Maria – Ylistetty Jumalan äiti

Kuvassa pieni lapsi Kamerunissa.
Marianpäivä kertoo meille Jeesus lapsen sikiämisestä, inkarnaation palvonnan juhla on keskellämme: Jumala otti ihmisyyden omaan olemukseensa. Neitsyen kohtu sai olla hänen asuinsijansa yhdeksän kuukauden ajan. Autuas Jumalansynnyttäjä kantoi Vapahtajaamme, joka oli olemukseltaan Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa jo yksisoluisesta lähtien: ”Sikisi Pyhästä Hengestä”, ja jonka syntymää me vietämme jouluna: ”Syntyi neitsyt Mariasta.”

Sunnuntai 22.03.2020
Marian ilmestyspäivä
Herran palvelijatar
1. lukukappale: 1. Moos. 3:8-15

Paratiisissa Adam ja Eeva lankesivat syntiin. Adam on ihmiskunnan kantaisä ja Eeva kaikkien ihmisten kantaäiti. Heidän lankeemuksessaan koko ihmiskunta joutui lankeemuksen tilaan. ”Kaikki ovat pois poikenneet”, sanoo Paavali.

Mutta Jumala ei jättänyt ihmiskuntaa kadotuksen valtaan. Jeesuksessa hän toi pelastuksen koko maailmalle, kaikille ihmisille. Jeesus on ”Uusi Adam”, Uuden ihmiskunnan alku. Hänessä meillä on pelastus. Maria on ”Uusi Eeva”, maailman Vapahtajan äiti, Jumalan armon tuojan synnyttäjä.

Eeva – Maria typologia vanhan kirkon isillä

Vanhan kirkon isät ylistivät neitsyt Mariaa. He panivat vastakohdiksi Adamin ja Eevan lankeemuksen ja Jumalan ainosyntyisen Pojan syntymän neitsyt Mariasta.

Esimerkiksi Justinus Marttyyri (n. 100/114 – n. 162/168) kirjoittaa:

”Yksi hänen oppilaistaan, jota kutsuttiin ensin Simoniksi, tiesi hänet Isältä saamansa ilmoituksen perusteella Kristukseksi ja Jumalan Pojaksi ja sai tästä lisänimen Pietari.
Myös Apostolien muistelmissa on kirjoitettu, että Jeesus on Jumalan Poika, ja me tunnustamme hänet Pojaksi. Me tiedämme myös, että hän oli ennen kaikkia luotuja ja on tullut Isästä Isän voimassa ja Isän tahdon mukaan. Hän on myös viisaus, päivä, auringonnousu, miekka, kivi, sauva, Jaakob, Israel – profeetat kutsuvat häntä puheissaan milloin tällä, milloin tuolla nimellä.
Hän tuli myös neitseestä ihmiseksi, jotta käärmeestä alkunsa saanut tottelemattomuus kumoutuisi samaa tietä. Eeva oli turmeltumaton neitsyt, joka otti vastaan käärmeen sanan ja synnytti tottelemattomuuden ja kuoleman. Neitsyt Maria sitävastoin sai uskon ja ilon, kun enkeli Gabriel ilmoitti hänelle, että Herran Henki on tuleva hänen ylleen ja korkeimman voima on varjoava hänet. Siksi se, mikä hänestä syntyy, on pyhä, Jumalan Poika. Tähän Maria vastasi: ’Tapahtukoon minulle puheesi mukaan.’
Hänen kauttaan on syntynyt tämä, josta olemme osoittaneet niin monien kirjoitusten puhuvan. Hänen kauttaan Jumala tuhoaa käärmeen sekä sen kaltaisiksi tulleet enkelit ja ihmiset, mutta vapauttaa kuolemasta ne, jotka katuvat syntejään ja uskovat häneen.”

Tuo kirkon isien opetus ei ole vanhan kirkon keksimä uutuus, vaan vastaava sanoma esiintyy jo Ilmestyskirjan luvuista 12 ja 13 alkaen. Saatana sotii Jumalan valtakuntaa vastaan ja vaimon siementä eli Jumalan Poikaa vastaan luvussa 12 ja seuraavasta luvusta alkaen kerrotaan, miten käärmeen siemen eli siis peto ja muut Jumalan vastaiset voimat taistelevat kirkkoa ja Vapahtajaamme, kirkon Herraa, vastaan, mutta eivät voita, vaan vaimon siemen eli Jumalan Poika eli Jeesus, Jumalan Karitsa, voittaa ja valtaisa ylistyslaulu kaikuu koko taivaan täydeltä Ilmestyskirjan lopussa.

Protoevankeliumi

Lukukappaleessa puhutaan siitä, miten Eevan siemen eli siis hänen jälkeläisensä murskaa käärmeen pään eli tulee tekemään tyhjäksi Saatanan teot ja lopulta tekee täydelisen lopun kaikesta pahasta. Tämä vaimon siemenen eli siis Vapahtajamme täydellinen voitto Saatanasta on ennakoitu jo Elämän äitiä eli Eevaa koskevassa sanassa.

Kun siinä puhutaan, kuinka käärmeen siemen iskee Eevan siemenen kantapäähän, niin tässä on nähty Jeesuksen kuolema Golgatan ristillä. Ei ole sattuma, että Ilmestyskirja puhuu Vapahtajastamme nimityksellä ”Karitsa”, joka viittaa ristin kuolemaan Jumalan toimittamana uhrina koko ihmiskunnan puolesta. Meidän syntimme ovat anteeksi annetut Jeesuksen ristin kuoleman ansiosta, kuten Johannes Kastaja sanoo: ”Katso Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnit.”

Tämän profeetallisen sanan takia Jumalan sana käärmeelle on nähty ensimmäisenä evankeliumina, protoevankeliumina, jolla syntiinlangenneelle ihmiskunnalle kerrotaan sovituksen ja anteeksiannon sanomaa, kun Saatana ja sen valta on jo kukistettu ja että kerran tuo voitto muuttuu näkyväksi Kristuksen takaisin tulon kirkkauden ja kunnian ilmestymisen yhteydessä.

Tässä luettavaksemme koko ensimmäinen lukukappale

1. Moos. 3: 8-15

Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?” Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.” Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.” Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ”Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: ”Käärme minut petti, ja minä söin.”
Herra Jumala sanoi käärmeelle:
– Koska tämän teit, olet kirottu.
Toisin kuin muut eläimet,
karja ja pedot,
sinun on madeltava vatsallasi
ja syötävä maan tomua
niin kauan kuin elät.
Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille
ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:
ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi,
ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

*************************
Justinus -sitaatti ss 159-160 kirjasta:
Antti Laato. Vanhan testamentin Selitysraamattu I Laki.
EU 2017. ISBN 978-951-888-769.3