Televisio-ohjelmassa Sannikka oli taannoin keskustelu maahanmuuttokeskustelun huonosta tasosta ja asioista, joilla sitä saataisiin paremmaksi. Perusväite oli, että pitää olla nyansoidumpaa.
Studiossa oli PS:n ja Vihreiden edustaja, jotka kuulemma kohottivat keskustelua. Keskustelu kuitenkin pysyi hyvin yleisellä ja aatteellisessa tasolla.
Ensimmäinen kiemurteli vaivaantuneena keksiäkseen, liittyykö maahanmuuttoon mitään hyvää ja toinen oli jos kohtakin sätkyisämpi sen osalta, voisiko maahanmuuttoon liittyä jokin ongelmakin.
Yhtenä esille tulleena kysymyksenä oli työperäisen maahanmuuton haitat ja hyödyt. Vastustava taho esitti, että alle 3000 euroa kuussa ansaitseva on sosiaalituen varassa ja ei ole kansantaloudellisesti hyödyllinen.
Ovatko kaikki alle 3000 euroa alle kuussa ansaitsevat kansantaloudellisesti hyödyttömiä?
Jos ajattelemme esimerkiksi Helsingin asumiskustannuksia, ei kai tällä summalla perhettä elätä.
Ajatuskokeet ovat järkevässä keskustelussa luvallisia, vaikka ajatellaan siten, että niiden sisältö ei toteudu.
Oletetaan, että Suomeen tulisi miljoona työperäistä maahanmuuttajaa, jotka saisivat palkkaa keskimäärin 2400 euroa kuussa. Tästä he maksaisivat tuossa veroluokassa 23 % veroa + muut kulut. Verokertymä olisi suuri. Loppu kiertäisi kulutuksena markkinoilla, mitä pidetään usein autuuden ehtona.
Olisiko heidän tekemänsä työ ja tämä verokertymä sekä heidän kulutuksensa kansantaloudellinen tappio, vaikka he saisivatkin myös tukia?
Tai mitä tappiota edellisestä koituisi, jos ei olisi suomalaisia työkykyisiä tekemään tämän palkkaluokan töitä?
Väestö ikääntyy ja työhön kykenevistä nuoremmista monet etsivät työpaikkoja, joista maksetaan hyvää palkkaa. Merkittävä osa nuorisosta on arveluttavassa asemassa sen suhteen, onko heistä työhön.
Kansantaloudellinen tappio saattaa piillä pikemminkin näissä kysymyksissä. Ei vaikuta järkevältä ajatella, että työperäinen maahanmuutto rakennetaan suosimalla korkeasti palkatuille aloille hakeutuvia maahanmuuttajiin, joskin heitäkin on hyvä olla.
Onko niin, että sen lisäksi, ettei maahanmuuttokeskustelu ole nyansoitunutta, sillä ohitetaan ongelmia, jotka ovat suomalaisen yhteiskunnan sisäisiä? Se olisi semmoinen ”venäläinen tapa”: kun maassa on sisällä ongelmia, järjestetään niitä ulkomaille, jotta huomio kiinnittyy niihin.
Väestön ikääntyminen, nuorison kysymykset, sosiaalituen järjestämisen ongelmat, tuotannon rakenne, ongelmia omien luonnonvarojemme käytössä, valtion velkaantuminen jne. ovat varsinaisia kysymyksiä, joita olisi hyvä käsitellä pikemminkin kuin kysymystä siitä, onko suomalainen se, jonka mummo asui Suomessa ja joka syntyi täällä ja koulutettiin ja pidettiin terveenä yhteiskunnan rahoilla vaiko se, joka tulee tänne vasta aikuisena ja saa palkkaa alle 3000 euroa ja on kansantaloudellinen tappio, kuten ilmeisesti myös hänen ns. kansasuomalainen palkkaveljensä ja -sisarensakin?
Miksi pohdin tällaisia kirkollisella foorumilla?
Kristinusko ja kirkot mieltävät itsensä ekumeeniseksi ja kosmopoliittiseksi ilmiöksi. Vaikka kansallisiin ja niiden historiallisiin erityispiirteisiin kiinnitetään arvostavaa huomiota, lähtökohtana kaiketi ei ole ajatus, että on ihmisenä olemisen kannalta synnynnäinen ja muista erottava ominaisuus, että on syntynyt jossakin historiallisesti kontingentissa valtiossa.
