Vaasassa joitakin erosi kirkosta, kun heidän mielestään tärkeää muutosta ei saatu aikaan. Ehkäpä se osaltaan rauhoittaa tilannetta siellä. Ei ole uutta se, että muutoksia on hankala saada aikaan. Aika löyhä on suhde kirkkoon täytynyt olla jos riidan aihe oli ainut syy eroon. Kirkolle vahingollisempaa on jatkuva riitely, kuin se että väki vähenee. Kirkossa olisi syytä keskittyä paljon olennaisempaan ja keskeisempään asiaan, kuten joka pyhäiseen messuun. Sen suurta rikkautta ei taideta oikein kirkossakaan käsittää.
Jumalanpalvelus on sellainen kokonaisuus, jonka muuttamisesta on puhuttu paljon. Onneksi mitään ei ole saatu aikaa. Messu koostuu kaikista tärkeimmistä kristinuskon osista ja siinä ei ole mitään sellaista osaa , joka siitä pitäisi poistaa. Pyhäisin messuun saapuva tietää tarkalleen mitä siellä on tarjolla. Kaikki se on täyteen ladattua hengellistä virvoitusta ja hieno mahdollisuus kohdata Jumalan läsnäolo. Messuun mennessä pyydän siunausta sen myös saan. Koskaan ei etukäteen osaa arvata tuleeko se jostain tekstistä, saarnasta.virrestä tai liturgian osasta. Jos menen kirkkoon hengelliset korvani avoimena, niin en koskaan jää erityistä siunausta vaille. Joka virkistää ja antaa voimaa seuraavaan viikkoon.
Sille taas, joka ei vielä ole oppinut tuntemaan hengellistä todellisuutta ei messun sisältö heti avaudu. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei messulla olisi hänelle paljon annettavaa. Jumala on kätkenyt messun aarteet sellaisella tavalla, että vain niitä kaipaava voi ne löytää.
Muille nuo kaikkia rikkauksia suuremmat aarteet voivat näyttää aivan hyödyttömiltä.
Heistä voi olla itsestään selvää, että messun sisältöä täytyy muuttaa kiinnostavammaksi, joka oikeasti tarkoittaisi sen rikkaan sisällön poistamista että jotain ”parempaa” saataisiin tilalle. Messusta voi luoda paljon elävämmän ja henkilökohtaisemman tapahtuman ilman että sen rikasta sisältöä mennään radikaalisti muuntelemaan.
Kiitos pohdinnoista, Pekka P! Itse asiassa messu alkaa kiinnostaa silloin, kun usko herää. Silloin asiasisältö ratkaisee. Tangolla ja hevimusiikilla tai muulla vastaavalla saadaan kyllä kertaluonteisesti kirkko täyteen. Sitten voidaan – ja kannattaakin – organisoida erilaisia tehtäviä messuun ja sen ympärille: tekstinlukijoista kahvinkeittäjiin.
Täällä eri vapaaehtoiset vuorollaan kokoaa tiimin messuun. Kirkon penkit ei täällä ole tyhjillään. Väki osallistuu aktiivisesti. Joskus vähän liikaakin, mutta sekään ei liikaa häiritse. Kirkkoon kun mahtuu mukaan kaikki. Keskiviikon viikkomessussakin oli keskellä päivää kolmisenkymmentä osallistujaa. Meillä on suuri ja aktiivinen vapaaehtoisten joukko, joka elävöittää kaikkea toimintaa. Ehkäpä se on yksi parhaita mahdollisuuksia tehdä messuista kaikille kiinnostava, että väkeä on paljon.
Ortodoksit eivät mieti miten saadaan messu kaikille kiinnostavaksi. Tälläinen kysymyksen asettelu on varsin outo, eikä sellainen tule edes mieleen. Jumalanpalveluksen toimittaa papit, diakonit, apunaan ponomarit, ainoastaan nämä saavat mennä ikonostaasiin. Jumalanpalvelus on kuin suurta draamaa, joka pitää nähdä. On tulta, savua, kuvia, väriloistoa, kultaa, timantteja ja rubiineita. Prameeta, sen olla pitääkin, vaikka ei ylpeetä.
Saarnaa ei aina ole, jumalanpalveluksen lopussa voi olla opetuspuhe. Liturgia sisältää paljon raamatun tekstejä. Liturgiassa on aina ehtoollinen joka on ainoastaan kirkon jäsenille, jotka valmistautuvat siihen edellisenä päivänä, pidättäytymällä ruuasta. Ortodoksinen jumalanpalveluksen kaavat tavataan jo varhaiskirkon ajalta, jolloin kristityt kokoontuivat yhteen.
Lopuksi on kirkkokahvit niissäkin seurataan kirkkovuotta.
Samin kanssa pitkälti samaa mieltä. Kreikassa liturgian lopuksi on voitu jakaa traktaatti, jossa on ollut sunnuntain evankeliumi koineekreikaksi ja nykykreikaksi ja sen selitys.
Jostain muistan lukeneeni, että läntinen messun nykyinen järjestys on kuitenkin lähempänä varhaiskirkkoa kuin itäinen.
