Martti Lutherin näkemyksiä juutalaisista ja pyhästä maasta
Aikojen saatossa on esitetty erilaisia syitä sille miksi Israel kuuluu tai ei kuulu juutalaisille. Näistä todennäköisesti tunnetuin on siionismi. Siionismia on käsitelty Kotimaa-lehden blogeissa nyt käsillä olevien Israel-viikkojen aikana. Koska olemme luterilaisia, meitä saattaa kiinnostaa se, että myös Martti Luther oli sitä mieltä, että juutalaisten on parhainta elää omassa maassaan. Muun muassa tätä aihetta hän käsitteli teoksessaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” (”Von den Juden und Ihren Lugen”, 1543). Tässä kirjoituksessa viittaan teoksen lyhentämättömään suomennokseen (julkaisija Pegasos-seura, Turku, 1976).
Tässä vaiheessa haluan varoittaa blogin lukijaa: kirja, josta tässä puhutaan on yksi brutaaleimpia, joita olen koskaan lukenut. Haluan myös korostaa sitä, että kirjoitan tämän blogin aate- ja politiikanhistoriallisesta kiinnostuksesta. Vaikka antisemitismi on tärkeä tekijä juutalaisuuden ja Israelin historiallisessa analyysissa (ja sillä on myös ajankohtaista merkitystä), sillä ei mielestäni pidä selittää esimerkiksi Israelin valtion nykypolitiikkaa.
Lutherin kirjan mukaan juutalaisten on hyvä asua omassa maassaan koska heidän uskonnonharjoittamisensa, kansanluonteensa ja piintyneet tapansa aiheuttavat vakavan vaaran (jopa hengenvaaran) muille kansoille, etenkin kristityille. Asuessaan muiden kansojen keskuudessa, juutalaiset pyrkivät hallitsemaan muita ja he yrittävät tehdä muista ihmisistä orjiaan.
”Kirjoittavathan heidän Talmudinsa ja rabbiininsa, ettei muka tappaminen ole synti, jos joku juutalainen tappaa pakanan, vaan silloin, jos hän tappaa jonkun israelilaisen veljensä. Ja jos hän ei pidä jollekin pakanalle antamaansa valaa, se ei ole synti. Siis: gojimeilta varastaminen ja ryöstäminen (kuten koronkiskomisellaan tekevät) on muka jumalanpalvelusta.” (s. 118-119)
”Minä olen juutalaisista kuullut ja lukenut paljon kertomuksia, jotka ovat tämän Kristuksen tuomion kanssa yhtäpitäviä: nimittäin miten he ovat kaivoja myrkyttäneet, tehneet salamurhia, lapsia varastaneet, kuten edellä on sanottu; samoin, että eräs juutalainen on lähettänyt eräälle toiselle juutalaiselle maan äärestä toiseen tuopilliseen kristitystä vuodatettua verta (…) kaikki on yhtäpitävää sen Kristuksen tuomion kanssa, että he ovat myrkyllisiä, vihaisia, kostonhimoisia, kavalia käärmeitä, salamurhaajia ja perkeleen lapsia, jotka salaisesti purevat ja tekevät vahinkoa, milloin eivät julkisesti kykene sitä tekemään. Sen vuoksi minä mielelläni tahtoisin heidän olevan siellä, missä ei ole ketään kristityitä” (s. 181-182)
Luther esittää närkästyksensa siitä, että Saksan maalliset hallitsijat ovat liian armollisia juutalaisia kohtaan eivätkä laita juutalaisia kuriin, tai mikä olisi parhainta, karkota heitä maasta. Lutherin mukaan Saksassa tulisi toimia kuten monissa muissa maissa, esimerkiksi Espanjassa, on menetelty.
” Sillä, kuten olemme kuulleet, Jumalan viha heitä kohtaan on niin suuri, että he lempeällä armeliaisuudella kohdellen tulevat yhä vihaisemmiksi ja vihaisemmiksi, mutta ankaruudella hyvin vähän paremmiksi. Sen vuoksi heistä on pikaisesti päästävä!” (s. 175)
Jos juutalaisten kuitenkin annetaan asua muiden kansojen keskuudessa, maallisten hallitsijoiden tulisi uskaltaa soveltaa heihin ”ankaraa armeliaisuutta”, ei sellaista ”lempeää armeliaisuutta”, jota Saksan nykyiset hallitsijat harjoittavat. Luther korostaa sitä, että hänen toimenpide-ehdotuksissaan ei ole kyse kostosta vaan rehellisestä, kristillisestä jumalanpelosta. Lutherin muotoilema ”ankara armeliaisuus” tarkoittaa seuraavia toimenpiteitä.
