Metsänreunasta ja pilssirajalta vauhtia hallitusvastuuseen

Itse olen vähän varovainen sanomaan tapahtumien kulusta mitään se kun on pelkkää spekulaatiota. Viittaan myös alempana olevaan kommenttiini HS:n juttujen tasosta.

Vähän oioin mutkia.

Uskontojournalismi kristinuskon suhteen on vaikeaa, jos toimittajalla ei ole mitään hajuakaan teologiasta.

Kari-Matti, mutta olisikohan jotain vikaa näissä kirkon himmeleissä? Vai mistä se johtuu, että teologeillekin aihe tuntuu olevan hankala enkä nyt viittaa sinuun vaan yleisesti esim. tämän foorumin kommentteihin. Kirkolla on vakava ongelma sen opettamassa ihmiskuvassa, parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan tapahtuvan rukouksen konsepti on tosiaan himmeli ja ja synnin ja siunauksen teologia näyttäytyy hyvin epäloogisena ja sumeana. Vain muutaman esimerkin mainitakseni.

Kun viesti on monelta osin näin tavattoman sekava, ei ymmärtämättömyydestä tai myöskään kiinnostuoksen puutteesta voi oikein toimittajia syyttää. Jos sitten toimittaja kirjoittaa esim. johdonmukaisen artikkelin kirkon ihmiskuvan soveltamisesta ja sen ristiriidoista eri tilanteista, on tuloksena loukkaantumista kun tällä tavoin panetellaan ja lyödään.

Kari-Matti, uskontojournalismista kun oli puhe, niin eikös ole aika hauskaa, että K24 uutisoi otsikolla ”rukouksen kaava”. Kun nimenomaan ei ole kyse mistään kaavasta ja sehän on teologisesti erittäin merkittävä juttu se. Kun uskontojournalismi on näin tavattoman haastava laji niin varmaankin pitäisi olla armollinen valtamediaa kohtaan.

Minun nähdäkseni emme suuresti raiskaa suomenkieltä emmekä edes kirkollista terminologiaa, jos asiasta puhuessamme kutsumme kaavaksi sitä etukäteen laadittua suunnitelmaa, jonka mukaisesti pappi rukoushetken suoritti ja jonka hän myös toimitti etukäteen tuomiokapitulille nähtäväksi.

Minun nähdäkseni uutisoinnin luonne ei olisi oleellisesti muuttunut, jos lehdistö olisi kutsunut sitä kaavan sijasta, suunnitelmaksi tai käsikirjoitukseksi tai joksikin muuksi. Mielestäni jokaiselle on kuitenkin selvää, että pappi ei improvisoinut tilaisuutta paikan päällä vaan oli etukäteen sopinut parin kanssa, miten rukoushetki toteutetaan.

Piispainkokouksen ohje nähtävästi kieltää kutsumasta rukoushetken sisältöä kaavaksi, mutta käsitykseni mukaan pappi saa kuitenkin suunnitella rukoushetken etukäteen kirjallisesti ja käyttää kirjallista suunnitelmaansa rukoushetken aikana.

En ole jaksanut niin tarkkaan perehtyä käytettyihin sanamuotoihin. Minusta vaan tämä ihmisten kiusaaminen tulisi lopettaa.

Kun lukee Lapuan tai Mikkelin piispan kannanottoja ( tai Kotimaan artikkelitoimittajan): synkältä näyttää.

Jusu, kirkolliskokous ja piispainkokouksen mietintö ovat tosiaan nimenomaisesti tähdentäneet, että kysymys ei ole kirkollisesta toimituksesta ja siksi sillä ei ole kaavaa. Eli tämä kaavan puute on yksi niistä seikoista, joilla tehdään selvää hajurakoa avioparin vihkimiseen. Samoin kuin se riisin heittelyn, tahdotko-kysymysten, sormusten vaihdon jne. kieltäminen. Tässäkin yhteydessä minä kyselin, että voiko tässä kovasti moittia valtamedian toimittajia uskontojournalistisen osaamisen puutteesta jos uskontojournalismin airueena itseään pitävä K24kin käyttää termejä vastoin kirkon nimenomaista päätöstä ja ohjeistusta.

Tarkoituksenani on myös kuvata sitä laajempaa kirkon ja sen teologian, opetuksen ja ihmiskuvan ongelmaa: Himmeleitä himmelin sisällä. Tuliko esim. tämä nyt käsillä oleva sekava tilanne jollekulle yllätyksenä? Kuitenkaan tämä ohjeitus ei ole yhtään sen sekavampi ja ristiriidattomampi kuin kirkon ja myös sen konservatiisisesti homoseksuaalisuuteen suhtautuvien tahojen käsitys itse asiasta eli homoseksuaalisuudesta.