Miksi syntyminen Suomessa muuttaisi henkilön asemaa edullisemmaksi suhteessa henkilöön, joka on Suomen kansalainen tai pyrkii sellaiseksi, mutta joka ei ole syntynyt Suomessa?
On vaikea nähdä, että alle 3000 euroa ansaitsevan Suomeen syntyneen tai Suomeen muualta tulleen kansantaloudellinen merkitys olisi ratkaisevasti erilainen. Eri viivalle asettaminen lienee selittyvän jostain muusta kuin kansantaloudellisesta perusteesta.
On uskomuksia, joiden mukaisesti edellisellä on vahvempia oikeuksia kuin jälkimmäisellä eräänlaisena etuosto-oikeutena. Miksi niin pitäisi ajatella? Millaisia metafyysisiä oletuksia tällaiseen näkemykseen sisältyy? Miten kristillinen perinne maassamme on mahdollisesti tukenut tällaisten uskomusten vakiintumista?
Lähinnä mieleen tulee kaksi perinnettä.
Meille tutumpi on hegeliläinen näkemys maailmanhengestä, joka toteuttaa itseään kansojen erityispiirteillä kutsuen niitä esiin historian yöstä. Tämä käsitys on esimerkiksi yksi Suomen itsenäisyysjulistuksen taustauskomuksista.
Toinen on valitun ja luvatun kansan idea. Näkemys on elänyt ihmiskunnassa sen aamuvarhaisesta alkaen eri muodoissa, mutta edellyttääkö jumalausko tällaista uskomusta? Aika paljon vaadittu.
Kolmanneksi tulee mieleen rotuopillisia ja kulttuurien arvojärjestykseen asettavia uskomuksia, mutta en välitä ryhtyä keskustelemaan tällä tasolla.
Vastaavasti herää kysymys, miksi kaikista tutun kannalta muukalaisista pitäisi ajatella, että näihin liittyy ainoastaan myönteisiä piirteitä? Millaisia metafyysisiä ja suorastaan uskonnollisia uskomuksia sisältyy näkemykseen, jonka mukaisesti kaikki ”toinen” on ongelmatonta ja syleiltävää ja sen anti yksinomaan rikastuttava?
Sailas (sdp) loi juustohöylineen ja konsultti-euroineen sdp-opetuslastensa avulla suomalaisille ”sailaan kauniin” yhteiskunnan, joten ”pulinat pois, demarit ovat sanansa sanoneet.”
Missä sanotaan? ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.”
Niin kauan kuin ihmisiä on maan päällä meille Jumalan sanan lupauksen mukaisesti riittävät jokapäiväisen elämämme tarpeet.
Miksi kirkossa sallitaan politikointi. Olisi fiksua jos esim. Sailas, Räsänen jne heitettäisiin pihalle. Tulkoon he puhumaan vasta kun ovat luopuneet puoluejäsenkirjasta. Sotkevat vain pakkaa. Voisivat puhua joissakin muualla… Tosi ”diggarit” heitä seuraa vaikka kaivoon hypäten jos ”guru” käskee.
”Olemme eläneet globaalissa mailmassa, kansakouluopetus siitä”.
” uusi uljas yhtiö , on pieni, ei näivetyvä ”.
Hyvin johdetussa organisaatiossa ihmiset toimivat , niin käsien , järjen kuin sydämen avulla. Yhteisön arvojen on oltava yksilötasolla ”motivoivaa ”.
Eurooppalainen järki : ” Julkisuus esteettömässä kunnossaan ei rajoitu määrättyihin henkilöihin tai muotoihin ”. Kaikki mikä on toimintaa valtiossa , tuottaa vastuuta kansalaisten edessä. Kansalaiset useinkaan eivät osaa tai uskalla perätä oikuksiaan . Ongelmaksi tilanne tulee silloin kun aidosti yksityiset asiat tulevat yksilön tahtomatta asiaankuulumattomien tietoon.
Yksityisyritys , vaikka pienikin , sitä ei saa tuhota valtiovallan johdon toimesta . Eikä siirtää yksityisiä varoja ja toimitiloja , joidenkin päättäjien mieleisellä tavalla ja laittomasti .
