Me-naiset lehdessä oli haastattelu muutamasta nuoresta pienperheellisestä naisesta. He ovat lehden mukaan (ja kuvienkin!) hoikkia, kauniita ja trendikkäitä.
Koti on sisustettu viimeisimmän huudon mukaan mustavalkoisesti ja naiset harrastavatkin sisustamista. Ihmeen monella vl-perheellä on kyllä vara sisustaa kotinsa oikein viimeisen päälle ja monella on myös valtavasti taitoa hyppysissä homman kanssa.
Tarjottavana illanistujaisissa on myös kaikkea IN-juttua. Tähän täytyy heti sanoa, että vl-naiset ovat pääsääntöisesti mielettömän hyviä laittamaan sapuskaa ja leipomaan järjettömän näyttäviä, maukkaita ja suussasulavia leipomuksia (nam!). Johtuneeko siitä, että hommaa aletaan usein harjoittelemaan melkoisen nuorina. Niin ja kyläily ja sitä kautta tarjottavien ”harrastaminen” on perin ahkeraa vl-kulttuurissa.
Juttu on rehellinen, se hyvä! Naiset kertovat avoimesti ajatuksistaan, se kiva! He ovat kaikki hyvin koulutettuja, ovat saaneet elämässään matkustella ja asua ulkomailla, kiva kun ovat ehtineet itsenäistyä ja nähdä maailmaa.
Jutun mukaan naiset eivät meikkaa, katso televisiota, juo alkoholia ja tanssi. He suhtautuvat kielteisesti ehkäisyyn, avioeroon ja naispappeuteen.
Vaikka naiset eivät hyväksy ehkäisyä, silti he ymmärtävät sen, jos naisen henki on vaarassa tai hän on masentunut. Tässä kohdassa täytyy sanoa, että on käsitykset muuttunu vl-liikkeessä, kun tuo masennus hyväksytään syyksi ehkäistä, kuulostaa hyvältä. Tosin päätös ehkäisystä sälytettiin lääkärin harteille; ”Jumala antaa lääkärille viisauden kertoa, mitä täytyy tehdä”.
Ei mun aikana puhuttu mitään tuommosia koskaan. ”Jumala antaa voimat hoitaa ne lapset, jotka hän lahjoittaa”, sanottiin ja siihen viitataan myös naisten haastattelussa.
Sitten joku naisista kertoo aina ajatelleensa, että saa itselleen seitsemän lasta. Juuh, olen kuullut monen aikoinaan ajatelleen, ettei nyt hänen kohdalleen tulisi varmasti isoa perhettä, mutta kuinkas sitten oikein kävikään…:) No toivotaan, että tuon naisen ajatukset toteutuvat.
Joku naisista oli sitä mieltä, että heidän miehensä ovat hommassa paljon tiukemmilla mitä he, kun ne joutuvat elättämään koko porukan. Voi olla noinkin. No, tästä asiasta ihmiset ovat kyllä hieman eri mieltä, riippuu perheiden tilanteista.
Jossakin vaiheessa lapsirumbaa jopa nainen voi kokea kodin ulkopuolisen työpaikan enempikin lepopaikaksi 🙂 Ihan vasta kuulin erään ison perheen äidin sanovan, että hän lähtee töihin aina lepäämään, kotona ei ole hetken rauhaa ja hirvittävä työmaa joka puolella. Noh, hänellä olikin jo iso perhe.
Kun mulla ja miehelläni oli perhe vasta noin pieni, niin kuin tuon jutun naisilla, me saatiin usein kuulla ”lohdunsanoja” suurperheiden vanhemmilta: ”eihän tuo ole vielä mittään, oottakaahan kun teillä on 10 lasta…”
Mua loukkasi ihan hirveesti silloin nuo meille joko pelotukseksi tai varoitukseksi tarkoitetut sanat. Ajattelin, ettei mun elämä tule olemaan niin raskasta ja vaikeaa kuin heillä. Toisin kävi. Kantapäitten kautta varoituksensanat menivät perille ja vieläpä vasta siinä vaiheessa, kun oltiin jo oikein kunnolla ”satimessa”.
Eli syntyneestä tilanteesta oli jotenkiin vain selvittävä, hyvin, huonosti tahi hyvin huonosti, sukulaisten, ystävien, kodinhoitajien ja päiväkodin avustuksella. Eikä ole vapaa-ajan ongelmia vieläkään. Koska sitä vapaa-aikaa ei oikein tahdo olla ollenkaan 🙂
No, mutta selvittiin ja pärjätään ja nyt osaa oikein mielettömästi nauttiakkin lapsista, eikä niiissä koskaan mitään vikaa ole ollutkaan, päinvastoin; heidän arvoaan ei voi mitenkään edes mitata. Olisi vaan ollut enempi voimia, jaksamista ja terveyttä (enempi päitä, käsiä, jalkoja, useampi vanhempi kuin vain kaksi!).
