Olemme olleet keskeisesti mukana laatimassa kahden edellisen kirkolliskokouskauden aikana aloitteita, jotka ovat tähdänneet kirkossa vallitsevan avioliittokiistan ratkaisemiseen. Toivomus on ollut, että samaa sukupuolta olevien vihkiminen ja siunaaminen virallisesti sallittaisiin, syrjintä loppuisi ja kaikkien ihmisten oikeus päästä kirkon täyden hyväksynnän ja rakkauden piiriin toteutuisi. Hankalaa on, kuten taas huomataan.
Nyt piispainkokous teki työn, jota toivoimme ja jota kirkolliskokous toivoi. Piispojen esitys, joka ajaisi yhteyttä ja jonka tarkoitus on viitoittaa tie ulos riidasta, tuli nopeasti ammutuksi alas eri suunnista. Tapahtui se mitä usein on toisteltu. Mikä tahansa esitys on tosille liikaa ja toisille liian vähän. Kelpo kristityt, myös me, olemme melkoisia jääräpäitä. Tämä on kaiketi silti tuiki tavallista. Mutkikkaassa ja tunteikkaassa päätöksessä tämmöiset vaiheet ovat välttämättömiä. Näin monet asiat aikanaan etenevät. Muutamia huomioita tilanteesta ja periksiantamattomuudesta.
1. Kristillinen kirkko ei omista avioliittoa. Erilaiset avioliiton kaltaiset sopimukset esiintyvät kaikissa kulttuureissa. Koska avioliitossa kyse on ihmisen kannalta merkittävästä asiasta, on ollut luontevaa, että myös kristillinen kirkko muokannut avioliittoa omien ihanteidensa mukaiseksi.
2. Luterilaiselle kirkolle avioliitto ei ole uskon kohde, ei sakramentti, eikä ydinkysymys. Silti se näyttää olevan risteyskohdassa, jossa erilaiset käsitykset seksuaalisuudesta, Raamatusta ja jokaisen omasta vakaumuksesta törmäävät.
3. Ilmiselvää on, että Raamatun sisällä avioliittokäsitys muuttuu ja vaihtuu. Sieltä on luettavissa avioliittonäkemyksiä vaikkapa moniavioisuudesta ja lankousavioliitoista, joita emme enää noudata. Piispat ovat toistuvasti korostaneet, että Raamatun äärellä voi perustellusti päätyä erilaisiin avioliittonäkemyksiin. Yksikään uskottava keskustelija ei voi väittää yksin oman kantansa edustavan Raamatun tai Jumalan näkemystä.
4. Näyttää siltä, että ihmisen seksuaalisuus on todella valtava voima. Se heiluttaa tällä hetkellä kirkon uskoa ja elämää ja nousee keskiöön, vaikka usein kuuluu puhuttavan, että ”on tässä tärkeämpiäkin asioita”. Ei näytä olevan.
5. Jokaisella on oma usko, seksuaalisuus, persoonallisuus, haavat ja ilot. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat aivan oikeutetusti muistuttaneet, että kysyykö kukaan heiltä mitään. Vähemmistöihin kuuluvien äänen pitäisi tulla kuulluksi. Heidänkään ajatuksensa eivät ole yhteneväisiä. Vähemmistöjen lisäksi kysymys koskee jokaista ihmistä henkilökohtaisella tasolla, niin homoja, heteroja, kuin muitakin. Asia on kaikille oma ja henkilökohtainen, tosin eri tavoin. Omat toiveet, pelot ja kasvun polut jylläävät kaikkien sisällä.
6. Ehdotettu kompromissi ei näytä kovin hyvin kelpaavan kaikille vähemmistöjen edustajille, eikä varsinkaan useimmille herätysliikejohtajille. Kompromissin suoralta kädeltä lytänneet haluavat pitää kiinni omasta tavasta nähdä totuus ja usein halutaan nähdä vain yksi totuus.
7. Piispainkokouksen tehtävä on käsitellä kirkon uskoa ja opetusta. Jos piispainkokouksen päätösehdotuksen kohtelu jatkuu samalla tavalla kuin se on alkanut osassa herätysliikkeitä, sillä on hyvin ikäviä seurauksia.