Yksilöllä puhtaasti kansallismielisessä tarkoituksessa on oikeus kehittää toimintatapoja ja saada se täydellisesti oikeutettuihin oikuksiinsa , sekä korottaa ja jalostaa omaa osamistaan.
1, Artikla . Tässä tirektiivissä tarkoitetaan : a ) ” tutkintatodistuksella , koulutuksesta annettua yksittäistä asiakirjaa tai tälläisten asiakirjojen yhdistelmää . Jolla osoitetaan , että haltijalla on ammattipätevyys ryhtyä harjoittamaan säänneltyä ammattia ja harjoittaa sitä kyseisessä jäsenvaltiossa.
Säännetyllä koulutuksella tarkoitetaan , joka on erityisesti suunnattu tietyn ammatin harjoittamiseen ja käsittää koulutuksen, jota tarvittaessa täydennetään , ammattiin perehdyttämällä , koulutuksella tai työelämään tutustumisella ja jonka rakenteesta ja tasosta määrätään tuon jäsenvaltion laeissa , asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä.
Vuonna 1926 , kulttuurin ja Suomen teollisuusliiton , maataloustuottajain keskusliiton ja Suomen vientiteollisuus yhdistyksen anomukset.
Suomen vientiyhdistys on ilmoittanut ministeriölle sekä keskuskauppakamarille osallistuvansa kyseisenä vuonna pidettävään maailmannäyttelyyn Barseloonassa .
Suomen puunjalostus teollisuuden keskusliitto kirjelmöi ministeriölle , että näyttelyyn järjestettäisiin erityinen osasto edustamaan Suomea.
Heidän kirjelmässä kerrottiin , ettei näyttely sellaisenaan tule olemaan , ainoastaan teollisuus ja maanviljelys näyttely . Näin ollen pitäisimme toivottavana , että näyttelyssä esiteltäisiin Suomea , ei ainostaan tuotantomaana , vaan myös itsenäisenä kulttuurivaltiona.
Suomen teollisuusliiton toiminnanjohtaja , insin, Viljanen : Kun Espanjalaisen maailman aloitteesta toimeenpannaan maailmannäyttely , tulee Suomalaisten välittömästi olla mukana .
Toimitusjoht , vientiyrityksestä : Jaakko Kahma korosti, että Barselonan näyttelystä , kaikesta päätellen , tulee erittäin huomattava alallaan , Espanjankielisessä maailmassa. Tämä näyttely kuuluu niihin , jossa meidän maamme pitäisi olla edustettuna , koska Espanjankilinen maailma , hyvin hoidettuna ennenpitkää muodostuu yhdeksi kaikkein tärkeimmistä ostajistamme.
Pariisin maailmannäyttely : Aino Ackte’ osoitti, että myös Suomi voi säveltaiteessa edetä kansainvälisesti suursaavutuksiin .
Taiteen loistopäivinä hän laulavana lähettiläänä haki taiteellaan ystäviä ja myötätuntoa , silloin vaikeuksien keskellä kamppailevalle isänmaalle. Hän vei loistavimmin kuin muut aikalaisensa Suomen nimen suureen maailmaan , sivistyskeskuksiin . Hän eli voimakasta sykettä Suomalaisen kansallisen laulutaiteen kehittämiseksi ja tukemiseksi.
Arvovaltansa turvin hän yhdessä Edward Fazerin kanssa perusti kotimaisen oopperan .
Olavinlinnan pihan muodostuessa merkittäväksi, kesäiseksi musiikkijuhlanäyttämöksi. Vuonna 1939 , tuli katkos , sotien vuoksi.
Maalaiset olivat innolla mukana , kulttuurin udelleen aloittamisessa ja rakentamisessa, sekä rahoittamisessa.
Ei kannata Sailaksesta hermostua. Mies puhuu sen verran asiaa ja totuutta, etteivät kirkon massat rupea häntä diggaamaan. Tilaus on kokonaan toisenlaisille puheille.
Helsingissä kustannukset asumisessa ovat suuret.
Tietyt kulttuurit haluavat myös järjestelyjä missä naiset ovat erillään miehistään vaikka kyse olisi parisuhteesta useamman miehen tai naisen kanssa.
Jossain kulttuurit katsovat myös lapsimyönteisyyttä jolloin kotouttaminen tyssää siihen ettei kieltämme ole pakko oppia katsoa työntekoa eteenpäin.
Kun edellisen hyväksymme menee hyvin.
