Martti Lutherin näkemyksiä juutalaisista ja pyhästä maasta
Aikojen saatossa on esitetty erilaisia syitä sille miksi Israel kuuluu tai ei kuulu juutalaisille. Näistä todennäköisesti tunnetuin on siionismi. Siionismia on käsitelty Kotimaa-lehden blogeissa nyt käsillä olevien Israel-viikkojen aikana. Koska olemme luterilaisia, meitä saattaa kiinnostaa se, että myös Martti Luther oli sitä mieltä, että juutalaisten on parhainta elää omassa maassaan. Muun muassa tätä aihetta hän käsitteli teoksessaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” (”Von den Juden und Ihren Lugen”, 1543). Tässä kirjoituksessa viittaan teoksen lyhentämättömään suomennokseen (julkaisija Pegasos-seura, Turku, 1976).
Tässä vaiheessa haluan varoittaa blogin lukijaa: kirja, josta tässä puhutaan on yksi brutaaleimpia, joita olen koskaan lukenut. Haluan myös korostaa sitä, että kirjoitan tämän blogin aate- ja politiikanhistoriallisesta kiinnostuksesta. Vaikka antisemitismi on tärkeä tekijä juutalaisuuden ja Israelin historiallisessa analyysissa (ja sillä on myös ajankohtaista merkitystä), sillä ei mielestäni pidä selittää esimerkiksi Israelin valtion nykypolitiikkaa.
Lutherin kirjan mukaan juutalaisten on hyvä asua omassa maassaan koska heidän uskonnonharjoittamisensa, kansanluonteensa ja piintyneet tapansa aiheuttavat vakavan vaaran (jopa hengenvaaran) muille kansoille, etenkin kristityille. Asuessaan muiden kansojen keskuudessa, juutalaiset pyrkivät hallitsemaan muita ja he yrittävät tehdä muista ihmisistä orjiaan.
”Kirjoittavathan heidän Talmudinsa ja rabbiininsa, ettei muka tappaminen ole synti, jos joku juutalainen tappaa pakanan, vaan silloin, jos hän tappaa jonkun israelilaisen veljensä. Ja jos hän ei pidä jollekin pakanalle antamaansa valaa, se ei ole synti. Siis: gojimeilta varastaminen ja ryöstäminen (kuten koronkiskomisellaan tekevät) on muka jumalanpalvelusta.” (s. 118-119)
”Minä olen juutalaisista kuullut ja lukenut paljon kertomuksia, jotka ovat tämän Kristuksen tuomion kanssa yhtäpitäviä: nimittäin miten he ovat kaivoja myrkyttäneet, tehneet salamurhia, lapsia varastaneet, kuten edellä on sanottu; samoin, että eräs juutalainen on lähettänyt eräälle toiselle juutalaiselle maan äärestä toiseen tuopilliseen kristitystä vuodatettua verta (…) kaikki on yhtäpitävää sen Kristuksen tuomion kanssa, että he ovat myrkyllisiä, vihaisia, kostonhimoisia, kavalia käärmeitä, salamurhaajia ja perkeleen lapsia, jotka salaisesti purevat ja tekevät vahinkoa, milloin eivät julkisesti kykene sitä tekemään. Sen vuoksi minä mielelläni tahtoisin heidän olevan siellä, missä ei ole ketään kristityitä” (s. 181-182)
Luther esittää närkästyksensa siitä, että Saksan maalliset hallitsijat ovat liian armollisia juutalaisia kohtaan eivätkä laita juutalaisia kuriin, tai mikä olisi parhainta, karkota heitä maasta. Lutherin mukaan Saksassa tulisi toimia kuten monissa muissa maissa, esimerkiksi Espanjassa, on menetelty.
” Sillä, kuten olemme kuulleet, Jumalan viha heitä kohtaan on niin suuri, että he lempeällä armeliaisuudella kohdellen tulevat yhä vihaisemmiksi ja vihaisemmiksi, mutta ankaruudella hyvin vähän paremmiksi. Sen vuoksi heistä on pikaisesti päästävä!” (s. 175)
Jos juutalaisten kuitenkin annetaan asua muiden kansojen keskuudessa, maallisten hallitsijoiden tulisi uskaltaa soveltaa heihin ”ankaraa armeliaisuutta”, ei sellaista ”lempeää armeliaisuutta”, jota Saksan nykyiset hallitsijat harjoittavat. Luther korostaa sitä, että hänen toimenpide-ehdotuksissaan ei ole kyse kostosta vaan rehellisestä, kristillisestä jumalanpelosta. Lutherin muotoilema ”ankara armeliaisuus” tarkoittaa seuraavia toimenpiteitä.
