Nyt on seurakuntia niillekin, jotka eivät usko. Ja nyt en puhu vaalivoittajista konservatiiveista. Tai liberaaleista. Kotimaa24:ssä oli näet juuri juttu uusateismista.
Teema on mielenkiintoinen ja siitä on kirjoitettu esim. viime vuoden Teologia.fi – artikkelissa ”Ateistinen henkisyys – uuden vuosituhannen uskonto?”
Artikkelin mukaan ilmiöön liittyy ”henkinen vallankumous” länsimaissa. Subjektiivisuus, aukroriteettien puute, yksilön ainutlaatuisuuden korostus. (Itse kukin voi kaiketi löytää näitä piirteitä itsestään).
Uusateismi on 2000-luvulla noussut ilmiö, joka kritisoi perinteistä uskoa ja yliluonnollista. Kuitenkin se on kiinnostunut panteismista, meditaatiosta ja eettisyydestä. Ristiriitaista vai ei?
Uusateismin piirissä on noussut joka mantereelle Sunday Assembly – seurakuntia, joiden motto on ”Live better, help often and wonder more” (Elä paremmin, auta usein ja ihmettele enemmän). Kuulostaa melkein liian hyvältä? Toisaalta miksi ei… Eivät kai ne ateistit sen kummempi suuntaus ole kuin muukaan tämän maailman uskonkirjo. Jonkinlainen uskomusjärjestelmähän se ateismikin kaiketi on?
Näissä SA-seurakunnissa lauletaan ja kuunnellaan puheita kuten kirkossa konsanaan, jopa Hakuna Matataa kuulemma. Puheet siellä ovat jonkinlaista elämänviisautta ja filosofiaa. Meininki näytti yllättäen aika helluntai-tyyppiseltä ainakin tässä Sunday Assembly-videossa:
Jonkinlainen seurakunnan Launch Party on ilmeisesti tulossa Helsinkiinkin 29.03.15.
Mukaan menoon? 😉
Tuntemani ateistit, ja heitä riittää, eivät unissaankaan menisi mihinkään Hakuna Matataan sen enempää kuin minä itse tavallisena uskovana kristittynä. Tuntemani ateistit eivät myöskään kohteliaasti näytä aatoksiaan enää pahemmin tuputtavan kun ovat huomanneet, etten minäkään omaa uskoani tyrkytä.