Kuvassa joulukuusi Limbessä Kamerunissa Autuaan neitsyen Marian päivänä 25.3.2006
Neljäs adventtisunnuntai on Maria -päivä. Jumalan äiti on odottanut lasta ja synnytys on lähellä. Joulu on Jeesuksen syntymän juhla. Vähää ennen ajattelemme hänen äitiään.
Luterilaisen tunnustuksen mukaan
1) Maria oli neitsyt ennen Jeesuksen syntymää.
2) Maria oli neitsyt synnyttämisen tapahtumassa. Hän ei menettänyt neitsyytensä merkkejä synnytyksen aikana.
3) Maria on neitsyt myös synnyttämisen jälkeen. Hän on ikuinen neitsyt.
Neljäs adventtisunnuntai yhdistää Marian päivän ja joulun. Ajattelemme inkarnaation suurta salaisuutta: Jumala otti ihmisyyden omaan olemukseensa Jeesuksessa. Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Oikea oppi Mariasta eli mariologia on oikeata oppia Kristuksesta eli kristologiaa.
Tässä kirkkomme pitäytyy johdonmukaisesti yhteisen kirkon vanhaan perintöön. Tällä on valtava merkitys ekumeenisessa yhteistyössä. Olemme samassa joukossa kaikkien vanhan kirkon perinteeseen pitäytyvien kirkkojen kanssa.
Keskustelussamme Marian ikuisesta neitsyydestä on käynyt ilmi kaksi tulkintalinjaa. Toinen on syntynyt joskus Jeesuksen ja apostolien kuoleman jälkeisissä olosuhteissa. Niissä, joista Paavali kertoi Raamatussa: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.”(Apt20:29) Ei ole kovin houkuttelevaa ajatella, että tuolloin Jumalan henki olisi erityisesti ohjannut ja saanut aikaan sen aseman, johon Maria on traditioissa nostettu. Häntähän jopa kuulemma rukoillaan!
Toinen tulkinta perustuu sitten siihen, mitä itse Raamatussa sanotaan. Väitän, ettei kukaan voisi Pyhästä Raamatusta vetää sellaista johtopäätöstä, että Maria pysyi loppuavioliittonsa ajan koskemattomana.
Myös Jeesuksen aikana oli Raamatun ulkopuolella syntyneitä traditioita. Fariseusten suosiollisella myötävaikutuksella niitä oli runsaasti liikkeellä. Mutta mitä Vapahtajamme sellaisista ihmisoivalluksista sanoi?
”Näin te olette perinnäissäännöllänne tehneet tyhjäksi Jumalan sanan….Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä.”(Mat15:2-9)
On täysin mielivaltaista käyttää juutalaista perhekäsitystä silloin, kun puhutaan Raamatun uudemman puolen käsitteestä veli(=”adelphos”). Muutama perustelu tälle.
Kyseinen sana esiintyy kreikkalaisella puolella 346 kertaa. Sekä protestanttiset että katoliset käännökset näyttävät kääntävän sen aina sanalla veli. Kyseessä on aina lihallinen veljessuhde, tai tietysti myös hengellinen. Sukulaisista käytetään sitten ihan eri sanaa syg·ge·nōnʹ
Esimerkiksi Luukkaan 21:16:ssa on käytetty molempien kreikkalaisten sanojen muotoja, syg·ge·nōnʹ (sukulaiset, esim. serkut) ja a·del·fōnʹ (veljet), mikä osoittaa, että näitä sanoja ei käytetä väljästi eikä umpimähkään: ”Jopa teidän vanhempanne, veljenne, sukulaisenne ja ystävänne luovuttavat teidät viranomaisille, ja muutamia teistä surmataan.”
Mutta edelleenkin tivaan: Mikä on se jae Raamatussa, joka antaa syyn ikuiselle neitsyydelle? Onko nyt inhimilliselle traditiolle annettu jumalinen merkitys?
Rauli
Jos joku sillä perusteella että itse käyttää mersua alkaa väittämään että koska Raamatussa ei ole mainittu Renaultia, niin Matiaksen aivan päivänselvästi pitää käydä matkoillaan mersulla, niin voimme todeta ettei logiikka pidä. Tarvitaan jotain muutakin tietoa kuin se mikä on kirjoitettu Raamatussa jotta voidaan tietää millä keinoilla Raamatun julistaja kulkee matkojaan.
Sama juttu on ikivanhan kirkollisen perinteen kanssa. Se kertoo myös niitä tapauksia mistä Raamattu ei kerro.
Sen sijaan yritykset panna Raamatun täytteeksi omia tarinoitaan on verrattavissa yllä olevan tarinan mersunkäyttäjän päätelmiksi. Juuri tuollaisia virheellisiin oikosulkuihin perustuvia päätelmiä siitä, mikä muka on ollut mahdollista ja mikä ei ole.
Oikea raamatullisuus ottaa koko Raamatun todesta mutta antaa myös perinteelle sen arvon mikä sille kuuluu.
Roto: ”Oikea raamatullisuus ottaa koko Raamatun todesta mutta antaa myös perinteelle sen arvon mikä sille kuuluu.”
Raamattu on vähitellen katoavaa kansanperinnettä. Tulevaisuus on täynnä uusia perinteitä.
Tämmöisestä sivullisesta tuntuu aika pöhköltä keskustelun aiheelta kiistellä jonkin mahdollisesti muinoin eläneen pariskunnan seksuaalisesta kanssakäymisestä ja mitä Raamattu sanoo frouvan neitsyydestä, tai ei sano.
Kimmo W,
”Tämmöisestä sivullisesta tuntuu aika pöhköltä keskustelun aiheelta ”
Oikeastaan näitä keskusteluja ei ole pakko seurata. Jos tuntuvat pöhköiltä, niin kannattaa ehkä siirtää huomio muualle.
Haukka: ”Oikeastaan näitä keskusteluja ei ole pakko seurata.”
Tämä käy ihan hyvästä sketsiviihteestä. Ihan hauskaa ajankuluahan tämä on, vaikka ei vakavasti otettavaa asiaa olekaan.
Mitä ajattelet sitten neitsyt-.Marialle esitettävistä rukouksista? Nekin ovat perinteikkäitä, kauniita ja ties vaikka mitä.
Voisiko olla niin, että sinunkin mielestäsi tämä Maria-perinne ajaa Raamatusta ohi sekä oikealta ja vasemmalta? Sekä Mersulla että Renaultilla?