Ensinnäkin, juutalaisten synagogat ja koulut on poltettava. Samoin rikki revittäköön ja hävitettäköön heidän talonsakin. Juutalaisten tulisi asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaiset. Heiltä tulee ottaa pois kaikki rukouskirjat ja Talmudin selitykset. Heidän rabbejaan tulee kieltää hengen menettämisen uhalla opettamasta. Juutalaisilta tulee kieltää tien ja saattovartion käyttöoikeus sillä maaseudulla heillä ei ole mitään tekemistä. Heidän on pysyttävä kotonaan. Heiltä otettakoon pois kaikki heidän omaisuutensa. Omaisuutensa he ovat nimittäin kasanneet kristityiltä varastamalla ja koronkiskonnalla. Nuoret ja voimakkaat juutalaiset miehet ja naiset on määrättävä pakkotyöhön (s.169-175)
Parhainta Lutherin mukaan olisi kuitenkin siis se, että juutalaiset karkotetaan maasta ”omaan maahansa”. Tähän soveltuu hyvin Jerusalem ja ”pyhä maa”. Oikea Jerusalem ja oikea pyhä maa on nimittäin nykyään kristittyjen keskuudessa, ei siellä missä se on maantieteellisesti joskus ollut.
Lutherin kirjan suomalainen kustantaja toteaa esipuheessa, että meidän aikanamme kirjaa ei enää juurikaan tunneta. Vuonna 1931 Hans Ludolf Parisius julkaisi siitä kuitenkin lyhennetyn kansanpainoksen Munchenissä. Siinä esitettiin kirjan pääkohdat. Tämän jälkeen kirjaa myytiin Saksassa 10 painosta, eli yli miljoona kappaletta.
Lutherin kirja oli todennäköisesti osaltaan vaikuttamassa siihen, että juutalaisvastaisia näkemyksiä käytiin soveltamaan 1930-40 luvuilla natsi-Saksassa kammottavin seurauksin.
Lutherin näkemykset osoittavat miten vaikea suhde kristityillä on aikojen saatossa ollut juutalaiseen uskontoon, kansaan ja Israeliin. Näkemykset ovat vaihdelleet vuosisatoja kestäneestä antisemitismistä nykyiseen, monien kristittyjen kannattamaan siionismiin, sen erilaisissa poliittis-uskonnollisissa muodoissa.
Nuo Lutherin juutalaisvastaiset kirjoitukset on ihan järkyttäviä Joku ties kertoa, että hän olisi jälkeenpäin katunu niitä syvästi, mutta en ole nähnyt sitä asiaa koskaan hänen teksteissään.
Hyvä kirja varmasti sellaiselle, joka haluaa muutenkin päästä Lutherin käsityksestä ja opetuksista eroon )
Olisi mielenkiintoista referoida kirkkoisiä, miten he suhtautuivat Pyhän Maan ja juutalaisten asemaan siellä.
Aika yleisesti taidettiin vielä 1900-luvun alussa opettaa, että ajatus juutalaisten paluusta omalle maalle on hulluutta.
Lutherin suuttumus ”koronkiskontaa” kohtaan on aika vahvasti esillä hänen kirjoituksissaan ja kirjoissaan. Luther piti koron ottamista lainasta suurena syntinä. Hyvät ja hurskaat muslimit ovat tässä asiassa vieläkin vankkoja luterilaisia…
Tässä Lutherin sanomisia juutalaisista:
(kannattaa muuten tarkastella oman aikansa yhteiskuntapoliittisessa yhteydessä
Vuonna 1523 laatimassaan lyhyessä kirjoituksessaan
”Että Jeesus Kristus on syntyperäinen juutalainen”
Luther pyrkii esittämään teologiaansa niin, että myös juutalaiset saataisiin uskomaan Kristukseen.
Se tapa, jolla juutalaisten kanssa on tähän saakka toimittu, ei voi johtaa siinä asiassa menestykseen. ”Nyt me kohtelemme heitä ainoastaan väkivaltaisesti ja kuljemme ympäriinsä pilkkapuhein, syytämme heitä, että heidän täytyy saada kristittyä verta, etteivät löyhkäisi. Onko suurempaa narrin työtä kuin se, että heitä pidetään koirien veroisina? Mitä hyvää meidän pitäisi heille tehdä? Sitäkö, että kielletään heiltä työnteko ja toiminta meidän keskuudessamme ja kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa niin, että heidät ajetaan harjoittamaan koronkiskontaa?
