Uskomme, että Jeesuksessa Jumala syntyi ihmiseksi.
Mitä on ihmisyys?
Janoa, jos ei saa juotavaa.
Nälkää, jos ei saa ruokaa.
Vilua, jos ei ole asuntoa ja vaatteita.
Hikeä, jos ei ole suojaa auringolta.
Yksinäisyyttä, jos ei ole muita ihmistä.
Kaipuuta, jos ei ole syliä.
Uupumusta, kun on raatanut.
Väsymystä, kun on valvonut.
Kasvamista ja oppimista kohti aikuisuutta.
Voimien ehtymistä kohti vanhuutta.
Syntyminen maailmaan.
Ja kuoleminen.
Missä muualla on ihmisyyden rajoja?
Ajassa.
Emme voi elää menneisyyden maailmassa.
Emme voi elää tulevaisuuden maailmassa.
Paikassa.
Emme voi olla yhtäaikaa tropiikissa ja napapiirillä.
Meren rannella ja syvällä sisämaassa.
Taidoissa.
En voi hallita kuin pientä osaa niistä taidoista, jotka ihmiset ovat kehittäneet.
Kielessä.
Ajattelen ja puhun suomea, joskus englantia.
Maailmankuvassa.
Tiedän, että massa kasvaa nopeuden neliöön.
Mutta silti ajattelen maailman Newtonin mekaniikan raameissa.
Ymmärrykseni sairauksista.
Tiedän, että virus aiheuttaa flunssan ja bakteeri kynsivallin tulehduksen.
Tiedän, että oikean käteni keskisormi vaatii leikkausta toimiakseen normaalisti.
Tiedän, että on saurauksia, joita ei voida parantaa, mutta joiden kanssa voi elää – etenkin jos lääkitys on kohdallaan.
Jeesuksen ihmisyyden rajat?
Jeesus syntyi 2000 vuotta sitten Palestiinassa. Ei aikaisemmin, ei myöhemmin. Ei Afrikan sademetsässä, eikä Itämeren rannalla.
Jeesus ajatteli ja puhui arameaa. Ei kreikkaa, ei hepreaa, ei latinaa, ei suomea, ei Oxfordin englantia eikä New Yorkin katuslangia.
Jeesus jakoi oman aikansa käsitykset maailmasta, elämästä, sosiaalisista suhteista.
Ja myös sairauksista, niiden syistä, niiden välttämisesta ja niiden hoitamisesta.
Jeesus ei tullut julistamaan demonologiaa. Jeesus ei tullut sementoimaan osaa maailmasta roomalaisten miehittämässä Palestiinassa 2000 vuotta sitten.
Jeesus tuli julistamaan Jumalan valtakuntaa ja sovittamaan maailman synnin.
Luterilaisessakin kirkossa tulisi herätä huomaamaan, että emme enää elä kristillisessä yhtenäiskulttuurissa. Maallisen lain moraalisääntöjen tulee olla legitimoitavissa kaikille kansalaisille uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta. Mutta Jumalan valtakunnan laki sellaisena kuin Kristus ja hänen apostolinsa sitä julistivat sitoo kristittyjä ja vain heitä, ja tuo laki on monelta osin paljon tiukempi kuin maallinen laki. Otan vain yhden olennaisen esimerkin. Maallisella lailla ei ole minkäänlaista kieltoa aviorikokselle, mutta kristitylle avioirikos on raskas synti. Esimerkkejä löytyy varmasti monelta muultakin elämänalueelta, vaikkapa suhtautumisessa niinkin erilaisiin ilmiöihin kuin abortti ja koronkiskonta (so. pikavipit).
Heikki Leppä: Maailma tarkoitti – ja erittäin merkittävissä yhteyksissä myös ja vain ja nimenomaan vain – Rooman valtakuntaa!
Kysymys Jeesuksen ihmisyydestä ja jumaluudesta on kieltämättä aikamoisen vaikea. Minä olen taipuvainen ajattelemaan, että Jeesuksen ihmisyyteen kuului se, että hän oli periaatteessa samojen rajoitteiden alainen (ilman syntiä) kuin muutkin aikalaisensa, mutta Jumalan tahdosta hän pystyi rajoja myös ylittämään.