Minun mielestäni tämä rukousohje oli alun alkaenkin epäonnistunut kompromissi, jota toinen osapuoli pitää tosiasiallisina homohäinä ja toinen osapuoli vahtaa, ettei tilaisuudessa vaan tehdä mitään sellaista, mitä pykälät ja ohjesäännöt kieltävät.

Sitä saa, mitä tilaa.

Vaikea sanoa etenkin kun Hesarin jutut aiheesta ovat valitettavan sekavia ja sisältävät virheellistä tietoa. Sanoin jo aiemmin, että tavalliselle seurakuntalaiselle ja rivitoimittajalle lienee melkoisen vaikea tehtävä ymmärtää, että parisuhteensa rekisteröineet voidaan siunata parisuhteensa rekisteröineinä mutta heidän parisuhdettaan ei. Jo ensimmäisessä aiheesta tehdyssä jutussa oli toimittajan väärinkäsityksiä tältä osin. Se ei poista sitä tosiasiaa, että pastori on ilmeisesti kertonut asiasta yhtä yhdelle ja toista toiselle. Mutta sitä asiaa selvitelköön kirkon väki rauhassa, vaikea siihen on mitään näiden uutisten pohjalta sanoa.

Mikäli Helsingin Sanomien uutisessa olevat piispa Askolan kommentit ovat suoria lainauksia hänen sanomisistaan, niistä käy mielestäni ilmi, että sekä tilaisuuden toimittanut pappi että piispa Askola kumpikin pitävät tilaisuutta parisuhteen siunaustilaisuutena.

Itse tilaisuus on toimitettu kaavalla, jonka Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli on tarkistanut ennen tilaisuutta. Tilaisuuden kaava sinänsä noudattaa tuomiokapitulin käsityksen mukaan piispainkokouksen ohjetta parisuhteen solmineiden puolesta rukoilemisesta.

Eli mielestäni kysymys on siitä, että tilaisuudessa ollut pappi on kokenut tilaisuuden siunaustilaisuutena, mutta tilaisuus on toimitettu piispainkokouksen hyväksymällä tavalla. Varmasti kyse on myös siitä, että piispainkokouksen ohjetta on venytetty äärirajoille saakka.

Mutta tästähän koko ”ääliömäisessä” rukousohjeessa on alunperinkin ollut kyse. Liberaaleille se on tosiasiallisesti parisuhteen siunaustilaisuus, joka on naamioitu rukoukseksi. Konservatiiveille on vain ”vain” rukoushetki, joka pitkin hampain hyväksyttiin ja jota tarkkaan varjellaan, ettei se muistuttaisi liikaa avioliiton siunausta.

Jusu, ei ole ollut mitään kaavaa, joka olisi tarkistettu. Kaava on oma määrämuotoinen asiansa kirkossa, joka liittyy mm. kirkolliseen toimitukseen (so. esim. vihkikaava). Pastorin laatiman vapaamuotoisen rukouksen sisältö oli tarkastettu.

Mistä päättelet, että Askola pitää tilaisuutta parisuhteen siunauksena? Askola toteaa, että pappi katsoi tilaisuuden siunaukseksi. Mutta minkä siunaukseksi? Parisuhteensa rekisteröineiden, totta kai, mutta myöskin heidän parisuhteensa? Tokihan se on siunaustilaisuus, jos siinä siunataan ihmiset ja luetaan Herran siunaus. Se on tietysti mahdollista, että pastori on toteuttanut tilaisuuden eri tavalla kuin hän on tuomiokapituliin etukäteen toimittamassaan materiaalissa kuvannut. Mutta ainakaan minä en tiedä enkä voi sanoa mitään.

Olen seurannut tätä ”rukoushetki”-keskustelua sekä julkisissa medioissa että myös kirkon sisällä luottamuselimissä.

Tietyt sanamuodot ovat hyvin tärkeitä tässä asiassa ja niillä on aivan olennainen merkitysero. Vanhoilliset korostavat sitä, että kirkko on nimenomaan ilmoittanut, että se ei ole muuttanut avioliittokäsitystään tämän ”rukoushetki”-instituution myötä. Vanhoillisten mielestä tämä tarkoittaa sitä, että kirkko on edelleen sitä mieltä, että miehen ja naisen välisen avioliiton ulkopuoliset parisuhteet (seksuaalisuhteet) ovat syntiä. Syntiä ei voi siunata (eikä sitä siunatakaan) koska se ei ole Jumalan luoma ja tarkoittama ”hyvä asia”. Rukoushetkessä rukoillaan parisuhteensa rekisteröineiden puolesta ja heidän kanssaan, mutta ei siunata suhdetta. Rukoushetkessä voidaan siis siunata nämä henkilöt (yksilöinä), mutta ei heidän välistään (seksuaali)suhdetta.

