Martti Lutherin näkemyksiä juutalaisista ja pyhästä maasta
Aikojen saatossa on esitetty erilaisia syitä sille miksi Israel kuuluu tai ei kuulu juutalaisille. Näistä todennäköisesti tunnetuin on siionismi. Siionismia on käsitelty Kotimaa-lehden blogeissa nyt käsillä olevien Israel-viikkojen aikana. Koska olemme luterilaisia, meitä saattaa kiinnostaa se, että myös Martti Luther oli sitä mieltä, että juutalaisten on parhainta elää omassa maassaan. Muun muassa tätä aihetta hän käsitteli teoksessaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” (”Von den Juden und Ihren Lugen”, 1543). Tässä kirjoituksessa viittaan teoksen lyhentämättömään suomennokseen (julkaisija Pegasos-seura, Turku, 1976).
Tässä vaiheessa haluan varoittaa blogin lukijaa: kirja, josta tässä puhutaan on yksi brutaaleimpia, joita olen koskaan lukenut. Haluan myös korostaa sitä, että kirjoitan tämän blogin aate- ja politiikanhistoriallisesta kiinnostuksesta. Vaikka antisemitismi on tärkeä tekijä juutalaisuuden ja Israelin historiallisessa analyysissa (ja sillä on myös ajankohtaista merkitystä), sillä ei mielestäni pidä selittää esimerkiksi Israelin valtion nykypolitiikkaa.
Lutherin kirjan mukaan juutalaisten on hyvä asua omassa maassaan koska heidän uskonnonharjoittamisensa, kansanluonteensa ja piintyneet tapansa aiheuttavat vakavan vaaran (jopa hengenvaaran) muille kansoille, etenkin kristityille. Asuessaan muiden kansojen keskuudessa, juutalaiset pyrkivät hallitsemaan muita ja he yrittävät tehdä muista ihmisistä orjiaan.
”Kirjoittavathan heidän Talmudinsa ja rabbiininsa, ettei muka tappaminen ole synti, jos joku juutalainen tappaa pakanan, vaan silloin, jos hän tappaa jonkun israelilaisen veljensä. Ja jos hän ei pidä jollekin pakanalle antamaansa valaa, se ei ole synti. Siis: gojimeilta varastaminen ja ryöstäminen (kuten koronkiskomisellaan tekevät) on muka jumalanpalvelusta.” (s. 118-119)
”Minä olen juutalaisista kuullut ja lukenut paljon kertomuksia, jotka ovat tämän Kristuksen tuomion kanssa yhtäpitäviä: nimittäin miten he ovat kaivoja myrkyttäneet, tehneet salamurhia, lapsia varastaneet, kuten edellä on sanottu; samoin, että eräs juutalainen on lähettänyt eräälle toiselle juutalaiselle maan äärestä toiseen tuopilliseen kristitystä vuodatettua verta (…) kaikki on yhtäpitävää sen Kristuksen tuomion kanssa, että he ovat myrkyllisiä, vihaisia, kostonhimoisia, kavalia käärmeitä, salamurhaajia ja perkeleen lapsia, jotka salaisesti purevat ja tekevät vahinkoa, milloin eivät julkisesti kykene sitä tekemään. Sen vuoksi minä mielelläni tahtoisin heidän olevan siellä, missä ei ole ketään kristityitä” (s. 181-182)
Luther esittää närkästyksensa siitä, että Saksan maalliset hallitsijat ovat liian armollisia juutalaisia kohtaan eivätkä laita juutalaisia kuriin, tai mikä olisi parhainta, karkota heitä maasta. Lutherin mukaan Saksassa tulisi toimia kuten monissa muissa maissa, esimerkiksi Espanjassa, on menetelty.