Hän ei esimerkiksi tiennyt paruusian päivää (luuli itse asiassa sen tapahtuvan välittömässä lähitulevaisuudessa) ja sanoi sen olevan vain Isän tiedossa. Toisaalta hän paransi esimerkiksi sairaita. Historian Jeesus ei ole sama tai kaikessa samanlainen kuin korotettu Kristus.
Seppo,
viitannet ainakin jakeeseen Lk 2:1. Tässä ei kuitenkaan käytetä sanaa kosmos vaan oikoumenee.
Kiitos, Petri!
Joskus ajatus lentää niin nopeasti, ettei järki ja maltti ehdi mukaan. Yritän ottaa tästä opikseni.
Jussi
Joltain osin näin on, kuten Yrjö kirjoittaa. Pitää kuitenkin huomata, että jo luotuisuuden perusteella Jumalan moraalilaki on kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen ja näin ollen koskee jokaista ihmistä oli hän sitten kirkon jäsen tai tavallinen kansalainen. Onhan uskovakin samassa persoonassa ja samaan aikaan sekä maan kansalainen että kirkon jäsen eikä hänen suhdettaan moraalilakiin voi jakaa kahteen toiminta-alueeseen. Tätähän on yritetty mm. 1800-luvun Saksassa tunnetuin tuloksin. Saksan idealistinen valtiopolitiikka oli johtanut siihen, että yksilön oli palveltava valtion etua. Valtamoraali polki yksilön omantunnon äänen alleen.
Valtion kansalainen on vastuussa moraalisista valinnoistaan Jumalansa edessä eikä hän voi vedota maalliseen lakiin. Laki on pohjimmiltaan yksi, niin myös ihminen. Maallinen laki ja moraalilaki eroavat toisistaan sovellusalaltaan, muuten maalinen laki ei saa olla ristiriidassa moraalilain kanssa, koska kansa ja lainsäätäjät ovat viimekädessä vastuussa luojalleen. Tämä on perusteltavissa sillä, että alunperin on annettu yksi moraalilaki, joka näkyy kirjoitetuissa käskyissä ja heijastuu sekä sydämeen kirjoitetussa laissa että maallisessa lainsäädännössä.
Petri Väljä,
seuraava aita ja aidan seiväs. Minä puhun ihmisyydestä vastaparina jumaluus. Petri puhuu ihmisyydestä vastaparina eläimellisyys.
Maija,
minun on vaikea sovittaa yhteen tosi ihmisyyttä ja kaikkea entistä, nykyistä ja tulevaa tietämystä. Jotenkin tulee mieleen super-ihmisestä. Jotenkin tuntuu, että Jeesuksen ihmisyyttä ei aina otettaisi vakavasti, silloin kun häntä ylistetään.
Toinen asia on, että jos Jeesus tiesi enemmän, kuin oman aikansa tietämys, niin miksi hän jätti ihmiset pimeyteen.
Heikki. Kiitos vastauksestasi. Se vaikuttaa rehelliseltä kyselyltä. Tosi ihmisyys ja tosi jumaluus ovat käsitteitä, joiden käsittelyyn meidän sanavarastomme ei riitä. Sinun yrityksesi selittää tuota tosi ihmisyyttä on arvostettava, vaikka ei siihen yhtyisikään.
Kuten sanoin, minun logiikkaani sinun Jeesus-kuvasi ei mahdu. Koska en saanut vastausta toiseen kysymykseeni ajattelusi perusteluista, joudun vastaamaan vähän sumussa. Yritän kuitenkin jotain. Siis tuosta poikki ja pinoon:
Miten on mahdollista, että Jeesus tiesi Raamatun mukaan kaikenlaista ”Jumalan valtakunnasta”, mutta ei maailmasta? Valehteleeko siis mielestäsi Raamattu vai katsotko Jeesuksen olleen ihmisenä vain joku suuruudenhullu profeetta? Siihenhän viittasivat silloin mm ajatukset siitä, että Hän sanoo olevansa ainoa tie ja ainoa totuus. Jos ajatuksesi eivät nouse Raamatusta, niin mistä sitten.
Minulle riittävät Khalkedonin ajatukset: ”sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta”. Etenkin jakamatta…
”Ja miehelle hän sanoi: — Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu.” Ajatus syntiinlankeemuksessa turmeltuneesta maailmasta perustunee tähän. Minä en näe tätä niinkään kerran tapahtuneena, vaan yhä kiihtyvämmällä vauhdilla juuri nyt tapahtuvana. Maailmassa touhuava ihmiskunta on sen kirous. Me.