Tapasin ”surullisen sisareni” eilen: hän kertoi minulle huolestaan. Se ei ole yksin hänen murheenaiheensa vaan koskee lajempaa väestönosaa Helsingissä. Katajanokan rannalta ollaan ottamassa pois meren läheisyys ihmisiltä, jotka sitä ovat pitäneet aarteenaan velkaisuudesta ja muista ongelmista huolimatta. Näitä ovat mm. Viking-Linen satama-alue, siitä koituvat liikenneruuhkat, Hitas-talojen puutteet jne. Ei siis ole kyse niistä kultalusikan kera syntyneistä nokkalaisista, jotka asuvat niemen arvostetummalla vanhalla kerrostaloalueella.
Sen sijaan päättäjistä ainakin pari Vihreiden edustajaa asuu vanhalla arvopuolella ja ajaa asiaa ”uuden puolen” maantäytön ja sinne rakennettavien asuntojen puolesta: Osmo Soininvaara ja tuleva kaupunkialuekaavoituksiin keskittyvä apulaiskaupunginjohtaja Anssi Sinnemäki, mitä luultavimmin. Heitä ei meren kaappaus hirvitä. Ei huoleta rantaviivan uusmuotoilu, näköala merelle, mereltä käsin eikä lisääntyvä autoliikenne, jota uusien asuinrakennusten tuleminen maantäyttöalueelle tietäisi.
Uudet asunnot ovat ”demokraattisesti” ajateltu osin kalliiksi omistusasunnoiksi ja edullisemmiksi vuokra-asunnoiksi. Riippuu tietysti kenen kannalta edullisuutta katsoo. Rakennuksista tulisi 5-kerroksisia taloja, yhteensä viisi kappaletta. Ne ovat tasan tarkkaan rivistö, joka riittää peittämään entisten Hitas-talojen näkymät merelle. Väliin jäisi vain puistokaistale, joka nyt on talojen ja meren kohtaamispaikalla avoimena ulkoilualueena kaikkien katajanokkalaisten ja keskikaupunkilaisten, myös laivaturistien iloksi. Itse tiedän, että mm. koiran ulkoilutus on rannan puistikossa selvästi houkuttavaa, kun samalla voi ihailla merta pelkän jätöspussin sijaan, katsoa kesäisin laiva- ja veneliikenteen vilkkautta. Haistaa suolaista tuulta, joka tosin talvisin pistelee silmiä.
Suru meriyhteyden välittömästä menettämisestä on tietysti nostalginen. Asukkaat ovat asettuneet työikäisinä säästäjinä asuntoihinsa, joissa on merinäköala. Henkireikä muuten ”ahtaalle elämälle” ansiotyön ja velan kytkykaupassa, johon on kuulunut lasten kasvatus aikuisiksi, ties kenen perheenjäsenen mahdollinen työttömyys, arki kaikessa muussa kuin luxusmielessä. Tiedän, että huonompi osaisempia, rumempiakin paikkoja menettäviä kansalaisia on paljon. Joku menettää ainoan vihreän puunsa ikkunansa edestä asfalttikuilussaan. Uskon, että riiston tunne on kuitenkin samantapainen. Eläkeikään ehtinyt asuntosäästäjä, joka vihdoin on päässyt ”vapaalle” velastaan, ei pääsekään enää nauttimaan ”pääomasta”, jota varten hän on säästänyt.
Olkoon miten on… meren menettäminen on pahasta, sillä tämän päivän Hesarinkin mukaan ”Meren katselu on perustarve”. Näin kirjoittaa ”Täällä Kaivopuisto” -kolumnissaan toimittaja Roosa Murto. Juttu on osuva Katajanokan ”toisen luokan” asukkaittenkin kannalta. (Älkää ihmeessä pahustuko tästä kärjisteisestä nimityksestä. Itse olette sen minulle lanseeranneet!) Mitä ihmeellistä meressä on, kun sitä niin kaipaamme ja jopa kunnioitamme ja vihaamme, mutta yhtä kaikki haluamme katsella ja haistella. (Huh, ei kuolleita kaloja!!! Ei Rion roskaisia rantoja).