” Sillä, kuten olemme kuulleet, Jumalan viha heitä kohtaan on niin suuri, että he lempeällä armeliaisuudella kohdellen tulevat yhä vihaisemmiksi ja vihaisemmiksi, mutta ankaruudella hyvin vähän paremmiksi. Sen vuoksi heistä on pikaisesti päästävä!” (s. 175)
Jos juutalaisten kuitenkin annetaan asua muiden kansojen keskuudessa, maallisten hallitsijoiden tulisi uskaltaa soveltaa heihin ”ankaraa armeliaisuutta”, ei sellaista ”lempeää armeliaisuutta”, jota Saksan nykyiset hallitsijat harjoittavat. Luther korostaa sitä, että hänen toimenpide-ehdotuksissaan ei ole kyse kostosta vaan rehellisestä, kristillisestä jumalanpelosta. Lutherin muotoilema ”ankara armeliaisuus” tarkoittaa seuraavia toimenpiteitä.
Ensinnäkin, juutalaisten synagogat ja koulut on poltettava. Samoin rikki revittäköön ja hävitettäköön heidän talonsakin. Juutalaisten tulisi asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaiset. Heiltä tulee ottaa pois kaikki rukouskirjat ja Talmudin selitykset. Heidän rabbejaan tulee kieltää hengen menettämisen uhalla opettamasta. Juutalaisilta tulee kieltää tien ja saattovartion käyttöoikeus sillä maaseudulla heillä ei ole mitään tekemistä. Heidän on pysyttävä kotonaan. Heiltä otettakoon pois kaikki heidän omaisuutensa. Omaisuutensa he ovat nimittäin kasanneet kristityiltä varastamalla ja koronkiskonnalla. Nuoret ja voimakkaat juutalaiset miehet ja naiset on määrättävä pakkotyöhön (s.169-175)
Parhainta Lutherin mukaan olisi kuitenkin siis se, että juutalaiset karkotetaan maasta ”omaan maahansa”. Tähän soveltuu hyvin Jerusalem ja ”pyhä maa”. Oikea Jerusalem ja oikea pyhä maa on nimittäin nykyään kristittyjen keskuudessa, ei siellä missä se on maantieteellisesti joskus ollut.
Lutherin kirjan suomalainen kustantaja toteaa esipuheessa, että meidän aikanamme kirjaa ei enää juurikaan tunneta. Vuonna 1931 Hans Ludolf Parisius julkaisi siitä kuitenkin lyhennetyn kansanpainoksen Munchenissä. Siinä esitettiin kirjan pääkohdat. Tämän jälkeen kirjaa myytiin Saksassa 10 painosta, eli yli miljoona kappaletta.
Lutherin kirja oli todennäköisesti osaltaan vaikuttamassa siihen, että juutalaisvastaisia näkemyksiä käytiin soveltamaan 1930-40 luvuilla natsi-Saksassa kammottavin seurauksin.
Lutherin näkemykset osoittavat miten vaikea suhde kristityillä on aikojen saatossa ollut juutalaiseen uskontoon, kansaan ja Israeliin. Näkemykset ovat vaihdelleet vuosisatoja kestäneestä antisemitismistä nykyiseen, monien kristittyjen kannattamaan siionismiin, sen erilaisissa poliittis-uskonnollisissa muodoissa.
>viittaat johonkin (tarkemmin nimeltä mainitsemattomaan) Lutherin kirjoitukseen vuodelta 1523. Se on aikaisemmin kirjoitettu kuin se, johon oma kirjoitukseni perustuu (vuodelta 1543). Lutherin juutalaisvihamielisyys ilmeisesti paheni ajan myötä.>>>
Ei kirja ole nimeltä maintsematon, vaan nimi on mainittu.
Dass Jesus Christus ein geborener Jude sei. 1523
Mihin sellainen tieto perustuu, että juutalaisvihamielisyys paheni ajan myötä? Vuoden 1523 kirjanenhan ei puhu vihamielisyydestä, vaan ymmärryksestä, ja se kehottaa ystävällisyyteen juutalaisia kohtaan.
Luther myös kutsui Wittenbergin yliopistoon juutalaisen oppineen, mikä siinä maailmanajassa oli erikoista.
Elias Tannin kommenttia voisi täydentää sanomalla, ettei yksikään pyhimykseksi julistettu ole ollut Jumalan edessä pyhimys. Kurjia syntisiä kaikki, kuten Lutherkin uskoi olevansa.
