Sinä aamuna Nancy (40) sulki kotinsa oven tietämättä, että hän palaisi sinne vasta kuukausia myöhemmin. Hän ei tiennyt, että hän oli valmistanut aamupalan vanhemmalle pojalleen ja toivottanut hyvää huomenta miehelleen viimeisen kerran.
Nancy kertoo meille tarinansa palattuaan useita kuukausia kestäneistä sairaalahoidoista. Hän on päässyt poikansa kanssa asumaan miehensä veljen perheeseen. Koska veljesten isä opetti neljä poikaansa rakastamaan toisiaan, perhesiteet ovat aina olleet vahvat ja lämpimät.
”Muistan mieheni sanoneen, että hänkin haluaisi olla marttyyri.”
Matka marttyyrien kirkolle
Pojat tekivät perheineen usein yhteisiä retkiä erityisesti kirkkoihin ja luostareihin. Eräänä päivänä retken kohteena oli Pyhän Samuel Tunnustajan luostari Maghaghassa. Matkaan lähdettiin 14 hengen bussilla lapset sylissä. Kaikki olivat innoissaan, ja luostarissa otetussa kuvassa hymyilevät seitsemättoista onnelliset kasvot.
Luostarin messun jälkeen perhe päätti vielä käydä Al Ourin kirkossa, joka on rakennettu Libyan rannikolla surmattujen marttyyrien muistoksi. He olivat käyneet siellä myös aiemmin ja olleet vaikuttuneita marttyyrien uskosta. ”Muistan mieheni sanoneen, että hänkin haluaisi olla marttyyri”, Nancy sanoo.
He eivät koskaan päässeet Al Ouriin, sillä matkalla tuohon kirkkoon heidän elämänsä muuttui. Yhtäkkiä ympärillä näet kajahti laukauksia. Ne oli suunnattu heidän edellään ajavaan bussiin, joka kuitenkin pääsi pakoon. Heidän kuljettajansa yritti kääntyä takaisin, mutta oli liian myöhäistä: terroristit alkoivat tulittaa heidän bussiaan.
Kauhuissaan Nancy alkoi rukoilla Isä meidän -rukousta ääneen ja kannusti muita liittymään siihen. ”Me huusimme Jeesuksen puoleen, kun luodit viuhuivat ympärillämme, ja ensimmäinen meistä kuoli. Emme lopettaneet rukousta terroristien noustessa autoomme.”
Terroristeista yksi tähtäsi aseellaan kaikkia aikuisia miehiä ja ampui heidät kylmäverisesti. Nancyn aviomies Reda sekä hänen 15-vuotias poikansa Bishoy kuolivat. Hän menetti myös miehensä kaksi veljeä ja kaksi veljenpoikaa. Bussin kuljettaja, kristitty neljän lapsen isä, kuoli myös.
”Huusimme Jeesuksen puoleen, kun luodit viuhuivat ympärillämme ja ensimmäinen meistä kuoli.”
Äidin ja pojan uusi yhteys
Sairaalassa Nancy jaksoi ajatella vain omaa selviytymistään, mutta kotona vastassa olivat realiteetit: hänen miehensä ja 14-vuotias poikansa eivät enää tulisi kotiin. ”Ajattelen heitä paljon ja mielessäni ovat kaikki hyvät muistot. Kun olen surullinen, rukoilen, ja se todella auttaa. Saan yhä uudelleen muistutuksen siitä, etten ole yksin vaan Jumala on minun kanssani.”
Nancy on huomannut myös 10-vuotiaaan poikansa Yousefin muuttuneen. ”Hän ei koskaan aikaisemmin kuunnellut minua, mutta kun soitin hänelle sairaalasta ja kysyin, mitä hän haluaisi lahjaksi, hän vastasi: ’En tarvitse mitään lahjaa, haluan vain sinut, äiti.’ Tuntui siltä, että poikani oli kasvanut aikuiseksi yhdessä päivässä.”
Kirkko pitää tiiviisti yhteyttä perheeseen ja huolehtii erityisesti lapsista. Yousef kertoo meille, että hän rukoilee aina yhdessä äitinsä kanssa ennen kuin menee nukkumaan. Hän yrittää kiittää Jumalaa jokaisesta päivästä. ”Mutta kaipaan todella isääni ja veljeäni ”, hän sanoo taistellen kyyneleitä vastaan. Äiti kietoo kätensä hänen ympärilleen ja vetää hänet rintaansa vasten.
Jumalan avulla eteenpäin
Toipumisen aikana Nancy sai useita merkkejä Jumalalta. Unessa hän näki Jeesuksen kantavan hänen kuollutta poikaansa. ”Jeesus myös sanoi minulle: ’Älä hylkää minua, vaan seuraa minua.’ Ja niin yritän tehdä, vaikka se toisinaan on haasteellista. Kadehdin niitä, jotka ovat taivaassa ja joiden maallinen taistelu on päättynyt.”
Kaikesta tuskasta huolimatta perheen elämää hallitsevat rakkaus ja ilo. ”Meidän ilomme on suurempi kuin surumme”, Nancy sanoo. ”Jumala on lähellä, ja hän lohduttaa meitä joka päivä.”
Kun Nancy tulevina kuukausina opettelee elämään ja kasvattamaan poikansa ilman miestään ja samalla kantaa toisen poikansa menetyksen taakkaa, se tapahtuu Herran avulla. ”Eräänä päivänä tämä perhe on jälleen yhdessä taivaassa olen varma siitä”, Nancy sanoo.
”Eräänä päivänä tämä perhe on jälleen yhdessä taivaassa, olen varma siitä.”
