On aika uudistaa Wittenbergin teesit. Basileioksen tunnustus päivittää Augsburgin tunnustuksen ja kristillisen teologian nykyaikaan ja antaa kirkolle vahvemman teologisen perustan vastata myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Samalla teos on vahva ekumeeninen kannanotto kirkon yhtenäisyyden puolesta ja sillanrakentaja eri uskontojen välille. Luterilaisten on aika palata takaisin kotiin, katoliseen kirkkoon. Basileioksen tunnustus ja siihen liittyvä Basileioksen evankeliumi löytyy blogistani eli verkkopäiväkirjastani: https://kaulahuiviblog.wordpress.com.
Uusia teesejä sopii julkaista, vanhojen korjaamisessa ei ole mitään mieltä.
Kristillinen sanoma on luonteeltaan historiallista ja sidoksissa omaan aikaansa. Niinpä Raamattu heijastaa kaikessa oman aikansa näkemyksiä. Varhaiskristityt tulkitsivat Jeesuksen asemaa ja sanomaa omalla tavallaan ja haastavat meitä tekemään samoin nyt.
Jumala on täynnä rakkautta. Tuohon rakkauteen mahtuu erilaisten tulkintojen hyväksyminen Jumalasta, Jeesuksesta ja hänen sanomastaan. Ei Jeesus elänyt siksi, että jälkipolvet kävisivät toistensa kimppuun ja haukkuisivat toisiaan harhaoppisiksi, vaan että ihmiset eläisivät rakkaudessa. Rakkaudesta Jumalan totuus tunnetaan.
Marian tunnustuksen tarkoituksena on päivittää Augsburgin tunnustus ja kristillinen teologia nykyaikaan ja palauttaa kirkon yhtenäisyys sekä luoda uudenlaista teologista siltaa juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin välille. Tämä moderni tunnustuskirja ei kiellä perinteisiä näkemyksiä kristillisen sanoman tulkintoina, vaan nostaa niiden rinnalle uusia tieteen huomioon ottavia moderneja vaihtoehtoja.
Luterilaiset saavat uskoa omalla tavallaan. En minä muutosta kirkon opetuksiin aja – enkä mitään teologista vallankumousta. Hyväksyn myös ne sellaisenaan yhtenä vaihtoehtoisena dogmikokonaisuutena. Minä kärsin kirkollisesta hajaannuksesta ja sen on suurin kirkon synti. Olen kehittänyt omaa ratkaisuani siihen Marian tunnustuksessa. Avainsana on erilaisuuden hyväksyminen kristillisestä sanoman tulkinnassa.
Katolisen kirkon ystävänä kannustan luterilaisia palaamaan takaisin katoliseen kirkkoon. Se olisi teologisesti mahdollista tänäkin päivänä, mutta olemme liikaa vielä reformaation juoksuhaudoissa molemmin puolin. Koskaan en ole ajatellutkaan, että pääsisimme yksimielisyyteen yksittäisistä dogmeista. Kirkko saa minusta olla moniarvoinen ja moniääninen myöskin dogmeissa. Niin se on ollut alusta saakka. On älyllistä ja historiallista epärehellisyyttä odottaa täysin yksimielisiä kantoja eri asioissa. Erilaisten tulkintojen hyväksyminen kristillisestä sanomasta kuuluu tämän päivän kristilliseen tai katoliseen kirkkoon, sanon minä. Jos olisin paavi, ajaisin tällaista kirkkopolitiikkaa.
”Jos olisin paavi…” Et kuitenkaan ole. Jospa esittäisit omat näkemyksesi aivan vain omana itsenäsi käyttämättä kirkkohistoriallisia dokumentteja kulisseinasi!