Ei muuta kuin ovat auki. Siittä auvoisuus alkaa ja kaikkien olot paranevat.
Poistetaankohan tämäkin kommentti pikimmiten.
Mielessä on pyörinyt jo jonkin aikaa se miten Suomalaisuus keksittiin ja kehiteltiin omaksi kansakseen. Maailmassa on lukuisia kansallisuuksia, jolla ei omaa valtiota ole ja niissä on väkeä paljon enemmän kuin meitä. Olemme itsenäinen kansa vain historian sattuman oikuista. Silti pidämme Suomalaisuutta itse ansaittuna ja tietysti täysin oikeutettuna. Kukapa muuta uskaltaisi esittää. Väite jota usein hoetaan: ” ensin pitää hoitaa omat asiat kuntoon ja sitten vasta muut” on selkeästi rasistinen. Sitä lausetta ei moni halua sulattaa sellaiseksi. Minä hetkenä tahansa saatamme menettää kaiken ja joutua pois tästä ihanasta lintukodista. Silloin olisi hyvä, jos voisimme saada ystävällisen vastaanoton uudessa kotimaassa.
Suomalaisuus keksittiin noin 180-200 vuotta sitten. Kaksi Ruotsin valtakunnan itäistä hiippakuntaa sekä Härnösandin hiippakunnan koillinen osa siirtyi Venäjän alaiseksi Suomen suuriruhtinaskunnaksi. Näiden alueiden suomensukuiset heimot ja toisistaan poikenneet kielet parsittiin yhdeksi ja väestölle alettiin opettaa, että se on Suomen kansa, ja sen kieli on suomen kieli.
Peruskysymys on kai se että miksi maahanmuuttoa ylimalkaan vastustetaan?Onko sellaiselle vastustamiselle rationaalisia syitä tunne syiden lisäksi.
Julkisessa keskustelussa tavalliset argumentit ovat heidän aiheuttamansa kustannukset, heidän aiheuttamansa sosiaalinen levottomuus ja pelko siitä että heidän läsnäolonsa tuhoaisi ja ainakin vetistäisi kansallista kulttuuria ja identiteettiä.
Kaikissa noissa argumenteissa on perää. Niin kuin Petri omassa tekstissään kirjoittaa, niin pitkän päälle maahanmuutajat ovat lisäämässä kansakunnan kokonaishyvinvoitia. Mutta yleensä ammattitaidoton siirtolainen aiheuttaa alkukustannuksia ja myytin mukaan jäävät avustusten varaan eläjiksi. Tämä kuva dominoi keskustelua.
Niin kuin keskustelut osoittavat, niin tämä aiheuttaa kansalaistasolla pahaa verta ja siitä on tullut poliittinen halko jolla vastustajia nuijitaan ja valitettavasti hyvällä menestyksellä. Eli kansantaloudellinen argumentti on olevinaan rationaalinen argumentti mutta itse asiassa se on vain ase yleisessä maahanmuuton vastustamisessa.
Niin kuin Ruotsin tilannetta seuranneet tietävät, niin siirtolaiset ovat yliedustettuina rikollisuudessa, vankila-asiakkaissa, sosiaali ja työttömyysavustusten saajina, avioerotilastoissa ja sairaalakustannuksissa. Tämä lisää ennakkoluuloja siirtolaisia kohtaan. Suomessa ummistetaan silmät sille, että ylläoleva kuvaus koskee mitä suurimmassa määrin myös ensipolven suomalaisia Ruotsissa. Meitä tuli Ruotisiin neljännesmiljoona muutaman vuoden sisällä 60- ja 70luvulla . Jo toisen ja kolmannen sukupolven kohdalla tilanne on tasoittunut ja suomalaiset eivät erotu kantaväestöstä, vaan suomalaisten jälkeen tulleet maahanmuuttajat ovat nyt käymässä läpi samanlaista prosessia.
