Matias Roton kanssa väänsimme taannoin täällä Markuksen salaisen evankeliumin ja sen löytämisen aitoudesta.
Nyt asiassa on mukana myöps suomalaista akateemista tutkimusta. Iltalehti kertoo lauantaina 25.05.2019 , että
teologian maisteri Timo Paananen kumoaa väitöstutkimuksessaan aiemmat väitteet, joiden mukaan Salaista Markuksen evankeliumia käsittelevä kirje olisi väärennetty.
Paanasen mukaan Salainen Markuksen evankeliumi,joka on evankeliumi Markuksen laajennus, on siis aito, mutta jätetty Raamatun Markus-version ulkopuolelle.
Ko Markuksen olemassaolo ja aitous on kyseenalaistettu. Väite perustuu Columbia Universityn antiikin historian professorin Morton Smithin (1915–1991) julkituomaan. Hän kertoi löytäneensä Mar Saban luostarista v 1958 kirjeen eli Klemens Aleksandrialaisen tekstin Theodorokselle. Se käisttelee Salaista Markuksen evankeliumia.
Kirje väitettiin välittömästi väärennökseksi ja näin on esitetty noin 40 vuotta. ”Paananen kertoo Iltalehdelle, että hänen väitöstutkimuksensa mukaan mikään niistä ei pidä paikkaansa. Yksi niistä on väärentäjän vapina, mikä tarkoittaa epämääräisyyttä ja vapinaa, kun yrittää kirjoittaa jollain muulla kuin omalla käsialalla. Väitöstutkimuksen kuluessa paljastui, että väitteet vapinasta ovat digitaalisen kuvankäsittelyn tuomia. Kun mennään alkuperäiseen käsikirjoitukseen ja valokuviin, niissä sitä vapinaa ei ole lainkaan läsnä. Tämä oli erehdys. Paananen kertoo edelleen, että aineistossa ei ole mitään, mikä erottaisi kirjeen aidosta. Hänen mukaansa kirjallisten käsikirjoitusväärennösten suhteen iso metodologinen kysymys, kumpi on lähtöoletus. Onko kirjoitus aito vai väärennös? Kenellä pallo on sitten? Kuka joutuu perustelemaan tarkemmin oman kantansa? Meidän näkökulmastamme lopputulos on se, että jos ei ole nähtävillä mitään, mikä erottaisi kirjoituksen aidosta, silloin sitä täytyy pitää aitona.”
kirjeestä ilmenee Theodoroksen kirjoittaneen aiemmin Klemensille ja po. kirje on vastaus. Klemensin mielestä evankeliumin Markus on vanhana saapunutän Aleksandriaan ja lisäillyt omaa tekstiään.
Iltalehti jatkaa: ”Theodoroksella on ilmeisesti ollut jonkinlaista tietoa, mitä laajennettu evankeliumi on pitänyt sisällään. Klemens lainaa kahta kohtaa, jotta informaatio välittyisi oikein. Hän sanoo selvästi, mihin kohtaan kanonista Markuksen evankeliumia lainaukset sijoittuvat jakeen tarkkuudella ja mihin ne pitää lisätä.
Ensimmäisessä lainauksessa kerrotaan tarina, kuinka Jeesus herättää rikkaan nuorukaisen kuolleista. Nuorukainen ”rakastaa” Jeesusta ja kutsuu hänet kotiinsa. Kuuden päivän jälkeen hän tulee Jeesuksen luo yllään pellavainen vaate ja Jeesus opettaa hänelle yöllä Jumalan valtakunnan salaisuuden.
Toisessa kohdassa nuorukaisen äiti, sisar ja kolmas nainen pyrkivät Jeesuksen puheille, mutta Jeesus kieltäytyy ottamasta heitä vastaan. Seuraavaksi Jeesus poistuu Jerikosta ja Markuksen evankeliumi jatkuu normaalisti.”
Salainen Markuksen evankeliumi voi kuulostaa isolta arvoitukselta , mutta asiaan perehtyneille asia onvanha ja tuttu. Sillä mm. Markuksen evankeliumista on ollut poikkeavia versioita tietysti aikaisemminkin. Timo Paananen sanoo. että kyseessä on aito antiikin teksti. Hän ei ota kantaa, kuka senon kirjoittanut eikä siihenkään, herättikö Jeesus jonkun kuolleista.
Iltalehti: ”Se tarkoittaa sitä, että lainaukset Salaisesta Markuksen evankeliumista ovat syntyneet jo antiikin aikana. Emme varsinaisesti tutki, mitä teksti tarkoittaa. Emme tunne, onko teksti ensimmäiseltä vai toiselta vuosisadalta. Pimennossa on myös se, mikä kirjeen suhde on Raamatun Markuksen evankeliumin kirjoittajaan. Joko kirjoittaja on sama henkilö tai sitten joku aivan muu. On myös mahdollista, että Markuksen evankeliumi on ollut ensin, ja sitä on laajennettu jälkeenpäin. Tai sitten kanoninen versio on ollut aiemmin laajempi, mutta siitä on päätynyt Raamattuun asti suppeampi versio.– Ymmärrän, että ihmisille, jotka ovat ehkä vähemmän seuranneet viimeisen 300 vuoden aikana tapahtunutta Raamatun tutkimusta, saattavat pitää tätä kiinnostavampana kuin minä pidän, Paananen sanoo.”