Minä en käytä mitään kirkkohistoriallisia dokumentteja kulisseina. Oletko edes lukenut johdantoa? Tarkoitus on oikeasti päivittää Augsburgin tunnustus teologisen tutkimustiedon ja luonnontieteen mukaan nykypäivään. Me emme elä enää keskiajan maailmankuvassa. Eksegetiikka on muuttanut käsityksiä kristillisen sanoman vaiheista. Evankeliumit ovat muokattua perimätietoa. Tänään tiedämme, että suurin osa Jeesuksen sanoista ei ole aitoja, vaan myöhempää lisäystä traditioon. Sellainen pitää ottaa huomioon kristillisen sanoman tulkinnassa. Kirkon pitäisi vaikenemisen sijaan kertoa historiallisen raamatuntutkimuksen tuloksista myös. Kolminaisuusopilla ei ole historiallista pohjaa varhaisimmassa kristillisessä perimätiedossa. Tutkimustietoa ei voi heittää roskakoriin tuosta vaan. Emme tee niin myöskään matematiikassa tai fysiikassa.
”Tarkoitus on oikeasti päivittää Augsburgin tunnustus teologisen tutkimustiedon ja luonnontieteen mukaan nykypäivään.” Miksi ryhdyt mahdottomaan? Augsburgin tunnustus on asiakirja, joka on päivätty Augsburgissa 25. kesäkuuta 1530. Ei sitä voi päivittää.
Marian tunnustus haastaa tämän päivän ihmisiä käyttämään tutkimustietoa ja tervettä järkeä kristillisen teologian uudistamisessa. Tämä on minun ehdotukseni kirkolle. Lukija voi pysähtyä kuuntelemaan tai kulkea ohi sanomatta sanaakaan. Totuus kestää tutkimisen, mutta epätosi ei.
”Tämä on minun ehdotukseni kirkolle.” Olisi siis reilua nimetä se Pasi Toivosen tunnustukseksi.
Pasi Toivonen: Oletko uudestisyntynyt ? Jos olet, niin epäiletkö, ettei Raamattu riitä pelastukseesi?
Viisaammat ihmiset ovat tutkineet Raamatun alkuteksteihin vedoten, riittävän meille jokaiselle.
Jeesus lunasti meidät Ristillä synneistämme. Kaikki jotka tunnustavat Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen ja Herrakseen pelastuvat. Viimeisinä aikoina valitututkin eksyvät.
Totta kai olen. Minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen ja olen kyllä Pyhässä Hengessä elävä. En muuten kirjoittaisikaan mitään. Seurakuntalaisilla on aika tietää, mitä kirkot eivät ole kertoneet saarnatuoleissa vuosisatoihin eli historiallisen raamatuntutkimuksen ja dogmatiikan perustuloksia. Katolisen kirkon käytännöistä en tiedä eri maissa, mutta katolisen katekismuksen tunnen.
On aika lopettaa kirkon hajaannus ja palata takaisin kotiin uudistamaan kirkkoa sisältä käsin. Liian moni luulee tietävänsä Raamatun sisällön, mutta unohtaa täysin teologisen tutkimuksen ja sen tärkeimmät tulokset. Minä tuon ne ensimmäistä kertaa tunnustuskirjassa kaikkien esille. Muut katekismukset vaikenevat niistä kaikissa muissa kirkoissa.
”Kristillinen sanoma on luonteeltaan historiallista ja sidoksissa omaan aikaansa. Niinpä Raamattu heijastaa kaikessa oman aikansa näkemyksiä. Varhaiskristityt tulkitsivat Jeesuksen asemaa ja sanomaa omalla tavallaan ja haastavat meitä tekemään samoin nyt.
Jumala on täynnä rakkautta. Tuohon rakkauteen mahtuu erilaisten tulkintojen hyväksyminen Jumalasta, Jeesuksesta ja hänen sanomastaan. Ei Jeesus elänyt siksi, että jälkipolvet kävisivät toistensa kimppuun ja haukkuisivat toisiaan harhaoppisiksi, vaan että ihmiset eläisivät rakkaudessa. Rakkaudesta Jumalan totuus tunnetaan.