Käsittääkseni Toni Fagerholmkaan ei siis tullut siunanneeksi suhdetta, vaan ainoastaan rukoilleeksi pariskunnan puolesta ja heidän kanssaan, ja mahdollisesti siunanneeksi nämä ihmiset. Parisuhteen siunaamisen kaavaa ei toteutettu aivan siten, kuin se pitäisi toteuttaa, jos kyseessä olisi parisuhteen (ei anoastaan ihmisten) siunaus. Kuten professorikin tässä uutisessa sanoo niin Fagerholmin toimittama tilaisuus venytti rukoushetken idean äärimmilleen (se lähestyi hyvin paljon parisuhteen siunausta) mutta se pysyi kuitenkin vielä niiden raamien sisällä, jotka kirkolliskokous on rukoushetkelle määritellyt.

Tämän päivän HS:n mukaan Fagerholmin rukoushetkestä Pride-viikolla ei ole tehty kanteluita. Niitä ei ehkä tulekaan. Vanhoilliset ovat kuulleet viralliselta taholta, että tilaisuudessa ei siunattu parisuhdetta, ja voisin kuvitellä että he sietävät sen mitä nyt on tapahtunut (rukoushetki joka muistutti paljon parisuhteen siunausta) vaikka eivät varmasti olekaan ”amused” siitä että mitään tällaisia tulkinnanvaraisia rukoushetkiä pidetään, joista voi saada sellaisen kuvan että homosuhteita siunataan. Vanhoilliset myös tietävät, että heidän oma etunsa on todennäköisesti se, että näitä asioita (ja heidän homovastaisia näkemyksiään, sekä koko kirkon edelleen aika homovastaista kulttuuria) ei aleta liikaa puida ja levitellä maallisissa medioissa. Se olisi heidän oman julkisuuskuvansa kannalta tuhoisaa ja saattaisi vaikuttaa kielteisesti heidän nykyään varsin vahvaan asemaansa kirkossa. Se myös voisi saada monet ihmiset eroamaan kirkosta.

Otatko SiNÄ kirkon vakavasti?

Olli Lehto: Otatko SiNÄ kirkon vakavasti?”

Olli, jos tämä kysymys oli tarkoitettu minulle, niin vastaus on: En ota. Eikä mielestäni kukaan muukaan täysipäinen ihminen voi ottaa. On se sen verran huvittavaa touhua tuommoinen sanoilla, loitsuilla ja maagisilla rituaaleilla saivartelu ja pelleily.

Virta: ”Jos kirkko on sanonut että se ei siunaa samaa sukupuolta oelvien parisuhteita, niin se ei siunaa”

Väittävät jotkut, jotka asiasta muka jotain tietävät, että kirkko ei siunaa yhtään mitään, vaan, että se olisi joku Jumala joka siunaa tai on siunaamatta. Tiedä häntä sitten?

Virta: ”Haitta koituu niille jotka luulevat saaneensa kirkon siunauksen.”

Jaa, minkäköhän sorttinen haitta siitä sitten koituu??? Eikös se nyt ole ihan yksi lysti, mitä pappi tai kirkko mistäkin asiasta milloinkin sanoo tai on sanomatta?

Kimmolta ihan perusteltu kysymys. Pappi välittää Jumalan, ei kirkon, siunauksen ja sitähän ei sitten kukaan tiedä, onko Jumala siunauksensa antanut vai ei. Toisaalta ihmisellä saanee uskoa, että Jumala on häntä siunannut tai ollut siunaamatta.

Nythän on ainakin siunattu kyseiset kaksi ihmistä. Mikä haitta siitä voi koitua? Jotenkin kummalta tuntuu, että kirkon papitkin ovat jo sitä mieltä, että Herran siunauksesta voikin koitua jokin haitta ja siitä, että joku kokee tai luulee saaneensa siunauksen Jumalalta.

Teologisesti ajatellen siunaus tulee Jumalalta. Siunaus ei tule kirkolliskokoukselta, se ei tule piispankokoukselta eikä se tule edes Markku Virralta.

Jumala ei toimi sen mukaan, kenen mukaan Markku Virta luulee siunauksen saavan. Eikä Markku Virta myöskään toimi portinvartijana sille, keitä Jumalalla on lupa siunata.

Jos joku kokee, ettei saa Jumalan siunausta homoseksuaaliselle elämäntavalleen, suosittelen välttämättä tällaista elämäntapaa. Kenelläkään meillä ei kuitenkaan ole sellaista roolia, että voisimme kieltää Jumalan siunauksen joltain toiselta ihmiseltä. Se on tämän ihmisen ja hänen Jumalansa välinen asia.