Myyteiilä on suurempi merkitys elämässämme kuin ymmärrämmekään. Oma juutalaiskristillinen alkutarinamme kertoo merestä, jossa Herran Henki liikkui vetten päällä. Alkumeri ei kylläkään ole vain meidän kulttuurimme erikoisajatus. Vesi synkkänä, upottavana, kuolettavana elementtinä on osa kristillistä tarinaamme synnistä. Yhtä kaikki juokseva vesi, aaltoileva, Elävä vesi, on kuva Hengen liikuttamasta Armon merestä. Näemme vetten yllä niin tuomion kuin pelastuksen merkit.
Siksikö vaivumme hiljaisuuteen mahtavan myrskyisen meren rannalla, katselemme lumoutuneen kauhuisasti sen voimaa? Siksikö rauhoitumme, kun meri tyyntyy. Katselemme maininkeja kuin rukouksen sanojen aaltoilua meditoivassa sisimmässämme. Olemme peloissamme ja olemme turvassa rannalla, pelastetut – katseen kantamalta.
On aivan luonnollista, että Kirkkojen maailmanneuvoston lähetysdokumentti ohittaa syntiinlankeemuksen. Jeesus kertoessaan Jumalan tahdosta joutui toimimaan vastoin sikäläisen juutalaisen yhteiskunnan lakia ja järjestystä. esim. ihmisten tasa-arvoisuus, naiset. Hän joutui jopa sanomansa perilleviemiseksi kaatamaan rahanvaihtajien pöydän vastoin silloista taloustoimintaa. Tuomio oli ilmeisesti silloisen oikeusjärjestyksen mukainen, mutta pääasia oli, että sanoma sai uutta vauhtia ihmisten mielessä. Jumalan tahto ihmiselämään nähden on ollut voimassa ensimmäisestä ihmisestä alkaen.
Siis Kirkkojen maailmanneuvosto tulee opissaan, sanomassaan, Jeesuksen luo.
Mitä tiedonvälitystä tämä on? Onko Kotimaakin sortunut Iltalahden tasoiseen lööppijournalismiin? Vai otetaanko tässä rahat pois tyhmiltä lampailta? Minua ei kiinnosta lihottaa kenenkään kukkaroa sillä, että uutisen sisältö on se, että uutinen ei olekaan uutinen vaan mainos. Voi hyvää päivää!
”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” – Matteus 6:24
Tiedämme, kumpaa kirkko ja media palvelee tätä nykyää, kumpaa se pelkää ja kenen varjelukseen se kaipaa.
Älkää nyt marisko. Saa sen luettua muualtakin, jos kiinnostaa. Eikä tarvitse lukea tiivistelmää kun voi lukea koko puheen. Kyse on siitä, että ovat tehneet asiakirjan monen kompromissin tuloksena. En lukenut loppuun, mutta halusin tarkistaa löytyykö puhe Lapuan hiippakunnan sivuilta. Itse asiassa hämmästyi. Kyse on 10 päivää sitten pidetystä puheesta. Mielikuvaksi nousi, että on uunituore juttu. :))
http://www.lapuanhiippakunta.fi/fi/lahetyksen-suuntaa-etsimassa/#.U6Bm7SgviyQ
Hyvä puhe kannattaa julkaista, vaikka se ei ihan uunituore olekaan.
Kiitti. Siis enkö minäkään vanha syntisäkki enää olekaan syntinen. Iso ihme.
Ilmeisesti Jumala antoi Poikansa turhaan, kun ihmiset ovat tulleet niin vanhurskaiksi.
Mitä nyt joka vuosi tapetaan 10,000 lasta äitiensä kohtuihin, rikollisuus lisääntyy, tarvitsemme yhä enemmän lakeja ja hyväntekeväisyyttä, jos ihmiseistä on tullut hyviä?
Ai niin, hyvää ja pahaa ei olekkaan, sen enempää kuin totuuttakaan, on vain relativistisia mielipiteitä.
Konservatismin ongelma on siinä, että se olettaa, ettei ihminen pysty tekemään itse minkäänlaisia päätöksiä hyvän ja pahan välillä käyttäen niitä aivoja ja sitä omaatuntoa, jonka Jumala on hänelle antanut.
Kaikkiko pitäisi tulla annettuna jostain loitsukirjasta, jotta kenenkään ei tarvitsisi itse käyttää omia aivojaan?