Pala palata käsitys varhaiskritilisitä ajatuksista ja kirjoitusisat siis täsmentyy.
Kanonisoimisen evankeliumien teksteissä olen ymmärtänyt jatkuneen ainakin 300· luvun loppupuolelle jos ei sitten pidemmälle, ja tämä silloin jo syntyneen kirkkolaitoksen tarpeisiin.
Muistelen vanhimman löydetyn tekstikopion olleen numeroitu 43.e tai 44.ä, jos sitten numerointi tarkoitti kopiota tahi jotain enemmän.
Sen aikaisesta kirjoitustavasta olen ymmärtänyt sen olleen haasteellinen myöhempää tulkintaa ja myös ymmärtämistä katsoen asian liittyessä välimerkkeihin, ja näin merkitystä antaviin lausekokonaisuuksiin joita nykyisin ymmärrämme.
Kaikkea emme siis saaneet evankeliumeissa huomattavaksemme.
Haastavaa tutkijoille on ollut ymärtää Ut:n teksteissä esiintyvä rahvaankielinen ns koinee-kreikka samalla kun joukossa on korkeaa sivistystä edellyttänyttä kreikalaista sanastoa ja sisältöä mm. ’kalastaja’ Pietarilla.
Markuksen salaisessa evankeliumissa on närää herättänyt siihen sisältyvä viite esoteerisiin vihkimyksiin.
Pyhien kirjoitusten ja alkukristillisyyden esoteerisesta luonteesta todistavat paitsi Jeesus ja Paavali myös monet alkuseurakuntien auktoriteetit, varhaiset apostoliset isät, näin esimerkiksi kirkkoisä Origenes , kun hän kirjoituksessaan Celsosta vastaan kristinuskon tiettyjen oppien salaamista puolustaessaan lausuu:
”Mutta ei ole yksinomaan kristinuskolle ominaista, että on olemassa tiettyjä oppeja, joita ei ilmoiteta suurelle joukolle ennen kuin vasta sitten, kun julkiset ovat opitut, vaan myös filosofisissa järjestelmissä muutamat totuudet ovat julkisia, toiset salaisia…
Toisille opetettiin salaisuudessa niitä asioita, joita ei pidetty sopivina epäpyhille ja kypsymättömille annettaviksi. Sitä paitsi, vaikka mysteereitä toimitettiin kaikkialla pitkin Kreikkaa ja barbaarimaita ja ne pidettiin aina salassa, ne eivät tulleet huonoon maineeseen, niin että turhaan hän (Celsos) koettaa panetella kristinuskon salaisia oppeja, kun hän ei oikein ymmärrä sen luontoa” (Contra Celsos I, 7)
Origenes ilmaisee selvästi, että pyhä, jota Jeesuksenkaan mukaan ei saanut heittää koirille eli epäpyhille, kuului Mestarin salaisiin opetuksiin, joita hän vertaa antiikin mysteerioitten sisältöihin.
Klemens Aleksandrialainen puhuu kristinuskon alkajasta ja täyttäjästä Jeesus Nasaretilaisesta myös ja nimenomaan hierofanttina.
Klemensin nimi on siis tullut esiin varsin dramaattisen tekstilöydön yhteydessä. Professori Morton Smithin muutama vuosi sitten Mar Shabasta löytämän 1700-luvulta olleen kirjan takakannessa olleessa katkelmassa on nähtävissä osa Klemens Aleksandrialaisen kirjeestä eräälle Theodorokselle. Kirjeestä käy ilmi, että Carpokraattien kristillinen lahko on Klemensin mielestä väärinkäsittänyt Markuksen salaisen evankeliumin ja sen kertomuksen erityisesti Jeesuksen öisin alastomille nuorukaisille pitämien seremonioiden luonteen. Klemens puhuu nimenomaan Markuksen salaisesta evankeliumista ja myös asioista joita ei saisi vihkimättömille paljastaa. Klemens Aleksandrialainen lisäksi salaisten oppien olemassa-olon myöntää ja hierofantti-nimitystä käyttää varhaiskatolisen kirkon isä Ignatios Antiokialainen, sillä kirjeessään Filadelphian seurakunnalle, hän puhuu ylimmäisestä papista hierofantina, jolle on uskottu ”kaikkein pyhin ja Jumalan mysteeriot”.
Salaisuudet ovat varsin tuttuja varhaiskristillisestä kirjallisuudesta ja myöhemmältä ajalta. Sinänsä ei mitään uutta.
Niin Sami, salaisuudet sinäsnsä eovät ole uutisia, olennaista on noiden salaisuuksien sisältö! JoVanhan testamentin monet osioit sisältävät osioita,jotka oppineiden aikansa rabbie n mukaan kätkevät suuria salaisuuksia, jotka eivät näy pintateksteistä. Nachmanides (1194-1270 jKr) mainitsi esim. Memran salaisuuden avautuvan vain erityisille raamatuntutkijoille.
Mielenkiintoinen tutkimus. Hienoa, että asioita tutkitaan ja saamme lisää selvyyttä vaikka suuret linjat ja kokonaisuudet ovat selvät.