Olemme seuranneet Suomen Kuvalehdessä ja Kotimaassa käytyä keskustelua emerituspiispojen ja muiden vanhempien teologien välillä siitä, keitä pitäisi vihkiä, ja miksi jokin avioliitto pitäisi säilyttää muita erityisempänä. Keskustelu uuvutti jo alkumetreillä – samanlaisia puheenvuoroja on kuultu jo satoja. Emeritusarkkipiispa John Vikström hyvin rehellisesti ja eteenpäin katsoen kertoi ihmetystään siitä, miksi muutosta ei ole vieläkään tapahtunut ja miten muutokseen voitaisiin päästä. Vastineet sen sijaan olivat jankkaavia ja etsivät syitä asettaa seurakuntalaisia eriarvoiseen asemaan, tästä esimerkkinä emerituspiispa Eero Huovisen kaipuu miehen ja naisen välisen avioliiton erityisyyden korostamiseen.
Tämä ”keskustelu” eli Kotimaassa julkaistujen nokitteluiden sarja on erinomainen esimerkki toiseuttavasta tavasta puhua meistä vähemmistöön kuuluvista: meistä ja meidän avioliitoistamme puhutaan arvottavasti ottamatta meitä mukaan keskusteluun. Äänessä ovat enimmäkseen eläkeikäiset heteromiehet, joilla on ollut paljon valtaa ajaa tai torpata muutoksia jo oman uran aikana.
Nyt olisi korkea aika myöntää muutoksen tarve ja toimia sen mukaan, sillä me olemme osa kirkkoa, meitä vihitään jo kirkossa ja meidän avioliittomme on aivan yhtä erityinen kuin heteroparienkin. Huovinen kirjoitti: “Lähimmäisen asemaan asettuminen ohjaa kysymään, millaisia oikeutettuja toiveita homoseksuaalisesti suuntautuneilla on.” Emme kaipaa toisten määrittelyä siitä, mihin meillä on oikeus, tai meitä suvaitsevia puheenvuoroja, vaan yhdenvertaista kohtelua. Samalla voidaan keskittyä antamaan mediassa ääni heille, joita asia oikeasti koskettaa. Muutos avioliittokäsityksessä kun ei tosiasiassa vähennä yhtään perinteisen miehen ja naisen välisen avioliiton merkitystä.
Viivi Ali-Löytty
Samuli Korkalainen
Hanna Mithiku
Laura Late Mäntylä
”Muutos avioliittokäsityksessä kun ei tosiasiassa vähennä yhtään perinteisen miehen ja naisen välisen avioliiton merkitystä.”
Tämä on yksi erittäin olennainen ja oikea argumentti. Päinvastaista väittäneet eivät ole millään järjellisellä tavalla kyenneet perustelemaan. Moottoritien lisäkaista kun ei vähennä tai kavenna muita kaistoja vaan vain sujuvoittaa liikennettä.
Mutta miehen ja naisen avioliiton merkitys perustuu mieheydelle ja naiseudelle, näiden erilaisuudelle ja toisiaan täydentävyydelle. Siis sille, etyä Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Eli miten avioliiton muuttaminen sukupuolineutraaliksi ei muka tätä poista tai vähennä?
Tuo ”lisäkaista” ei ole relevantti vertaus kun on kyse ennemmin ajosuunnan muuttamisesta.
Ja kyse ei ole vain vihkimisestä, eikä vain siitä että kukin elelee omassa liitossaan kuten haluaa. Kyse on siitä mitä saa opettaa avioparitapahtumissa ja aviopareille suunnatussa touminnassa.
Jos avioliittoteologia muutetaan myös sukupuolineutraaliksi ae tarkoittaa pwrinteisen avioliittonäkemyksen mitätöintiä kirkon opetuksessa.
Sori virheistä. Bussissa 🙂
Mutta lopetan tästä jankuttamisen heti kun ilmenee edes hiukan ymmärrystä tälle, mistä uskalsi puhua myös Eero Huovinen.
