VASTARANNALLE (Mark. 4:35-41)
Ei välky mikään kauniimmin kuin järvi Gennesaretin. Ja niin kuin helmi loistossaan, se kruunaa Luojan luoman maan. Niin tyyntä on ja rauhaisaa, niin jylhää sekä mahtavaa.
Nyt lähtee vene rannasta, opetuslasten soutama. On Jeesukselta käsky se näin mennä vastarannalle. Vaikk itse käy Hän nukkumaan, niin vastaa käskysanastaan.
Vaan yllättäen myrskysää nyt vuorilta jo syöksähtää, ja tuulen sekä aallokon valtaama koko järvi on. Kuin kiehuessa kattilan tuo myrsky täyttää ulapan.
Näin raivotessa myrskyn sen tuo joukko epätoivoinen nyt herättää jo Mestarin. Sanansa arvovaltaisin jo myrskyn raivon vaimentaa, niin tyyneksi Hän meren saa.
On meillä sama lupaus ja siinä uskon uskallus: Ei elämämme myrskytkään voi riistää Hänen kädestään. On vastuullansa varmuus se: Pääsemme vastarannalle!
Matti Vuolanne, Hovinarri, s. 34
No jo tuo olikin niin höpöpuhetta tuo alkuperäinen uutinen, että ei viitsinyt edes reagoida.
”Sydämestä lähtevät….”
Sieltä lähtee kyllä ’jylhiä’ verisuonia, mutta sydämen ajatukset ovat kristillisyyden ’kehto’ meissä, eivät verisuonet. Jos hengellisyyteen liittyviä ulottuvuuksia voitaisiin mitata fyysisistä tekijöistä käsin, syntiongelma kaikkine seurauksineen olisi varmaan saatu loppumaan jo aikoja sitten!
Mika
Kiitos runosta
Tapasimme kaimani kanssa 1960 -luvulla lähetystalolla. Silloin kysyin hänen lähetysmaille lähtöään. Hän vastasi, että hän lähtee sitten kun pääsee itäiseen naapuriimme töihin.
Aikaa kului. Mutta kun ovet aukenivat, niin hän lähti. Iloitsin hänen puolestaan että hän pääsi.
Tuon Hovinarri vihkosen on kustantanut Raamattuja Venäjälle ry. Se työ oli lähellä Matin sydäntä. Matti muuten valittiin aikoinaan vuoden porilaiseksi, muistaakseni kaksikin kertaa. Matti kuoli viime vuonna ja pääsi varmaankin perille taivaaseen. Olin hänen hautajaisissaan Keski-Porin kirkossa. Aikoinaan olin 80-luvun lopulla kesäteologina Matin rippileireillä, kun hän toimi Keski-Porin seurakunnan kappalaisena. Myöhemminkin olin aika paljon tekemisissä hänen kanssaan, kun olen myös porilainen niin kuin Mattikin oli.
Matti Vuolanteen kielellisestä lahjakkuudesta kertoo hänen 1950-luvulla Valion nimikilpailun voittanut ehdotuksensa; uusi sana pirtelö.[1]. Wikipedia.
Miten sana ’evankelioiminen’ määritellään?
Pastori Matti Vuolanne kertoo, että kun juuri virkaansa asetettu arkkipiispa John Vikström ensi kerran 1982 puhui Porin rovastikunnan papistolle, hän sanoi: ”Olen paljon miettinyt, miten määrittelisin sanan ’evankelioiminen’ niin, että jokainen ymmärtäisi, mistä on kysymys. Olen päätynyt seuraavanlaiseen määritelmään. ’Evankelioiminen on sitä, että toinen kerjäläinen ilmoittaa toiselle kerjäläiselle, mistä sitä sapuskaa löytyy.’ ” Otettu eräästä Matti-papin tekemästä vihkosesta.
Tässä on kyllä syvällistä viisautta, vai mitä? Nälkäiselle ja syntien vaivaamalle kerjäläiselle, joka ei ole saanut lainkaan ruokaa ja johon hänellä ei ole yhtään varaa, ilmainen evankeliumin ruoka ja manna maistuu todella hyvältä.
Kerran nuorempana Karkkilassa pappina ollessaan Matti meni paikallisen kapakan tiskille ja tilasi lasin maitoa. Se tietysti huomattiin ja siitä syntyi hyvät keskustelut paikalla olleiden kanssa.
Kiitosta paljon, Jeesuksen ajan maiseman kuvauksen hyvin kertoo Helsingistä sittemmin Oululaistunut Vaaskivi kirjassaan Pyhä Kevät aina askeleita myöten.
Kirja jäi Häneltä kyllä kesken mutta kirjassa Yksinvaltias on samaa tarkkahakuisuutta.
Häneltä on myös ansiokkaita henkilöhistoriikkejä.
Suosittelen lämpimästi. Mummoni on myös Pesosia kuten Tatun äiti joka miehensä kuoltua ei pojasta yksin jaksanut huolia. Näin Tatu tuli Ouluun Niskalan perheeseen missä mummoni nuorena kävi piikomassa. Heillä oli Oulussa toimiva liike eläimineen takapihalla. Heillä oli myös Hietasaaressa huvila minne Tatu vetäytyi aina ahdistuksen tullessa liian suureksi.
Niin, Niskalan rouva oli myös Pesosia.
Yksi historioitsija huomasi myös aikanaan kuka olikaan ensimmäinen historiallisen romaanin asiassa Suomessa. No, Valtarin teokset ovat puolitoista hyllymetriä kun Tatulta toisella puolella on kaksi kirjaa.
Älä pelkää, usko ainoastaan. Be not afraid, only believe. Markus 5:36. Mark 5:36
Minkä nyt elän lihassa… Gal. 2:20
Kuljen tämän maailman halki vain yhden kerran. Jos siis voin osoittaa ystävällisyyttä tai tehdä jotakin hyvää toiselle ihmiselle, minun on tehtävä se nyt. En tahdo lykätä enkä laiminlyödä sitä, sillä en kulje tätä tietä toista kertaa.
Markus Aurelius
Evankeliumi on jumalanpalveluksen oikea kello, sen oikeat urut.
Martti Luther, Hengellinen aarreaitta.
Opetusta on se, että julistetaan sitä mikä on tuntematonta; näin ihmiset oppivat tietoa ja ymmärrystä. Kehotusta on se, että houkutellaan ja kehotellaan siihen minkä jokainen jo hyvin tietää. Kumpikin puoli on saarnaajalle välttämätön; sen tähden pyhä Paavalikin niitä viljelee.
Martti Luther, Kirkkopostilla I, s. 13, SLEY, 1941.
Jos Karitsa siis ottaa pois koko maailman synnit, niin hän ottaa pois minunkin syntini. Eihän siitä ketään pois suljeta. Tämä on oikea ilo ja hyvä sanoma: synti ei enää ole painamassa maailmaa, eikä se saa enää meitä pelottaa, tuomita ja surmata, vaan se otetaan meiltä pois ja pannaan Jumalan Karitsan kannettavaksi.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 776, SLEY, 1945.