Me-naiset lehdessä oli haastattelu muutamasta nuoresta pienperheellisestä naisesta. He ovat lehden mukaan (ja kuvienkin!) hoikkia, kauniita ja trendikkäitä.
Koti on sisustettu viimeisimmän huudon mukaan mustavalkoisesti ja naiset harrastavatkin sisustamista. Ihmeen monella vl-perheellä on kyllä vara sisustaa kotinsa oikein viimeisen päälle ja monella on myös valtavasti taitoa hyppysissä homman kanssa.
Tarjottavana illanistujaisissa on myös kaikkea IN-juttua. Tähän täytyy heti sanoa, että vl-naiset ovat pääsääntöisesti mielettömän hyviä laittamaan sapuskaa ja leipomaan järjettömän näyttäviä, maukkaita ja suussasulavia leipomuksia (nam!). Johtuneeko siitä, että hommaa aletaan usein harjoittelemaan melkoisen nuorina. Niin ja kyläily ja sitä kautta tarjottavien ”harrastaminen” on perin ahkeraa vl-kulttuurissa.
Juttu on rehellinen, se hyvä! Naiset kertovat avoimesti ajatuksistaan, se kiva! He ovat kaikki hyvin koulutettuja, ovat saaneet elämässään matkustella ja asua ulkomailla, kiva kun ovat ehtineet itsenäistyä ja nähdä maailmaa.
Jutun mukaan naiset eivät meikkaa, katso televisiota, juo alkoholia ja tanssi. He suhtautuvat kielteisesti ehkäisyyn, avioeroon ja naispappeuteen.
Vaikka naiset eivät hyväksy ehkäisyä, silti he ymmärtävät sen, jos naisen henki on vaarassa tai hän on masentunut. Tässä kohdassa täytyy sanoa, että on käsitykset muuttunu vl-liikkeessä, kun tuo masennus hyväksytään syyksi ehkäistä, kuulostaa hyvältä. Tosin päätös ehkäisystä sälytettiin lääkärin harteille; ”Jumala antaa lääkärille viisauden kertoa, mitä täytyy tehdä”.
Ei mun aikana puhuttu mitään tuommosia koskaan. ”Jumala antaa voimat hoitaa ne lapset, jotka hän lahjoittaa”, sanottiin ja siihen viitataan myös naisten haastattelussa.
Sitten joku naisista kertoo aina ajatelleensa, että saa itselleen seitsemän lasta. Juuh, olen kuullut monen aikoinaan ajatelleen, ettei nyt hänen kohdalleen tulisi varmasti isoa perhettä, mutta kuinkas sitten oikein kävikään…:) No toivotaan, että tuon naisen ajatukset toteutuvat.
Joku naisista oli sitä mieltä, että heidän miehensä ovat hommassa paljon tiukemmilla mitä he, kun ne joutuvat elättämään koko porukan. Voi olla noinkin. No, tästä asiasta ihmiset ovat kyllä hieman eri mieltä, riippuu perheiden tilanteista.
Jossakin vaiheessa lapsirumbaa jopa nainen voi kokea kodin ulkopuolisen työpaikan enempikin lepopaikaksi 🙂 Ihan vasta kuulin erään ison perheen äidin sanovan, että hän lähtee töihin aina lepäämään, kotona ei ole hetken rauhaa ja hirvittävä työmaa joka puolella. Noh, hänellä olikin jo iso perhe.
Kun mulla ja miehelläni oli perhe vasta noin pieni, niin kuin tuon jutun naisilla, me saatiin usein kuulla ”lohdunsanoja” suurperheiden vanhemmilta: ”eihän tuo ole vielä mittään, oottakaahan kun teillä on 10 lasta…”
Mua loukkasi ihan hirveesti silloin nuo meille joko pelotukseksi tai varoitukseksi tarkoitetut sanat. Ajattelin, ettei mun elämä tule olemaan niin raskasta ja vaikeaa kuin heillä. Toisin kävi. Kantapäitten kautta varoituksensanat menivät perille ja vieläpä vasta siinä vaiheessa, kun oltiin jo oikein kunnolla ”satimessa”.
Eli syntyneestä tilanteesta oli jotenkiin vain selvittävä, hyvin, huonosti tahi hyvin huonosti, sukulaisten, ystävien, kodinhoitajien ja päiväkodin avustuksella. Eikä ole vapaa-ajan ongelmia vieläkään. Koska sitä vapaa-aikaa ei oikein tahdo olla ollenkaan 🙂
No, mutta selvittiin ja pärjätään ja nyt osaa oikein mielettömästi nauttiakkin lapsista, eikä niiissä koskaan mitään vikaa ole ollutkaan, päinvastoin; heidän arvoaan ei voi mitenkään edes mitata. Olisi vaan ollut enempi voimia, jaksamista ja terveyttä (enempi päitä, käsiä, jalkoja, useampi vanhempi kuin vain kaksi!).
