Ehkä Lapuan pamauksesta on jo niin paljon aikaa, etten tee rikosta, jos vähän sitä sivuan? Meidän hallintokieleemme on tullut kaksi eri ilmaisua, jotka eivät tarkoita juuri mitään. Kun Lapualla kävi onnettomuus eikä kukaan jäänyt kertomaan mikä asian aiheutti, niin pääteltiin paikalla olleen ruutimäärän olleen liian iso. Heti onnettomuuden uutisoinnin jälkeen alettiin kertoa mitä toimenpiteitä on tehty tai ainakin suunniteltu, ettei uutta räjähdystä tapahtuisi. Todellisuudessa ei tiedetty mikä aiheutti, mutta turvallisuuden tunne palasi rahvaan keskuuteen, kun tartuttiin tarmokkaasti toimeen ja puolitettiin ruudin määrä, joka saa olla työpisteessä. Ja vuolaasti kerrottiin mitä on tehty jo asian hyväksi ja mitä vielä suunnitellaan.
Meillä on monen mielestä lämpenevä ilmasto, joka tuhoaa luontoa tai ainakin muuttaa sen olemusta huomattavasti. Kestää toki hetken ennenkuin Yyterissä on palmukujia. Jostain pullahti mieleeni, että Ruotsissa ei kai pitäisi olla yhtään käytössä olevaa atomivoimalaa, jos aiempi vaalilupaus olisi toteutunut.Politiikka oli aikoinaan yhteisten asioiden hoitamista, nyt se taitaa olla lupausten antamista ja säännönmukaista rikkomista. Polttomoottoriautot lakkaavat savuamasta ihan tuossa tuokiossa. Sehän on mukava kuulla kaupunkilaisen, joka kannattaa vihreitä arvoja. Kansa saa juuri niitä lupauksia, joita he haluavat kuulla. Eikö se ole selvää, että korvat seinillä on ja kaijutin kertoo juuri niistä asioista.
Kaikki asiat tehdään johonkin mennessä. Kuitenkin aikajana on niin pitkä, että hallitus on uusiutunut ainakin kolme kertaa, joten alkuperäistä lupauksen antajaa ei enää löydy.Lämpeneminen pysäytetään 2035 mennessä. Montako meistä on toteamassa asiaa ja vaikka olisimme kaikki, niin ihan sama. Lentämiseen on kiinnitetty huomiota. Se sastuttaa ja muistelen, että aina kotetaan lentää pilvien yläpuolella, joten sadekaan ei juuri tuo sitä nokea alas. Suunnitellaan sakkoluonteista maksua lentämiseen. Mitä se tarkoittaa. Lentämätön rahvas on tyytyväinen, kun eliitille tulee kalliimmaksi homma. Mutta mitä se haittaa, harva eliitissä maksaa itse lippunsa ja mitä sanoo perustuslaki: Sakko rikkeestä jota sa toistaa, kunhan maksaa säännölliset sakot. Siis johonkin mennessä tapahtuu jotain, mutta välittömiä toimenpiteitä ei juurikaan ole kerrottavaksi.
Elämmekö valheessa eli itsepetoksessa? Annamme toistamiseen höynäyttää itseämme lupauksilla, jotka eivät koskaan toteudu. Lainsäädännön uudistuminen näyttäisi luonnonlain omaiselta. Viimeistään kymmenen vuoden välein on kaikki lait uusittava ja valitan, mutta monesti käy niin, että uusi on huonompi tai ainakin kansa niin arvioi useasti. Vimmaisesti muutetaan kaikki sellaiseksi, että markkinavoima pääsee kaikkiin kassakoneisiin kopeloimaan. Hyväähän kaikki tietysti tarkoittaa. Suomessa oli markka ja sitä ennen isäntien valuutta. Nyt meillä on euro ja sen rinnalle on muodostunut valuutta, jonka nimi on: Ei se ole keltään pois! Se otetaan aina käyttöön, kun pitää siirtää luotettavasti jostain johonkin, kun kumpaakaan päätä ei oikein tunneta.