Hyvä Rauli T,
Oletko koskaan pyytänyt joltakin esirukousta puolestasi tai oletko joskus rukoillut jonkun puolesta? Jos vastaat myöntävästi edes toiseen kysymykseen ymmärrät että kyse on samasta esirukoilusta jota Jumalanäiti tekee puolestamme.
Esirukous on raamatullinen käsite, jota käytän hyvin mielelläni.
Esirukoilijat Raamatussa ovat aina eläviä kristittyjä maan päällä. Missä päin Raamattua kerrotaan, että Marialla olisi jokin erityinen rooli esirukoilijana? Traditoissahan kyllä sellaisesta kerotaan vaikka mitä. En ole sellaista kohtaa Jumalan henkeytetystä, kirjallisesta ilmoituksesta löytänyt löytänyt, oletko sinä?
Hyvä Rauli T,
Raamattu on olennaisesti osa Traditiota, sen kirjallinen osa, ei mikään erillinen tai ylempi auktoriteetti. Miksei Maria Jumalanäiti olisi paratiisissa siinä kuin ristin ryövärikin ja rukoili siellä puolestamme?
Näyttää että näkemyksesi ehkä poikkeaa ortodoksisesta Kirkon yhteisestä uskosta, mutta en taida jatkaa tästä enempää koska en ole Kirkon opetusvirassa ja saatan tulkita väärin.
Rauli
Rukous jatkuu taivaassa
Herramme itse rukoilee jatkuvasti
Roomalaiskirje:
8:34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
Heprealaiskirje 7:
7:24 — tällä on katoamaton pappeus, sen tähden että hän pysyy iankaikkisesti,
7:25 jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.
7:26 Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,
Taivaan asukkaat rukoilevat
Ilmestyskirja:
4:10 lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen:
5:14 Ja ne neljä olentoa sanoivat: ”Amen”, ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat.
7:11 Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,
11:1 Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: ”Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat.
11:16 Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta, jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä, lankesivat kasvoillensa ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,
19:4 Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: ”Amen, halleluja!”
Tässä kuvausta siitä miten taivaassa rukoillaan. Olisiko näissä jakeissa kuvattu taivaan temppeli väkeä vailla. Mielestäni ei.
Toki rukous taivaassa on ensisijaisesti Jumalan ylistystä:
Ilmestyskirja:
4:9 Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti,
4:11 ”Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.”
5:12 ja he sanoivat suurella äänellä: ”Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen.”
5:13 Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: ”Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!”
7:12 sanoen: ”Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!”
15:4 Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä; sillä kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet.”
19:5 Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: ”Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret.”
Matias. Tuo kaikki totta, minkä Raamatusta siteeraat.
Vapahtajamme rooli puolestapuhujanamme on ollut ja on edelleen ainutlaatuinen. En havainnut sitaateissasi Marian erikoisasemasta viittaustakaan? Oliko niihin sellainen kirjoitettu?
Näyttää siis Raamatun valossa siltä, että teoria Marian ikuisesta neitsyydestä ja Jeesuksen maanpäällisen äidin erityisroolista esirukoilijana on otettu ihan jostakin muaalla kuin Raamatun lehdiltä.
Otetaan vielä tarkemmin tähän keskusteluun mukaan tuo ajatus esirukoilemisesta, siis rukousten esittämisestä jonkun toisen puolesta. Matias ottikin tuossa jo esille Kristuksen rukoilemisen meidän puolestamme. Ja sehän on tietysti Raamatussa sanottua, eikä elä paljaan tradition varassa.
Raamattu kehottaa meitä maan päällä eläviä kristittyjä ”ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta.”(1.Tim2:1) Ainakin minulta on jäänyt huomaamatta se, että Raamattu antaisi edes puolella sanalla ymmärtää, että edesmenneille kristityille olisi annettu jokin puolesta puhumisen rooli taivaassa. Tässä mielessä pidän Marialle esitettyjä pyyntöjä/rukouksia Raamatun sanan vastaisina, niin kauniita kuin avemariat voivat taidenautintoina olla.
Ja mitä traditioihin tulee, onhan olemassa melkoinen joukko legendaarista ”tietoa” pyhän Pietarin roolista taivaallisena portsarina. Sellaista asetelmaa ei otettane vakavissaan missään piireissä eikä Pietarille lähetettäne sisäänastumispyyntöjä. Miksi Mariaan liittyvä legendakokoelma olisi sen kummempi – vakavahenkisyydestä, kauneudesta ja traditionaalisesta ikuisesta neitsyydestä huolimatta?
Rauli
Kirkko on yksi. Maan päällä kilvoittelevat ja perille päässeet kuuluvat yhteen kirkkoon. Kristinoppi 1948 käyttää kirkosta nimitystä ”seurakunta”.
Siinä sanotaan tästä sekä ajallisesta että perille päässeitten kirkosta seuraavasti:
50. TAISTELEVA JA RIEMUITSEVA SEURAKUNTA.
Kristuksen seurakunta on täällä maan päällä muukalainen, hajalla asuva ja taisteleva. Kristuksen tullessa se hänen kanssaan ilmestyy kirkastettuna ja riemuitsevana.
Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä. tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Hebr. 11:13.
Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään. llm. 7: 9.
Matias,
Jeesus syntyi ihmiseksi ja ihminen hänet synnytti tähän maailmaan. Jeesus eli ja kuoli täydellisesti ihmisenä. Jeesuksen syntymä jätti historian suurimman merkin, jäljen ihmiskunnan historiaan. Myös se, että Jeesus oli syntynyt Marian ruumiista, jätti merkin, kun immenkalvo rikkoutui. Ei tätä tarvi kirjoittaa Raamattuun, koska näin tapahtuu, kun ihminen syntyy syntyy naisesta, joka ei miehestä mitään tiennyt, eli ei ollut miehen siittämä. Tämä Pyhästä Hengestä sikiäminen oli jo hyvissä ajoin ennustettu, eikä mikään kohta Raamatussa vihjaisekkaan Marian palauttamisesta neitsyeksi.
Koska uskot Raamatun ulkopuolista ilmoitusta, päätelmäsi ja väittämäsi on niillä “katettu”, eikä enempää Raamattua tarvita tähän. Tällä perusteella ymmärrän, että näet logiikkani virheelliseksi, eikä siitä sen enempää.