Sukupuolineutraali ja sukupuolisidonnainen avioliitto eivät voi kirkossa olla yhtä aikaa voimassa. Varsinkaan siten etyä viimeksimainitun perusteita ja perusteluja ei tunnusteta eikä huomioida.
”Eli miten avioliiton muuttaminen sukupuolineutraaliksi ei muka tätä poista tai vähennä?”
Ok, eli avioliiton merkitys hävisi neljä vuotta sitten? Mitä tapahtui käytännössä? (Oikea vastaus tietenkin että ei mitään.)
> Kyse on siitä mitä saa opettaa avioparitapahtumissa ja aviopareille suunnatussa touminnassa.
Mielestäni oikeus opettaa avioliiton olevan (vain) miehen ja naisen välinen ei ole kirkolle mikään itseisarvo.
Toisekseen eihän tuollaista ”oikeutta” ole tälläkään hetkellä. Tarkoitan siis sitä, että kyllähän jokainen tietää, ketkä Suomessa saavat avioliiton solmia. Ajattelitko, että olisi erityisen älykästä elää jossain kuplassa, jossa vallitsisi jokin toisenlainen avioliitto. Lähinnä tulee mieleen tarina keisarin uusista vaatteista.
Kirkolle riittää yksi avioliittomalli: se virallinen eli valtion lakiin perustuva. Lisäksi olisi mielestäni tarpeellista antaa omantunnonvapaus niille papeille, joilla on kapeampi vakaumus.
No niin, tuo uudissana ”toiseuttava” kuulunee samaan ryhmään ”oletuksen” kanssa ja mitä näitä lienekään kehitetty näinä vuosina yhä kiihtyvään tahtiin. Eihän niitä tarvitse silti ruveta käyttämään ja matkimaan, varsinkin kirkolla on vastuu pysyä siinä mikä luja pohja ja hyvän Luojamme tahto on. Siihen todellakin voimia ja siunausta tämän painostamisen keskellä.
Yhteyden rakentajat -kirjan (Kaisa Raittila 2020) yksi ansio on, että se tekee lukijan tietoiseksi siitä, miten totaalisesti asianosaiset on jätetty keskustelun ulkopuolelle. Vaikka olisi virkansa, asiantuntemuksensa tms. perusteella ollut sopiva ja tarpeellinen henkilö työryhmiin ja seminaareihin, ei ole kutsuttu. Saatikka sen perusteella, että kysymykset koskevat omaa henkilökohtaista elämää.
Kiitos, kun alleviivaatte tätä vielä tässä kirjoituksessanne. Enää ei pidä tehdä linjauksia ylhäältä ja ohi. On aika tiedostaa se iso virhe, että niin ennen toimittiin.
Onhan jo vuodesta -86 -88 ollut alati kasvava edustus asiaa ajamassa kirkossakin.
Olisipa hyvä jos todellakin riittäisi tämä keskustelu ja se loppuisi tähän. Asia kun ei keskustelemalla muutu miksikään.
On todellakin käyty asiantuntematonta asenteellista näennäiskeskustelua hirmuiset määrät, mutta kun alkaa asiantuntijoita tulla peliin ja oikeat argumentit alkavat painaa, tule kiire lopettaa keskustelu…
Kiinnostavaa tässä on se, että keskustelun ydin on siirretty pois Jumalan sanasta avioliittokäsitykseen. Tässä näkee selvästi sen, miten koko keskustelusta puuttuu arka tunto Jumalan sanan edessä. Selkeät Raamatun kohdat sivuutetaan ja Jumalan sanaa tulkitaan oman mielen mukaisesti.
”Jumalan sanasta avioliittokäsitykseen. ”
Jos tarkoitat luomiskertomuksia niissä ei ole sanaakaan mistään avioliitoista.
Ihmisen kehittymisessä/kehittämisessä saman lajin parissa tapahtuvan siitoksen ja synnytyksen kautta siihen eläimien ’apua’ tarvitsemattomiksi olennoiksi ei ole vielä kyse mistään ’avioliitoista’.