Marian tunnustuksen tarkoituksena on päivittää Augsburgin tunnustus ja kristillinen teologia nykyaikaan ja palauttaa kirkon yhtenäisyys sekä luoda uudenlaista teologista siltaa juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin välille. Tämä moderni tunnustuskirja ei kiellä perinteisiä näkemyksiä kristillisen sanoman tulkintoina, vaan nostaa niiden rinnalle uusia tieteen huomioon ottavia moderneja vaihtoehtoja.”
En väitä omistavani totuutta ja ymmärrykseni voi olla monin tavoin puutteellinen, mutta iltarukouksessa huudan avuksi Jeesusta ja hänen varaansa jään, vaikka kuinka olisin harhaoppinen. Muuta minulla ei ole kuin uskoni Jeesukseen eli Jumalaani ja krusifiksi ja ikoni seinälläni. Tähän armoon luotan, ja sen varaan lasken, vaikka sitä pidettäisiin vääränä. Silloin minua lohduttaa lupaus ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät.” Arjessa teen tähän uskoon luottaen parhaani työssäni ja perheessäni. Toivottavasti tällainen usko riittää aikanaan. Teologian tohtori en ole, vaan tavallinen kaduntallaja ja totuutta etsivä kristtitty. Äiti opetti olemaan aina rehellinen, oli sitten kysymys mistä tahansa, myös uskon asioista.
Pasi Toivonen: Kirjoitat; ”Jos olisin paavi, ajaisin tälläista kirkkopolitiikkaa” Oletko pysähtynyt miettimään kirjoitusta, joka on kirjoitettu paavin tiaraan ”VICARIUS FILII DEI”, ”(Vicarius Chisti ). Suomennettuna Kristuksen sijainen. Jeesus ei tarvitse sijaisia tänne keskellemme, Jeesua on läsnä meidän keskellämme kaiken ajan. Katolilaisilla on selittämistä tuollaisista kirjoituksista.
Paavi on Jeesuksen opetustehtävän jatkajana hänen sijainen maan päällä, ei Jumalan sijainen. Kirkko tarvitsee vahtikoiran opetuksensa valvojaksi. Se tehtävä annettiin Pietarille ja tämän työn jatkajille eli paaville. Paavi ei ole kuitenkaan erehtymätön – kuten eivät kirkolliskokouksetkaan – eivätkä tunnustuskirjatkaan.
Paavius on historiallinen katolisen kirkon johtamistapa. Paavi voidaan tulkita kirkon ykseyden symboliksi ja kirkon yhteiseksi puhemieheksi sekä yleisen kirkolliskokouksen puheenjohtajaksi. Ylin valta kirkossa kuuluu aina sen jäsenille ja näiden kristittyjen valitsemille luottamuselimille. Paikallisuus on suositeltavaa kirkon hallinnossa. Kristittyjen yhteisiä kirkolliskokouksia tarvitaan lisäämään keskinäistä yhteistyötä ja -toimintaa sekä vahvistamaan yhteenkuuluvuutta yhteisen kirkon jäseninä. Kirkolliskokoukset ovat erehtyväisiä ja ymmärrys kristillisestä sanomasta jatkuvasti kehittyvä ja uudistuva.
Augsburgin tunnustus on kirjoitettu keskiaikaisella maailmankuvalla ja ilman historiallisen raamatuntutkimuksen tuomia tuloksia. Siksi se pitää päivittää nykyaikaan. Tietomme asioista on kasvanut merkittävästi. Marian tunnustus liittyy luontevasti Marian evankeliumiin, joka löytyy myös verkkopäiväkirjastani. Tarkoitus on uudistaa samalla katolista teologiaa, ei vain luterilaista.
Kristillistä teologiaa voidaan minusta uudistaa ja olla silti uskollisia Jeesuksen sanomalle Jumalan armosta, syntien anteeksiantamisesta, iankaikkisesta elämästä ja kehotuksesta rakkauteen. Armo ei katoa mihinkään, vaikka kristillistä sanomaa tulkittaisiin uudella tavalla. Uskon ja järjen ei tarvitse olla ristiriidassa missään kohdassa.