Ei mekään sitä mietitä, mikä kiinnostaa. Sen pohtiminen on tarpeetonta. Ortodoksisesta jumalanpalveluselämästä pidän todella paljon myös. Kiitos Sami sen kuvauksesta.
Viime sunnuntain messussa itseäni puhutteli erityisesti virren 99 Jeesus elää Herrani – sen 6: s säkeistön sanat: ”Jeesus elää! Hänessä kuolema on taivaan ovi. Ei siis missään hädässä epätoivoon jäädä sovi..”
Virren tekijä on Christian Gellert (1715-1769), Leipzigin yliopiston runouden ja etiikan professori, merkittävä Saksan valistusajan kirjailija. ”Siitä huolimatta, vaikka hän oli tyypillinen valistuksen ajan edustaja, kuten tietosanakirja toteaa Gellertistä, niin hänessä on kyllä selkeä pietistinen leima.” Vahva usko kuvastuu tämänkin virren joka riviltä.
Jesus lebt, mit ihm auch ich. Jeesus elää Herrani. Sanat voisi kääntää myös; ”Jeesus elää, hänessä ( hänen kanssaan ) myös minä.”
Ensi sunnuntain VT:n teksti voi lisätä antipatioita Israelia kohtaan.
Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: ”Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet … Tule ja katso.” Joh. 1:45, 46
Heti, kun ”olemme löytäneet”, me tahdomme löytää jonkun toisen ja kutsua: ”Tule ja katso.”
Frances Ridley Havergal, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Tämä löytö voi tosiaankin tapahtua myös messussa. Tulkaa ihmeessä messuun. Näinkin voi ihmisiä pyytää tulemaan mukaan.
”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” (Joh. 1:29). Hän otti sen pois jo Golgatalla.
Tulkaa ihmeessä messuun. Näinkin voi ihmisiä pyytää tulemaan mukaan. (Mika R.)
Kiitos kutsusta, toivottavasti pääsen huomenna rouvan kanssa.
Messu on kirkon kätketty aarre. Jumala on sen kätkenyt mitättömyyteen, jotta ne jotka luottavat vain omaan viisauteensa eivät huomaa siinä mitään arvokasta. Samoin kuin hän on kätkenyt itsensä, niin ettei järki omine perusteluineen voi Jumalaa löytää, eikä Hänen omaa poikaansa Jeesusta. Samoin Hän on kätkenyt myös oman kansansa ja vielä Jumalanpalveluksen rikkaan sisällön. Tämä Jumalan tapa kätkeä asioita on todella ihmeellinen. Moni tutkii Raamattua, mutta ei löydä sieltä Jumalaa, eikä yhteyttä Häneen. Silti he voivat loistaa Raamatun tuntemisellaan muiden silmissä ja vielä omissaankin. Suuren viisautensa tähden he kulkeutuvat olennaisen ohi. Tämä kertoo kaikkein selvimmin siitä, miten taitavasti Jumala on tärkeimmät asiat kätkenyt, niin ettei niitä voi kukaan omiin ansioihinsa luottava löytää.
”Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet …”
Mooses ja profeetat eivät ole kirjoittaneet Jeesuksesta, vaan muista asioista, joita ei haluta nähdä, koska ne ovat alkuperäisiä ja totta, paljastavat kristilliset valheet.
Onko Jumala puhunut salassa? ei ainakaan Raamatun mukaan.
Kyllä raamatusta löytää totuuden, ainakin evankeliumiin nähden, mutta totuudella ei ole sijaa majatalossa, se halutaan heitää ulos, että oma ilkivaltainen leikki/feikki saarnaaminen saa tilaa.
Onko Jumala puhunut salassa, salannut asioita….??
Jesaja: ”45:19 En ole minä puhunut salassa, en pimeässä maan paikassa; en ole sanonut Jaakobin jälkeläisille: etsikää minua tyhjyydestä. Minä Herra puhun vanhurskautta, ilmoitan, mikä oikein on.
45:20 Kokoontukaa ja tulkaa, lähestykää kaikki, te henkiinjääneet kansakunnista. Eivät ne mitään ymmärrä, jotka kantavat puukuviansa ja rukoilevat jumalaa, joka ei voi auttaa. ” + + +
Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois. 2. Kor. 3:12-16
Strategia neuvottelun lopuksi Koneen johtajalle kerrottiin , että kilpailijalla on aivan samanlainen. Johtaja sanoi siihen että ei se mitään. Tärkeintä on saada se toimimaan.
……..
On helppo väittää valheeksi kristillistä evankeliumia aina siihen asti kun sen toimintaa ja tuloksia ei henkilökohtaisesti ole testannut. Kummallista on tuo että evankeliumi usein mitätöidään vaikka sen toimivuus on todella helppo todentaa. Asia kun olisi tosi helppo selvittää, mutta jostain syystä halua siihen ei ole.
Joten jollei evankeliumi toimi silloin kun sen toiminnalle annetaan mahdollisuus, niin silloin sen saa hylätä ihan vapaasti. Mitä sellaisella evankeliumilla on virkaa, joka ei anna mitä lupaa. Kielteinen asenne evankeliumiin on ainoa peruste sen hylkäämiseen jollei halua ensin siihen lainkaan tutustua.