Ensinnäkin, juutalaisten synagogat ja koulut on poltettava. Samoin rikki revittäköön ja hävitettäköön heidän talonsakin. Juutalaisten tulisi asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaiset. Heiltä tulee ottaa pois kaikki rukouskirjat ja Talmudin selitykset. Heidän rabbejaan tulee kieltää hengen menettämisen uhalla opettamasta. Juutalaisilta tulee kieltää tien ja saattovartion käyttöoikeus sillä maaseudulla heillä ei ole mitään tekemistä. Heidän on pysyttävä kotonaan. Heiltä otettakoon pois kaikki heidän omaisuutensa. Omaisuutensa he ovat nimittäin kasanneet kristityiltä varastamalla ja koronkiskonnalla. Nuoret ja voimakkaat juutalaiset miehet ja naiset on määrättävä pakkotyöhön (s.169-175)
Parhainta Lutherin mukaan olisi kuitenkin siis se, että juutalaiset karkotetaan maasta ”omaan maahansa”. Tähän soveltuu hyvin Jerusalem ja ”pyhä maa”. Oikea Jerusalem ja oikea pyhä maa on nimittäin nykyään kristittyjen keskuudessa, ei siellä missä se on maantieteellisesti joskus ollut.
Lutherin kirjan suomalainen kustantaja toteaa esipuheessa, että meidän aikanamme kirjaa ei enää juurikaan tunneta. Vuonna 1931 Hans Ludolf Parisius julkaisi siitä kuitenkin lyhennetyn kansanpainoksen Munchenissä. Siinä esitettiin kirjan pääkohdat. Tämän jälkeen kirjaa myytiin Saksassa 10 painosta, eli yli miljoona kappaletta.
Lutherin kirja oli todennäköisesti osaltaan vaikuttamassa siihen, että juutalaisvastaisia näkemyksiä käytiin soveltamaan 1930-40 luvuilla natsi-Saksassa kammottavin seurauksin.
Lutherin näkemykset osoittavat miten vaikea suhde kristityillä on aikojen saatossa ollut juutalaiseen uskontoon, kansaan ja Israeliin. Näkemykset ovat vaihdelleet vuosisatoja kestäneestä antisemitismistä nykyiseen, monien kristittyjen kannattamaan siionismiin, sen erilaisissa poliittis-uskonnollisissa muodoissa.
”Itävallassa ja Saksan katolisila alueilla tai Puolassa tuskin luettiin Lutheria, pikemminkin omia profeettoja, mm. Julius Streicheria.”
Julius Streicherin näkeminen kristillisenä ”profeettana” on aika kaukaa haettua. Se merkitsee suurin piirtein samaa kuin kenen tahansa eurooppalaisen pitäminen kristittynä opettajana, vaikka asianomainen suoraan kieltäisi kristinuskon.
Streicherin vaikutus ei myöskään ollut paikallista tai alueellista vaan Der Strümer ilmeistyi koko Saksan alueella, eikä se ollut kristillinen lehti.
Ohhoh. Kirjoitin vähän tiivistäen.
En silti ole esittänyt Julius Streicheria kristillisenä profeettana, vaan eräänä myöhemmän antisemitismin propagandistina lehdessään Der Stürmer.
Koetin selittää, että Lutherin kirjasella ei ollut mitään osuuta tähän nousuun. Katolisessa Itävallassa, ja sodan jälkeisessä Baijerissa, jossa Adolfin toiminta alkoi, Lutherin kirjotukset tuskin kuluivat kansan kädessä.
Puolassa sodan jälkeen alkaneissa vainoamisssa juuret olivat kotimaista ja vanhaa perua, ja alkaneet jo 1800-luvun puolella. Järkyttävää, ettei edes sodan kokemus tuonut parannusta.
Ei konstektuaalisuus merkitse unohdusta, vaan asioiden ymmärtämistä päivittelyä syvällisemmällä tasolla. Niinhän kaikkia historiallisia tapahtumia pitäisi arvioida.
