Ehkä puolihuolimattomasti minulla on joskus tapana sanoa, että meidän on valittava mihin Jumalaan uskomme.
Jonas Gardellin huomio kirjassa Jumalasta on aiheellinen.
Valikoima koostuu Vanhan testamentin monenlaisista jumalakäsityksistä.
Osa niistä eivät ole kovinkaan yleviä, jotkut jopa vastenmielisiä. Gardell kuvaa niitä taidokkaasti.
Erään ortodoksipyhän arvio on ymmärrettävä. Hänen mukaansa ”kristittyjen on mahdotonta lukea Vanhan testamentin ensimmäisiä kirjoja kauhistumatta”.
Kipuilu Vanhan testamentin sekalaisen sisällön kanssa ei ole uusi kysymys. Se on taitaa olla yhtä vanhaa kuin kristinusko.
Perinteinen ratkaisu on hyväksyä Vanha testamentti kaikkinensa, mutta tarpeeksi tulkittuna. Vanhan testamentin hylkääminen kokonaan pidetään harhaoppina.
Uudessa testamentissa Vanhalla testamentilla on kuitenkin kiintoisa asema. Se näkyy ja kuuluu, mutta tosiaan valikoiden.
Evankeliumit käyttävät sitä eri tavoilla. Matteus käyttää sitä paljon, kun sen sijaan Markus ei oikeastaan lähes lainkaan viittaa siihen.
Joitakin Vanhan testamentin kirjoja ei koko Uudessa testamentissa lainata kertaakaan ja osaa hyvin vähän.
Jumala on muinoin moneen kertaan ja monin tavoin lähestynyt ihmisyyttä. Vanhan testamentin kirjo näissä on aikamoinen.
Erilaiset jumalakäsitykset voivat palvella joko rakkautta tai vihaa. Vastuu tästä on ihmisellä.
”Ihmisen on itse valittava, kumpaa Jumalaa hän kutsuu, mitä hän etsii ja odottaa Jumalalta”, toteaa Gardell.
Teitä on ikään kuin kaksi. ”Väitän aivan varmasti, että vain toinen niistä vie perille Jumalan luo”, hän jatkaa.
ON VAIN YKSI TIE-JEESUS-TIE JUMALAN LUO,MUUT TIET VIEVÄT HARHAAN
”Johannes 14 Tie, totuus ja elämä
1
»Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. 2
Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. 3
Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. 4Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.»
5Tuomas sanoi hänelle: »Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?» 6
Jeesus vastasi: »Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. ”
Jonas Gardellilla on myös kirja Jeesuksesta. En ole lukenut. Jeesus on myös esillä kirjassa Jumalasta.
Mielenkiintoisin ja herättävin lukemani Jeesus-kirja on Johannes Lehmanin Raportti rabbi J:stä-erään väärennöksen pöytäkirja.
Valitsee ja valitsee. Eiköhän kyse ole siitä, kun kohdatessa eri vaihtoehtokuvia Jumalasta , jokin niistä herättää vastakaikua sielussa ja siitä sitten tulee se jumala kuva johon palaa ja myöhemmin sitten haluaa palata. Valinnan tekee sielu ilman tietoista tahdonponnistusta. Muut kuvat ovat sille harhaoppia joista ei tarvitse välittää muuten kun riitaisissa keskusteluissa.
Jumala suhteen esikuva on suhde vanhempiin. Yleensä heitä rakastaa heidän puutteistaan huolimatta . Se rakastettava äiti ja isä ovat sellaisia joista on paljon karsittu pois jotta heihin voi turvautua ja nauttia heidän seurastaan. Sitten vanhempana alkaa tarkastelemaan heitä kriittisemmin ja vähitellen hyväksyy heidät, parhaassa tapauksessa, puuteineen . Jumala suhteessa tapahtuu jotain samanlaista. Jossain välissä , maailmaa ja sen menoa tarkastellessa, alkaa syytellä hän kaikista maailman ja sen elämän puutteista. Aikaa myöten voi syntyä ymmärryksen kautta sovinto ja todeta että maailma on kuitenkin Jumalan maailma.
Kaipa valintaa voidaan nähdä jonkinlaisena kilvoituksellisena sitoutumisena.
Ei ole muuta kuin Yksi Jumala. Eikä kukaan voi pelastaa Hänen kädestään.
Teot ratkaisevat.
Teoistame joudumme kyllä tilille, mutta ne eivät lopullisesti ratkaise iankaikkista kohtaloamme. Jumala on oikeudenmukainen tuomari niille, jotka hakevat vain oikeutta itselleen, mutta hän on laupias ja armahtava niille, jotka nöyrästi katuen anovat armoa Kristuksen turvissa.
”mutta ne eivät lopullisesti ratkaise iankaikkista kohtaloamme”
Mutta Matteus 25 mukaan juuriki ne ratkaisevat !!!!
Kertoisitko Tarja mitä teot ratkaisevat ja milloin niitä on tehty riittävästi?
Kirkon opin mukaan jumala on ihminen, mies pippeleineen, joka miljardeja, miljardeja, vuisia sitten loi maailmankaikkeuden, Uudet Ihmiset hän loi poikansa kanssa vasta noin 300 000 vuotta sitten. Ja poika on istunut isänsä oikealla puolella miljardeja vuosia.
Sitten poika Jumala tuli planeetallemme ja oli jopa todistetusti naimisissa Marian kanssa. Voisi realistisesti kuvitella, että heidät vihkinyt pappa kysyi Jumalalta ottaako hän Marian puolisokseen.
