Valokuvat niin itsestä kuin yhdessä toisten kanssa ovat kaikille tuttuja.
Selfieitten maailma voidaan kuitenkin kurottaa ylemmäksi jolloin katsotaan sisäsyntyisiä selfieitä omassa kokemus maailmassa.
Ensimmäisenä tulee mainita kirjoittaminen missä pääsee eteenpäin kunhan aikaa riittää. Mutta asia ei lopu tähän.
Taiteitten harrastaminen, liikunta, työssä toimiminen, ihmissuhteitten hoitaminen omaan parisuhteeseen saakka ovat myös selfietä. Millainen kuva todistuksessa saadaan katsoo sitten miten askareissa tuli onnistuttua.
Otsikkoon katsoen asiaa on tuumata millainen sisäinen kuva papistamme syntyy toimessaan, ja kun huomaa katsoa niin ihan itselleen.
Kirkon järjestys yhdessä sen kanssa mitä tuli luvanneeksi on useimmille julistuksessaan asia katsoa hyvää sisäistä selfietä.
Olisiko parempi opettaa kalastamaan, kuin viedä kaloja kerta toisensa jälkeen? Tai nythän ei viedä edes kaloja, vaan rahaa, joka voi lopulta päätyä aivan toisenlaisiin kohteisiin…
Kehitysyhteistyöllä on jo vuosikymmenten ajan kehitetty keinoja katkaista köyhyyden kierre ja tuettu paikallisia yhteisöjä oman elämänsä eteenpäin viemisessä. Ilmastonmuutos aiheuttaa kuitenkin ennennäkemätöntä kuivuutta, joka vuorottelee esimerkiksi tulvien kanssa, eikä köyhyysrajalla olevilla ihmisillä ole keinoja selvitä useista peräkkäisistä katastrofivuosista. Ilmastonmuutokseen niin namibialaiset kuin muutkin kehitysmaissa asuvat ihmiset ovat syyttömiä, vastuu on meidän.
Toisekseen rahan kohdennettu osoittaminen kriisissä asuvien ihmisten tueksi on erittäin tehokasta kokonaisvaltaista tukea. Kukin perhe voi miettiä tarvitseeko eniten papuja, ruokaöljyä vai lääkkeitä kriisin yli pääsemiseksi. Amerikkalaista ylijäämäviljaa ei pidä viedä ruoka-avun merkeissä maailmalle, se vääristää paikallisia markkinoita, tuhoaa paikallisten viljelijöiden hauraat markkinat ja aiheuttaa apuriippuvuutta tehokaammin kuin lähes mikään muu. Raha avuntarvitsijan kädessä kiertää paikallisilla markinoilla ja tukee koko yhteisön selviytymistä ja toipumista.
Sisäsyntyiset selfiet ovat kovasti vanhempia mitä nykyisin otamme.
Kuvien sarjassa ovat niin onnistumiset kuin epäonnistumiset, ja joitten sarja vuosien mittaan turhan useasti luo polun vääriin jos turhiinkin yli tai alilyönteihin.
Rohkea rokan syö, yrittänyttä ei laiteta, ovat kansan viisautta vastustaa vaivaannuttavaa. Asiaan sopii paljon vanhasta kokoomasta kansansanontoja joilla on motivoitu yrittänyttä.
Mitenhän nykykoulumme katsoisi vanhan kansanviisauden käyttämistä. Taitaisi tulla hiki päähän usealla koordinaattorilla katsoa lastemme tulevaisuutta ihan perityllä kansansanalla todellisesta elämän hallinnasta.
Didaktisesta huomaamisesta nuoren kasvuun koulumaailmassa voisi kirjoittaa mutta sukupolvien ketju Armon katsomisesta myös omalle kohdalle olisi kansanviisauden mukaan ottaminen niin koulukkaille kuin opettajiksi katsoville.
Toiset oppivat lyhyen kaavan mukaan, toiset tarvitsisivat hitaamman mallin. Lopputulos hyvin voisi olla sama.
Jäi vähän vaille, mutta tarkoitus oli huomata kansanviisauden sisältävän asiaa missä yhdenvertaisuus ja elämän Arvon kokeminen nyt juuri edistymiseen katsomatta luo kasvaville sama vertaisen Ihmisyyden kokemuksen eteenpäin.
Olisihan asia hieno kun ”eliittilukiosta” valmistunut tyttö katsoisi hitaamman pojan ala-asteelta elämänkumppaniksi ilman tunnonvaivoja tai toisinpäin.
Uskoakseni näitä tapahtuu, mutta turhan harvoin.
Kun aikaa jää mahdollisella lukijalla voisi katsoa mitä yhteistä on kirkkomme papilla ja opetussuunnitelmaan sitoutuneella opettajalla koulussaan siitä luokkaansa asti yhdestä yhdeksään.