Se oli jutussa uutta verrattuna mun aikaani vl-liikkeessä, että siinä myönnetään lasten katsovan netistä lastenohjelmia. Ei mun aikaan sellaista hyväksytty. Noin ne ajat muuttuvat. Harva uskalsi silloin katsoa edes piirrettyjä videoita.
Ihanan rehellisesti naiset miettivät vl-naisen ullkonäköasioita. Kuinka on ristiriitaista, että permis hyväksytään ja värjääminen ei ja heille tuntuu passaavan se, että ”joku on joskus vetänyt sen rajan siihen” ja sitten asiaa ei edes mietitä.
Ei niin, vaikka kyseessä on silkka ihmispäätös ja ihmisoppi, josta Luther varoittelee ahkerasti. Naiset kokevat säännöt uskoa suojaaviksi, mutta he eivät hoksaa ajatella, että joskus viiruksentorjuntaohjelmassa saattaa olla itsessään viirus.
En kerro kaikkea tuosta haastattelusta, ostakaa lehti, joita juttu kiinnostaa. Se on rehellinen kuvaus nuoren perheellisen elämästä ja ajatuksista vl-liikkeessä.Tosin täysin toisenlaisiakin tarinoita liikkeen piiristä löytyy, mutta ne ovat sellaisia tarinoita, joista harva haluaisi kertoa suurelle yleisölle, ne ovat kipeitä tarinoita. Mutta kaikenlaisille tarinoille on aikansa ja paikkansa.
Mutta yksi sammakko sieltä löytyi.
”Uskon ja yhteisön jättävät kokevat usein suurta onnettomuutta, ahdistusta ja juurettomuutta.”
Päinvastoin arvon naiset. Suurin osa vl-liikkeen jättäneistä tuntee suurta vapauden riemua ja iloa, olo on kuin taivaanlinnulla, joka vapaana liitelee sinisellä taivaalla ilman kahleita. Ahdistusta tuovat lähinnä vl-ystävien ikävät, jopa piikikkäät sanat ja puhuttelut joka käänteessä ja väänteessä. Mitä vähempi on tekemisissä vl-liikkeen jäsenten kanssa, sen vapaampi on hengittää!
En ole juurikaan ottanut kantaa lestadiolaisia koskeviin asioihin, koska en tunne heitä.
Mielestäni on hyvä, että ”Me naiset”-lehti on julkaissut ko. artikkelin, joka antaa julkisuudessa usein olleesta muotista poikkeavan näkökannan.
Se on mielestäni liikkeen tasa-arvoista kohtelua.
Ei Vuokon tarvitse alkaa selittelemään, että joskus asiat ovat olleet toisin, minä ainakin uskon näin olleen. Molemmat todellisuudet ovat varmaankin yhtä totta. Mutta ei tule turhentaa myöskään ko. lehdessä olleiden naisten/perheiden nykytodellisuutta heidän elämästään. (Vuokko ei kyllä turhentanutkaan)
Mitä sisustamiseen tulee, niin sitä harrastavat nykyisin monet nuoret perheenäidit innokkaasti, se on IN.
Olen kuullut monen uskomattoman naisen/äidin (tai johonkin uskontokuntaan kuuluvan) sanovan, että he menevät töihin lepäämään. Tämä ihan lapsilukumäärästä riippumatta, usein heillä on (vain) 1-3 lasta. Ehkä lastenhoito koetaan yleisesti ottaen raskaaksi?
Sanonta sanoo: ”Meitä on moneen junaan”. Kaikissa ryhmissä ja piireissä.
Onhan näitä positiivisia vl-juttuja ollu useitakin lehdissä, en usko lehtien väistelevän mitenkään tällaisia aiheita, päinvastoin. Juttu vaikutti vieläpä sellaiselta, että toimittaja oli nauttinut vierailustaan naisten luona.
On kuitenkin aina väistämätöntä, että eri tavalla asiat kokeva tai erilaisessa elämäntilanteessa oleva, varsinkin samanikäinen vl-vanhempi, tuntee jopa vihantunteita lukiessaan tällaisia tarinoita.