Kuinka sellainen voisi heitä auttaa? Jos heitä haluaa auttaa niin täytyy.. harjoittaa kristillisen rakkauden lakia heitä kohtaan, ottaa heidät ystävällisesti vastaan, päästää heidät mukaan värväykseen ja työntekoon, jotta heillä on syy ja aihe olla meidän luonamme ja keskuudessamme, kuulla ja nähdä kristillistä oppiamme ja elämäämme.”
Tuon ajan keisarikunnassa ei juutalaisilla ollut oikeutta vapaasti harjoittaaa ammattia, mitä tahansa, ei liioin vapaata asuinpaikkaoikeutta.
Hyvä Sari! Hieno kirjoitus tärkeästä aiheesta.
Olen lukenut kirjan. Ei mitään mieltä ylentävää. Kappale kristinuskon pimeintä historiaa. Minua henkilökohtaisesti häiritsee ajoittain tavattomasti täysin kritiikitön lutherpalvonta ja -ylistys. Jos kirjassa tai sen vaikutushistoriassa jotain hyvää on, niin toivottavasti se laittaisi edes hiukan jäitä hattuun pahimmille lutherfanaatikoille.
Samaan hengenvetoon on tietysti sanottava, että Luther ei ollut missään suhteessa luonnollisestikaan irti oman aikansa aatehistoriallisista tms. virtauksista.
Sari, kiitos kirjoituksesta. Onko sinulla tämä kirja? Minä en tiennyt, että Pegasos-seura (mikä nyt lieneekään) olisi julkaissut tämän kirjan. Kuka on kirjan kääntänyt ja onko se ”näköispainos” vuoden 1939 Kustannus OY Vasaran painoksesta?
Jos kiinnostaa, olen kirjoittanu Eesaun kyyneeleet (2004, H-Y) kirjassani mm. Origeneen juutalaisvastaisuudesta ja tekstien mielivaltaisesta luvusta. Kirjassani on kokonaisuudessaan varsin kattavasti tästä kristinuskon pimeästä historiasta ja sen tekstihistoriallisista juurista.
Jorma Ojala,
viittaat johonkin (tarkemmin nimeltä mainitsemattomaan) Lutherin kirjoitukseen vuodelta 1523. Se on aikaisemmin kirjoitettu kuin se, johon oma kirjoitukseni perustuu (vuodelta 1543). Lutherin juutalaisvihamielisyys ilmeisesti paheni ajan myötä. ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”-kirjan johdannossa hän nimittäin sanoo: ”Olin kylläkin ajatellut etten enää kirjoita mitään juutalaisista enkä heitä vastaankaan. Mutta koska olen saanut tietää, etteivät nämä kurjat ja parantumattomat ihmiset lakkaa houkuttelemasta meitäkään, se on, kristityitä, puoleensa, olen julkaissut tämän kirjasen osoittaakseni, että minäkin lukeudun niihin, jotka sellaisia juutalaisten myrkyllisiä toimenpiteitä vastustavat ja että olen varoittanut kristityitä kavahtamaan juutalaisia”.
Juha Heinilä,
kysymykseesi: minulla on tämä kirja. En tiedä onko se näköispainos Kustannus Oy Vasaran julkaisemasta, vuodelta 1939. Olen kuitenkin lueskellut saksankielistä versiota ja suomennos näyttää olevan hyvin tehty.
Antisemitismin takana on henkivalta, jonka takana on ite paholainen, ja siis jokainen, joka aikojen saatossa on ollut kokonaisvaltaisesti juutalaisia vastaa, on todennäköisesti ollut tuon henkivallan ohjauksessa.
Valitettavasti myös Luther ilmeisesti on ollut kyseisen hengen vaikutukselle avoin.
Tämä näkökulma ja kontekstualisointi tulee varmaan vasta kakkososassa?
Kiitos kirjoituksesta Sari.
Komppaan Kari-Matti Laaksosta, että ko. kirjan lukeminen olisi hyvää lääkettä henkilökultti-syndroomaan, ja hyvää se tekee, vaikkei olisikaan vielä epäjumalanpatsasta ehtinyt pykäämään.
Eräskin eturivin luterilainen teologi julisti täällä taannoin, miten hän ei ole kyseistä kirjaa koskaan lukenut, eikä koskaan aiokaan. Eihän sitä sovi mielikuvien ruusutarhaa tieten tahtoen lakastuttaa..
Käsittääkseni Luterilainen Maailmanliitto on julkisesti + virallisesti sanoutunut irti Lutherin antisemitismistä. Ei Luther ole mikään pyhimys.