monta kertaa saa puuttua vaikkapa kardinaalin toimintaan jos näkee siinä epäkohtia? Jos näkee kardinaalin kavaltamassa rahaa Vatikaanin kassasta kolmannen kerran niin eikö siihen saa puuttua (esim. ilmoittaa poliisille) koska silloin kyse olisi saman henkilön toimintaan jatkuvasta puuttumisesta, ja siispä ajojahdista?” Sari R-L
Miten tämä rinnastus sopii Laajasaloon? Väitätkö Sari, että Laajasalo on kavaltaja? Tekstistä on luettavissa, että rinnastat kardinaalin ja Laajasaloon. Jos olisit jättänyt pois tuon ”kolmannen kerran” niin rinnastus ei olisi niin päivänselvä.
Salme, uskon että olet fiksumpi kuin mitä puheenvuorosi ovat.
Johanna Korhosen toiminnassa henkilöityy seurakuntien työilmapiiriä vahingoittava toiminta. Usein seurakunnan viranhaltijoissa löytyy joku henkilö joka alkaakiusata yhetisöä kaikenlarvaisilla perättömillä”ilmiannoilla” milloin kenenkin väärinkäytösksistä.
Yksi mätä omena pilaakoko korin.
Ja se mätä omena on siellä yläpäässä ja on pilannut jo lähiympäristönsä.
Sarille ja Tapiolle
Haluaisitko itse asua esim. vanhassa remontin tarpeessa olevassa pappilassa tai piispan asunnossa? Maksaisit satojen neliöiden vuokran ja verot asumisedusta. Samaan aikaan pitäisit huolen pappilasi kunnosta, järjestäisit seurakuntalaistesi tapaamiset (joskus kasteet, häät, hautajaiset ym.) ja kahvitukset tilaisuuksiin. Huolehtisit siivouksesta ja muusta taloudenpidosta esim rappeutuva pappilan puutarha. Sinua auttaisi esim. työssäkäyvä, rasittunut puolisosi ilman palkkaa. Näin ennen.
Muistan nuoren papin perheen. Perheen lapsi parka konttasi pappilan kylmällä lattialla ja poti jatkuvaa vilustumista ja korvatulehduksia. Huoneita kyllä riitti siivottavaksi, lämmitettäväksi ja kalustettavaksi, mutta huonekalut puuttuivat opintovelkaiselta nuorelta perheeltä. Onneksi seurakunta armahti pääsivät omaan pieneen kerrostaloasuntoonsa.
Missä on kohtuus? Ihmisten kateutta
”Missä on kohtuus?”
Näin voi kysyä kirkolta. Kun Laajasalo puhuu Kristuksen kirkosta, niin sen pitäisi tarkoittaa käytännön tekoja. Jeesus moitti niitä, jotka huutivat Herra, Herra, mutta eivät tehneet, niin kuin hän opasti ja näytti omalla esimerkillään. Jumala ei ole luvannut omilleen kuin tärkeimmät elämisen tarpeet. Lisäksi apostoli puhuu seurakunnille tasauksesta. Se tarkoittaa varallisuuden jakoa rikkaimmilta köyhimpien seurakuntalaisten puutteeseen.
Kun piispat puhuvat Kristuksen kirkosta ja omalla esimerkillään syövät leskien ja vähävaraisten huoneista, niin näen siinä tekopyhyyttä. Kaiken julkeuden ja piispallisen moraalittomuuden huippu saavutettiin, kun Laajasalon hallitsema tuomiokapituli lainasi johtajansa sanoja:
”Koen Johanna Korhosen tavan toimia kyselemättä ja selän takana epäreiluna vainoamisena. Johanna Korhonen…. Toivoisin, että Johanna Korhonen voisi lukuisien ja jatkuvien tieto- ja selvityspyyntöjen sekä rikosilmoitusten tekemisen lisäksi keskittyä rakentamaan Kristuksen kirkkoa sillä kaikella hyvällä osaamisella, mitä hänellä on.”
Laajasalo maalitti Johanna Korhosen samalla metodilla kuin Jussi Halla-aho ja Donald Trump. Piispa voi nyt myhäillen seurata, kuten Trump, miten piispalle ja kirkolle uskolliset käyvät kiinni henkilöön, jonka valtakirja on saatu seurakuntalaisilta ja joka ei ole tilivelvollinen kenellekään kirkossa.
Laajasalo piispana on yhtä paljastava kirkosta kuin Trump presidenttinä Amerikasta ja nimen omaan presidenttinä, jota konservatiiviset kristityt kannattavat. Kirkon jakolinjat alkavat näkyä entistä selvemmin. Tulee väistämättä kriisejä, joissa ihmiset joutuvat paljastamaan sisimpänsä ja uskonsa todellisen merkityssisällön. Näyttelemisen on jossain vaiheessa pakko loppua ja niiden erottua niistä, jotka huutavat Herra, Herra, mutta eivät piitaa Jeesuksen seuraamisesta käytännössä. Siinä mielessä Laajasalo on kirkolle yhtä välttämätön kuin Trump Amerikalle.
Kirkolla on mahdollisuus puhdistautua synneistään tai kääntyä entistä enemmän sisäänpäin ja linnoittautua menneisyyteensä.