Hyvä hallinto on perustuslain (21§) suomalaisille takaama oikeus. Mutta mitä hyvä hallinto oikein on, ja miksi se on niin tärkeä?
Suomen evankelisluterilaisen kirkon hallinto ei kokonaisuutena ole läpinäkyvää, osallistavaa eikä luottamusta herättävää. Kirkkolaki antaa esimerkiksi kirkkoherralle oikeuden toimia seurakuntaneuvostossa asioiden valmistelijana, esittelijänä, päättäjänä ja toimeenpanijana. Vaikka kirkkoherran asema ei lain näkökulmasta ole muodollisesti virheellinen, hyvää hallintoa se ei ole. Hallinnon on myös näytettävä hyvältä eli puolueettomalta, oikeudenmukaiselta ja eturistiriidat poissulkevalta.
Raamattu kehottaa kunnioittamaan esivaltaa, Jumala taas on antanut meille järjen käytettäväksemme. Siksi meidän ei tule sokeasti luottaa kirkollisiin johtajiimme ja kirkkolakiin, vaan on kyseenalaistettava lait ja käytännöt, jotka eivät tue kirkon päätehtävän toteutumista. Huono hallinto on myös kallista, koska aika menee valituksiin ja niiden käsittelyyn.
Kirkollisen päätöksenteon kriitikoille vastataan, että kyse on teologisista painotuksista, eikä ole hyvä tehdä liian nopeita muutoksia. Tosiasia kuitenkin on, että huono hallinto mahdollistaa vallassa olevien vallassa pysymisen.
Hyvä hallinto noudattaa yleisiä oikeusperiaatteita, on puolueetonta, eikä syrji ihmisiä. Se suhteuttaa toiminnan tavoiteltuun lopputulokseen eli toteuttaa kohtuullisuutta. Erityisen merkityksellistä hyvä hallinto on luottamuksen luomisessa. Hyvä hallinto myös takaa eri tavoin ajatteleville yhtäläiset mahdollisuudet kehittää kirkkomme ydintoimintaa.
Suomalaiset ovat korkeasti koulutettuja, itsenäisesti ajattelevia ihmisiä. Monelle kirkkomme hallinto näyttäytyy kummallisena pienen piirin touhuna, johon ei haluta mukaan tai josta jäädään yhden vaalikauden jälkeen pois. Kirkollamme ei kuitenkaan ole tähän varaa: tarvitsemme jokaisen osaajan antamaan panoksensa seurakuntiemme ja kirkkomme kehittämiseen. Tarvitsemme erilaisia, eri tavoin ajattelevia ja eri koulutustaustoista tulevia päättäviin elimiin. Vain näin pystymme kertomaan Jeesuksen sovitustyöstä uusin tavoin erilaisille ja eri taustoista tuleville ihmisille.
Erosimme Vuosaaren seurakuntaneuvostosta maaliskuussa 2021 toimielimessä toistuvasti harjoitetun huonon hallinnon takia. Koska olimme jo muiden kanssa käyttäneet kaikki tarjolla olevat keinot, oikeudentaju ei enää mahdollistanut muuta ratkaisua. Pitkäaikaisista ongelmista oli toistuvasti raportoitu Helsingin tuomiokapituliin, myös edellisellä vaalikaudella, mutta kapituli ei tarjonnut apua eikä puuttunut tilanteeseen. Ongelmia kuvaa neuvoston varapuheenjohtajan laatima vastine, jonka keskeinen sisältö on ongelmien kieltäminen. Vastineen allekirjoitti vain neljä neuvoston 14 jäsenestä, ja vain yksi kolmesta valitsijaryhmästä oli yksimielisesti vastineen kannalla.
Ennen seurakuntavaaleja teimme innolla vaalityötä. Kutsuimme ihmisiä sosiaalisen median ja paikallislehden avulla mukaan ja tapasimme äänestäjiä järjestämillämme torikahveilla. Vaalien jälkeen jatkoimme korona-aikaan asti avoimia tapaamisia kauppakeskuksessa. Järjestimme myös tapaamisia muiden valitsijaryhmien kanssa tutustuaksemme toisiimme. Tulkaa kaikki Vuosaari oli ainoa näin toiminut ryhmä.
Kirkkomme ja päättäjiemme tulee kantaa vastuunsa hyvän hallinnon edistämisessä. Näin vältetään tulevaisuudessa se, että vallitsevien käytäntöjen kriitikot joutuvat jättämään paikkansa saadakseen muutoksen käyntiin.
Matleena Järviö
Rebekka Nikula
Kirkkovaltuutettuja, Helsinki
Uskon Teidän toimineen hyvästä asiasta.
Suuremmissa seurakunnissa on myös talousjohtajan ja Kirkkoherran yhteisnäkemyksellisyys asiaa mikä antaa selkänojaa torjua muutostakatsovat paitsioon.
Yksi syy on myös luottamusihmisille antamaton koulutus mikä usein tulee seurakunnan sisältä.
400.taa euroa illasta ei ole paljon kun luottamusihmisten oikeuksista, velvollisuuksista, ja ennenkaikkea olla eri mieltä, tulee kertomaan seurakunnan ulkopuolelta lakimies tai nainen mitä siellä oikeastaan hallinnon spektseissä todella kerrotaan luottamusihmisen mahdollisuuksista kuten velvollisuuksista tuoda asiaa keskusteluun.
Nyt tätä ei haluta tehdä ja eipä synny keskusteluakaan. Seurakunnissa kirkolliskokousedustajat niiataan ja kumarretaan hyvin, mutta tämä on kivun piste useassa muussa katsomattomatta asiassa.
Piirikappalaisjärjestelmä on myös yksi asia missä palkan lisäksi edunvalvoja huomasi myös mahdollisuuden haparoittaa Kirkkoherran vastuusaluetta. Näin asiaa heikennettiin sisältäpäin ettei Kirkkoherran syliin kaikki kaadu.
Melkoisen synenergitisen asian asian huomaamista noin hallinnon vaivoissa. Tässähän syntyi lisää porrasta olla huolissaan tehdystä työstä virassaolevien panoksessa.
Meillähän vuosikertomuksissa todetaan ensimmäiseksi palkkojen tulleen maksetuksi ajallaan. Sitten kerrotaan tuurajien ja muuta huolineiden kuluista vaikka jo eläköitynyt pappi rahansa saisi kysyä pyytäjältä.
No, ei tämä isoa ole,mutta seurakuntakohdikkain eroa löytyy miten verorahaa käytetään.
Helsingin Hiippakunnan Tuomiokapitulia en tiedä enkä tunne mutta ruumillistuneessa tilassaan se aiemmimpien keskusteluiden perusteellä näyttää paikalta mistä hengellisyys on kadonnut virkaa tekevien nautintoihin oikeassa olemisessaan hyvässä ohjauksessa ja missä paremmin kuin katolisessa vastaavassa Jumala on se ykkösprioriteetti vaikka vaikka hiukan säveltäisimmekin Oikeaa Uskoamme todistaessamme.
Ei muuta, kuin Terveiset Sinne.