Se oli jutussa uutta verrattuna mun aikaani vl-liikkeessä, että siinä myönnetään lasten katsovan netistä lastenohjelmia. Ei mun aikaan sellaista hyväksytty. Noin ne ajat muuttuvat. Harva uskalsi silloin katsoa edes piirrettyjä videoita.
Ihanan rehellisesti naiset miettivät vl-naisen ullkonäköasioita. Kuinka on ristiriitaista, että permis hyväksytään ja värjääminen ei ja heille tuntuu passaavan se, että ”joku on joskus vetänyt sen rajan siihen” ja sitten asiaa ei edes mietitä.
Ei niin, vaikka kyseessä on silkka ihmispäätös ja ihmisoppi, josta Luther varoittelee ahkerasti. Naiset kokevat säännöt uskoa suojaaviksi, mutta he eivät hoksaa ajatella, että joskus viiruksentorjuntaohjelmassa saattaa olla itsessään viirus.
En kerro kaikkea tuosta haastattelusta, ostakaa lehti, joita juttu kiinnostaa. Se on rehellinen kuvaus nuoren perheellisen elämästä ja ajatuksista vl-liikkeessä.Tosin täysin toisenlaisiakin tarinoita liikkeen piiristä löytyy, mutta ne ovat sellaisia tarinoita, joista harva haluaisi kertoa suurelle yleisölle, ne ovat kipeitä tarinoita. Mutta kaikenlaisille tarinoille on aikansa ja paikkansa.
Mutta yksi sammakko sieltä löytyi.
”Uskon ja yhteisön jättävät kokevat usein suurta onnettomuutta, ahdistusta ja juurettomuutta.”
Päinvastoin arvon naiset. Suurin osa vl-liikkeen jättäneistä tuntee suurta vapauden riemua ja iloa, olo on kuin taivaanlinnulla, joka vapaana liitelee sinisellä taivaalla ilman kahleita. Ahdistusta tuovat lähinnä vl-ystävien ikävät, jopa piikikkäät sanat ja puhuttelut joka käänteessä ja väänteessä. Mitä vähempi on tekemisissä vl-liikkeen jäsenten kanssa, sen vapaampi on hengittää!
No nyt saitte haastattelun Naiset vastinetta nuorelta vl-perheenäidiltä haastattelustanne, laitan sen tähän:
”tulee just sellainen olo, että on hyväosaisille suunnattu herätysliike..niille, jotka ulkoisesti pystyvät pitämään kulissit pystyssä, ja esim.naisena menevät tiukkaan muottiin..jos et ole sisutusbloggaaja ja ulkonäöstäsi erityisemmin kiinnostunut, sinua katsotaan helposti päästä varpaisiin.nimi.kokemusta on juuri tuon kaltaisten ihmisten suunnalta. en halua syyttää enkä sormella osoittaa, mutta toivon että ulkonäkö ja sisustaminen eivät sanelisi lähimmäisten tiukkaa joukkoa.pitää olla sektot, oktot, lokit, mustavalkoinen sisustus,lasketella(ei saa maata sohvalla, voi lihoa, hyi!), ikean raitamatot, betonilattiat, kapea uuma kuukausi synnytyksen jälkeen, jääkiekkoa pelaava mies,metsolat ja popit. huoh. kuinka moni tavis pystyisi tuohon? järjetöntä suorittamista mun näkökulmasta.saa olla kaunista. mutta jos usko on iloinen asia, eikö siitäkin voisi puhua.”
Vuokon blogit on aina pakko lukea!!
Naisasiasta hiukan sivuun (koti muuten ei saisi olla mikään suoritusnäyte tai kisällintyö), niin tuli mieleen tuossa lopussa mainittu ”vl-liikkeen jättäminen”. Olen nimittäin antanut itseni ymmärtää, että vl-liikkeen jättäneet jäävät kuitenkin ainakin henkisellä tasolla kuitenkin kristinuskon, jopa luterilaisuuden, piiriin, kun taas monesta muusta hengellisestä liikkeestä lähteneet haistattavat kaikelle kristinuskolle ns.pitkät. Onko havaintoni oikeansuuntainen?
Kyllä se on noin just Elias. Ei monellakaan liikkeestä lähtijällä häviä usko Jumalaan, Kristukseen syntiensä sovittajana, mutta liikkeen sisällä liikkeestä lähteminen merkitsee hengellistä kuolemaa: ”olisi ollut parempi uutinen, että olet kuollut, kun että olet kieltänyt uskosi”.
Kiitos Sari palautteesta Joskus käy jopa itsetunnon kohotuksesta lukea mun kirjoituksia
Tiedän parikin hyvin menestynyttä naimisissa olevaa nuorehkoa vl-naista, jotka ovat lapsettomia.
