Olen tavallisen tylsä hetero, joten tämä aihe ei varsinaisesti koske minua itseäni. Suvussani ja ystävissäni on kuitenkin tänä päivänä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä.
Minusta on surullista, että nykypäivänäkin saa kuulla, ettei seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat kristityt välttämättä kykene löytämään tästä maasta kokonaista turvallista seurakuntaa, johon voisivat kokea kuuluvansa. Surullista on myös se, että ihmisiä pelotellaan helvetillä. Se, kuka tässä joutuu helvettiin ja kuka pääsee taivaaseen, ei ole ihmisen kädessä. Siitä päättää yksin Jumala. Surullista on sekin, että ihmisen identiteetti leimataan synniksi, sairaudeksi tai häpeäksi. Surullista on myös se, että uskonnollisissa yhteisöissä annetaan ymmärtää, ettei voi olla kristitty ja kuulua samanaikaisesti seksuaaliseen vähemmistöön. Sellaiselle käyttäytymiselle on nimikin, nimittäin hengellinen väkivalta. Ihminen kun ei identiteetilleen mitään voi, mutta sen sijaan raamatun tulkinta on asia, joka on muuttunut ajan saatossa erilaisten yhteiskuntien paineesta ja on muuttuva edelleen.
Jeesus ei sanonut homoudesta yhtikäs mitään tai ainakaan sanomiset eivät päätyneet kirjalliseen muotoon saakka. Hetero- ja homoseksuaalisuuden käsitettä ei myöskään tunnettu sellaisena, kuin me ne tänä päivänä tunnemme, sinä aikana, kun raamattu kirjoitettiin. Kumpikin käsite on 1800-luvun tuote. Raamattu ei oikeastaan puhu yhtään mitään romanttisesta rakkaudesta kahden samaa sukupuolta olevan henkilön välillä. Tosin raamatussa suhtaudutaan kielteisesti homoseksuaalisiin tekoihin, mutta ne pitää asettaa kulttuuriseen kontekstiinsa.
Vaikka uskonnolliset yhteisöt voivat minun puolestani pitää käsityksensä ja perinteensä, niiden on kyettävä myös luomaan turvallinen hengellinen koti niille ihmisille, jotka kuuluvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Ihmisoikeudet eivät ole vakaumuksen tai mielipiteen asia. Kaikkein avoimimmin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ilmeisesti suhtaudutaan, ristiriidoista huolimatta, luterilaisessa kirkossa, mikä on hyvä alku, mutta se ei riitä, koska vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä on muuallakin. Rukous kuuluu kaikille, eikä sitä voi keneltäkään kieltää. Evankelis-luterilainen kirkko toimii oikein siinä, kun sallii rukouksen seksuaalivähemmistöille. Jokaisella on oikeus kokea asuvansa siunatussa kodissa. Ortodoksinen kirkko toimii oikein, kun sallii kodin siunauksen samaa sukupuolta oleville pareille.
Ortodoksisessa kirkossa, johon kuulun, ei vihitä samaa sukupuolta olevia pariskuntia, eikä koko aiheesta edes käydä kunnolla keskustelua, toisin, kuin luterilaisessa kirkossa. En ota sitä henkilökohtaisesti, koska en kuulu seksuaali-, enkä sukupuolivähemmistöihin. Tämä ei ole minun taisteluni. Ei minulla ole kantaa siihen, pitäisikö samaa sukupuolta olevat vihkiä luterilaisessa kirkossa, puhumattakaan muista uskontokunnista. Se kysymys ei edes koske minua mitenkään henkilökohtaisella tasolla, koska en usko koko avioliittoinstituutioon. Olen nähnyt monta avioeroa, monta onnetonta liittoa ja tilastotkin sanovat vastaan. Avioliittokin on ollut alkujaan taloudellinen sopimus, jolla ei ollut mitään tekemistä romantiikan kanssa. Se ei ole edes kristillinen keksintö. Seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla on joka tapauksessa oikeus rakastaa, tulla rakastetuksi, oikeus ilmaista identiteettiään avoimesti ja niin halutessaan – oikeus tulla vihityksi avioliittoon muodossa tai toisessa, papilla tai ilman pappia.
Sateenkaarimaailma on jäänyt minulle aika vieraaksi, kun ei se minua koske. Kuitenkin, sateenkaari symboloi toivoa ja vanhassa testamentissa sateenkaari on liiton merkki, jonka Jumala asetti taivaalle vedenpaisumuksen jälkeen. Meille kaikille on tilaa sateenkaaren alla.
Lopuksi vielä muistutan, että raamattu sanoo jokseenkin niin, että älä tuomitse, ettet tulisi itse tuomituksi.
Tällaisia vääristeltyjä väitteitä esitetään usein itsestäänselvyyksinä, perustelematta lainkaan. Raamattu on täysin selkeä mitä tulee miesten kanssa makaavien miesten pelastukseen: jolleivat tunnusta sitä synniksi ja kadu, menevät kadotuksen (helvetin() tuleen, eikä tämä ole pelottelua, vaan totuus! Totuushan paljastui rikkaalle miehelle Luukas 16, liian myöhään. Kukahan hänet aikoinaan eksytti kadotukseen???
Luepa herra Auranen Genesis 1- 5 hepreaksi ja ota tulkinta-avustajiksesi muutama heprealainen ko kertomuksen Talmudissa tulkinnut rabbi. Teksti kun ei aukea rahan eikä mairean hymyn avulla.
Wiki: ”The Androgyne and Creation
Rabbinic discussions about the two versions of Creation and the androgyne can be found in Genesis Rabbah and Leviticus Rabbah, which are collections of midrashim about the books of Genesis and Leviticus. In Genesis Rabbah the rabbis wonder whether a verse from Psalms offers insight into the first version of Creation, perhaps indicating that Adam was actually a hermaphrodite with two faces:
“’You have formed me before and behind’ (Psalms 139:5)… R. Jeremiah b. Leazar said: When the Holy One, blessed be He, created the first According to this discussion, the Priestly account in Genesis 1 tells us about the creation of a hermaphrodite with two faces. Then in Genesis 2 this primal androgyne (as the creature is commonly called in scholarly texts) is split in half, and two separate beings are created – a man and a woman.”
”Jolleivat tunnusta sitä synniksi ja kadu, menevät kadotuksen (helvetin) tuleen.” Onko noin? Galatalaisille on kirjoitettu: ”Ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi. Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia.”
Ja Midrash:
”https://www.thetorah.com/article/the-making-of-adam