Messu on kirkon kätketty aarre

Vaasassa joitakin erosi kirkosta, kun heidän mielestään tärkeää muutosta ei saatu aikaan. Ehkäpä se osaltaan rauhoittaa tilannetta siellä. Ei ole uutta se, että muutoksia on hankala saada aikaan. Aika löyhä on suhde kirkkoon täytynyt olla jos riidan aihe oli ainut syy eroon. Kirkolle vahingollisempaa on jatkuva riitely, kuin se että väki vähenee. Kirkossa olisi syytä keskittyä paljon olennaisempaan ja keskeisempään asiaan, kuten joka pyhäiseen messuun. Sen suurta rikkautta ei taideta oikein kirkossakaan käsittää.

Jumalanpalvelus on sellainen kokonaisuus, jonka muuttamisesta on puhuttu paljon. Onneksi mitään ei ole saatu aikaa. Messu koostuu kaikista tärkeimmistä kristinuskon osista ja siinä ei ole mitään sellaista osaa , joka siitä pitäisi poistaa. Pyhäisin messuun saapuva tietää tarkalleen mitä siellä on tarjolla. Kaikki se on täyteen ladattua hengellistä virvoitusta ja hieno mahdollisuus kohdata Jumalan läsnäolo. Messuun mennessä pyydän siunausta sen myös saan. Koskaan ei etukäteen osaa arvata tuleeko se jostain tekstistä, saarnasta.virrestä tai liturgian osasta. Jos menen kirkkoon hengelliset korvani avoimena, niin en koskaan jää erityistä siunausta vaille. Joka virkistää ja antaa voimaa seuraavaan viikkoon.

Sille taas, joka ei vielä ole oppinut tuntemaan hengellistä todellisuutta ei messun sisältö heti avaudu. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei messulla olisi hänelle paljon annettavaa. Jumala on kätkenyt messun aarteet sellaisella tavalla, että vain niitä kaipaava voi ne löytää.

Muille nuo kaikkia rikkauksia suuremmat aarteet voivat näyttää aivan hyödyttömiltä.

Heistä voi olla itsestään selvää, että messun sisältöä täytyy muuttaa kiinnostavammaksi, joka oikeasti tarkoittaisi sen rikkaan sisällön poistamista että jotain ”parempaa” saataisiin tilalle. Messusta voi luoda paljon elävämmän ja henkilökohtaisemman tapahtuman ilman että sen rikasta sisältöä mennään radikaalisti muuntelemaan.