Kuvassa joulukuusi Limbessä Kamerunissa Autuaan neitsyen Marian päivänä 25.3.2006
Neljäs adventtisunnuntai on Maria -päivä. Jumalan äiti on odottanut lasta ja synnytys on lähellä. Joulu on Jeesuksen syntymän juhla. Vähää ennen ajattelemme hänen äitiään.
Luterilaisen tunnustuksen mukaan
1) Maria oli neitsyt ennen Jeesuksen syntymää.
2) Maria oli neitsyt synnyttämisen tapahtumassa. Hän ei menettänyt neitsyytensä merkkejä synnytyksen aikana.
3) Maria on neitsyt myös synnyttämisen jälkeen. Hän on ikuinen neitsyt.
Neljäs adventtisunnuntai yhdistää Marian päivän ja joulun. Ajattelemme inkarnaation suurta salaisuutta: Jumala otti ihmisyyden omaan olemukseensa Jeesuksessa. Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Oikea oppi Mariasta eli mariologia on oikeata oppia Kristuksesta eli kristologiaa.
Tässä kirkkomme pitäytyy johdonmukaisesti yhteisen kirkon vanhaan perintöön. Tällä on valtava merkitys ekumeenisessa yhteistyössä. Olemme samassa joukossa kaikkien vanhan kirkon perinteeseen pitäytyvien kirkkojen kanssa.
Niissä maissa joissa mariologia on valloillaan nainen on kaikista epätasa – arvoisin. Sillä ilmeisesti yritetään kompensoida naisen asemaa. oletteko tienneet että Maria on myös hyvin erilainen eri maissa?
Kuten kaikessa uskonnollisuudessa eri kulttuureissa, niin myös tavassa osoittaa kunnoitusta pyhälle äidille on suuria eroja eri puolilla maailmaa. Ratkaisevaa kuitenkin on että raamatullinen ajatus säilyy:
Luukkaan evankeliumi:
1:48 Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.
Matias. Olen tietoinen Lutherin aloittaneen katolisen kirkon remonttimiehenä, ja uskonpuhdistajaksi häntä useimmiten tituleerataankin. Tosin oman sirpaleensa sai aikaan, kuten sinä jakamia aivan oikein nimität.
Ja sitten luterilaisuudessa on saanut uusia remonttireiskoja, joiden seuraamuksia kutsutaan herätysliikkeiksi.
Olen edelleen, varsin vaatimattomin kirkkohistorian tiedon toki, sitä mieltä, että myös tämä neitsyt-Marian palvontaa lähenevä asema olisi voinut mennä saman pesuveden mukana. Onhan keskustelussamme käynyt ilmi selkeästi se, että täytyy ehdottomasti ottaa Raamatun ulkopuolisia lähteitä avuksi ikuisen neitsyyden hypoteesille.
Raamatussani kun sanotaan edelleen, että Jeesuksella oli sekä veljiä että siskoja. Perinnäissäädöksillä älköön nyt kuitenkaan filologian lainalaisuuksia muutettako. Eikä tietääkseni yksikään kääntäjä ole tuollaiseen sortunut.
Wikipedian mukaan Lutherin johtotähtenä oli Raamatun ylivertainen asema. Vai mitä mieltä olet seuraavasta lausunnosta?
”Raamatun tähden meidän täytyy hyljätä paavi ja konsiilit. Minä tahdon uskoa omasta tahdosta enkä olla minkään auktoriteetin orja, oli se sitten konsiili, yliopisto tai paavi.”lähde?”
Itse nostan Lutherille hattua ja luulen, että kyllä hän Marian asemankin olisi raamatullistanut, jos Luojan tarkoitus olisi ollut jo tuossa vaiheessa uskoa riittävästi puhdistaa.
Rauli
1) Aidon perinteen säilyttämisestä
Mitä mieltä olet ihmisestä joka oven kynnykselle tultuaan istuu kynnykselle, kun talon väki pyytää istuutumaan.
Tällaiselta näyttää niiden ”raamatullisuus” jotka 1700 -luvun dogmien kieltäjien kelkassa yrittivät heittää kaiken vanhan kirkollisen perinteen. Kun aito perinne hylätään niin sen sijaan tulee itsetehtyjä uutuuksia, jotka alkavat elämään uudenlaisina perinteinä.
2) Veli ja sisar sanoista
Tästä olen jo kolmeenkin kertaan kirjoittanut koska ihmiset unohtavat tai eivät ole lukeneet tämän ketjun aikaisempia puheenvuoroja.
Nykyajan suomalainen ihminen ajattelee liian usein yksistään biologisesti huomaamatta laisinkaan sitä että evankeliumien aikana heistä puhuttiin sosiaalisena käsitteenä: samassa lapsikatraassa eläneinä.
