Mercedesistä uusi johtotähti Chilen katolilaisille?

Alkuun pieni tarkennus: kyse ei tässä jutussa ole automerkistä – lue loppuun asti!

Viime päivinä paavilla luulisi olleen syytä juhlaan: kotimaassa Argentiinassa aborttilaki torjuttiin juuri ylähuoneen eli senaatin äänestyksessä. Toisaalta tulos voi tuntua Pyrrhoksen voitolta. Alahuone olisi lain hyväksynyt. Tunnettua on sekin, kuinka Irlannissa kansanäänestys kumosi vähän aikaa sitten tiukat aborttisäädökset. Meillä Suomessakin paaville on hurrattu, äänekkäimmin katolinen ministeri Timo Soini, jonka puolueella on (sattumalta?) sama taivaallinen siniväri kuin aborttikieltojen puolustajilla Buenos Airesin talviyössä.

Seurakuntapappien lisäksi paavin pedofilia-päänsärkynä ovat järjestöt. Mainittakoon kolme. Meksikon Legionarios de Cristo on Marcial Macielin, karismaattisen maallikkojohtajan perustama. Hänen ideologiansa oli sekoitus politiikkaa ja marista-sääntökunnan kasvatusoppia. Ja kuten tunnettua, espanjalaislähtöiset maristat ovat kaikkialla maailmassa – ja varsinkin Chilessä – joutuneet tikunnokkaan. Uusin kohu ei sekään ole täysin uusi (Half Monks, Half Soldiers -kirja on v. 2015!) Kuitenkin myös se liittyy Chileen. Perun SCV (Sodalitium Christianae Vitae) on maallikko-teologi Luis Figarin perustama ja levinnyt myös esim. Chileen ja Argentiinaan. Kerrotaan, kuinka Jorge Bergoglio / Franciscus itse antoi järjestön käyttöön 5 vuodeksi kiinteistön arkkihiippakunnastaan. Varsinainen Chilen päänsärky on taas ollut Fernando Karadiman tunnetuksi tekemä – vaikkakaan ei itse perustama – Pía Unión Sacerdotal, ’hurskas pappisyhteisö’. Karadiman tekee Chilen kirkon kannalta laajalti ongelmalliseksi, että 4 liikkeen jäsentä on tullut piispoiksi ja kymmeniä (arviot liikkuvat 30-50) papeiksi Chilen kirkkoon.

SCV:n ja Chilen emeritus arkkipiispan, kardinaali Francisco Javier Errázurizin suhde on tullut päivänvaloon Crux-verkkolehdessä Yhdysvalloissa. Juttuja on myös käännetty portugaliksi (IHU on-line). Tämä voi tuntua yllättävältä. Eikö Errázuriz ja nykyinen, juuri sairaalakäynniltä palannut kardinaali Ricardo Ezzati ole julkisuuden valokeilassa juuri oman maansa ja Karadiman toimien peittelystä? Eikö Ezzati ole menossa 21.8. oikeuteen syytettynä (”imputado”), vastaamaan kanslerinsa Óscar Múñozin pedofilian peittelystä? Miksi vielä Peru? Tai miksi nyt Errázuriz?

Cruxin juttusarja on valaiseva osoittaessaan yhteydet eri maiden katolisten yhteisöjen välillä. Latinalaisen Amerikan pedofiilikriisi ei ole jokin pelkästään Chileä koskeva juttu eikä se rajoitu vain nykyisiin viranhaltioihin. Errázuriz toimi keskeisessä asemassa Latinalaisen Amerikan piispainkokouksessa CELAM:ssa vuodesta 2003 alkaen, ja paavi Franciscus otti hänet neuvonantajaksi C9-ryhmään paaviksi tultuaan. Hän on tullut kardinaaliksi samana vuonna nykypaavin kanssa eli 2001. Voi myös kuulla toista osapuolta: Errázuriz on antanut vastineen Cruxille. Jutusta voi löytää linkit kaikkiin kolmeen aiempaan. https://cruxnow.com/commentary/2018/08/09/cardinal-errazuriz-of-chile-responds-to-crux-series/