Silloin kun julkaistaan kipeä selvitymis- tai selviytymättömyystarina, ne, joilla menee lujaa ja hyvin, harmistuvat ja hermostuvat; nyt kaikki ajattelee, että meilläkin on noin vaikeaa näitten asioitten ja lapsikatraittemme kanssa.
Sitten taas kun julkaistaan positiiivinen nk. menestysteologinen tarina, ne, joilla on tosi vaikeaa, lapsia on samassa iässä ehken jo 10, on sairautta, köyhyyttä ja kaikkea mahdollista, harmistuvat todella paljon.
Oleellisinta minusta näissä keskusteluissa tai julkaistuissa tarinoissa olisi se, että ymmärrettäisiin se asia, että mitä KAIKKEA vl-liikkeen opetukset voivat tarkoittaa käytännöntasolla. Ja tästä näkövinkkelistä ajateltuna, tuollaisia sankaritarinoita EI saisi julkaista ollenkaan ilman että valotettaisiin myös asian toista puolta, koska silloinhan ollaan tukemassa vl-liikkeen synnytyspakko-oppia, jonka seuraamukset ovat pahimmillaan todella järkyttäviä. Se ei auta yhtään uupuneita ja romahtamaisillaan olevia vl-lasten vanhempia, jos jollakin menee hyvin saman opetuksen seuraamuksena.
Mutta siinä mielessä juttu on hyvä, että ihmiset saavat todellisemman kuvan hommasta, ettei kaikilla tosissaankaan mene niin huonosti kuin usein puhutaan. Tosin kyseessähän oli vasta pienperheellisiä naisia. Mutta joillakin on kyllä jo tossa vaiheessa tosi vaikeaa.
Vuokko, katsoisin, että kaikissa yhteyksissä olisi hyvä valottaa molempia puolia. Ei vain silloin kun kerrotaan hyvin pärjäävistä vaan myös silloin kun kerrotaan uupuneista, silloinkin olisi hyvä kertoa, ettei kaikki ole yhtä uupuneita jne.
Näin sivusta katsottuna vaikuttaa, että on tapahtunut ”nykyaikaistumista” ainakin joissakin perheissä.
Yleensä näin tapahtuukin Salme, mutta sitten tulee valittajat. Riippuu kummalla ”puolella” vl-ehkäisyopetuksen seuraamuksia on, toista puolta ei haluttaisi valotettavan. Elämä on…
Vuokko, ok. Sinä olet asiantuntija näissä vl-asioissa.
Taas vastinetta Naisille eräältä immeiseltä:
”Tytöistä kumpuaa mukavasti reippaus, aktiivisuus, iloisuus, järjestelmällisyys, luottamus tulevaisuuteen (liekö kivat velat), rakkaus. Ehdottomasti krediitit näistä!
Mutta sitten mammonan egoistinen hyödyntäminen, ulkokultaisuus, lapsuuden usko (perinnäissääntöjen kritiikittömyys: vert. lapsuuden usko ja lapsen usko), jne.
Onnellisuuden voi perustaa toki monelle alustalle; toiset niistä vaativat koko ajan ehostusta ja uusimista, muutosta, ja tuntuvat vain hetken humauksilta; toiset ovat luonteeltaan hyvin syviä ja voimakkaita tunnekokemuksia tai uskomuksia ja ideoita, jotka sellaisenaan ravitsevat ja palavat ikuisesti!”
Lainaus haastattelusta:
”Tiiviissä yhteisössä esiintyy myös kilpavarustelua: täytyy olla tietynlainen koti, tietynmerkkisiä vaatteita ja tietynlaiset harrastukset. -Tällaisessa yhteisössä sitä vain helposti vertaa itseään toisiin, naiset toteavat. Elämäntyylin ylläpito ja ison perheen elättäminen vaatii rahaa. Siksi moni lestadiolaismies tekee paljon töitä.”
Just tästä tykkäsin jutussa, kun nuo naiset myöntävät tällaisia asioita, joidenka olemassaolon useimmat kieltävät. Muissakin eri aiheista puhuessaan he tekevät näin.
Ok, noiden naisten osalta heidän hulppea elintasonsa on tullut heidän kertomasa mukaan ahkeruudesta, siitä kun tehdään lähes kaikki itse, talo ja pitkälti sisustuskin käsitöinä ja ettei olla tuhlattu rahoja ja aikaa baari-iltoihin. Ok. Jeps.
Juttelin tästä asiasta erään vl-naisen kanssa. Hän valotti asiasta hieman eri puolta, joka ei tietty koske noita haastattelun naisia, mutta kuulema useita nuoria vl-perheitä.