Edelleenkin esim. Afrikassa perhekäsitys on vieläkin kokonaisvaltaisempi. Jokainen yhtä sukupolvea vanhempi mies on ”isä” ja nainen ”äiti” jne. Esim. eräs varsin kaikainen sukulainen, ties kuinka monennenko serkun lapsi kutsui vaimoani Colettea ”tädiksi” kun he tapasivat eräässä tilaisuudessa. Näin siitäkin huolimatta että iältään he ovat lähes yhtä vanhoja, vain siitä syystä että suvun tasossa Colette on yhtä sukupolvea ylempänä.
Elikä toisin kuin väität niin tuo ikivanha kirkon perinne Marian ikuisesta neitsyydestä ei suinkaan ole raamatunvastainen, vaan täysin tuon aikaisen yhteiskunnan rakenteen mukainen.
Olen lukenut Lutherin elämästä useamman kirjan. Hän oli todella tiukoilla mielenterveys oli vaakalaudalla ja hän pelkäsi menettävänsä hengensä. Halutaan kuvata kuinka kaikki kävi sopuisasti, mutta hän oli kuitenkin kirkon pannassa, eikä se ollut mikään kevyt leikin asia. Uskon todella että jos hänellä olisi ollut voimia olisi hän enemmän tarkentanut monta asiaa. Ilman muutamaa ystävää ja vaimonsa tukea hän ei olisi inhimillisesti selvinnyt tilanteesta. Näen siinäkin johdatusta, että entisestä nunnasta jonka hän auttoi karkaamaaan luostarista ja jota hän ei saanut naitettua tuli hänelle vaimo. Olen saanut käsityksen että se oli oikea rakkausavioliitto ja me suomalaiset naiset saamme nauttia tasa-arvoisuudesta paljolti luterilaisuuden takia. Siinä liitossa kaksi hyvin erilaista ihmistä siinä historian hetkessä tukivat toisiaan. Niin tiivis oli liittto fyysisitä eroista huolimatta, että Lutherin vaimo kuoli hyvin pian Martinin jälkeen.
Raamatun aikaan oli myös ihan oikeita siskoja ja veljiä. Aikaisemmista keskusteluista muilla alustoilla tuli ilmi että kreikankieliset sanat näissä raamatunkohdissa tarkoittavat juuri ihan lihallisia veljiä ja sisaria. Raamatussa mainitaan myös muiden veljiä, naisista nyt ei kauheasti puhuta kenenkään sisariksi. Niistä ei kukaan sano että ne olisivat vain serkkuja. Kun asetat nuo serkut tai uskonveljet raamatunkohtiin ja jos silti ovat sopivat sinun mielestä niihin, tulee väistämättä hyvin ikäviä ajatuksia mieleen. Minusta sinun kannattaisi luovuttaa, kun et asiaa pysty raamatusta näyttämään vaan se todistaa kiusallisesti aivan päinvastaista. Tässä keskustelussa ei auta sanoa että jokin on vain niin, kun pitäisi laittaa todisteet. Koko dogmi on lähtenyt siitä että on yritetty selittää Jeesuksen luontoa joka oli Jumala ja ihminen. On yritetty selittää, että hän on kumpaakin. Kuitenkin kun on vähennetty Marian inhimillisyyttä samalla vähennetään Herramme ihmisyyttä vaikka sitä alunperin piti todistaa. Nurinkurista ja sitä kutsutaaan kristologiaksi.
Silmiin kävi viimeinen kommentisi : ”Elikä toisin kuin väität niin tuo ikivanha kirkon perinne Marian ikuisesta neitsyydestä ei suinkaan ole raamatunvastainen, vaan täysin tuon aikaisen yhteiskunnan rakenteen mukainen.” Tuonaikaisen yhteiskunnan rakenteenmukaista ei ollut elää avioliitossa ilman seksuaalista suhdetta, päinvastoin seksuaalisuus oli pyhä toimitus. Ennenkuulumatonta oli että juutalisella naisella oli oikeus valittaa rabbille ellei mies häntä tyydyttänyt seksuaalisesti. Tähän liittyy paljon, mutta en ehdi kirjoittaa, paljon minkä Tauno tietää yhtä hyvin.
Tuossa puheenvuorossani täsmäkohteena oli sanojen sosiaalinen käyttö ja siihen liittyvä tulkinta.
Paljon kuvaa myös se, että kaikille oli suuri ihmetys Lutherin avioutuminen. Hän oli jo varttunut ja ” prosessi” käynnissä. Hän ei ajatellut mennä avioliittoon, koska hän ei uskonut elävänsä kauan ”protestoinnin” takia. Tosiaan tämän nunnan naittaminen ei onnistunut, kun hänelle ei Lutherin mielestä kelvannut kukaan.