Liberaalien ongelma taas on siinä, että he uskovat kommunistien tapaan ongelmien ratkeavan, kun tehdään täydellinen järjestelmä. Täydellinen järjestelmä ei kuitenkaan perustu lakien ja hyväntekeväisyyden lisäämiseen, vaan ihmisen korkeaan moraaliin ja lähimmäisen rakkauteen. Nimittäin, emme juurikaan tarvitse lakeja tai hyväntekeväisyyttä, jos ihmisillä on totuuden perustuva lähimmäisen rakkaus.
”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” – Matteus 22:37-40
Koska liberaalit eivät koskaan korjaa juurimmaista ongelmaa, kuten ei mikään muukaan maailmaan uskonto, vaan sen tekee Jeesus Kristus, niin sellaiset järjestelmät muuntautuvat aina lopulta totalitaarisiksi, johon kohoaa lopulta järjestelmää hyväksi käyttävä diktaattori. Näin on käymässä myös Euroopassa, jossa tulee jatkuvasti uusia säädöksiä, uusia lakeja ja uusi direktiivejä.
Haukkumalla Raamattu loitsukirjaksi ei parane uskottavuus, etenkään kristillisellä foorumilla, vaikka kieltämättä se on ihmeellinen kirja, kun se on yhä maailman printatuin, tutkituin ja luetuin kirja tänäkin päivänä. Sen kautta myös Jumala puhuu, jos luet sitä nöyrin sydämin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan.
”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” – 2. Kirje Timoteukselle 3:16-17
Voit aloittaa Jumalan sanan lukemisen vaikka tästä: http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Joh.1.html
Jusu, mistä väitteesi nousee? Kuka niin sanoo kuin esität ja missä? Luterilaisessa ajattelussa ihminen on langennut syntiin mutta pystyy kyllä tekemään omantunnon vaatimuksesta hyviä tekoja. Pelkistettynä syntiinlankeemus merkitsee sitä, että Jumalan suhteen ihminen on täysin kyvytön auttamaan itseään tai vanhurskauttamaan itsensä.
Minä häpeäisin ja syöksyisin sementtiin sinuna jos kutsuisin Raamattua loitsukirjaksi. Sitä se ei ole. Se kertoo ihmisen ja Jumalan suhteesta. Ei mistään loitsuista. Häpeä syvästi!
Mauno Mattila:
”Liberaalien ongelma taas on siinä, että he uskovat kommunistien tapaan ongelmien ratkeavan, kun tehdään täydellinen järjestelmä.”
Mauno, kerrankin olemme samaa mieltä!
Vaikka olen ehkä monen mielestä liian liberaali ja olen monissa yhteiskunnallisissa asioissa kommunistien kanssa samaa mieltä, niin uskon itsekin että ihmisessä, minussa ja sinussa, meissä kaikissa, on sisällä SYNTIÄ josta syystä yhteiskunnalliset epäkohdat eivät koskaan täydellisesti ratkea vaikka tehtäisiin minkäläinen järjestelmä. Ja ymmärtääkseni syntiä voidaan kutsua arkikielisemmällä nimityksellä pahuus.
Ja syntiä, eli ymmärtääkseni pahuutta, on aivan riittämiin myös meissä Jeesukseen uskovissa.
Olen tuuminut että ehkä asia voidaan tiivistää kysymykseksi jonka voi jokainen kysyä itseltään: Jos kaikki maailman ihmiset olisivat yhtä hyviä ihmisiä kuin minä olen, niin sittenkö ne maailman ongelmat ratkeaisivat?
Jusu, tuollaisia konservatiivisia kristittyjä, jotka katsovat Raamatusta luettelonomaisesti kaikki säännöt siihen että miten elämä pitää elää, ei voi ensinnäkään olla, koska nykyajan ihminen törmää moniin kysymyksiin ja valintoihin, joihin Raamatusta ei löydy ”luettelonomaista” vastausta, enkä oikein usko olevan sellaisiakaan jotka katsoisivat aivan kaikki ohjeet Raamatusta sikäli kuin asia sieltä ”luettelonomaisesti” löytyisi.
Tosin on pakko myöntää, että olen toisinaan itse törmännyt raamattupiireissä ajattelutapaan, josta olen saanut vaikutelman, että ikään kuin Raamattu nähtäisiin vähän niinkuin puhelinluettelomaisena ”dogmiluettelona”.