Johdonmukaisuuden vuoksi ei olisi tarpeen jatkaa, koska jatkolle ei ole perustaa. Raamattu ei sinulle kerro, että kun uskovat täältä ylös nousevat, he muuttuvat. Liha palaa tomuksi, eikä lojuvia ruumiita tule jäämään eikä jäännyt Jeesukseltakaan. Olet aivan perinjuurin hukassa, kun sotket Jeesuksen liharuumiiseen palaamisen taivaaseen meneväksi ruumiiksi. Siksi Jeesuksella oli vielä näyttää arvet katoavassa ruumiissaan.
1.Kor.15:32, “..ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.”
Kuolleitten tila ylösnousemuksessa ei ole käsinkosketeltava, koska katoamaton, ikuinen, on näkymätöntä lihasillmälle, vrt., 2.Kor.4:18, “näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.”
“Hän on tulevava takaisin samanlaisena kuin hän nousi kuolleista, ruumiillisena.”
Olet referoivinasi Raamattua, mutta puhut omiasi tai jonkin tahon omaa, muttei Raamatun ominta omaa.
Apt. 1:11, “.. Tämä Jeesus joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin näitte hänen taivaaseen menevän.”
Mikään kohta Raamatussa ei kerro, että Jeesus olisi otettu sellaisena kuin hän nousi KUOLLEISTA. Älä kerro sinäkään.
Tässä sanotaan, että tapa millä hän lähti taivaaseen on sama, kuin hän on tuleva takaisin. Jeesus oli kuolleista noussut elävä, jonka liha ei voinnut periä iankaikkisuutta.
Vai, että “syrjivä”!
En syrji, eikä Raamattu syrji!
Kun ihminen kuolee Kristuksessa, hänet ylienkelin pasuunan ääni nostaa kuolleista, oli se päivän kuluttua kuolemasta tai 2000 vuotta kuolemasta. Se tulee olemaan se sama päivä, jolloin ryöväri kuoli ja jolloin kaikki ovat kuolleet sitten ryövärin.
Juhlat alkavat, kun pyhät on noudettu taivaaseen. Yksi pyhistä on Jeesuksen maallinen äiti. Hän ei ole ehtinyt ennen meitä, muuta kuin silmänräpäyksen verran, mutta Jeesuksen me kaikki tapaamme yhtäaikaa, kuolleista nousseet ja elävänä nousseet.
Kirkon vanha perinne on jatkumo jo heti alkuseurakunnan keskellä alkaneista harhoista. Se on harha, koska se, eli perinne ei ole Raamatusta.
Täällä keskusteleva herrajoukko tuntuu olevan kovin kiinnostunut joskus pari tuhatta vuotta sitten eläneen frouvashenkilön immenkalvon tilasta. Onko sillä jotain merkitystä tänä päivänä ja lieneekö sillä ollut varsinaisesti mitään merkitystä silloinkaan kun po. frouva vielä eli?
Mitä ruumiiden ylösnousemiseen tulee, niin jokainen haudankaivaja voi todistaa, että hautausmaat ovat täynnä ruumiita. Eivät ne sieltä mihinkään ole nousseet.
Kimmo
Kysymys ei ensi sijassa ole kysymys jostakin menneisyydessä eläneestä frouvasta sinänsä, pelastushistoriasta irrallaan olevana historian erikoisuutena,
vaan
tähän historialliseen ihmiseen liittyvästä olemukseltaan koko maailmankaikkeutta koskettavasta kysymyksestä: kolmiyhteisen Jumalan olemuksesta.
Jumala on kolmiyhteinen: Hän on yksi Jumala kolmessa persoonassa.
Toisessa persoonassaan Jumalan Poikana hän on ottanut olemukseensa ihmisyyden menettämättä Jumaluudestaan yhtään mitään.
Marian ilmestyspäivän suuri sanoma on se, että tuona päivänä Jumala sikisi ihmisenä Marian kohdussa. Hän joka on ollut ennen aikain alkua, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, Ikuinen Ikuisesta, liitti persoonaansa tämän Jumalan luonnon lisäksi myös ihmisen luonnon.
Tuosta inkarnaatiostaan alkaen hän
on ollut, nyt on ja tulee alati olemaan
sekä Jumala että ihminen yhdessä persoonassa.
Tämä merkitsee että kun hän kerran tulee takaisin taivaallisessa kirkkaudessaan, niin silloinkin hän koko maailmankaikkeuden valtiaana on sekä Jumala että ihminen, täysin Jumala ja täysin ihminen samaan aikaan, ei siis fifty fifty vaan kokonaan ja kokonaan.
Kirkkomme tunnustuskirjat Sovintokirjan luvusta 8 sanoo tästä seuraavasti.
Koska nämä molemmat luonnot ovat persoonallisesti eli yhdessä persoonassa yhtyneinä, me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että tämä yhtymys ei ole sellaista yhteen liittymistä ja yhdistymistä, jonka seurauksena luonnoilla ei olisi persoonallisesti eli persoonallisen yhtymisen perusteella mitään yhteistä.
Vaikka kaksi lautaa liimataan yhteen, eivät ne anna toisilleen eivätkä saa toisiltaan yhtään mitään, mutta Jumalan ja ihmisen todellinen yhtymys on kaikkein syvintä yhteyttä. Siitä persoonallisesta yhtymyksestä ja sen tuloksena syntyneestä sanomattoman syvästä yhteydestä on lähtöisin kaikki, mitä Kristuksesta Jumalana voidaan sanoa ja uskoa inhimillistä sekä mitä hänestä ihmisenä voidaan sanoa ja uskoa jumalallista.
Kirkon vanhat opettajat ovat valaisseet tätä luontojen yhtymystä ja yhteyttä vertauksilla tulisena hehkuvasta raudasta sekä ruumiin ja sielun yhtymisestä ihmisessä.
Niinpä me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Jumala on ihminen ja ihminen on Jumala. Se ei olisi mahdollista, ellei jumalallisella ja inhimillisellä luonnolla olisi mitään todellista keskinäistä yhteyttä.
Kuinka näet voitaisiin ihmistä, Marian poikaa, totta puhuen sanoa Jumalaksi tai Korkeimman Jumalan Pojaksi, ja kuinka hän voisi olla se, miksi häntä sanotaan, ellei hänen ihmisyytensä olisi persoonallisesti yhtynyt Jumalan Poikaan eikä ihmisyydellä siis olisi Jumalan Pojan kanssa mitään reaalisesti eli todellisesti yhteistä, vaan yhteistä olisi pelkkä Jumalan nimi?
