Matteus sai kutsun Herran työhön

Joulutähti viidakossa korkealle kurottaa
latvat yli muiden puiden upeasti kohottaa.
Kuva Kamerunista 6.8.2006

Sunnuntai 17.06.2018
4. sunnuntai helluntaista
Kadonnut ja jälleen löytynyt
Evankeliumi: Matt. 9:9-13

Evankeliumimme puhuu apostoli Matteuksesta. Hän sai kutsun Herran työhön tullimiehen tehtävästä.

Ulkoistettu veronkanto

Muutamin paikoin roomalaiset olivat ulkoistaneet veronkannon. Valtio antoi veronkannolle veronkannon ohjeet ja sen jälkeen eniten maksava maksoi verot valtiolle ja sai itse pitää keräämänsä verot. Yleensä tämä oli edullista sekä valtiolle että verottamisesta huolehtivalle yrittäjälle. Järjestelmän etuna oli se että verojen kierto jäi pienemmäksi. Ongelmana oli että eräät toimijat kiskoivat korkeampia veroja kuin oli määrä ottaa.

Tapaamme Matteuksen tulliasemalla. Emme tiedä oliko hän tuollainen vero-oikeudet ostanut yrittäjä vaiko verottajan palkkalainen. Todennäköisemmin palkkalainen, koska pääsi niin helposti lähtemään, kun Jeesus hänet mukaansa pyysi.

Jeesus kohtasi hänet työnsä äärestä. Siitä hänet temmattiin uuteen uraan Jeesuksen opetuslapsena. Tätä tehtävää hän teki elämänsä loppuun asti aluksi Jeesuksen oppilaana, sitten apostolina, Jumalan valtakunnan lähettiläänä.

Isot juhlat

Uuteen tehtäväänsä siirtyessään Matteus järjesti isot juhlat sekä entisille työkavereilleen että opetuslapsille, uuden toimipaikan porukalle. Jeesus oli juhlan päävieras.

Sosiaalisesti tämän tilaisuus herätti huomiota. Jeesuksen arvostelijat ihmettelivät, miksi Jeesus pitää seuraa tullimiesten seurassa, joita varsinkaan fariseukset eivät pitäneet arvossa. Katsoivat mokomat että kaikki tullimiehet olivat huonomaineisia. Jeesusta he eivät sellaisena pitäneet, mutta ihmettelivät kuinka niin hyvämaineinen saattoi alistua noin halveksittujen seuraan.

Jeesuksen käyttäytyminen raivasi väliseiniä erilaisten ennakkoluulojen muuriin. Jeesus pyrki siihen että myös yhteiskunnan syrjäytetyt pääsivät mukaan yhteisen kansan keskuuteen täysivertaisina kansalaisina ja seurakunnan jäseninä. Jeesuksen opetus ja esimerkin näyttö tähtäsi kansan yhtenäisyyden rakentamiseen kaikkien eristävien ennakkoluulojen yli.

Matteuksen evankeliumin tavassa kertoa tapaus tulee ilmi itämaisen vieraanvaraisuuden ja ateriayhteyden lisäksi myös syvä teologinen viittaus. Jeesus oli mukana ateriassa. Hän itse oli aterian päähenkilö. Läsnä olleet kohtasivat Vapahtajan, meidän pelastuksemme antajan.

Tästä evankeliumi osoittaa kädellään toiseen ateriaan, missä Jeesus on aina läsnä: Herran pyhään ehtoolliseen. Jeesus on alttarin sakramentin keskus. Siinä hän antaa itsensä meidän syötäväksemme ja juotavaksemme: Hän antaa ruumiinsa ja sielunsa meidän puolestamme. Pyhän messun viettämisessä meidän maallinen juhlamme julistaa ylösnousemusta ja tulevan maailman juhlaa, iankaikkista iloa taivaassa.

Etiopian apostoli

Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen vei oman aikansa ennen kuin opetuslapset lähtivät eri puolille maailmaa evankeliumia julistamaan. Kun sitten tuo aika koitti, niin Matteus lähti Rooman valtakunnan itäisen naapurin Parttian puolelle. Siellä hän julisti evankeliumia useammassakin paikassa niin Syyriassa, Meediassa kuin Persiassakin.

Tuolta Parttian puolelta karavaanit kulkivat monien muiden maiden lisäksi myös Etelä-Arabiaan ja sitä kautta oli yhteyksiä aina Etiopiaa myöten.

Vanhan perinteen mukaan Matteus siirtyi elämänsä loppupuolella Etiopiaan. Työ menestyi niin, että hän perusti sinne kirkon Mirmenaan. Piispaksi syntyneen kirkon johtoon Matteus vihki oppilaansa Platonin. (Häntä ei pidä sekoittaa paljoa aikaisemmin eläneeseen filosofi Platoniin.)

Työ ei kuitenkaan saanut jatkua rauhassa. Noiden alueiden hallitsija Fulvianos pidätytti Matteuksen ja poltatti kuoliaaksi. Matteus kärsi marttyyrikuoleman. Tähteeksi jääneet osat suljettiin arkkuun, joka heitettiin mereen. Perinne kertoo että sille paikalle minne arkku sitten oli ajautunut, rakennettiin myöhemmin kirkko, jo Platonin piispuuskaudella.

Etiopian apostolin kuolema ei kuitenkaan pysäyttänyt evankeliumin eteenpäin menoa. Matteuksen kuolemaan saattanut Fulvianoskin kääntyi. Tämä luopui valta-asemastaan ja kääntyi kristityksi. Myöhemmin tapaamme hänet pappina. Pappisvihkimyksen toimitti piispa Platon. Kääntymyksensä jälkeen Fulvianos otti nimekseen ”Matteus”.

Saamassaan näyssä tämä toinen Matteus oli saanut sisäisen kutsun, että hänestä tulee piispa. Tämä tapahtuikin sen jälkeen, kun piispa Platon siirtyi ajasta ikuisuuteen.

Näin ikivanha perinne kuvaa Etiopian kirkon syntyaikoja.

Meidän kalenterissamme Matteuksen eli Matin päivää vietetään 24. helmikuuta.
Ortodoksisessa kirkossa muistellaan sekä apostoli Matteusta että piispa Fulvianos/Matteusta 16. marraskuuta, samana päivänä kumpaakin.