Jokainen meistä on millin kymmenesosan päässä omasta lopustamme. Joku tuon paksuinen kalvo kun aivoissa puhkeaa, niin loppu kuulemma tulee nopeasti. Sadat muut vaarat piirittävät meitä kaikkialla. Olemme vain sokeita niille. Muuten elämästä ei tulisi mitään. Elämme utopistisessa turvallisuuden tunteessa. Parempi on ettei tiedä liikaa.
Näin se menee Pekka. Kristus on toivomme varma.
Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta halveksitaan, eikä hänen sanojansa kuulla. Viisaitten sanat, hiljaisuudessa kuullut, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto. Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää. Saarn.9 16-18
Meidän maailmassamme on paljon hyviä aikomuksia, mutta aika ja asiat menevät painollaan.
Eikö ole kummallista, että pommiräjähdyksen jälkeen on lainvartijoita ampumavalmiit rynkyt rinnallaan joka puolella, kun se ei yhtään enää auta niitä uhreja. Jos ne samat aseistetut lainvartijat olisivat jatkuvasti näkyvillä, me sanoisimme: Elämme poliisivaltiossa.
Sinähän vastasit Lauri tuohon jo blogissasi. Rynkyt luo turvallisuuden tunnetta.
Olemme noidankehässä sitä kai sanotaan kuplassa kaikki on näennäistä. Mikään ei auta, jos joku ottaa auton ja ajaa sen ihmisjoukkoon tai lentokoneen ja ajaa sen pilvenpiirtäjään. Kuka voi keksiä näitä juttuja, joit yleensä ei mielletä aseiksi, että niitä käytetään niin. Totaal pahuus. Tuo ajatus rynkyistä on totta, mutta se antaa selvityksen myös siitä, että oma turvallisuus on tärkeää, ei niiden, jotka menivät? Puhutaan monien asioiden ennaltaehkäisystä, miten ehkäistään ?
Kun yhteiskunnan arvot ja järjestelmä rappiotuu, alkaa kaaos hiljalleen ja rikkaat palkkaavat vartioita ja lukkoja ovilleen. Historia on esimerkkejä puollollaan. Suomessa on vielä hyvä ja turvallinen asua.
Tuttavani ajoi aikanaan rekalla raaka-aineita Neuvostoliittoon kun Kommunistinen järjestelmä oli lopuillaan ja tilanne alkoi muuttumaan, siten, että tehdas, jolle raaka-aineita toimitettin, lähetti aseistetut saattajat rajalle kuormaa vastaan ja perille päästyään kuski purki kuorman konepistoolein vartioidun alueen sisällä. Lopulta kuormat lopetetiin, koska reissuun meni aina viikko, vaikka toimitus oli muutaman sadan kilometrin päässä rajalta.
Elämä jatkaa kulkuaan, mutta rauhalliset ja sopuisat olot eivät ole itsestään selvää. Syyrialaiset jos jotkin tietävät, miten maailma ympärillä voi muuttua hetkessä muutaman mielenilmauksen jälkeen… Valta ja aseet ovat ihmiskunnan rappion symbolit.
Ehkäisy ja rynkky taitaa hoitaa samaa virkaa. Kumpaakaan ei voi aina oikeasti suunata oikeaan kohteeseen.
Kun viime vuosituhannen lopuilla kuljin Venäjän lähiakueilla, niin alkoi nousta niitä datsoja joissa oli korkeat tiilimuurit. Tavallisillakin ihmisillä oli koirat, jotka eivät olleet mitään sylikoiria. Yöksi ne päästettiin pihapiiriin vapaasti kiitämään. Yhden susikoiran hampat olen tuntenut oikeassa pohkeessa, mutta ei Luojankiitos purrut kuitenkaan.