Siksi me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Mariassa ei siinnyt eikä hänestä syntynyt pelkkää ihmistä, vaan Jumalan todellinen Poika. On siis oikein sanoa häntä Jumalan äidiksi, koska hän se todella on.
Tähän asti Sovintokirjasta
Reijo
Jeesuksen taivaaseenastuminen oli ruumiillinen, johdonmukainen seuraus siitä että hänessä kerran Jumala ja ihminen liittyivät toisiinsa yhdessä persoonassa.
Raamattu puhuu ylösnousseesta ja taivaaseen astuneesta Jeesuksesta ruumiillisena.
Filippiläiskirje:
3:21 joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
Samaten Johanneksen evankeliumissa kuvattu ruumiin lävistäminen tulee uudelleen näkyviin Jeesuksen tullessa takaisin. Silloin Vapahtajamme haavat tulevat näkyviin koko maailmalle, pelastuksemme suuri perusta Golgatan sovintotyön koko täyteys:
Johanneksen evankeliumi:
19:37 Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: ”He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet.”
Ilmestyskirja:
1:7 Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.
Myös ehtoollinen on yhteyttä todelliseen ja reaaliseen Kristuksen ruumiiseen ja vereen eikä vain niiden ajatuksellista mietiskelyä.
Kirkkoisä Irenaios, toisen vuosisadan jälkipuoliskolla, puolusti ruumiin ylösnousemusta kreikkalaisen pakanuuden oppeja vastaan, missä vain sielu jatkaa elämäänsä mutta ruumiin ylösnousemus jätetään syrjään. Hän käytti perusteluna sitä että Herran pyhässä ehtoollisessa Vapahtajamme antaa ruumiinsa ja verensä meille. Ehtoollisen reaalipreesens, eli Jeesuksen ruumiin ja veren antaminen olivat niin todellisia hänen lukijoilleen että tämä Jeesuksen reaalinen läsnäolo riitti perusteluksi myös meidän ruumiilliseen ylösnousemukseemme.
Uskontunnustuksessa me uskomme ruumiin ylösnousemukseen, alkukielessä ”lihan ylösnousemukseen” eli kysymys on niin konkreettisesta ruumiin ylösnousemuksesta että ruumiimme konkreettinen liha kelpaa tuon ruumiillisuuden kuvaukseksi.
Roto: ”Kuinka näet voitaisiin ihmistä, Marian poikaa, totta puhuen sanoa Jumalaksi tai Korkeimman Jumalan Pojaksi, ja kuinka hän voisi olla se, miksi häntä sanotaan, ellei hänen ihmisyytensä olisi persoonallisesti yhtynyt Jumalan Poikaan eikä ihmisyydellä siis olisi Jumalan Pojan kanssa mitään reaalisesti eli todellisesti yhteistä, vaan yhteistä olisi pelkkä Jumalan nimi?
Siksi me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Mariassa ei siinnyt eikä hänestä syntynyt pelkkää ihmistä, vaan Jumalan todellinen Poika. On siis oikein sanoa häntä Jumalan äidiksi, koska hän se todella on.”
Opettakaa ja uskokaa ja tunnustakaa ihan mitä haluatte, mutta mitä ihmeen tekemistä sillä Neitsyt Marian immenkalvolla on koko tarinan kanssa? Eikös se nyt ole ihan yksi lysti, oliko se ehjä tai ei Jeesuksen syntymää ennen tai sen jälkeen? Tai koko hänen elinaikanaan? Kävikös joku sen tutkimassa miten asia oli? jMitä se kellekään muulle edes kuului, saatikka, että suomalaisella keskustelufoorumilla herraseurue kiistelee asiasta ihan tosissaan vielä pari tuhatta vuotta myöhemmin.
Roto: ”Uskontunnustuksessa me uskomme ruumiin ylösnousemukseen, alkukielessä “lihan ylösnousemukseen” eli kysymys on niin konkreettisesta ruumiin ylösnousemuksesta että ruumiimme konkreettinen liha kelpaa tuon ruumiillisuuden kuvaukseksi.”
Kirkon käsityksen mukaan siis ihmisen ruumis nousee haudastaan kuoleman jälkeen ja ”sielu” yhtyy siihen. Ihmiset herätetään samoina kuin he olivat eläneet.
Augustinuksen mukaan Jumala luo ylösnousemuksessa uudelleen myös kuolleina syntyneet ja abortoidut sikiöt. Törmätään heti kysymykseen: missä kehityksen vaiheessa ihminen syntyy ja missä vaiheessa ”sielu” tulee alkioon tai sikiöön? Onko munasolulla ”sielu” jo siitä hetkestä lähtien kun siittiö on läpäissyt zona pellucidan ?
Jokainen alkio, sikiö ja kuolleena syntynyt lapsi on ainutlaatuinen. Samanlaista perimää ei ole ollut eikä tule koskaan olemaan (identtisiä kaksosia lukuunottamatta). Koska näiden alkioiden tai sikiöiden ainutlaatuiset mahdollisuudet ovat jääneet toteutumatta ja niiden elämä on jäänyt elämättä ilman mitään kokemuksia, miten ne voisivat toteuttaa toteutumatonta elämäänsä taivaassa?
Toinen pohdintani ääripää ovat hyvin vanhoina, jopa yli 100 vuotiaina kuolleet ihmiset. Minkä ikäisinä he ovat taivaassa? Ovatko kaikki näiden ihmisten elämänkaaren aikana tapahtuneet valtavat henkiset ja ruumiilliset muutokset yhtä aikaa läsnä taivaallisessa ruumiissa? Niinhän pitäisi tietysti olla, jotta kaikki heidät elämänsä eri vaiheessa tunteneet tunnistaisivat heidät taivaassa. Jatkuuko ruumiin vanheneminen taivaassa maallisesta kuoleman hetkestä eteenpäin? Vai eletäänkö siellä koko iankaikkisuus sen ikäisenä kun oltiin kuollessa, vai nuorrutaanko siellä parhaimpaan, terveimpään ja vireimpään ikään elämään ikuisuutta?
Taivaan oloista ja ruumiin ylösnousemisesta ei Raamatussa paljon tietoa jaeta. Opetuslasten kerrotaan kuitenkin pohtineen erästä hypoteettista kysymystä: Israelissa oli tapana, että miehen kuoltua vaimo meni naimisiin hänen nuoremman veljensä kanssa.