Itse uskon mm. Markuksen kirjoittaman evankeliumin mukaisesti Jeesuksen sanomaan, että on vain yksi Jumala Korkein.
Pesonen
”Kertoisitko Tarja mitä teot ratkaisevat ja milloin niitä on tehty riittävästi? ”
Sitten kun kuolet, voit sanoa, ’Se on täytetty’. Silloin ihmisenä olemisen velvollisuus loppuu, siihen pannan sinetti. Mitään ei voi enää tehdä, ei muuttaa, eikä jättää tekemättä, kaikki on tallentunut ikuisuuden sirukortille, joka jossakin luetaan tai puretaan, tai sitten ei. Mutta jos, niin jatko ilmiselvästi riippuu siitä. Tarvitaanko tällaista tulevassa maailmassa.
Ei ole muuta aikarajaa, tai määrää kuin elämän loppu. Siihen asti on kasvettava ja kasvatettava itseään ihmisenä riittäväksi. Tietysti vanhuksilta ei enää odoteta mitään, mutta ovelasti kyllä he toimivat työllistäjinä, tekemisen mahdollistajina jonkun aikaa, kunnes haihtuvat pois kuin auringonlasku taivaanrantaan.
Mitä siis ratkaisee, no sitä, oliko tämä ihminen, vai iilimato, verenimijä vai luovuttaja.
Lisäys edelliseeni……..Luovuttajassa oli kysymys verenluovuttajasta.
Kuitenkin ”Se on tätetty” jo ennen kuolemaa, jolloin kuolemakaan ei ole kuolema.
Kiitos kommenteista. En kaikkiin osaa kommentoida.
Joh.3:16 ” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikonsa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”.
Taivaankannen alla ei ole muita jumalia, kuin Jeesus Kristus. Hän yksin voi ihmisen pelastaa kadotukselta. Kaikkien muiden jumalat ovat haudattu ja kuopattu. Jeesus on noussut ylös ja Hän on tuleva hakemaan omansa täältä ennen ”vaivanaikaa”.
Johanneksen evankeliumi. Sen realistisuus. Lontoon Jeesus seminaari 1985 200 maailman tunnetuimpien Raamatun eksegetiikan tutkijan käsitykset Jeesuksen sanojen uskottavuudesta.
Jeesus ei noussut ylös, vaan palasi isänsä ja Pyhän hengin luokse jatkamaan olemassaoloaan, Kirkon oppi.
Jeesus heräsi- tajuttomuudesta?
Blogin otsikko on varsin paikallaan, ja UT2020 ilmaisee jumalien runsauden seuraavasti: ”No, onhan taivaassa ja maan päällä tietysti niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja. Meillä on kuitenkin vain yksi Jumala, Isä, josta kaikki on lähtöisin ja jonka luokse me kaikki palaamme. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka välityksellä kaikki on luotu, meidätkin.”(1.Ko8:5,6)
Tuossa jo siteerattiinkin yhtä sellaista raamatunkohtaa, jossa osoitetaan, että Jumalan luo pääsee vain Jeesuksen askeleita seuraamalla. Ja ne löytyvät Raamatun sivuilta.
Miten sinä Lars noteerat värikkään ja Ruotsissa ymmärtääkseni arvostetunkin kirjailijan Jonas Gardellin neuvonnan Jumalan valinnassa? Olen lukenut hänen kirjansa Jeesuksesta enkä todellakaan vakuuttanut miehen uskosta Raamattuun kuin korkeintaan soveltuvin osin. Sinänsä (muistaakseni) paljon todistamattomia hypoteettisia väittämiä, joista Raamatussa ei sitten halaistua sanaa. (Lukemisesta sen verran kauan, etten yksityiskohtia muista)
Kirjoitat otsikkoon hyvin niveltäen, että ”perinteinen ratkaisu on hyväksyä Vanha testamentti kaikkinensa, mutta tarpeeksi tulkittuna”. Kuka tulkitsee ja millä perusteella? Jeesus siteerasi melkoisen paljon Raamatun sen aikaista heprealaista osaa ja myös tulkitsi sitä. Lienee sitä parasta tulkintaa?
Lienee kaikille tullut selväksi, että Jeesuksen käyttämässä Raamatun vanhemmassa osassa Jumalia oli vain yksi. Ja tuon Jumalan erisnimi on suomalaisessa kirkkoraamatussa muotoa Jahve, kun taas englantilaiset käännökset ovat useimmiten translitteroineet muodon Jehovah painoksiinsa. En halua virittää kiistelyä oikeasta kieliasusta, mutta eikä tuo JHWH ole edelleen se Jumala, johon blogin otsikko tähtää?
Gardellin pohdinnassa oli muistaakseni muun muassa se, että Israelin Jumalaa kutsuttiin eri nimillä.
Oliko kyseessä sitten sama Jumala vai eri jumalia vai ehkä saman Jumalan eri ”puolet”. Luin myös vuosia sitten tuon kirjan enkä muista tarkemmin. Jeesuksesta-kirjasta en pitänyt, se oli mielestäni aika ala-arvoista pohdintaa. Jumalasta-kirja siis pohtii lähinnä Vanhan Testamentin tekstejä muistaakseni varsin ”liberaalilla” asenteella. Tämä on niitä kirjoja, joita ei pidä lukea ”opettavina” vaan vain pohtivina, kuten tietysti monia muitakin kirjoja.