Ja yhä useampi ihminen Suomessa kokee ettei tähän oman itsen ja Jumalan väliin kirkkoa ja pappeja tarvita.

Tätäkin absurdia farssia seuratessa tämän hyvin ymmärtää.

Virta: ”Haitalla tarkoitin lähinnä mielipahaa niille jotka luulevat saaneensa siunauksen.”

Mutta mitäs jos Jumala on kumminkin kenenkään tietämättä, Markku Virran luuloista ja kirkon tahdosta huolimatta siunannut homo- tai lesboparin, jolle joku pappiparka on vahingossa siunausta pyytänyt, niin millä tavalla kirkko nyt sitten pyrkii perumaan tai mitätöimään sen siunauksen, vai ajatellaanko tuomiokapitulissa, että olkoon nyt tämän kerran, pitäkööt siunauksensa, kunhan kukaan töppö pappi ei nyt vaan koskaan enää syyllistyisi moiseen väärintekoon.

Minä ajattelen asian siten, että jos tämä nuoripari koki tilaisuuden aikana saaneensa siunauksen liitolleen, se on yksin heidän ja heidän Jumalansa välinen asia.

Tällä foorumilla kristityiksi itseään kutsuvat ihmiset ovat nimitelleet tuota liittoa haureusliitoksi. Tällä foorumilla ulkopuoliset ihmiset ovat väittäneet, että pari vain luuli saaneensa siunauksen, mutta ei saanut. Aivan kuin ihmisillä olisi kyky nähdä, mitä tämän parin ja heidän Jumalansa välillä on tapahtunut.

Markku Virta on aivan oikeassa siinä, että minä en kuulu kirkkoon. Katson, että minulla on siitä huolimatta oikeus kokea sympatiaa tätä paria kohtaan ja puolustaa heidän uskoaan vaikka en samanlaista uskoa heidän kanssaan jaakaan.

Sitä sopii kysyä, etät mitä merkitystä sillä on, siunaako kirkko vai ei. Kukaanhan ei tosiaan portinvartijana voi toimia. Minä jo ehdinkin todeta, että siunauksen ja synnin teologia ovat niin sekavasti artikultoija asioita, etteivät kirkon ihmisetkään tunnu pystyvät selittämään niitä millään loogisella, ymmärrettävällä ja koherentilla tavalla.

Tämä asia tuntuu tosiaan jostain syystä liikuttava esim. monia uskovia, jotka eivät kuulu kirkkoon. Ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka eivät ole rekisteröidyssä parisuhteessa tai homoseksuaaleja ja siten siunausta pyytämässä. Toni Fagerholmin kaltaisia pappeja, jotka siunauksen rekisteröidylle parisuhteelle tai samaa sukupuolta olevien avioliitolle haluaisivat toimittaa asia tietysti koskee ja he luonnollisesti tekevät tilin asiasta jos sellainen tilinteon hetki heille joskus koittaa. Sama pätee parisuhteensa rekisteröineihin. Miksi tämä asia siis liikuttaa ketään muuta?

Itse koin kirkollisen siunauksen avioliitolleni niin tärkeäksi, että liityin sen takia kirkkoon takaisin. Sen tunteen kannalta ei ollut merkitystä sillä, että moni lähipiirissä ei silloinkaan nähnyt asiaa samoin enkä itsekään pystynyt asiaa rationaalisesti itselleni perustelemaan.

Virta: ”Ja sitten kaikella rakkaudella, tämön asian ei luulisi liikuttavan niitä jotka eivät kirkkoon kuulu.”

Siis pitääkö maksaa kirkon jäsenmaksu ennen kuin nämä uskonasiat saavat kiinnostaa tai täällä voi kommentoida??? Eikös tämä ole ihan julkinen ja kaikille asiasta kiinnostuneille avoin foorumi?

Perin outo tapa ymmärtää suomalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin kuuluva sananvapaus.

Virta: ”Mitä merkitystä sillä sitten on siunaako kirkko vai ei? Tai mitä merkitystä sillä on kuka ylipäätänsä siunaa jos kukaan ei voi toimia portinvartijana.?”

Ei kai noilla asioilla mitään merkitystä olekaan, jos se on se Jumala joka siunaa tai ei siunaa???

On tämä yhtä lystiä hupailua koko siunausfarssi.

Esko Murron teologiassa homoseksuaali on edustaa elämänmuotoa, joka on saanut ryhtyä luomaan itselleen uskonnonharjoituksen muotoa kirkon sisälle. Murto vissiin meinaa, että Jumala ei ole luonut elämänmuotoa nimeltä homoseksuaali, joka ei vissiin ole sitten sama elämänmuoto kuin ihminen.