Oletuksen mukaan perheessä on seitsemän poikaa, joista vanhin on naimisissa. Hänen kuoltuaan vaimo siirtyy seuraavaksi vanhimmalle veljelle. Kaikki veljet kuolevat vuorotellen ikäjärjestyksessä, jolloin nainen on lopulta ollut naimisissa kaikkien perheen poikien kanssa. Kenen vaimo hänestä tulee kuolemansa jälkeen taivaassa vai tuleeko hänestä veljesten yhteinen vaimo? Jeesuksen kerrotaan vastanneen kysymykseen, että taivaassa ei naida. Taivaassa ollaan kuin enkelit. Siellä ei nautiskella sukupuolielämän iloista. Mitähän kivaa siellä voi tehdä? Muslimimarttyyreita odottaa paratiisissa hellään huomaansa kuulemma 72 ihanaa neitsyttä.
En tiedä ovatko kysymykseni lapsellisia vai paljastavatko ne ongelman lapsellisuuden, mutta tällaisia kysymyksiä ruumiin ylösnousemisen pohdiskelu minussa herättää.
Useimmat uskovaiset luullakseni torjuvat hankalat ongelmat toteamalla, ettei ihmisen tarvitse ymmärtää Jumalan tekoja tai ajatuksia, vaan voimme luottavaisina uskoa siihen, että Hän on suunnitellut kaiken parhain päin.
Ruumiin ylösnousemisen pohdiskelu johtaa kuitenkin ainakin minut hankaliin älyllisiin ongelmiin. Uskovaisten mielipiteet, joiden mukaan tätä asiaa ei pidä ymmärtää liian konkreettisesti – ruumiin ylösnousemisena – ärsyttäävät minua. Miksi uskontunnustuksessa sitten puhutaan ruumiista, ellei sitä tarkoiteta?
Kimmo
Kiitos merkittävistä kysymyksistäsi ruumiin ylösnousemuksesta.
Augustinuksen pohdiskeluista nousi keskiaikana enemmänkin keskustelua. Vähitellen päädyttiin siihen että ”sieluuntuminen” tapahtui miehillä 40 päivän ja naisilla 80 päivän ikäisenä. On huomattava että tuon ikäisinä sikiön sukupuoli alkaa tulla näkyviin. Ensimmäiset piirteet sukuelinten alkeista tulevat miehillä näkyviin runsaan kuukauden perästä ja naisilla vajaan kolmen kuukauden ikäisillä sikiöillä. Rajan määrittelyllä oli siis biologinen taustansa.
Aikoinaan Suomen kirkon piispat antoivat ohjeensa siitä minkä ikäisten sikiöiden keskenmenojen jälkeen toimitetaan hautaus ja milloin se jätetään. Päädyttiin käytännön rajaan 600 grammaa. Sitä pienemmät katsottiin biomassaksi ja sitä vanhempia pyrittiin hautaamaan kristillisin menoin kuolleina syntyneinä. Tämän ohjeen sisältönä ei ollut Augustinuksen kysymyksenasettelun filosofinen pohdiskelu vaan käytännön sairaalahenkilökunnan ja kirkon työntekijöitten yhteistoiminnan koordinointi mahdollisimman sujuvan yhteistyön järjestelyjä varten.
Koska muutakaan määritelmää ei ollut niin tämä raja oli jonkin aikaa myös käytössä, kun mietittiin minkä ikäisenä keskonen otettiin tehohoitoon tai tehohoidosta luovuttiin. Nykyisin kun sikiötutkimus on edennyt, sikiöiden tehohoitoon ottamiseen on saatu tarkempia täsmäohjeita, joissa sikiön kehitys ja terveydentila voidaan ottaa tarkemmin huomioon.
Kun ajatellaan paljonko ihminen syö ja juo päivittäin niin melko karkeasti pyöristäen voimme todeta että ruumiimme läpi kulkee tonnin verran materiaa vuoden aikana, siis minun ikäiselläni noin 71 tonnia erilisten atomien ja molekyylien massaa henkilössä Matias. Mikäli kysymys olisi liiaksi keskittyneinä vain näihin atomin tason näkökulmiin, niin voisimme miettiä mitkä atomit näistä noin 71 tonnista olisivat oikea Matias ja mitkä olisivat vain ikään kuin sivutuotteita materian kulussa. Kuitenkin kuvittelen muistavani monia tapahtumia jopa varhaisesta lapsuudestani saakka ja muistutan olemukseltani toisia sukuuni kuuluvia ihmisiä.
Puhdas ruumiillisuuteni siis on jotakin enemmän kuin pelkkä atomien läpikulku kehossani.
Näillä muutamalla esimerkillä haluan sanoa että kaikkiin mieltämme askarruttaviin ja tiedonhaluamme kiehtovia kysymyksiä emme voi lopullisesti ja kokonaisvaltaisesti määritellä, voimme vain etsiä sopivia kulloiseenkin historian tilanteeseen sopivia käytännön ratkaisuja mikäli pohdiskelumme johtavat käytännön tason ratkaisujen eteen.
Sen sijaan usko ruumiin ylösnousemukseen etsii malliaan siitä että Jeesus nousi kuolleista ruumillisesti. Hän söi ja joi opetuslastensa kanssa ylösnousemuksena jälkeen. Pelkkä henkinen olemus ei toimi näin konkreettisesti. Samaten Jeesus pyysi Tuomasta koskettamaan haavojaan kädessään ja kyljessään. Tämäkin puhuu ylösnousemuksen konkreettisesta ruumiillisuudesta.
Toisaalta ylösnousemusruumis oli jossakin mielessä toisenlainen kuin ennen kuolemaa ja ylösnousemusta ollut ruumis. Jeesus saattoi tulla lukittuun huoneistoon suoraan sisälle ilmestyen ja toisaalla Emmauksen tien kuvauksen perusteella huomaamme hänen ilmestyneen kahdessa eri paikassa samanaikaisesti.
Tämän perusteella voimme todeta että ylösnousemusruumis on samaan aikaan niin samanlainen että voimme tunnistaa toinen toisemme ja toisaalta niin paljon enemmän kuin tämä nykyisen maailmanajan ruumis että se ei ole riippuvainen tämän maailman kahleista.