Kirkko elää keskiaikaa monellakin tavalla. Historiallisen raamatuntutkimuksen selviäkään perustuloksia ei hyväksytä eikä niitä kerrota seurakuntalaisille. Esim. VT:n syntiinlankeemuskertomus ei ole historiallisesti totta, vaan oman aikansa kuvaus synnin ja kuoleman alkuperästä. Tästä ei ole tehty teologisia johtopäätöksiä. Sama koskee luomiskertomusta. Varhaiskristityt eivät kannattaneet kolminaisuusoppia eikä sitä siksi löydy Raamatusta suoraan. Sekin on eksegetiikan perustuloksia. Raamattu on homoseksuaaleja vastaan monissa kohdin ja UT:n kirjoituksiin on tehty paljon myöhempiä lisäyksiä. Tästäkään ei tehdä teologisia johtopäätöksiä. UT opettaa eri tavoin ihmisen pelastumisesta esim. Jaakobin kirje painottaa hyviä tekoja. Mutkat näissä asioissa oiotaan suoraksi keskiaikaiseen tyyliin.
Teologisen tiedekunnan käyneet tietävät kaikki nämä asiat, koska ne opetettu eksegetiikan peruskursseilla tai eksegetiikan pääaineopinnoissa. Mitään minä en ole keksinyt omasta päästäni, vaan kaikessa tukeudun tutkimuksiin ja terveeseen järkeen.
Marian tunnustus sen sijaan hyväksyy kaiken tämän perimätiedon rikkauden eikä selitä erilaisia tulkintoja pois. Myönnämme, että varhaiskristityt tulkitsivat omalla tavallaan asioita ja meidän tehtävä on toimia nyt samoin. Ei kristinusko siihen katoa, että sanomaa uudistetaan. Armo säilyy vaikka ottaisimme tieteen tuloksia huomioon kristillisen sanoman tulkinnassa. Jumalan olemassaolo ei ole kiinni ihmisen mielipiteistä.
Voi olla, että teokseni eivät johda mihinkään. Ei se mitään. Luterilaiset uskovat sitten omalla tavallaan ja kaikki muutkin kirkkokunnat. Minusta olisi voinut olla järkevämpikin dogmaattinen kokonaisuus tarjolla. Ihmettelen vain kirkon haluttomuutta uudistua ja pyrkiä katolisen kirkon yhtenäisyyteen. Ihmiset äänestävät siinä tapauksessa jaloillaan. Ei kannata ihmetellä, jos kirkon kannatus laskee ja muut uskonnot valtaavat Suomen ja Euroopan pikku hiljaa. Kirkon pitää pian ottaa kantaa avioliittolakiin ja eutanasiaan. Pään työntäminen pensaaseen ei ole ratkaisu silloin, kun odotetaan selviä kannanottoja.
Minä arvostan jokaisen ihmisen uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. Olen esittänyt vain vaihtoehtoa, mutta kaikki saavat uskoa miten haluavat. Minulle ei kuulu muiden tuomitseminen harhaoppisiksi tms. Uskon syvästi, että Jumala hyväksyy erilaiset tulkinnat Jeesuksesta ja hänen sanomastaan, koska Jumala on rakkaus. Sinä lukija saat uskoa ja elää kristittynä juuri niin kuin haluat ja näet oikeaksi. Omantunnon mukaan jokaisen pitääkin elää. Minä kuljen omaa tietäni ja tarjoan vaihtoehtoa, mutta ei siihen kenenkään tarvitse tarttua.
Totuus selviää jokaiselle kuoleman jälkeen. Silloin Jumala sen paljastaa kyllä. Jos voisin lyödä vetoa, niin veikkaisin, että aikojen lopussa paljastuu dynamistinen kristologia tai dualistinen monarkianismi totuudeksi. Toisen mukaan Jeesus oli ihminen eli Jumalan Poika, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja toisen mukaan Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumala ohjaamaan ihminen Jumalan luo. Itse kannatan tuota Jeesus on yhtä kuin Jumala näkemystä. Tässä istun ja Jumalaani uskon.