Pekka Veli Pesonen. Jaa ja aamen!
En Seppo tarkoita sitä. Enkä mitään käsitystä jonka ihminen kehittää.
Tarkoitan sitä minkä jokainen meistä voi lukea Raamatusta. Sen sivuuttaminen on mahdotonta, jollei siihen kehitä jotain muuta käsitystä, jolla selkeät sanat mitätöidään.
Silloin ei voi olla arka tunto Jumalan sanan edessä, jos Raamatun sana mitätöidään ihmisten käsityksillä.
Pekka, sinä et nyt minusta puhu Genesiksen heprealaisista sanoista ja lauseista ja niiden analyyseistä, joita parhaiten tekevät juutalaiset oppineet. Sinä puhut noiden lauseiden ja sanojen kristillisistä lähinnä tarkoitushakuisiin käännöksiin perustuvista tulkinnoista
Onneksi aika hoitaa nämä vanhoilliset.
Ilm. 22:10-11.
Aika hoitaa kaikki ja sitten tulee jotain, jokainen kuvittelee tietävänsä mitä se on.
En ole huomannut että kukaan olisi ryhtynyt syvemmin pohtimaa, tai tutkimaan, mistä avioliittokäsitys, tai niin sanottu naimalupa on peräisin.
Naiminen on tosiaan ollut hyvinkin tärkeä tekijä menneinä aikoina, ja varsinkin se, että ketkä saavat naida, kenelle hallitusmiehet voivat antaa naimaluvan. Kelvottomien kansalaisten naimista ei ole ollenkaan suosittu, koska ajateltiin, että valtiolle syntyy äpäriä, ei toivottuja heikkolaatuisia kansalaisia, koska vanhemmat oli luokiteltu kelvottomiksi. Näille lapsille kävi huonosti.
Asia ilmenee Platonin kirjasta Valtio, jossa ikäänkuin perustetaan uusi valtio ja mietitään mitä siihen tulisi kuulua ja mitä ei. Uudessa valtiossa ei myöskään syöty eläimiä, eläinten uhraaminen olisi loppunut kertakaikkiaan, ja kaikkien tuli tuntea poikarakkaus, se oli siis luvallista. Nuorten poikien rakastaminen oli miehille tavallista.
Ja Mutinus Tutinukselle kirjoitettiin jopa runoja. ( On fallos)
Sukupuolinen suuntautuminen ei niinkään ollut naimaliiton solmimiseen vaikuttava tekijä, vaan se, että minkälaisia jälkeläisia valtiolle syntyy. Siksi suosittiin ainoastaan valioyksilöiden pääsyä naimaan, ja heitä olivat ainakin soturit, eli puolustajat. Oli tärkeää että vatiolle syntyy valioluokan sotureita. Näin suosittiin myös poikien syntymää, joka ajatus vaikuttaa vieläkin, kun miehet huutavat: Poika tuli.
Tärkeää oli myös se, että valtion rotupuhtaus pysyi ja virkamiesten tehtävä oli valvoa, että oikeat ihmiset saivat naimaluvan. Naisen kanssa tapahtuva sukupuoliaksi oli nimenomaan naimista, miesten välinen oli rakkautta. Mutta miesten piti kuitenkin suukotella ja halia, ja osoittaa kiinnostusta siten, ettei kukaan päässyt ajattelemaan, että se johtaa johonkin muuhun. Tästä kai syntyi ajatus Platonisesta rakkaudesta, tai myöhemmin kristinuskossa, veljien välinen pyhä suudelma.
Tämä suunnittelu tapahtui ennen meidän ajanlaskun alkua, kirkkoa ei silloin vielä edes ollut, mutta osa ajatuksista on kyllä siirtynyt myös kirkon oppiin. Ja kuten huomataan niin Hitler oli ottamassa sitä valtionsa käytäntöön. Eikö hän ollut myös kasvissyöjä.
Varsinaisia perheliittoja naisten kanssa ei solmittu, kysymys oli vain valtiolle hyödyllisten jälkeläisten tuottamisesta.