Niinpä kiitos Kimmo että herätit näitä kysymyksiä. Luulen että jossakin vaiheessa voisin ottaa aivan oman keskustelun tästä aihepiiristä. Ainesta riittää varmaankin enempäänkin pohdiskeluun. Katsotaanpa milloin tulisi sopiva tilaisuus tähän.
Tämän ketjun varsinainen linjaus kuitenkin on neljännen adventtisunnuntain Maria -aiheeseen liittyvät kysymyksenaiheet. Joulun edustan mietteet liikkuvat siis päällimmäisinä mielessäni tällä hetkellä.
Matias. Pohdintasi, joka päätyi johtopäätökseen ”puhdas ruumiillisuuteni siis on jotakin enemmän kuin pelkkä atomien läpikulku kehossani” oli loistava ja saa täyden kannatukseni.
Lausuit myös tällaisen odotteen ”Luulen että jossakin vaiheessa voisin ottaa aivan oman keskustelun tästä aihepiiristä. Ainesta riittää varmaankin enempäänkin pohdiskeluun.”
Jäänkin odottelemaan rakentavaa keskustelua aiheesta. Mieluummin kuitenkin Raamatun kuin tradition perustalta.
Lucian päivänä vuonna 2013 pitämässäni esitelmässäni käsikirjoituksessa olivat mm seuraavat sanat:
Maria kristillisessä rukouksessa
Luther totesi, että Maria on epäilemättä taivaassa. Hän suositteli Terve Maria-rukouksen rukoilemista, vaikkakin varoitteli, ettei se sovi heikkouskoisille. (Toki tuolloin oli kyse vain nykyisen muodon ensimmäinen osa.) Seuraavassa muutama Luther-kommentti tästä kirkon suosittelemasta rukouksesta: “Se, jolla on hyvä usko, rukoilee Terve Marian ilman vaaraa!” (Saarna 11.3.1523)
“Rukouksemme tulisi sisältää Jumalan Äidin… Terve Maria sanoo, että kaikki kunnia tulee antaa Jumalalle… Voimme käyttää Terve Mariaa mietiskelynä, jossa lausumme, millaisen armon Jumala on antanut Marialle. Toiseksi, meidän tulee lisätä toive, että jokainen tulisi tuntemaan hänet ja kunnioittamaan häntä.” (Henkilökohtainen rukouskirja 1522)
Ave, Maria
Terve Maria, armoitettu,
Herra sinun kanssasi.
Siunattu sinä naisten joukossa
ja siunattu olkoon kohtusi hedelmä Jeesus.
Pyhä Maria, Jumalan äiti,
rukoile meidän syntisten puolesta
nyt ja kuolemamme hetkellä.
Tässä keskustelussa Rauli ja Reijo ovat tuoneet esille väittämän, että keskustelussa tulisi esille vastakkainasettelu
Raamattu vastaan perinne.
Tämä ei kuitenkaan ole keskustelumme sisältämä varsinainen vastakkainasettelu, koska tässä asiassa käymässämme keskustelussa Raamattu ja perinne eivät ole toisiaan vastaan.
Tässä keskustelussa vastakkain ovat
toisaalla
ikivanha alkuperäinen perinne joka tuo lisätietoa Raamatun ainekseen
ja toisaalla
joidenkin nykyaikana eläneiden ihmisten omasta päästään keksimiä perinteiden sirpaleita, joita nämä pienperinteiden kannattajat markkinoivat ikään kuin ne olisivat ainoita oikeita Raamatun tekstin ymmärtämisiä.
Näiden sirpaleperinteiden ongelma on siinä että niiden kannattajien on kieltäydyttävä ottamasta vastaan meille Raamatun ulkopuolelta tulleita ikivanhoja tiedon palasia Jeesuksesta ja häntä seuranneiden lähimpien sukupolvien ajalta. Tämä näkökentän tahallinen supistaminen ja vanhojen kirkon historiassa esiintyvien tekstien antaman lisätiedon kieltäminen on väistämätön edellytys, jotta näiden nykyaikana keksittyjä perinteitä voisi seurata.
Näet Matias asian niin, että ”näiden sirpaleperinteiden ongelma on siinä että niiden kannattajien on kieltäydyttävä ottamasta vastaan meille Raamatun ulkopuolelta tulleita ikivanhoja tiedon palasia Jeesuksesta ja häntä seuranneiden lähimpien sukupolvien ajalta.”
Mielestäni ongelma onkin juuri näissä erittäin monenkirjavissa tiedonpalasissa, joita apostolien nukahdettua kuolemaan alkoi villisti ja kontrolloimatta esiintyä. Tunnet toki minua paljn paremmin ensimmäisten vuosisatojen uskonnolliset sirpaleet.
Käsi sydämelle Matias: Eikö olisi ihan parasta lukea asiasta vain se, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Ja siellä kun ei ole halaistua sanaa Marian ikuisesta koskemattomuudesta. Eikös asia näin ole, kun vain Raamattu otetaan siihen kuuluisaan kauniiseen käteen?
Rauli
Aivan selkeästi sanoen: perinne Marian neitsyydestä kaikissa kolmessa alussa mainitsemassani merkityksessä on kirkon alusta asti opettama oppi.
Roto: ”Aivan selkeästi sanoen: perinne Marian neitsyydestä kaikissa kolmessa alussa mainitsemassani merkityksessä on kirkon alusta asti opettama oppi.”
Jos kirkon alusta asti opettama oppi on Marian ikuinen neitsyys, niin miksi sitten monet ev.lut.kirkon papitkaan eivät usko siihen, että Maria olisi ollut neitsyt enää edes ennen Jeesuksen syntymää saatikka vielä Jeesuksen syntymän jälkeenkin?
Sillä, että kirkko on alusta asti opettanut totena jostain ikivanhoista pergamenteista koottua Raamatun sanaa, ei välttämättä ole mitään tekemistä tosiasioiden ja todella tapahtuneiden asioiden kanssa.
Piti liittää vielä tämä linkki edelliseen kommenttiini:
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/vain-joka-toinen-naispappi-uskoo-jeesuksen-syntyneen-neitseesta/
Kiitos Matias R kärsivällisestä ja selkeästä esityksestä Tradition ja Raamatun suhteesta.
Ydin asia on ymmärtää että Raamattu on osa Traditiota. Aluksi koko Traditio oli suullista. Ajan kuluessa sitä alettiin esittää kirjallisesti, ja jossain vaiheessa Kirkon yhteinen ymmärrys vahvisti Raamatun kirjakokoelman. On täysin epäloogista esittää Raamattu ainoana lähteenä, koska se on kokonaan syntynyt osana Traditiota.
