Oi sinä suuri idea, joka ratkaiset kaikki ongelmat, vai ratkaisetko? Markkinatalous on kuin ikiliikkuja, joka on komea ja toimii, melkein. Se ratkaisee kysynnän ja tarjonnan kysymyksen. Se panee kilpailemaan ja saa hinnat kohilleen. Vain yksi ninjo-ilmiö siinä on, jota ei tiedetä mistä se tulee ja miksi. Se on kaksivaiheinen. Vaihe yksi on taantuma ja vaihe kaksi on lama.
Tämänkin ongelman tutkimiseen sopii erinomaisesti ohjekirjamme: Raamattu! Siellä sanotaan ongelmien ydin yhdellä lauseella: Ihmiset ovat rahanahneita! Mieleen tulee aika viime vuosituhannella, kun rakennettiin Marina Palace-hotellia. Ilmastointiurakan voitti joku virma pääkaupunkiseudulta. Sieltä ilmestyi mies Turkuun mukanaan piirustuksia ja systeemi rakennettiin eri pisteissä pieninä palasina, mutta hotelli siinä tuli. Autuuden yksi osa tuli siinä nätisti esille: Alihankinta. Alihankinta on yhtä autuas kuin markkinatalous, kun ostajia on, on kaikki hyvin. Kun ostajat vähenevät, niin kuka kärsii ensin? Alihankkija. Jos alihankkijalla on vain yksi hankkija, niin ongelma on käsillä! Ja kaikki vain siksi, että jossain on päässyt rahanahneus valloilleen. Nousun taittaa ahneus, koska jokainen haluaa paikata reikäiset taskunsa orastavassa nousukaudessa. Miksi, kun on rahanahneus!!
Kauppa halpuuttaa, mutta kuka luopuu halpuutuksen vuoksi osuudestaan? Hän, jonka on pakko myydä vaikkapa maitoa, koska piimällä ei ole sen enempää menekkiä! Mikä on takana: Rahanahneus. Pitää voittaa markkinaosuuksia vaikkapa tuottajan taskusta säästäen. Samoin näyttää olevan summa joka vuosi samaa luokkaa mitä palkkoihin varataan. Jos pyydät enemmän, niin jakajat sopeutetaan yyteemenettelyllä. Miksi, kun on rahanahneus!