Santiagon arkkipiispa Ezzati oli juuri parin päivän ”rutiinitarkastuksessa” katolisen kirkon sairaalassa tänä viikonloppuna. Kerrotaan, että paavi olisi eilen tavannut kardinaali Ouellet’n, joka vastaa piispanimityksistä. Kuitenkaan asia ei jää kanadalaisen haltuun, vaan paavi haluaa käsityönä valita Chileen arkkipiispan. Paavin luottomies Jordi Bertomeu on tiiminsä kanssa listannut kandidaatteja, ja asiaa on väännetty Chilen mediassa. Lopputulema: kukaan chileläinen ei voi tulla valituksi maansa priimakseksi, koska kaikilla on jokin ”antecedente” omassa historiassaan. Mitä kertookaan se, että Chilessä jo 5 piispaa on saanut paavin hyväksymisen (joukko)erolleen piispanvirasta, mutta jokaisen paikalla on sijaisena apostolinen administraattori? Samaan aikaan eli tänään asetetaan Uruguayssa uusi katolinen piispa virkaansa. Eivät ole siis katolisen kirkon paikalliskirkot samassa tilanteessa – onneksi.

Hetkenä minä hyvänsä paavi joutuu kuitenkin ottamaan ”caso Chilen” julkisesti hoitoon. Irlannin matka on jo parin viikon kuluttua, vaikka lyhyt matka onkin. Chile ei voi olla levällään kuin Jokisen eväät, kun matka Irlannin julkisuuskoitokseen alkaa. Ei liioin voi olla kestävällä pohjalla, että Santiagon arkkihiippakuntaa johtaa sairaalakuntoinen mies? Käytännössä Jordi Bertomeu voisi tulla hoitamaan kirkkoa, mutta viisikymppistä salskeaa katalaania pidetään liian ”nuorena”. Jotain pitää silti tehdä: gallupin mukaan 8 prosenttiyksikköä Chilen asukkaista on kääntynyt ”ateismin” kannattajiksi tammikuun jälkeen. Julkisuusmylly pyörii, mutta hyviä asioita kirkon kannalta ei vain löydy. ”Abusos sexuales” sitä vastoin löytyy jokaisen verkkolehden pikahausta Chilen netissä.

Katseet ovat kääntyneet jo usean päivän ajan Uruguayhin, Mercedesin hiippakunnan piispaan Carlos María Collazziin. Uruguayn kirkon pahat päivät on ehkä koettu muutama vuosi sitten silloisessa pedofiilimyrskyssä? (https://cnnespanol.cnn.com/2016/11/17/iglesia-de-uruguay-suspendio-a-cuatro-sacerdotes-tras-denuncias-de-abusos-sexuales/). Collazzin ansiona pidetään, että hän tutki Karadiman Pía Unión Sacerdotal -järjestöä vuonna 2012 ja tuntee siis tilanteen Chilessä. Toisaalta Collazzin hiippakunta on Argentiinan kasvattia Franciscusta itseään ”lähellä”. Siihen kuuluu Colonia del Sacramenton satamakaupunki, johon pääsee Buenos Airesin keskustasta laivalla Río de la Platan yli nopeammin kuin Argentiinan suurkaupunkeihin. Collazzi on näin Franciscukselle kuin naapurin poika. Hän ei ole myöskään liian nuori, vaan jo muutaman vuoden päästä 1947 syntynyt arkkipiispa voisi palata kotimaahansa ja toivoa Chilen myrskyjen jo laantuvan. Samoin naapurinpoika etelästä voisi kerrankin käydä Argentiinassa, jossa hän ei ole paavina käynyt lainkaan. Tuleeko siis Mercedesistä Chilen kirkon uusi johtotähti? Lähipäivät näyttävät sen.