Kautta historian neitsyt Marian kunnioittaminen on lisännyt naisen arvostamista.
Voimme tähän ottaa esimerkiksi vaikapa Proklos Konstantinopolilaisen, joka kuoli 446 j.Kr.. Hän oli ylevä ajattelija ja etevä sanankäyttäjä. Hän oli luova ajattelija.
Prokloksen huomio kiinnittyi Marian merkitykseen naiseuden kannalta. Hän huomasi että neitsyyden ja äitiyden yhdistämisessä Mariasta tuli kaikkien naisten esikuva.
Hänen huomattavat sanansa ovat:
”Maria on naisten ylpeys ja naissukupuolen kunnia.”
Anne Heikkinen: ”Paljon kuvaa myös se, että kaikille oli suuri ihmetys Lutherin avioutuminen.”
Pitää paikkansa! Lutherin työtoveri Philippus M. itki monta päivää tätä rakkaan ystävänsä onnettomuutta ja suurta lankeemusta, kun meni avioon vastoin tekemäänsä munkkilupausta ja valaansa. Ei P.M. tahtonut hirvetä edes kulkea häävieraiden mukana ajan tavan mukaan vasta-avioituneiden häävuoteen vierestä, vaan rikkoin hyviä perinteiisiä tapoja vastaan!
Tässäpä olisi pieni vinkki Rotolle ja muillekin papeille, jotka ovat kirkkonsa vaatimusten mukaan erehtyneet vastoin selvää Jumalan Sanan kieltoa vannomaan valan olla esimerkiksi rikkomatta ja täysin kuuliaisina noudattaa ihmisten laatimia kirjoituksia, tunnustuskirjoja silloinkin, kun ne ajan myötä ovat selvästi vanhentuneet ja vaatisivat päivitystä! Kas, pappisvala kun meitä velvoittaa kuunnella enemmän ihmisiä kuin Jumalaa! Raamatun sana jääköön toisarvoiseksi kaiken tämän rinnalla!
Vinkki olisi, että voisivat yhtä vapautuneesti kuin rikkoa tekemänsä sellaiset valat ja sanoutua kerta kaikkisesti irti oman elämänsä sellaisista vannoskeluista, jotka ovat Jumalan omien määrysten vastaisia! Jos sitten maallinen tuomioistuin tumitsisikin istumaan linnassa määräaika – olisipa edes luterilainen, rikkeetön omatunto puhdas tämän jälkeen!
Korjaus: Pitää olla: ”Vinkki olisi, että voisivat yhtä vapautuneesti kuin Luther rikkoa…”
Hiukan vielä tuosta kreikankielisestä ilmauksesta ”veli”, jonka Matias olettaa merkitsevän Jeesuksen tapauksessa muuta sukulaista. Oletko tietoinen/samaamieltä seuraavasta?
Kun Raamatun uudemman puolen kertomuksissa puhutaan serkusta tai veljen tai sisaren pojasta, niissä ei käytetä sanaa a·del·fosʹ. Sen sijaan sukulaisuussuhde selitetään, kuten on tehty ilmauksissa ”Paavalin sisaren poika” tai ”Markus, Barnabaan serkku [a·ne·psi·osʹ]” (Ap 23:16; Kol 4:10).
Luukkaan 21:16:ssa on käytetty molempien kreikkalaisten sanojen muotoja, syg·ge·nōnʹ (sukulaiset, esim. serkut) ja a·del·fōnʹ (veljet), mikä osoittaa, että näitä sanoja ei käytetä enempää väljästi kuin umpimähkään.
Veljeä merkitsevä sana adelfos esiintyy Raamatussa yli 300 kertaa. Voisitko nimetä yhden tapauksen, jossa sitä käytetään muun lähisukulaisen asemasta? Pitäisikö meidän päätellä, ettei Jeesuksen apostoleissa ollutkaan veljeksiä, vaan serkkupoikia?
Eikö tarkoituksenmukaisuutesi ole juuri sitä, mitä meillä ei pitäisi olla, kun Raamatun sanan äärelle asetumme? Kaikilla meillä sitä on jossakin määrin, mutta Jeesuksen kaikkien nimeltä maittujen veljien serkuttaminen ei ole enää kovin rehellistä minkään kirkon palvelijalle.
Hyvä kun kysyit tätä Rauli. Sitä juuri yritin avata. Siihenkin aikaa ihmisillä oli ihan lihallisia veljiä ja sisaria. Mainitaan joidenkin veljistä, niin nekö kaikki serkkuja. Näin epämääräistä ei sekään kulttuuri ollut. Hauska kun vastoin sitä, että juutalaisille sukuluttelot hyvin tärkeitä ja monet juutalaiset tulleet uskoon kun ovat nähneet , että Jeesus todella polveutuu jostakin. Meille puuduttavaa lukemista , mutta juutalaisille hyvin tärkeitä.