Nyt holocaustin jälkeisessä tilanteessa kaikki vähemmistöiasiat ovat täysin tosiella tolalla, ymmärretty eri tavalla kuin ennen.
Mitä oli suhtautuminen juutalaisiin vaikkapa niin myuöhään kun 1930-luvulla niissä maissa, jotka myöhemmin oliat Saksan vihollisia. Ei kovin ymmärtävää, maahantulo estettiin kautta linjan.
Kannattaa kuitenkin huomata, että Lutherin 1523 ilmestynyt kirjanen oli juutalaisia kohtaan hyvin ystävällinen ja suopea.
”Koetin selittää, että Lutherin kirjasella ei ollut mitään osuuta tähän nousuun. Katolisessa Itävallassa, ja sodan jälkeisessä Baijerissa, jossa Adolfin toiminta alkoi, Lutherin kirjotukset tuskin kuluivat kansan kädessä.”
Tämä on kyllä totta. Tuskin Lutherin kirjalla muutenkaan oli vaikutusta natsien toiminnassa ja sen hyväksymisessä. Jos koko tuotanto olisi tunnettu ja omaksuttu, niin pikemminkin olisi niin päin, että natsit eivät olisi rotupolitiikkaansa ja eugeniikkaohjelmaansa päässeet toteuttamaan.
Reformaation aikana kirjoitettiin muuten myös katolilaisista aivan samaan tyyliin, kuin Luther tuossa kirjassa kirjoittaa juutalaisista. Katolilaiset itse toki vain siteerasivat rauhallisesti Tuomas Akvinolaista ja Raamatun pyhiä tekstejä.
Kirjassaan Mein Kampf Hitler ylistää Lutheria yhtenä suurimmista Saksan kansan pojista ikinä. Syy Hitlerin ylistykseen oli Lutherin v. 1543 kirjoittama kirja.
Ei Luther syypää ollut tuhoamisleireihin tms. Vaikea sanoa mikä Lutherin suhde juutalaisuuteen oli. Todennäköisesti ambivalentti. Luther lienee ollut melko impulsiivinen, temperamentiltaan kiivas eikä pitänyt kulloisiakin käsityksiään suinkaan vakan alla tai esittänyt niitä hiljaa, epäröivästi kysellen.
Monet politiikan tutkijat ja historioitsijat ovat toki olleet sitä mieltä, että Lutherin juutalaisvastaisuuden ja nyt puheena olevan kirjan vaikutus saksalaisessa antisemitismissä oli merkittävä, jo ennen natsi-Saksaa. Esim. Adolf Hitler viittasi Lutherin juutalaisnäkemyksiin, kuten Kari-Matti yllä sanoo.
Luther oli arvostettu oppi-isä ja auktoriteetti luterilaisessa maassa. Hänen sanomisillaan oli erityisen suuri painoarvo silloin kun ihmisiä pyrittiin vakuuttamaan jostakin asiasta – sekä hyvässä että (tässä asiassa) pahassa. Natsi-Saksassa julkaistuissa juutalaisvastaisissa teoksissa näkemyksiä oikeutettiin Lutherin kirjaan viittaamalla. Karl Jaspersin mukaan ”kristalliyön” toimintasuunnitelma (synagogien polttaminen, omaisuuden vieminen juutalaisilta jne.) saatiin osaltaan Lutherin kirjasta. Tietenkin kaikkea sitä mitä tapahtui oikeutettiin paljon muutenkin, mutta osaltaan myös Lutheriin viittaamalla.
Erilaisia akateemisia analyysejä (ja viittauksia niihin) Lutherin antisemitismin vaikutuksesta löytää helposti myös netistä.
Juha Heinilä,
Minun kirjassani on sama kansilehti kuin tuossa sähköisessä versiossa. Samoin toinen sisäsivulla oleva kuva Lutherista on sama. Suomentaja on T.T.K. Kustantajan esipuhe (joka on siis minun kirjassani Pegasos-seura) ei kuitenkaan ole aivan sama kuin Juhani Huttusen antamassa sähköisessä versiossa. Kirjan kannessa kirjan nimi lukee ”Salaiset valheet” (vaikka kannen kuva on muuten sama). Esipuheessa sanotaan kirjan oikea nimi.