8. Tästä saattaa kehittyä yhä syvempi arvovaltakiista. Osa keskustelijoista tuntuu väittävän, että olemme demokraattisesti ja rukoillen tulleet valinneeksi väärät piispat, tai heille on annettu kirkon johdossa väärät tehtävät.
9. Arvovaltakiistaan liittyy raamattunäkemys. Osa herätysliikejohtajista sanoo suoraan, että piispat eivät lue Raamattua, ymmärrä sitä tai tahallaan vääristelevät totuutta.
10. Jos näin jatketaan, tappioon jäävät vähemmistöt ja koko kirkko. Yhteyden ajatuksella, joka sekin nousee Raamatusta, ei näytä osalle keskustelijoista olevan suurempaa merkitystä. Se on jostakin syystä paljon vähäpätöisempi ajatus, kun avioliitosta riitely.
11. Väittelyn jatkuminen korostaa kirkon hallinnon halua pyöriä seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden kysymysten ympärillä. Syntyy kuva, että se on oleellisinta kristinuskossa.
12. Mitä seuraa, jos konservatiivinen vähemmistö pystyy pitämään kirkkoa tässä jumissa. Jos kolmeneljäsosan määräenemmistöä ei synny, asia pysyy tulevat vuosikymmenet täysin samassa juupas-eipäs -asetelmassa, ainakin kirkolliskokouksessa.
13. Ajattelimme aloitteessamme, että piispojen kannalla on suuri merkitys. Niin on. Viimeistään piispojen painavan ehdotuksen myötä on selvää, että kirkossa on tosiasiallisesti nyt viimeistään kaksi kantaa ja ne elävät rinnakkain joka tapauksessa.
14. Tästä seuraa, että kaltaisemme henkilöt, jotka ovat odottaneet yhteyttä lisäävää ja Raamatun rakkauden vaatimusten mukaista päätöstä, joudumme toteamaan saman kuin monet seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat aiemmin esittäneet. Ei kannata enää yrittää hallinnollisesti tehdä mitään. Asia hoitui jo, niin kuin se kirkossa nyt hoidetaan. Parit saavat vihkimyksen joka puolella maata. Piispat ovat linjanneet, että rangaistuksia ei vihkijällekään enää tule. Asia on nyt niin valmis, kuin siitä voi lähivuosikymmeninä tulla. Nähtäväksi vain jää, hoitaako aika lopulta jäljellä olevat hiertymät.
15. Piispojen ehdottama kirjaus kirkkojärjestykseen olisi tuonut hallinnollisen selkeyden ja jonkinlaisen kotipaikkaoikeuden molemmille avioliitonäkemyksille. Jos päätöstä ei nyt synny, molemmat käsitykset elävät rinnakkain ja sulassa sekamelskassa tulevat vuosikymmenet.
16. Piispojen ehdotus ei ole täydellinen. Tässä kirkossa myös piispojen ajatuksia saa ja pitää kyseenalaistaa, mutta nyt nähtyyn sapelinkalisteluun, toisten uskon halveksuntaan ja Raamatun omimiseen oman ryhmän käyttöön kirkossa ei tule suostua.
17. Piispoilla oli käsissä toivottomalta näyttävä urakka. Nyt he johtivat kirkkoa ja tekivät työtään. Aloitteen tekijöinä lausumme lämpimän kiitoksen. Hieno lopputulos vaikeassa paikassa.
18. Jos tältä pohjalta ei sopua ja yhteistä tietä synny, on kuitenkin tapahtunut iso muutos. Kaksi kantaa on nyt virallisesti olemassa. Sellainen arvovalta piispoilla onneksi on. Tämä tuli vahvistettua. He varmasti tekivät työtä kirkon ja Jeesuksen asian parhaaksi. Avioliittoon vihkimisen saa nyt ja jatkossa jokainen. Se on kirkon kanta nyt. Toivottavasti kirkolliskokous voi lähteä esitettyä linjaa tukemaan.
19. Tämä keskustelu luo myös kuvaa meistä suomalaisista kristityistä. Kiemurtelua yhä on, mutta sellaista on kristittyjen nilkutus rakkauden tiellä. Paratiisissa asia olisi varmasti paljon selkeämpi.
Markku Orsila, perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja, Seinäjoki
Jukka Hautala, Turun kristillisen opiston säätiön toimitusjohtaja, Turku