Mutta tuossa nyt niin tapetilla olevassa konservatiivit vs. liberaalit asetelmassa on nähdäkseni kysymys ennenkaikkea sellaista elämän sääntöjen raja-aidoista, jotka liittyvät kaikki jollakin tavalla ihmisen seksuaalisuuteen ja sukupuoleen. Nämä asiat pysyvät kiistan aiheina vaikka maailma muuttuu koska ne ovat niin kiinteä osa meitä, ja tietääkseni ymmärtääkseni niistä kumpuaa lähes kaikilla ihmisillä intohimoja suuntaan ja toiseen.
Käytännössä kysymys taitaa olla paljolti siitä että saako ihminen siirrellä noita raja-aitoja ulommas kuin missä ne ovat Paavalin kirjeissä?
Tuli onkelma. Mikä mä oon kun en oo konsu enkä lippis?
Osmo, Sama onkelma täällä.
Tätä kahtiajakoa ei ole reviteltykään täällä vähään aikaan. Mutta nyt näyttää Jusu yrittävän.
Uskon vakaasti, että suuri osa meitä kristittyjä ei välitä pätkääkään erottelusta vuohiin ja lampaisiin liberaali/konservatiiviakselilla. No sen verran poikkean laumasta, että se minua ärsyttää. Tuskin Jumala taivaan portilla liberaalit ja konservatiivit eri laumaan välttämättä ohjaa.
Samma här.
Olen itsekin kokenut tuon jossain vaiheessa ongelmaksi mutta viime aikoina olen tuuminut että aivan hyvin voin irtisanoutua koko asetelmasta.
Jos Jeesukseen uskovien parissa tehtäisi gallup, niin eiköhän tuloksena olisi kolmi- eikä kaksijako. Se kolmas ryhmä olisi niitä jotka eivät ole ”konservatiiveja” eivätkä ”liberaaleja”. Ja luulen että se olisi suurin ryhmä.
Syntikysymys toimii kirkon vedenjakajana. Evankelimi ei avaudu, mikäli syntikäsitys sivuutetaan, tai ymmärretään väärin. Tyypillinen erhe on nähdä tämä kysymys muissa ja etenkin itsensä ulopuolisessa todellisuudessa. Tällöin ajaudutaan pelkästään yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ajamiseen. Tästähän on kyse myös ”suvaitsevaisuuden” esiin nostamisessa. Tällöin pyritään ainoastaan korjaamaan yhteiskunnassamme vaikuttavia epäkohtia.
Tähän tarvitaan jakolinjoja hyvien ja pahojen välille. Hyviä ovat ne jotka ajattelevat kanssani samoin ja pahan ilmentymiä toisinajattelijat. Tuohon tarpeeseen on esiin nostettu liberaalit- ja konservatiivit käsitteet. Eli nuo toiset ovat syntisiä. Emme me. Tällöin on tietenkin lupa käyttää kaikkia mahdollisia keinoja pahan nujertamiseen. Tämä vastakkainasettelu on kirkkomme tämänhetkinen tila. Evankeliumin oikean käyttötarkoituksen unohtamien on koko länsimaisen kirkon perusongelma. Tässä on syy kirkon taantumiseen täällä pohjoisessa hyvinvoinnin keskellä.
Olemme haluttomia näkemään syntiä itsessämme ja käytöksessämme. Tällöinhän käsitys parannuksestakin muuntuu.
Jollemme näe omaa syntisyyttämme suurinpana ongelmana, niin emme ole valmiita kuolemaan itsellemme. Tahdomme jäädä omalle mukavuusalueellemme ja elää. Jeesus sen sijaan kutsui seuraajiaan kuolemaan itselleen. ”Jollei nisujyvä putoa maahan ja kuole, se jää yksin.” Etelän kasvavissa kirkoissa tämä asia on toisin. Siellä kirkon jäsenet lähtevät liikeelle oikeasta syntikäsityksestä ja parannuksesta. Vieden evankeliumin sanomaa eteenpäin. Sanoma siellä menee perille, koska heidän elämässään näkyy muutos.
Pekka, osuit asian ytimeen. Keskustelu tyrehtyi, koska tuohon ei ole mitään lisättävää.
Vaikuttaisiko kulunut juhannus jotakin? Minä luulisin sen olevan yksi syy miksi keskustelu on hiljaista.