Kuka sinulle tulee ensimmäisenä mieleen rukouksesta? Monelle meistä se on mummo kirkon penkissä sunnuntaiaamuna.
Tämän päivän ristisaatot ja pyhiinvaellukset antavat toisenlaisen kuvan. Nuori mies tai nainen lähes 1000 kilometrin vaelluksella Santiago de Compostelaan. Yhtä hyvin ihmiset Pyhän Henrikin kesäisellä pyhiinvaelluksella Suomessa 140 km.
Ristisaatto ja pyhiinvaellus kuvaavat hienosti ymmärrystämme elämästä. Samalla se ilmentää elämän tarkoitusta matkana, vieläpä matkana pyhään, pyhyyteen. Matka on silloin osallisuutta Kristuksesta kirkon sisäpuolella, tapahtuipa se yksin tai pienenä joukkona.
Ristisaatto jatkuvana rukouksena on aito hengellinen kokemus, useinkin luonnon keskellä. Onhan ihminen luotu Jumalaa ylistäväksi olennoksi. Koko elämä on ristisaattoa, pyhä matkaa. Joskus se tihentyy yhteisöllisenä vaelluksena paikasta toiseen. Joskus se on matka johonkin konkreettiseen pyhään paikkaan.
Kävellen tehtävään yhteisölliseen matkaan kuuluu laulua, rukouspalveluksia, enkelien läsnäoloa. Välillä matkanteon väsymystä ja vaivaa, mutta myös perille pääsemisen iloa. Suomessa näitä matkoja luterilaiset ja ortodoksit tekevät yhdessä, ja mikseivät tekisi.
Pyhiinvaellus on kuva elämästä matkana. Päämääränä on kirkastua, päästä syvemmin osalliseksi pyhyydestä, kohti Kristuksen kaltaisuutta. Tämä kaipaus ja pyrkimys sen täyttymiseen on hengellisen elämän ytimessä. Siksi kirkkomme ehtoollisliturgian lopulla rukoilemme: ”Suo meidän tulla täydellisemmin osaksi sinusta valtakuntasi illattomana päivänä”.
Tutustu idän kirkon ristisaatoista kertovaan Hanna Hentisen ja Elina Vuolan toimittamaan syvälliseen teokseen: Vaellus pyhiin (Kirjapaja 2018).
Tästä samasta tematiikasta on äskettäin ilmestynyt professori Elina Vuolan laaja artikkeli tutkijana maineikkaassa NUMEN-aikakauskirjassa kansainväliselle lukijakunnalle. 2000-luvulla nämä julkaisut laajentavat upealla tavalla ymmärrystämme hengellisyyden dynaamisesta luonteesta. Se ei ole tunnelmointia eikä moralisointia. Se on matkaa, jossa löydämme elämän ihmeenä ja lahjana. Niinpä, iloa matkalle!
Isä Ambrosius
5.10.2020
Ristisaatossa on myös hyvä harjoittaa katumusta ja muistella erityisesti niitä ihmisiä joita kohtaan on toiminut väärin ja jumalattomasti. Ehkä lopulta askeleet kulkevat myös heidän luokse.