Olen miettinyt, toteutuuko se ”ehkäisykielto” lainkaan niin kategorisesti, kuin usein annetaan ymmärtää? Taitaa olla niinkin, että vl-liikkeessä, kuten ihan missä tahansa muussa ryhmässä, on oma eliitti, jota ei ihan kaikki elämäntapanormit yhtä ankarasti koske kuin Utajärveläistä vl-pienviljelijäsuurperhettä.
Joskus 1970-luvulla luvulla pahat kielet väittivät professori Pentikäisen käyttäneen televisiota vähintäänkin opetuksessa ja puolivirallisella luvalla, mikä luonnollisesti silloin suuresti närkästytti, olihan tv-antenni torpan katolla avoin kapina SRK:ta vastaan ja syy sielunhoidolliseen keskusteluun, ts. hoitokokoukseen.
Se kannattaa Kari-Matti muistaa, että selibaatti on nykyään vl-liikkeessä ihan hyväksyttävä ehkäisynmuoto, näin mulle on kerrottu liikkeen sisältä ja on P-M.I:kin vahvistanut asian paikkansapitävyyttä täällä Kotimaassa.
Nyt kun juttelen tuosta lehden haastattelusta toisaalla entisten ja nykyisten vl-ihmisten kanssa, niin selkeästi monien nuorten perheellisten on tosi vaikea niellä tuota juttua.
Itse kun olen jo nuo ajat elänyt ja muistan silloisen ajan tavallaan parhaimpana lapsirumba-aikana, koska silloin oli vielä voimia tehdä jos vaikka mitä. Kerranki ommeltiin Naistenmessuille läjäpäin mekkoja ja mekkotakkeja, eikä tehny ees tiukkaa. ”Selkärangan murtuminen” tapahtui pikkuhiljaa ja salakavalasti.
Uskonpa, että kyllä ehkäisyasiassa minun sukupolvellani (s.80-luvulla) on jo paljonkin eriäviä käsityksiä.. Kuten muissakin asioissa!
Meillä käytetään reilusti ehkäisyä, asian olen itse hyväksynyt ja minun ei tarvitse siitä kenellekään selitellä jos joku joskus jotain kysyisi. Lähipiirissäni lähimmät ystävät tietävät totuuden ja hyväksyvät.
Vuokon mainitsemaan selibaattiin en usko. Luulenpa ylläolevan Kaisu Meriheinän kommentin liippaavan hyvin liki totuutta nuorten koulutettujen ja urbaanien vl-ihmisten keskuudessa.
Tarkoitan Kari-Matti sellaisessa tilanteessa, kun ei haluta lapsia syntyvän kovin tiuhaan. Itse aikoinani ihmettelin, että kuinka ihmeessä kaikille ei tule niin tiuhaan lapsia, kun saattoi kolmekin vuotta vierähtää joskus lasten syntymien välillä. En tosissani asiaa sen enempi mielessäni spekuloinu, en ole koskaan kokenut, että sellaiset asiat kuuluisivat minulle.
Mutta kun nyt kuuntelee ihmisiä, niin kyllä jotkut ovat eläneet välillä selibaatissa ja se on aiheuttanut ihan hirveästi ongelmia parisuhteessa. Joskus pohjalla on ollut myös ihan järjetön raskaudenpelko. On siinä ollut usein miehelläkin olemista; vierellä nuori, kaunis, vastustamaton vaimo, ja molemmat tämän vl-ehkäisyopin vankeina.
Tuo Kaisun esittämä malli on varmasti ollut jossakin mittakaavassa todellisuutta joillekkin vl-pariskunnille ja nykyään yhä enenevässä määrin. Eikä tuo ole outoa seurustelevillekkaan vl-pareille. Mutta ehkä enin osa on kuitenkin kuuliaista porukkaa ja pitäytyy tässäkin asiassa normiston sallimissa systeemeissä. Isoja perheitä kuitenkin on vielä paljon, joskin jonkun verran on havaittavissa perheitä, joissa on kolme neljä lasta ja sit ei synny enää.
Itselläni oli kolmikymppisenä jo viisi lasta, kun lehden haastattelussa saman ikäisellä oli vasta kolme. Olen kuullut sellaisesta uudesta lisääntyvästä ilmiöstä vl-avioliittomarkkinoilla, ettei enää avioidutakkaan kovin nopeasti, jotta ehditään opiskella, matkustella ja nauttia vapaasta nuoruudesta. Eli enää yli kakskymppistä ei välttämättä luokitella säälittäväksi veeppariksi/poikamieheksi, kuten aiemmin tehtiin. Tämä on myös hyvä suuntaus.
Iisalmen suviseurojen julkaisussa oli maininta liian nuorina solmitusta avioliitoista ja niitten aiheuttamista ongelmista, joten asiassa on luultavasti herätty ja nykynuoret saavat erilaista valistusta asiaan, kuin me ennen. Naimisiin piti mennä pian, että säilyisi omantunnon puhtaus. Tosin tuon lausahduksen olen kuullut ihan viime vuosinakin vielä.