Markku Stenholmin vastaus oli hyvä, noin olen funtsinut.
Tekivät katolilaiset toki muutakin kun lukivat Akvinolaista, kun ehtivät polttaa roviolla evankelisia sellaisestakin rikoksesta kun Uuden testamentin hallussapidosta.
Saksaahan ei ollut olemassa nykyisessä muodossaan, oli vain Pyhä Saksalais-Roomalainen keisarikunta tilkkutäkkimuodossaan.
Olen miettinyt, mikä yleistilanne oli ja miksi Ranska oli niin jyrkkä juutalaisia kohtaan – kuten se sittemmin oli myös evankelisia kristittyjä kohtaan.
Totta kai Adolf Hitler hyödynsi Lutheria, niin jokaisen ammattitaitoisen diktaattorin tuleekin tehdä. Eihän muuten Stalinikaan olisi kesäkuussa 1941 puhunut kansalleen aloittaen ”sisaret ja veljet”….. vaikka nämä muuten olivat pelkkää leirikarjaa…
Edellä sanottiin Sarin tekstissä Laaksosta lainaten
Hitlerin viitanneen Lutheriin Saksan suurimpana poikana. Tuskin nyt sentään antisemiittisen kirjansa ansiosta, vaan muuten.
Sitä Luther ilman muuta olikin vaikuttaessaan saksalaisen kansakunnan syntyyn.
Sivumennen sanoen, niin tehtiin Saksassa ihan samalla tavalla vuonna 2000 eräässä äänestyksessä: Luther oli edelleen suurin saksalainen kautta historian.
Oli se Lutterin merkitys mikä hyvänsä, 1800-luvun saksalaisessa filosofiassa oli aivan tyypillistä ajatella, että juutalaisuudella ei ole uskonnollista arvoa, että juutalaiset ovat vieraantuneisuuden korkein muoto ja että tästä johtuen juutalaiset ovat kyvyttömiä rakastamaan lähimmäistään. Tämän aikakauden merkitys seuraavan vuosisadan aatteille on kai ilmeinen.
Yhä nykyään on aika tavallista, että juutalaisuus ja kristinusko asetetaan vastakkain toistensa negaatioiksi. Vain Kristus pelastaa -tyyppisessä poissulkevassa armo-opissa voidaan korostaa, että juutalaisille – ja ensimmäisenä juuri heille – on vietävä evankeliumi, joka on lain täyttymys ja samalla tosiasiallinen ja ainoa lähimmäisen rakkauden manifesti. En ihmettele ollenkaan, että nyky-Israelissa jotkut juutalaiset syvää inhoa kristittyjä kohtaan.
Tässä muuten vielä muutama päivä esillä Elias Simojoki -dokkari, ei sivua aihettamme loputtomasti, mutta antaa vähän väriä nähdäksemme 70-90 vuoden takaista ilmapiiriä Suomessa:
http://areena.yle.fi/tv/841337
Jorma Ojala,
Kansallissosialistien uskonnolliset korostukset painottivat muinaisgermaanista uskoa, mystiikaa ja okkultismia jne, ts. kaikkea muuta kuin ”yksin armosta-yksin uskosta-luterilaisuutta.” Luther oli käyttökelpoinen ainoastaan juutalaiskäsitystensä kaikkein antisemiittisempien osien puolesta.
Mein Kampfissa Hitler ymmärtääkseni korosti nimenomaan Lutherin v. 1543 julkaisemaa kirjaa ”von den Juden und Ihren Lugen. Historia on konstruktiivista, mutta ei välttämättä niin paljon, että musta muuttuisi toivomalla valkoiseksi.
Huttusen viittaamasta Elias Simojoesta tuli yleisemminkin mieleen 1930-luku ja herännäispappien ihastus äärioikeistolaiseen liikehdintään. Eino Murtorinteellä on asiasta hyvä artikkeli H-Y:n vuosikirjassa 2008. Olisi mielenkiintoista tietää luettiinko Lutherin v. 1543 julkaisemaa kirjaa IKL-pappien parissa paljonkin?
Natseilla oli tämmmöinen A. Rosenbergin hippilinja kyllä, mutta joukkoon mahtui paljon protestantteja ja myös katolilaisia, vaikka katolilaisuus taipui niin huonosti nationalismiin, että se vähän herätti halveksuntaa.