Parkkila! Katsotaan nyt sitten jotain. Otetaan pohjaksi Luomiskertomus jos sopii? Jumala sanoi: Ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun joka on hänelle sopiva. Tämä on eka momentti. Siihen mennessä oli kaikki eläimet nimetty ja todettu, ettei minkään muun lajin kanssa synny sopivaa harmoniaa. Siksi Jumala ryhtyi toimiin ja valmisti Aatamille Eevan. Sitten tapahtui se lankeemus, jota ei nyt ole pakko käsitellä vaan se mitä sitten tapahtui. Jumala antoi kolme tehtävää: 1. Viljellä, 2. Varjella 3. Lisääntyä ja taäyttää maa ja tehdä se alamaiseksi. Sen lisäksi oli muutama sana mitä tämä kaikki merkitsee. Maa kasvaa orjantappuroita ja ohdakkeita ja otsa hiessä pitäisi puurtaa leivän eteen. Vaimolle tulivat synnytyskivut kärsittäviksi, mutta silti jälkeläisiä on syntynyt.
Jos nyt ajattelemme prosessin ihannetta. Mies tuntee kiinnostusta naista kohtaan ja parhaimmillaan voidaan uskoa, että Jumala valitsee meille jokaiselle ensinnä geenit ja sitten puolison, jonka geenit sopivat yhteen. Tapahtuu rakastuminen ja halutaan yhteistä tulevaisuutta. Tavallisesti on ollut niin, että ensin kihlaus, joka on esiaste uskollisuutta luvataan silloin ja normaalisti vietetään hään jolloin Jumalan sanalla yhdistetään kaksi ihmistä ja sitten saadaan lapsia, jos e on niin suotu. Kun puhutaan yhdeksi lihaksi tulemisesta, niin mielestäni se on silloin tapahtunut, kun molemmat omistavat samalaisen tahdon viedä elinikäinen liitto maaliin.
Yhdeksi tulemisessa ja lapsien saamisessa tarvitaan todella sitoutumista ja uskollisuutta niin, että aamenen jälkeen lopetetaan vertailu ja etsintä ja ollaan ei enää minä ja sinä vaan me aina ja ikuisesti.
Jos tämä puretaan osiin niin tullaan siihen parisuhteen hauskimpaan kohtaan, mutta ilman sitoutumista ja vastuuta.. Kun on huomattu, että anatomiat ovat poinin poikkeuksin samanlisia niin kuka tahansa sitten kelpaa hetkeksi kumppaniksi, voidaan ajatella.Eronneiden uudelleen vihkiminen oli joskus kipeä kysymys, mutta sitten siitä tuli hyödyke, jota voi käyttää mielialan mukaan. Jos seksuaalinen tyydytys irroitetaan sen alkuperäisestä yhteydestä, niin silloin sen saavuttamiseen vain mielikuvitus on rajana, mutta yksi kysymys pitää esittää ollaanko silloin tekemisissä aluperäisen ihjanteen kanssa vai ihan muuta. Jokainen eläköön omatuntonsa mukaan, mutta älkäämme hylätkö poikkeuksien takia kuitenkaan ihannetta hedelmä sitten kertoo mikä on totuus.
Ihmisten välisiä liittoja ei tarvitse raamatu(i)lla perustella. Vai miten on ammattiliitto, löytyykö perustelut ?
Joo, mitta täynnä tätä jankkaamista.
Voiskohan jättää joku juttu lukematta, jos pännii. Vai pitäskö ajatelle miksi pännii?
Kielteisesti asiaa katsovat ilmeisesti huomaavat samansukupuolisen konsensuksen vahvistamisen yhtenä mahdollisuutena seurauksissa hankkia suurempikin perhe lapsineen tyttöparin ollessa kyseessä. Toki useilla naispareilla lapsi tai lapset ovat jo valmiina jatkamaan yhteistä elämää perheenä.
Miespareilla asia on vaikeampi mutta siihenkin löytynee mahdollisuuksia.
