Haluan ottaa erityisesti tänä aikana tärkeän aiheen esille. Aihe on usko ja luottamus Jumalaan, myönteisyys vaikeinakin aikoina.
Miten usein me ihmiset tyydymme siihen, että toivomme vain Jumalan varjelevan meille mitään pahaa tapahtumasta. Mutta Jumalan suuruus on jotain paljon enemmän.
Hän haluaa, että me täysin luotamme Häneen, pyydämme Häneltä jokapäiväisessä elämässä erilaisia asioita.
Olen joskus jopa kuullut, että ihmiset eivät uskalla pyytää Jumalalta mitään, kun pelkäävät, että Jumala on niin kiireinen, että Häntä ei saisi häiritä vähäpätöisillä asioilla.
Mutta tuo vähäpätöistenkin asioiden pyytäminen on juuri sitä, mitä Hän haluaa, sillä näin Hän saa olla meidän kanssa tekemisissämme kaiken aikaa. Jos me kiellämme itseltämme Jumalan avun, silloin me kiellämme Hänen läsnäolonsakin.
Jos Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden ja ajan, Hän voi myös hallita aikaa ja kaikkea mitä maailmankaikkeudessa on, eikä Hänelle mikään ole mahdotonta.
Meidän pitää nyt uudelleen oppia se vanha opetus, “Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa” ja “Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: Siirry täältä tuonne, ja se siirtyisi”.
Näille maailman huolillemme meidän pitää sanoa, että nouskaa ja hypätkää mereen, häipykää häiritsemästä.
Koska me voimme kaiken, mikä hyväksi meille on, Hänessä joka meitä vahvistaa.
Nyt etenkin kun olemme tällaisessa maailmantilanteessa, jossa media lietsoo pelkoa, sekä valtamedian kautta että vaihtoehtomedian kautta saamme kuulla pelkkää pelottelua, sosiaalisessa mediassa sekä uskovaiset että ne jotka eivät ole uskossa, pelottelevat kaikella sillä, mitä on tulossa.
Olemmehan me tietoisia siitä, kuinka uutta maailmanjärjestystä ollaan järjestelemässä, kuinka Great Reset on kovaa vauhtia etenemässä. Pedon merkkiä ollaan kehittelemässä ja hyvin pitkälti se on jo valmis.
Mutta luuletteko te, että Jumala ei meitä pystyisi johdattamaan läpi vaikeidenkin aikojen?
Meidän pitää olla positiivisella mielellä, huolimatta näistä pelotteluista, olivat ne sitten mitä tahansa. Ehkä meistä monesti tuntuu, että kannattaako tässä maailmassa enää mitään tehdä, koska tämä maailma on tuhoon tuomittu, niin sittenkin vielä, vaikka kuulisimme huomenna olevan maailmanlopun tulossa, on tänään hyvä kuitenkin istuttaa vielä se omenapuu.
Älkää heittäkö hanskoja tiskiin. Tottakai jokainen uskova odottaa Jeesuksen tulemista, mutta eihän se tarkoita sitä, että meidän pitäisi heittäytyä passiivisiksi ja antaa maailman mennä menojaan siihen suuntaan, mihin se on menossa. Maailma menee kyllä siihen suuntaan, mihin kirjoitukset sanovat se menevänkin, mutta meidän itsemme täytyy elää tätä elämää ja huolehtia omista läheisistämme, lapsistamme, kaikesta siitä, mitä koemme velvollisuudeksemme.
Varmasti monelle uskovalle ihmiselle nämä asiat avautuvat aivan uudella tavalla näinä aikoina. Nyt on aika hiljentyä ja kuunnella sisintämme, toimia intuition varassa, sillä sitä kautta Jumala meille puhuu.
Kun me uskomme Jumalaan, Hän antaa siunauksen meidän tekemisillemme, sikäli mikäli ne ovat Hänen mielensä mukaisia tekemisiä.
Jos heitämme hanskat tiskiin, se on kuin jäisimme tuleen makaamaan.
Positiivinen usko on meidän voimamme, jolla me menemme eteenpäin, sillä jos me Jumalalta jotain pyydämme, me varmasti saamme sen. Sellaisena kuin Hän sen parhaaksi näkee. Jos Jumala näkee jotain meille vahingoksi olevan, Hän ei anna sitä vaan antaa jotakin parempaa tilalle.
Paljon on ihmepelastumisista kerrottu, itsekin olen saanut huomata Jumalan huolenpidon jokaisessa elämäni päivässä.
Kun nuorena miehenä armeijan jälkeen löysin todellisen uskon, se oli minulle niin iloinen ja positiivinen asia, että kaikki elämäni huolet ja murheet oli kertaheitolla ratkaistu. Jumala antoi paljon uusia mahdollisuuksia ja johdatti minua, mutta maailman murheet saivat kuitenkin yliotteen sittemmin.
Elämä on tällaista jatkuvaa negatiivisen maailman murheen ja positiivisen uskon välillä taiteilua ja tasapainoilua.
Mutta jokaisella synkimmälläkin pilvellä on kultainen reunus, iloitkaa aina Herrassa!
Kun ajaudumme murehtimaan maallisia, työnnämme Jumalan pois luotamme. Vasta kun osaamme luopua murehtimisestamme, annamme Jumalalle sen paikan elämässämme, joka Hänelle kuuluu.
Timo Tynkkynen