Teemu Kakkuri jo kaipasi aatehistoriallista ja kontekstuaalista näkökulmaa..
Pitäisi avata sen ajan yleistä ilmapiiriä ja suhtautumista juutalaisiin ja yleensä maahanmuuttajiin, jos tuota termiä voi käyttää, muuten menee pelkäksi päivittelyksi.
Maanpako taisi siihen aikaan olla varsin lievä rangaistus, kun pienestäkin menetti päänsä. Tyrmään viskattiin harvemmin ja yleensä jalompaa säätyä, jota ei voinut noin vain hirttää tai teilata.
1520 Marraskuu: Muuan varhaiskapitalistisen talouselämän polttavista ongelmista on Lutherin aiheena Saarnassa koronkiskonnasta. Kun rahan lainaaminen on yleensä sallittu 5 prosentin korolla, pysyy Luther siinä käsityksessä, että Uuden testamentin kanta on edelleen sitova. Periaatteessa pitäisi kristittyjen käyttäytymistä ohjata rakkaus eikä voiton himo. Koron olisi silloin toimittava esikuvana, mutta juuri se itse rikkookin lukuisilla kaupoillaan kristinoppia vastaan. Saarna ilmestyy mittavasti laajennetussa muodossa helmikuussa 1520.
Olisko Luther viitannut sapekkaassa kirjassaan näihin?
Otteita Talmudista: ”Juutalainen, joka tappaa kristityn, ei tee syntiä (Sepher Or Israel 177b). ”Kritittyjen hävittäminen on välttämätön uhritoimitus” (Zohar II, 43a). ”Juutalaisten tulee aina yrittää pettää kristittyjä” (Zohar I, 160a).
Lutherin juutalaisvastaiset kirjoitukset ovat yksi syy, miksi hänestä ei niin pidetä. Esimerkiksi Aarne Siirala esitti joskus 1940-luvulla, että oli kauheata huomata ne. Alkoi ällöttää Lutherihannointi.
Tiedossani ei ole, minkä linjan mies on Martin Marty. Joskus kuitenkin luin hänen teoksensa Martti Luther (Ajatus, 2006). Siinä oli tähän ikävään juttuun kiinnostavia näkökohtia.
Marty viittaa Lutherin 1523 ilmestyneeseen kirjoitukseen Jeesus Kristus oli syntyjään juutalainen. Kirjoituksessa hän sanoo tulleensa kirkon johdon taholta samanlaisen arvostelun kohteeksi kuin juutalaiset. Juutalaiset keskittyivät sentään Vanhaan testamenttiin, kun kirkon johto laiminlyö koko Raamatun. Hänen ja juutalaisten pitäisi olla eräänlaisia liittolaisia. Kummatkin vastustavat samoja asioita.
Vuoden 1536 jälkeen ääni kellossa muuttui. Luther alkoi osallistua juutalaisvastaiseen politiikkaan, joka oli osa ajan henkeä. Niinpä esimerkiksi jalomielinen ja humaani Erasmus Rotterdamilainen kirjoitti, että tahtoisi koko Euroopan yhtä tyhjäksi juutalaisista kuin Ranska jo oli. Erasmuksen mielestä juutalainen usko oli kirouksista vaarallisin.
Erasmus ei siis pitänyt juutalaisuutta rotuopillisista syistä tuomittavana vaan uskonnollisista syistä.
Oma vaatimaton maallikkokantani on se, että Luther puolestaan menetti järkensä joskus vuoden 1524 paikkeilla. Se on ihan ymmärrettävää, kun ajattelee, mitä oli tapahtunut.
Kirjoituksessaan Juutalaiset ja heidän valheensa Luther toistaa eräitä yleisiä käsityksiä: juutalaiset myrkyttävät kaivoja sekä vievät kristittyjen lapsia ja ottavat näistä verta ruoanlaittoon. Nämä eivät siis ole Lutherin omia keskintöjä, vaan hän liittyy siihen, mitä kristillinen Eurooppa yleisesti ajatteli.