Niin, maahanmuuttajat todellakin herättävät pelkoa siitä että he ovat kultturellisesti erilaisia eikä heistä voi tulla oikeita suomalaisia. Ja vielä sitä että heidän läsnäolonsa heikentäisi itsestään selvää ,vaikka epäselävää suomalaisuuden tunnetta , että he ovat kuin vieras objekti kansallisessa ruumiissa joka voi tuhota sen. Kaikki se mikä uhkaa identiteetin tunnetta, sitä vastaan puolustaudutaan. Juuri niin, kansallinen identiteetin tunne on muuttuvaa. Ajatelkaamme miten paljon ruotsalaisuus, saksalaisuus ja viime aikoina angolamerikalaisuus on vaikuttanut suomalaisten suomalaisuudeksi luulemiinsa arvoihin, siihen missä määrin olemme sopeutuneet Hollywood kulttuuriin.
Maahanmuutto aiheuttaa vaikeuksia, kustannuksia ja levottomuuksia. Siihen ei ole ratkaisua koska maahanmuutto kaikesta vastarinnasta huolimatta tulee vain kasvamaan. Siksi siihen tulisi valmistautua ja olla suunnitelmallinen. Kyllä ne suomalaistuvat muutamassa sukupolvessa ja ovat vastustamassa muiden mukana seuraavaa aaltoa kun ikuinen ihmisvirtaus ei tule loppumaan.
Onhan siihen ratkaisu. Kotouttaminen. Oikeasti se pitää toteuttaa niin että joku ottaa tehtäväkseen ohjata tulijaa kaikessa. Näin toimien on saatu oikein hyviä tuloksia ja ne joille vastaavaa apua ei ole löytynyt on usein joutuneet huonoille teille. Mikä asia minusta on luonnollinen seuraus sille, ettei pääse lähemmin ja kunnolla tutustumaan paikallisiin.
Markku Hirn,
varsin valaiseva kommentteja kokemuksen pohjalta. Suomessa tilanne on se, että vaikka maahanmuuttajien toiminta rikostilastoissa korostuukin, vain pieni osa 300 000 tänne tulleesta ulkomaalaisesta on niistä osallinen. Lisäksi tilastot ovat ongelmallisia esimerkiksi seksuaalirikollisuuden suhteen, koska niihin kirjataan epäilytkin ja lisäksi niiden ulkopuolella ovat kantaväestön perheensisäinen problematiikka, jonka määrä ei ole tiedossa.
Pekka Veli Pesonen,
Ns. kotouttaminen on juuri se väline, jolla asiaa tulee käsitellä, mutta siihen liittyy monia kysymyksiä.
Yhtenä koulutusmuotona vastaamassani toiminnassa on ollut maahanmuuttajien koulutus, ja noin kymmenen vuoden ajan olen seuraillut yli 20 maasta tänne tulevien elämänuran kehkeytymistä.
Kotouttamisessa keskeistä on kielen opetus ja myös paikallisten tapojen ja asenteiden kertominen. Lähtökohtana on se, että ketään tulijaa ei kohdella kulttuurin edustajana vaan yksilönä.
Ongelmana on se, että pikakurssit eivät auta. Joskus opiskelemaan tulee henkilö, jolla on todistus 100 tunnin kotouttamisohjelmasta. Sen mukaan hän on perehtynyt suomalaiseen työelämään ja sen perussääntöihin sekä suomen kieleen. Tulos on kuitenkin se, että henkilö ei kykene ilmaisemaan suomeksi, missä vessa sijaitsee.
Kotouttaminen edellyttää aikaa ja rahaa. Kielen oppimisen minimi on vuosi ja se edellyttää jokapäiväistä monituntista perehdyttämistä. Mahdollisimman nopea siirtyminen työelämään, joka muutama vuosi sitten oli vallalla, on erittäin suuri virhe.
Olen myös huomannut, että palvelualttius on pahaksi. Kun hyvää tarkoittaen erilaiset vapaaehtoistyön muodot koettavat järjestää maahantulijan elämän mahdollisimman inhimilliseksi, useissa tapauksissa syntyy uskomus palveluyhteiskunnasta, joka on tehty juuri tänne tulijaa varten. Se ei kuitenkaan ole totuus ja kylmä suihku sen osalta heikentää tilannetta.
Petri : ” Mahdollisimman nopea siirtyminen työelämään, joka muutama vuosi sitten oli vallalla, on erittäin suuri virhe.”
Hienoa kun saa asiasta oikeaa tietoa. Voitko kertoa mikä virhe tuossa on tehty?
Teemu Kakkuri,
aivan. Tai keksikö Suomen Anjalan liitto tahi semmoinen Yrjö Maunu? Sattumanvaraista kaikki tyyni joka tapauksessa.