Korvet raivas kasket kaatoi, nukkui nurmiin ikuisiin. Eivät tieneet, että syyllistyivät ”metsäkatoon”, kun on nälkä koittaa tehdä jotain. Suon voitti aikanaan Koskelan Jussi kuokkansa kanssa, mutta siinä sivussa piti kuitenkin elää suon kuivumista odotellessa. Eikä siinä soiden kuivattamisessakaan autuus ollut, koska kuivatettu suo ja savella pelloksi muunnettu ei ole enää monimuotoinen, kun kylväjä toivoo aina puhdasta satoa.
Joskus sanottiin lisä ei tee pahaa muussa kuin selkäänsaannissa ja tien jaossa. Tiet hoidettiin tasan jaettuina pätkinä ja siinähän haluttiin säästää. Tietkin olivat luonnontilassa , siinä oli ikäänkuin kolme raidetta. Keskellä hevosen kavioille ja sivuilla kärynpyörille. Siinä pystyi somasti ajelemaan polkupyörällä kun oli kahdelle, kummallekkin oma raide. Nyt ei ole raiteita on jotain muuta ja pääosan tiestä omistaa joku virma, mutta rakkaudesta tuskin on kyse, kun pääsee välillä rupsahtaan.
Ajatellaan hetken 1940 luvulta tännä mihin on tultu.Sieltä loppupuolelta on ensimmäiset muistot. Autot tulivat Idästä. Merimiehet toivat joitakin kappaleita, joita sanottiin uitetuiksi. Volokkaria eniten, kuplaa, joku mersu malliksi. Tulipa aika, että kahvilaiva tuli viimein. Kaikki eivät kuitenkaan puhtaaseen makuun heti tottuneet, vaan piti veistää siitä sinisestä pötköstä lisämakua. Oli kahvin selvikettä, nyt sekin on tarpeetonta. Itä-saksasta tuli silitysrautoja ja Warret ja Trabantit taisi joku Zwikkaukin tulla. Euroopasta tuli siis kyllä aatteita ja kulutustavaroita, mutta ei käskyjä ja tirektiivejä.
Maataloudesta ja ruuan hinnasta saimme painia keskenämme, nyt ministerillä on painikumppanina koko komissio, jossa kokoonpanossa ei ole yhtään Suomen asialla, koska se on erityisesti suomalaiselta kielletty. Mepit eivät voi olla Suomen asialla, kun pitää liittyä puoluekoalitioihin ja laulaa niiden lauluja, jotka eivät vältämättä tiedä, missä Suomi on ja, etteivät täällä palmut huoju ainakaan vielä, vaikka niin jo eletäänkin mediassa. Pääasia, että nyt olemme niissä pöydissä, missä asioista päätetään. Sehän oli tavoite ja saavutettu etu.
Lauri
Kiitos huolestasi maamme metsien puolesta.
Luonnonvaratutkimuksen mukaan metsiemme hakkuut ovat vain 73 miljoonaa kiintökuutiometriä,, kun järkevä hakkuiden määrä olisi 80,5 milj. kiintokuutiometriä ja kasvu vielä paljon isompi.
On ikävää että metsistä yrittävät päättää sellaiset, jotka eivät edes erota naavaa muista jäkälistä metsän hoidon alkeista puhumattakaan.
Suomessa nouse kyllä runsaasti huonoa höttöpuuta ja harventamatonta risukkoa kun harvennus ei taloudellisesti kannata. Monimuotoisuuskatoiset puupellot tuhotaan ahneuksissaan aukoiksi jo kasvuvaiheessa eli jopa 10-15 cm läpimittaista puupeltoa päätehakataan. Todellisuudessa Suomen metsät ovat surkeassa kunnossa, minkä jokainen Suomessa risteillyt ja ilmasta katsellut voi havaita