Kimmo
Kirkon virallinen oppi ilmaistaan Raamatussa ja tunnustuskirjoissa. Näiden mukaan meidän sanan palvelijoiden pitää toimia.
Tunnustuskirjoissa ilmaistu totuus ei muutu sen mukaan mitä jotkut yksityiset ihmiset asioista ajattelevat, yhtä vähän kuin vuorovesi Atlanttissa on riippuvainen siitä, miten joku Ranskan rannikolla asuva uskoo sen olemassaoloon vai ei.
Roto: ”Kirkon virallinen oppi ilmaistaan Raamatussa ja tunnustuskirjoissa. Näiden mukaan meidän sanan palvelijoiden pitää toimia.”
No siinä tapauksessa puolet kirkon naispapeista ja huomattavan iso osa myös miespapeista – kirkon oman tutkimuksen mukaan – ei ilmeisesti usko siihen mitä Raamattu opettaa ja uskontunnustuksessa tunnustetaan.
Ovatko he siis harhauskoisia ja kelvottomia tomittamaan kirkossa paimenen virkaa?
Pappisvalassa sitoudutaan Raamattuun ja tunnustukseen.
Papit, jotka eivät usko Jeesuksen neitseestäsyntymiseen rikkovat siis sinun käsityksesi mukaan pappisvalansa, ovat harhaoppisia ja näin ollen ilmeisesti selvästi kelpaamattomia tehtäväänsä.
Miksei kukaan tee valitusta Tuomiokapituleihin ja pyri poistamaan heitä viroistaan?
Rauli
Kahdella esimerkillä yritän valaista sitä miten ikivanha kirkon perinne tuo esille sellaista ainesta mitä ei ole Raamatussa kerrottu ilman että se sillä muuttuu vähimmässäkään määrin Raamatun vastaiseksi.
1) Kekkosesta. Yleisesti kerrotaan hänen syntymästään Pielavedellä, missä hänen syntymäkotiaan näytetään. Tämä lienee yleisesti suomalaisten tiedossa. Tästä monelle lienee tullut mielikuva köyhistä oloista kotoisin olevasta pojasta.
Sen sijaan tämän yleisesti tiedetyn lisäksi voimme kertoa että hänen äitinsä oli Kangasniemeltä kodista, joka oli kylän suurin. Edelleen voimme kertoa että yksi hänen sukulaisistaan oli USA:ssa presidentti Reaganin taloudellinen neuvonantaja.
Nämä kaksi tiedon osiota puhuvat samasta Urkistamme. Niiden välillä ei ole ristiriitaa, vaikka mielikuvamme ehkä joutuvat sopeutumaan uudelleen lisätiedon saatuamme.
Jos nyt vertaamme tuota yleisesti tunnettua Raamattuun ja tuota vähemmän tunnettua lisätietoa Raamatun ohella säilyneeseen luotettavaan vanhan kirkon perinteeseen, niin huomaamme että oikein ymmärrettyinä nuo täydentävät toisiaan ilman että ne puhuisivat toisiaan vastaan.
2) Yleisesti tiedetään että Englannin ja USA:n hallinto ovat hyvin erilaisia. Toinen on kuningaskunta ja toinen on presidenttivetoinen liittovaltio.
Harvempi kuitenkin tulee ajatelleeksi että USA:n sodan jälkeen suosituin presidentti William Jefferson Clinton, paremmin tunnettu nimellä Bill Clinton, on sukua Englannin kuningashuoneelle. Elikä järjestelmistä huolimatta sama merkittävä suku on esiintynyt keulilla kahdessa erilaisessa hallintojärjestelmässä.
Jälleen kerran: Jos nyt puhumme vertauksin ja vertaamme tuota yleisesti tunnettua Raamattuun ja tuota vähemmän tunnettua lisätietoa Raamatun ohella säilyneeseen luotettavaan vanhan kirkon perinteeseen, niin huomaamme että oikein ymmärrettyinä nuo täydentävät toisiaan ilman että ne puhuisivat toisiaan vastaan.
Pyrin sanomaan että kun kirkon ikivanhaa perinnettä käytetään oikein niin meille tulee lisätietoa sellaisesta jota emme muutoin tietäisi.
Hei Matias. Miksi sitten Matteus kertoo 1:25, että Joosef ei yhtynyt vaimoonsa ennekuin tämä oli synnyttänyt pojan.Joosef antoi hänelle nimen Jeesus.
Miten Maria yhdynnän jälkeenkin olisi ikuinen neitsyt? Matteuksen mukaanhan Joosef kuitenkin häneen yhtyi?
Tarkasti ottaen teksti kertoo, että Joosef ei siirtänyt Jeesusta. Sen enempää ei tähän tekstiin sisälly.
Sellainen tulkinta että hän olisi synnytyksen jälkeen elänyt seksuaalisessa kanssakäymisessä, ovat ensi kerran vasta 1700 -luvulla esiintyneet itseään kristityksi mieltäneitten teksteissä.
Hyvin usein käytät Matias argumenttina ajatusta, että ”jo muinaisista ajoista lähtien on uskottu”. Nojaat voimakkaasti traditioon, jota tässäkin keskustelussa on vedetty jopa Raamatun kanssa samalle viivalle. Sinun tietolähteidesi mukaan Matteus 1:25 oivallettiin vasta 1700-luvulla.
Asia voi olla toisinkin. Olisi helppo poimia kirkkohistorian toisinajattelijoita tässäkin asiassa, mutta on myös erittäin hyvät syyt nähdä, miksi aiemmin ei ääneen Marian ikuista neitsyyttä kiistetty. Sitten alkuseurakunnan manalle menon.
Jos minä, ”maallikko”, ja sinä Matias, kirkon palvelija, olisimme olleet eri mieltä menneinä vuosisatoina Marian neisyydestä, asia olisi ratkaistu hyvin lyhyen kaavan mukaan. Ja minä en olisi ollut siinä kaavassa kovin herkullisessa asemassa- olemassaoloni kenties olisi jatkunut vasta ylösnousemuksessa.
Eikö ole hienoa, että voimme näinä aikoina avoimesti keskustella Sanan äärellä, ja jokainen voi itse tekstistä katsoa, miten Marian ikuinen neitsyys Raamatussa on perusteltu tai perustelematta?