Kristuksen murhaajana Luther ei juutalaisia pitänyt. Sen olivat tehneet ’me’, kaikki syntiset ihmiset yhdessä. Jo 1100-luvulla Petrus Abelard oli väittänyt, että juutalaiset eivät ristiinnaulinneet Kristusta. Jeesus ei ollut heille Kristus, joten he ristiinnaulitsivat juutalaiset kapinoitsijan.
Lutherin juutalaisvastaisuuden kärki kohdistuukin paradoksaalisesti siihen, että nämä eivät ristiinnaulinneet Kristusta. Hän arvostelee rabbeja siitä, että nämä eivät hyväksy Kristus-keskeistä tulkintaa Vanhasta testamentista. Koska juutalaisuus kiistää tämän tulkinnan, he eivät kunnioita Kristusta eivätkä siis myös omaa vertaan ja lihaansa vaan sortuvat jumalanpilkkaan.
Tähän näkemykseen yhtyi Lutherissa voimistunut maailmanlopun odotus. Hän koki oikeauskoiset viimeisten aikojen ’kostajiksi’. Heidän tuli vaatia maalliselta virkavallalta juutalaisten karkottamista. Synagogat, rabbien kirjat ja jopa heidän kotinsa tulisi polttaa.
Lutherin ensimmäinen arvostelija oli rouva Katariina, joka ei voinut hyväksyä hänen näkemyksiään. Myös Melanchthon oli erittäin vaivaantunut. Marty toteaa osuvasti: ”Raamatun tutkija ja hengellinen taistelija oli aiemmin saarnannut, että Jaakobin tavoin hän oli voittanut Jumalan ja ihmisen. Nyt hän osoitti, että ei ollut voittanut edes itseään.”
Lutherin näkemykset ja erityisesti niiden johtopäätökset ovat luotaantyötäviä. Jäljet pelottavat -argumentti on kuitenkin eräänlaista teopolitiikkaa, joka ei perustu tosiasioihin. Luther ei pitänyt juutalaista rotua hävitettävänä vaan esitti, että Euroopassa ei tulisi sallia juutalaista uskoa. Paha näkemys sekin, mutta lopullista ratkaisua hän ei esimerkiksi kuuluissa viimeisessä saarnassaan Varoitus lopun lähestyessä 1546 esittänyt.
Saksassa lsiis lietsottiin juutalaisvihaa levittämällä Suomen kansan suuresti rakastaman Martti Lutherin (1483-1546) vuonna 1543 ilmestynyttä kirjaa ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Vuosina 1931-1937 otettiin Hans Ludolf Parisiuksen Münchenissä laatimasta lyhennetystä kansanpainoksesta peräti yhdeksän painosta. Lutherin juutalaisvastaisuus ei supistunut tähän yhteen kirjaan, sillä vielä samana vuonna, 1543 hän kirjoitti ja julkaisi toisen juutalaisvastaisen kirjansa ”Shemhamforaksesta ja Kristuksen suvusta”. Näiden lisäksi Lutherin tiedetään eräissä viimeisistä saarnoistaan julkisesti varoittaneen kristittyjä kavahtamaan juutalaisia.
Lutherin kirja ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” ilmestyi Kustannus Oy Vasaran julkaisemana suomeksi vuonna 1939. Suomentaja T. T. Karanko sanoo esipuheessa mm. seuraavaa:
”Neljäsataa vuotta on tämä Lutherin kirja ollut meiltä kokonaan kätkettynä … Yksinpä juutalaistuneitten vallanpitäjien pelonkin vuoksi oli parasta peittää unhoon suuren uskonpuhdistajan tämänlaatuinen julistus, kuten myös sitten tapahtuikin.