Siis olisiko mahdollista, että Sebedeuksen pojat ovatkin serkkuja Marian poikien tavoon-jos traditio siihen meitä ohjaa?
Pyysin esimerkkejä, joissa veli onkin Raamatussa(UT) serkku. Minkä yli 300 mahdollisuudesta valitset? Ja olisi hyvä tietysti olla hiukan perustelujakin mukana.
Roto: ”Prokloksen huomio kiinnittyi Marian merkitykseen naiseuden kannalta. Hän huomasi että neitsyyden ja äitiyden yhdistämisessä Mariasta tuli kaikkien naisten esikuva.”
Jaa, että kaikkien naisten pitäisi pyrkiä Marian esikuvan mukaisesti synnyttämään lapsensa neitseellisesti ja elämään elämänsä loppuun asti menettämättä immenkalvoaan? Mitenköhän tuo nyt sitten onnistuisi? Pistämällä koko biologia uusiksi vai? Voipi olla, että Tellukselta tallaajat loppuisivat tuota pikaa.
Olen kyllä joskus kuullut, että jotkut pikkutytöt luulevat suutelun johtavan raskauteen, mutta aikuiseen väestöön tämänsorttisen ”totuuden” iskostamisen luulisi sentään olevan ylivoimainen tehtävä herra Rotollekin.
Näyttää olevan niin, että meillä herra kaikkitietävän Matias Roton kanssa on varsin eriävä näkemys siitä, mikä on tosiasioihin perustuva totuus.
No, eipä tuo nyt ainakaan minua isommasti haittaa. Jotkut nyt vaan ovat ikuisia faktareita (=faktaresistentti).
En huomioinut kommentiasi, mutta kyllä mahdoton esikuva. Raamattu kun alussa antaa ihan erilaisen näkymän miehen ja naisen suhteesta. Jeesuksen syntymän kohdalla sitten asiat olisivat muuttuneet niin kovin. Anteeksi mutta alkoi kyllä naurattamaan tuota kommenttia lukiessa, joka koski naisihannnetta esikuvaa.
Minusta tuntuu, ettei kuitenkaan kovin monen naisihanne, koska liitossa se merkitsisi miehelle pitkää selibaattia elämän loppuun asti. sellainenkin käsite on kuin isyys ja mihet haluavat sitä toteuttaa. Näyttää siltä , että tälläiset uskonnolliset ajatukset, dogmit, ihanteet, esikuvat liitelee ihan omassa maailmassa ja omalla tahdillaan. Luterilaisuudessa se on pysähtynyt kohtaa kahteen dogmiin joihin kukaan ei usko ja roomalaiskatolisessa kirkossa nämä ajatukset jatkavat menoaan. Näillä uskonnollisilla ajatuksilla (ihanteilla miksi niitä nimittää) ei näytä kuitenkaan mitään yhtymäkohtaa Raamatun kanssa, ei todellisen elämän kanssa eikä edes luonnonlakien kanssa joiden takana on kuitenkin itse Jumala. Kielellisestikään ei löydy paikkansapitävyyttä. Ne ovat ja menevät ja jatkavat matkaa täysin irrallisina. Roomalaiskatoliset ovat siinä rehellisempiä, että myöntävät että heidän dogmit eivät perustu Raamattuun. Luterilaisuudessa taas kukaan ei ota näitä dogmeja esiin, koska ei niitä pidetä uskottavina millään tavoin.
Tälläinen täydellinen asioiden kohtaamattomuus tekee tälläisen keskustelun todellla raskaaksi näillä rakenteilla ja tällä ” henkilöstö” määrällä mitä näihin keskusteluihin osallistuu.
Taunolla on vielä mahdollisuus laskeutua tänne todellisuuteen, jonka mielelläni soisin tai jäädä tähän uskonnollisten ajatusten maailmaan. Valinta on jokaisen tehtävä itse, tosin varmasti kipeetä tekevää.
”Kautta historian neitsyt Marian kunnioittaminen on lisännyt naisen arvostamista.” Tämä ei ihan ilmeisesti pidä paikkansa. juuri luin tälläisen tutkielman; maissa joissa mariologia on kovasti esillä, on naisen asema heikoin. protestanttisissa maissa jossa mariologia ei ole niin suuressa osassa on naisen asema parhain. Kunnioittaminen ja palvonta onkin eri asia, joten sinänsä pitää paikkansa. Protestannttisissa maissa kunnioitetaan mariaa, mutta ei palvota. Niissä maissa jossa palvotaan, naisen asema heikoin.