Ystäväni on nimittäin usein ääneensä ihmetellyt, että kuinka IHMEESSÄ se on mahdollista, että nuori perhe, jossa on pari-kolme lasta, pystyvät samaan aikaan rakentamaan suorastaan linnan itsellensä, sisustamaan sen viimeisen päälle, harrastamaan kalliita harrastuksia, ostamaan monta uutta autoa itselleen ja vieläpä tuon tostakin lentämään lomamatkalle koko perheen kanssa tai pariskunta keskenään.
Ystävälleni on valotettu, että näillä nuorilla perheillä on vain yksinkertaisesti niin hillittömästi velkaa, että se on mahdollista. Tämä ystäväni on velaton suurperheellinen, heillä on kohtalaisen hyvät tulot ja he eivät pysty samaan malliin elämään ja matkustelemaan kuin useimmat nuoret vl-perheet pystyvät.
Voe tokkiisa, sanon minä
Perheiden lapsiluvusta puhuttaessa kannattaa pitää mielessä se tuttu biologinen fakta, että jokaiselle pariskunnalle ei automaattisesti synny lasta vuoden välein. Suurperhe ei ole joka tilanteessa itsestään selvyys. Hedelmällisyys ja lasten tulo on yksilöllistä, ja moni nuoripari voi olla pitkään lapseton, vaikka mistään tietoisesta perhesuunnittelusta ei olisi kyse.
Pari vuosikymmentä jatkunut kevyt- ja rasvattomuusbuumi on johtanut siihen, että lapsen syntymä ei terveillekään ihmisille ole automatio. Sitä paitsi vesistöihin päätyvät e-pillerien jämäestrogeenit, muoviyhdisteet, ym. ovat myös mahdollinen hedelmällisyyteen vaikuttava tekijä..
Eivätkä perheiden lapsiluvut edes ennen vanhaan aina olleet nykymittapuun mukaan suuria, yksi- tai kaksilapsisia perheitä on ollut kautta historian.
Eikö ole ihan samantekevää mitä liikeessä hyväksytään kuin kuitenkin on kyse siitä että puututaan ihmisen itsemäärämisoikueteen tavalla jota ei voi pitää ihmisoikeuksien mukaisena. Kyllähän ihminen joka kykenee sopeutumaan tai jolla on tuuria voi sopeutua tilanteeseen jossa häneltä itseasiasa jossain määrin ositain tai kokonaan puutuu autonominen asema.
Kyllähän näitä hehkutus juttja on ollut kauta aikain. Onko niiden tarkoitus osoitaa että kyllä kaiki pystyvät samaan vai ehkä luoda kuvaa jostain onnelisuus kultista. Tämän lapsiasian äärellä taitaa vain olla niin että kukaan ei puhu siitä millä hinnalla se onnelisuus on saatu aikaan.
Jotkut lestadiolaisperheet ovat hyvin onnelisia kun vaikkapa valtaosa isovanhempien tuesta kohdistuu yksitään heidän perheeseen. Kyllähän näitä menestystarinoita siitä kuinka kymmenen lapsen äiti lukee lääkäriksi siinä äitiyslomien lomassa on. Joku kuitenkin on se joka maksaa sitä hinnan.
Jotkut taas jäävät ja jätetään liikeessä tukea vaille. Haluaisi kovasti uskoa tuohon mitä tuossa artilelissa näytetään mutten rehellisyyden nimissä pysty. Ihminen joka jaksaa hakea arvostusta ja kokea mielihyvää lestadiolaisessa viitekehyksessä ja joka on kasvanut tuohon ”palkitsemisjärjestlemään” voi nähdä sen normaalina oikeaa ja risitiriidattomana. Itse näen sen kuitenkin tiettyihin asioihin tai ”kykyihin2 ehdollistettuna hyväksyntänä ja rakkautena.
Toki jokainen lukija ymmärtää, että tämä on blogistin näkemys asiasta. Asia on niinkin henkilökohtainen, ettei voi toisten puolesta sanoa kuinka he tuntevat. On paljon niitä, jotka ovat matkustaneet juurikin eri suuntaan (tuolta näennäisestä vapaudesta VL liikkeeseen), ja tunteneet suuren vapauden kun syntikuormat on saatu anteeksi.
Erityisen vapaalta ei se kuulosta, että pitää olla usein VL:stä kirjoittamassa blogien muodossa mielestäni hyvin syrjivään sävyyn:
Enemmän kuulostaisi pakonomaiselta tarpeelta päästä arvostelemaan VL väkeä tuon tuosta, mutta toki tämä on vain oma mielipiteeni.