Mutta vain ajaksi. Sillä Adolf Hitlerin valtava kansallinen herätystyö ja kansallissosialistisen Saksan valtakunnan voimakas nousu teki vihdoinkin lopun juutalaisuuden ja juutalaisen hengen vaikutuksesta ei ainoastaan Saksassa, vaan koko Keski- ja Kaakkois-Euroopassa. Ja sanottakoonpa uuden Saksan juutalaisvastaisuudesta ja sen käyttämistä menettelytavoista muuten mitä hyvänsä, niin se on kuitenkin ilmeistä, että siellä on verrattain sananmukaisesti seurattu ja noudatettu suuren saksalaisen Martti Lutherin, hänen juuri tässä kirjassaan esittämiä toimenpiteitä ja menettelytapoja juutalaisvaaran torjumiseksi ja poistamiseksi kansakunnan terveen elämänkehityksen tieltä…”Karanko mainitsee lisäksi, että mm. edesmennyt arkkipiispa Gustaf Johansson edusti Suomessa jokseenkin samoja käsityksiä juutalaisista kuin Luther. Näin puhui Luther kirjassaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”:
”He (juutalaiset) elävät siis joka päivä vaimoineen ja lapsineen pelkästä varastamisesta ja rosvoamisesta kuten suurvarkaat ja maarosvot, kuitenkin kaikessa katumattomassa turvallisuudessa. Sillä koronkiskoja on suurvaras ja maarosvo, jonka hyvinkin pitäisi riippua hirsipuussa seitsemän kertaa korkeammalla kuin muiden varkaiden…
Miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?
”heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeen luotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa… Sillä mitä me olemme tähän asti tietämättömyydessämme sietäneet (minä itsekään en ole sitä tiennyt), sen Jumala on antava meille anteeksi … Mooses kirjoittaa 5 Moos. 13:12-16, että missä jokin kaupunki harjoittaa epäjumalisuutta, se on kokonaan tulella hävitettävä eikä siitä ole mitään jätettävä jäljelle. Ja jos hän nyt eläisi, niin hän olisi ensimmäisenä sytyttämässä juutalaisten kouluja ja taloja palamaan… että heidän talonsakin samalla tavalla rikki revittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat….
… heidän kanssaan meneteltäköön kaikella armottomuudella, kuten Mooses teki erämaassa ja löi kuoliaaksi kolmetuhatta miestä, ettei koko joukko olisi joutunut perikatoon … Jollei tämä tahdo auttaa, niin meidän täytyy karkottaa heidät pois niin kuin hullut koirat, ettemme tulisi osallisiksi heidän kauheaan jumalanpilkkaansa ja kaikkiin paheisiinsa, emmekä heidän kanssaan vetäisi päällemme Jumalan vihaa ja tulisi kirotuiksi…”
Yhtä pimeä ellei pimeämpi kuin suhteessa juutalaisiin oli Lutherin mieli suhteessa noitiin, joita hän oli ’valmis tappamaan vaikka omin käsin”
Minkä seuraavasta lähteestä voi kukin itse tarkistaa:
WA Tr 4:51–52, no. 3979 quoted and translated in Karant-Nunn, 236. The original Latin and German text is: ”25, Augusti multa dicebant de veneficis et incantatricibus, quae ova ex gallinis et lac et butyrum furarentur. Respondit Lutherus: Cum illis nulla habenda est misericordia. Ich wolte sie selber verprennen, more legis, ubi sacerdotes reos lapidare incipiebant
>>>niin se on kuitenkin ilmeistä, että siellä on verrattain sananmukaisesti seurattu ja noudatettu suuren saksalaisen Martti Lutherin, hänen juuri tässä kirjassaan esittämiä toimenpiteitä ja menettelytapoja juutalaisvaaran torjumiseksi ja poistamiseksi kansakunnan terveen elämänkehityksen tieltä…”Karanko >>>
Täytyy muistaa, että tämä on sympatisaattori Karangon mielipide.
Itävallassa ja Saksan katolisila alueilla tai Puolassa tuskin luettiin Lutheria, pikemminkin omia profeettoja, mm. Julius Streicheria.
Puoalssa alkoi vainoja heti sodan jälkeen, ja samat tarinat kaivon myrkyttmisestä ja veren juomisesta olivat siellä murhahysterian motiivina. Sen täytyy olla vanhaa perintoä
Kunhan noitavainot on ensin ”kontekstualisoitu”, niin ne voidaan unohtaa. Hehän olivat vain ”aikansa lapsia”.. Näinhän se näyttää joskus menevän.