Oliko se joku kirkonmies, joka joskus sanoi hienolla kielellä: ”sola scriptura”. Minusta sellainen hienoa puhetta.
Rauli
Sikäli kuin Raamattu ja joku muu oppi ovat ristiriidassa, niin seurataan Raamatun opetusta. Raamattu on kaikkien mittojen mitta uskon kysymyksessä.
On kuitenkin huomattava että uskonpuolustajamme löysi yliopistollisia luentojaan valmistellessaan tuon sola scriptura eli yksistään kirjoitukset – periaatteen oman aikansa kirkollisesta perinteestä. Kun hän aineistoa hakiessaan löysi tämän periaatteen niin silloin hän tuli vakuuttuneeksi että tässä on oikea ohje uskon perustaksi. Hän oli löytänyt vanhimman ja luotettavimman perinteen todistuksen siitä mikä tässä perinteessä on kaikkein keskeisintä ja perustavasti tärkeintä. Tämä että Raamattu on kaiken opin todellinen mitta on siis aivan keskeisintä aidossa kristillisessä perinteessä.
Kun sitten historian kuluessa on tullut lukematon määrä pieniä paikallisia perinteitä, niin niiden arvo voidaan mitata sen mukaan miten paljon ne toteuttavat nimenomaan Raamatun opetusta.
On huomattava myös se että Pyhä Henki on elänyt kirkkonsa elämässä ja vaikuttanut uskoa ja toivoa ihmisten elämään kaikkina aikoina. Niinpä sellainen näkemys että Pyhä Henki olisi jättänyt kirkkonsa jossakin vaiheessa on suorastaan uskontunnustuksen vastaista. Mehän uskomme että kirkko on Pyhän Hengen työväline, niin kuin se on aina ollut ja tulee vastakin olemaan ikuisesti, koska Hän vie kirkkonsa ruumiin ylösnousemuksen kautta ikuiseen elämään.
Rauli
Onko jonkun asema kirkossamme maallikko tai pappi ei muuta arvostusta kristittynä. Jokaisella on oma kutsumuksensa yhteisessä Jumalan kansassa. Voimme jopa sanoa että viranhoitajien tehtävä suorastaan on palvella muita kirkon jäseniä. Yhteisten asioitten ja yhteisen kirkon jäsenten palveleminenhan on virkojen varsinainen tehtävä. Kirkon jäsenten eli pyhien palvelu on tehtäväksi anto.
Tästä kertoo Efesolaiskirje erinomaisesti :
Ef. 4: 11- 12 jatkoineen lauseen loppuun:
4:11 Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
4:12 tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
4:13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
4:14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
4:15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
Miten sinä tulkitset sitten tuon Matteuksen kohdan. Mielestäni sana ”ennenkuin” tarkoittaa tässä yhteydesä sitä, että Joosef yhtyi Mariaan Jeesuksen syntymän jälkeen.. Mistä Jeesuksen veljet ja sisaret muuten olisivt tulleet ?
Onko tähän kätketty joku alkukielen kompa? Eli onko minulla väärä käännös?
Pekka
Jeesuksen veljistä ja sisarista olen kirjoittanut jo edellä. Vanhimman perinteen mukaan he olivat Joosefin lapsia tämän ensimmäisestä avioliitosta, myöhemmin kirjallisuudessa esiintyneen perinteen mukaan Jeesuksen serkkuja. Koska he kuitenkin ovat kasvaneet samassa lapsikatraassa, niin juutalaisen sosiaaliseen elämään tarkastelunsa kiinnittävä puhetapa puhuu heistä veljinä ja sisarina. Tässä on ero puheen näkökulmasta. Suomalainen ajattelee ensi sijassa biologista näkökulmaa, kun taas tuolla katsottiin sosiaalisesta näkökulmasta.
Toiseksi sanasta ”ennen kuin”
Tuon lauseen tähtäyspiste on Jeesuksen syntymä. Niinpä tässä puhutaan ajasta ennen kuin Jeesus oli syntynyt.
Sana ἕως , heōs, esiintyy useasti Uudessa testamentissa. Otan tähän vain muutaman esimerkin.
Sama alkukielen sana esiintyy esim. Matt. 1:17 kolme kertaa
1:17 Näin on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirtämiseen neljätoista polvea, ja Babyloniin siirtämisestä Kristukseen asti neljätoista polvea.
Muodoissa – iin ja -een:
Daavid i i n , Babylon i i n siirtämis e e n, Kristuks e e n
sekä postposition ”asti” avulla. Englannin King James käännöksessä noissa kohdin esiintyvät sana ”to”, ”until” ja ”unto”.
Sanat siis viittavat noiden kolmen tarkasteltavana olevan aikakauden päätöstä.
Sama sana esiintyy myös kuuluisassa Pietarin kysymyksessä anteeksiannosta, someron murteella: ”Ihanks seittämän kertaa.” Matt. 18:21
Sana viittaa siis siihen rajaan asti jota Pietari ajattelee.
Sama sana on käännetty sanalla ”vaikka” lauseessa:
Markuksen evankeliumi:
6:23 Ja hän vannoi tytölle: ”Mitä ikinä minulta anot, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani.”
Tarkastelu siis kohdistuu tuon lahjan suuruuteen.
Eiköhän tuossa jouduta älyllisesti vaikeuksiin. Mikäli minä sanoisin sinulle Matias että minulla ei ollut seksuaalista elämää ennen avioliittoa , niin heti ajattelisi ettei sitä ollut koko avioliiton aikana. Mikäli sitä ei ollut Joosefille ja Marialle koskaan on, ennen kuin poika syntyi lause täysin turha ja harhaanjohtava.
Se oli kerrottu jo aiemmin ettei Joosef ole siittäjä, joten sen varmentaa seksiä lause ei ole.
Tuolla lauseellaan Matteus lisää vakuuttavuutta kun kertoo, että Jeesus syntyi vaikkei Joosef todellakaan ollut käyttänyt hänelle laillisena aviomiehenä (= ”kihlattuna” = juridisesti jo lopullisesti päätettynä aviomiehenä) kuuluvaa oikeuttaan. Tämä siis viittaa tuohon Pyhästä Hengestä sikiämiseen ja neitsyestä syntymiseen ja sanoo ikään kuin oman aamenensa tuohon mitä edellä on kerrottu.