Auttaisiko asiaa katsoa eteenpäin vievänä mahdollisuutena alkaa vaatia sterilointitodistusta samansukupuolisilta pareilta missä asiassa kuurojen heteroavioiden vahvistamisen mahdollisuudessa sterilisaatiotodistus vaadittiin 1960.tä luvun loppupuolelle asti kun oikein muistan.
Todistushan voitaisiin kirkon niin päättäessä lukea kirkollisen vihkimisen yhteydessä, ja näin mahdollisuus olisi auki ja valmiina hyväksyä tämäkin lisäys.
Toki en usko edellisen saavan kannatusta.
Perhemalli näin on uskoakseni suurin syy kirkossa vastustaa asian eteenpäin menoa.
Oikeastaan tämä ei johda mihinkään. Lapset olivat joskus Jumalan lahjoja ja heidän oli turvallista syntyä yhden isän ja yhden äidin ydinperheeseen. Siitä asti, kun lapsia alettiin tekemään on tämä alku hävitetty. Nyt ei ole syytä enää kinata puolin eikä toisin, mutta kirkon johdon on syytä valmistautua lohkeiluun, jos konservatiiveille ei suoda tasa-arvoa.
Miten kirkossa suhtaudutaan vähemmistöön nimeltään mielenterveyskuntoutujat? Tämä ryhmä taitaa muuten olla vielä suurempi ryhmä kuin se, mitä tämän blogin kirjoittajat edustavat.
Ymmärtääkseni heidän avioliitot vihitään. Eikä paljon näy puhetta heidän syntiensä saarnaamisesta.
Ovatko mielenterveyskuntoutujat sinusta jotenkin eritavalla syntisiä kuin muut? He saavat kokea jatkuvasti kaikissa seurakunnissa halveksuntaa ja vähintäänkin epäluontevaa käytöstä.
Tässä eivät ns. vapaat suunnat ole yhtään parempia.
> Ovatko mielenterveyskuntoutujat sinusta jotenkin eritavalla syntisiä kuin muut?
Eivät.
Joka viides suomalainen sairastaa jotain mielenterveyden häiriötä. En voi olla siitä varma, mutta pidän hyvin todennäköisenä, että yhdessä kohtaa työuraani kärsin psykosomaattisista oireista, joiden taustalla oli pitkittynyt stressi.
Psykosomaattinen vaiva voi kohdata työssä kuin sen ulkopuolella mikä aktivoituu sopivien impulssien vaikutuksesta.
Usein se elämää ei suuremmin häiritse mutta kokemuksen uusiutuessa elämänkokemuksena vaikuttaen toiminnallisena asiana se voi aiheuttaa kertautuessaan isompaakin vaivaa päivän töihin niin toimimisessa kuin ajatuksissa.
Mikko Nieminen tuossa arveli joka viidennen olevan jonkinlaisen haasteen edessä elämässään.
Hyvin pitää paikkansa mutta kaikki haasteet eivät ole vaivoja terveydessä vaan normaaleja strategioita itsessämme puolustautumisesta lähtien aina itsemme suojeluun huonoilta vaikutuksilta mitkä psyykemme tunnistaa meille haitallisina.
Toki vuoropuheluun itsemme kanssa emme saa ohjausta ja tiennäyttöä kuten uskossammekin voisimme saada.
Hyvä on katsoa Psykiatri Erkki Väisäsen väitöskirjaa suomalaisten mielenterveydestä mistä Kaleva seuraavana aamuna laittoi hyvän otsikon.
Emme ole sukulaisia, mutta vastaväittäjä oli tätini mies. Ei asia noin huono ole mitä lehti otsikoi.
Meillä on geeneissämme hyvää asiaa vastustaa ja kohdata mahdottomiakin asioita kuin tilanteita elämässämme.
Eikä tilanne ole parempi myöskään Lähetyshiippakunnassa.
Älköön silti kukaan jättäkö osallistumatta seurakunnan toimintaan näiden puheideni takia. Seurakunnassa on hyvä käydä ja elää.