Aikaansa sijoittaminen auttaa (ja on tarpeellista) tapahtumien ja tekojen ymmärtämiseksi. Eettisiä ja moraalisia vastuukysymyksiä mietittäessä sen merkitys heikkenee, vaikka niissäkin pohdinnoissa kontekstualisointia voi käyttää apuna.
Sitten tulee asia, jota en ymmärrä. Olen täälläkin saanut kuulla, että maailmassa vallitsee Jumalan asettama universaali moraalilaki, joka koskee kaikkia, mutta erityisesti siihen uskovia. Mitä silloin voidaan kontekstualisoida? Eikö se ole vain Jumalan laki vs mies ja teko ilman mitään ”aikaan sijoittamis” -härpäkkeitä ja ”oman aikansa lapsi” – vänkyröintejä?
Täällä kyseltiin blogin aate- ja politiikanhistoriallista taustaa. Ymmärsin blogin niin, että Sari Roman-Lagerspetz kertoi vain, mikä häntä motivoi, erotuksena ehkä uskonnollisluontoiselle kiinnostukselle.
Yksi sydänkeskiajan juutalaisia koskeva kristittyjen levittämä huhu syntyi vuoden 1215 jälkeen. Silloin katolinen kirkko hyväksyi transsubstantiaatio-opin, jonka mukaan ehtoollisaineiden aksidenssit pysyvät ennallaan, mutta leivän ja viinin substanssit muuttuvat Kristuksen substanssiksi. Kansanhurskaudessa kehkeytyi ajatus, että juutalaiset varastelevat ehtoollisleipiä ja niitä viiltelemällä kiduttavat Kristusta – ikään kuin he siis uskoisivat transsubstantiaatio-opin. Tällä tavoin kuitenkin keskieurooppalainen hurskas kristillinen mielenlaatu synnytti yhdenlaisen version voodoosta.
Uskonpuhdistaja Martin Lutherin teos Juutalaisista ja heidän valheistaan on täällä, suosittelen lukemaan suomentajan Alkulauseen hyvin huolellisesti:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf
Juhani,
hienoa, että sait liitettyä tähän linkin kirjan sähköiseen versioon! Kiitos! Se on sama T.T.Karangon suomennos vuodelta 1939 (kustantannus Oy Vasara) kuin minulla oleva Pegasos-seuran kustantama suomennos.
Nyt tulee myös samalla vastattua Juha Heinilän kysymykseen, jonka hän esitti tämän kommenttiketjun alussa. Sivunumerot voivat kuitenkin heittää, eli, kirjoitukseni suorat viittaukset eivät siis välttämättä löydy samoilta sivuilta kuin sähköisessä versiossa.
Juhani ymmärsi oikein sen mitä tarkoitin aate-ja politiikanhistoriallisesta motiivistani tätä blogia tehdessäni.
Nykyisin tilanne suhtautumisessa juutalaisuuteen on muuttunut melkoisesti sitten Lutherin päivien tai modernin antisemitismin synnyn jälkeen mikä olisi myös hyvä huomata. Toisen maailmansodan traumat ja jälkinäytökset synnyttivät Driebergenin julistuksen. Se löytyy Risto Saarisen suomennoksena Vartija-lehdestä (Teologia ja politiikka kristittyjen ja juutalaisten kohtaamisessa, Vartija 5-6/91: 229-235.). Julistuksen suomennoksessa kirjoitetaan näin:
Lisätietoja dialogista löytyy sivulta Jewish-Christian relations.
Sari, kiitos hyvistä vastauksista. Minua kiinnostaa tämä ”uudempi” painos, koska minulla ei ole sitä, enkä tiennyt sen olemassaolosta mitään.
Kerroit, että kirjan kääntäjä on sama, mutta onko kirja ulkoasultaan samanlainen kuin 1939 painos, näköispainos (jolloin sivunumerot vastaavat toisiaan)?
Onko kirjassa mainintaa edellisestä toisen julkaisemasta 1939 -painoksesta?
Onko tämän lainaamasi kirjan nimi myös ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” vai jokin muu; mikä?