Piispainkokous totesi joulukuun kokouksessaan, että kaikki seitsemän lähetysjärjestöä ovat noudattaneet Yhteinen todistus -toimintaperiaatteita ja lähetystyön perussopimusta. Piispainkokous on väärässä – suuri osa järjestöistä on toiminut vastoin kirkkomme päätöksiä ja opetusta.
Kirkossa on vain yksi virkakäsitys, vuonna 1986 päätetty: pappisvirka ei ole sidottu sukupuoleen. Tuolloin myönnetty ns. omantunnonvapaus koskee yksittäisiä pappeja, ei suinkaan järjestöjä. Kirkon lähetystyön toimintaperiaatteissa todetaan, että lähetystyötä toteutettaessa kirkon lähetysjärjestöjen tulee toimia kirkon päätöksen mukaan. Tämän pitäisi ulottua myös järjestöjen rekrytointipolitiikkaan. Vain miespuolisia pappeja palkkaavat järjestöt ovat kirkon siunauksella ja rahoituksella toimivia työnantajia, jotka harjoittavat systemaattista syrjintää.
Kirkon uudessa Ovet auki -strategiassa todetaan: Edistämme yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Millaista yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa tällaiset järjestöt edistävät, jotka eivät palkkaa naispuolisia pappeja tai opettavat homouden olevan syntiä?
Kirkon pitäisi aktiivisesti purkaa syrjiviä rakenteita, jotka tulehduttavat yhteistyötä kotimaassa kirkon sisällä ja asettavat vähemmistöjä hankalaan asemaan myös ulkomailla. Esimerkiksi Etiopiassa Mekane Yesus -kirkossa naispuolisten pappien asema on jo riittävän vaikea ilman, että suomalainen lähetysjärjestö omalla esimerkillään ja näkemyksillään heikentää sitä entisestään.
Piispainkokous antaa omalla päätöksellään näille järjestöille mandaatin jatkaa räikeää syrjintää ja vahingoittavaa opetusta niin kotimaassa kuin kohdemaissakin. Siinäpä meille muille seliteltävää, kun yritämme puhua kirkosta Jeesuksen seuraajien yhteisönä.
Kirkolliskokousedustajat
Viivi Ali-Löytty
Marja Heltelä
Mirva Lehtinen
Olli Löytty
Hanna Mithiku
Päivi Raunu
Wiking Vuori
Vetoomuksen allekirjoittajat toteavat: ” Piispainkokous on väärässä – suuri osa järjestöistä on toiminut vastoin kirkkomme päätöksiä ja opetusta.” Mitenkä tämä voi olla mahdollista? Juuri piispainkokoushan, kirkolliskokouksen määrittelemissä puitteissa ja osin yhdessä kirkkohallituksen kanssa määrittelee kirkkomme linjaukset ja opetuksen.
Kirkkomme opetuksen mukaan pappisvirkaan on mahdollista vihkiä sekä miehiä, että naisia. Saman aikaisesti kirkkomme hyväksyy sen teologisen linjauksen, että pappisvirkaan vihitään ainoastaan miehiä. Tämä käytäntö on edelleen voimassa useissa useissa yhteistyökirkoissamme lähetystyön kentällä.
Yhteinen todistus – asiakirjassa todetaan: ”Toimiessaan ulkomaisten yhteistyökirkkojen kanssa kirkon lähetysjärjestöt noudattavat niiden virkaratkaisuja eivätkä lisää jännitteitä omalla toiminnallaan.”. Tämä linjaus koskee myös niitä järjestöjä, jotka ovat varauksetta hyväksyneet kirkkomme nykyisen virkaratkaisun.
Kotimaan toiminnan osalta todetaan: ”Seurakuntien ja lähetysjärjestöjen yhteistyössä kirkon lähetysjärjestöt toimivat kirkon päätöksen (1986
pappisviran avaaminen naisille) ja seurakuntien käytäntöjen mukaisesti.”
Vuoden 1986 päätökseen liittyi ponsi: ”Myös niillä kirkon jäsenillä ja viranhaltijoilla, jotka suhtautuvat torjuvasti pappisviran avaamiseen naisille, tulee edelleen olla kirkossamme toiminnanvapaus ja mahdollisuus tulla vihityksi ja nimitetyksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eri virkoihin. Kaikki kirkon jäsenet ja viranhaltijat ovat yhdessä vastuussa siitä, että muutoksen aiheuttamat vaikeudet pyritään voittamaan keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon ykseyttä varjellen.”
Teologin henkilökohtainen vakaumus suhtautua torjuvasti pappisviran avaamiseen naisille ei siis saa olla este tulla vihityksi pappisvirkaan. Ponsi ei kuitenkaan anna lupaa torjuvaan suhtautumiseen pappisvirkaan vihittyjä naisia kohtaan., vaan edellyttää keskinäistä yhteistyötä. Yhteistyön edellyttäminen on molemmin puolista.
Kannanotto ”myönnetty ns. omantunnonvapaus koskee yksittäisiä pappeja, ei suinkaan järjestöjä” ei perustu mihinkään asiakirjaan, vaan kyseessä on ainoastaan allekirjoittajien omasta tulkinnasta.
Kieltäytyessään yhteistyöstä sellaisen ns. vanhalla virkakannalla olevan lähetysjärjestön kanssa, joka omalta puoleltaan kaikissa yhteistyötilanteissa toimiin kirkon päätöksen (1986 pappisviran avaaminen naisille) ja seurakuntien käytäntöjen mukaisesti paikallinen seurakunta tosiasiallisesti itse toimii vastoin Yhteinen todistus -toimintaperiaatteita ja lähetystyön perussopimusta.
Piispat ja herätysliikejärjestöjen edustajat julkistivat 4.3.2009 yhteisen tahdonilmaisunsa seurakuntien ja herätysliikejärjestöjen yhteyksistä ja yhteistyöstä. Siinä he toteavat seuraavaa:
1. Haluamme edistää sitä, että herätysliikkeet ja niiden muodostamat yhteisöt ovat entistä selvemmin osa kirkon ja seurakuntien toimintaa. Siten ne tuovat oman panoksensa seurakuntaelämän uudistamiseen.
2. Tunnustamme sen, että kirkossamme on jäseniä, jotka eivät vakaumuksensa vuoksi pidä oikeana kirkon hyväksymää päätöstä avata pappisvirka naisille, ja toivomme, että hekin voivat edelleen kokea kirkon omakseen.
3. Haluamme yhdessä toimia sen puolesta, ettei ketään kirkossa syrjitä hänen sukupuolensa, vakaumuksensa tai virkanäkemyksensä tähden.
4. Pidämme tärkeänä, että herätysliikejärjestöjen toiminta muodostaa paikallisseurakuntien sisällä sellaista yhteisöllisyyttä, joka vahvistaa kaikkien seurakuntalaisten sitoutumista Kristukseen ja kirkkoon.
5. Kun herätysliikejärjestöt ovat yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa, ne toimivat kirkkomme vuonna 1986 tekemän virkaratkaisun ja paikallisseurakuntien käytäntöjen mukaisesti.
6. Seurakunta voi tehdä yhteistyötä herätysliikkeen kanssa ja antaa tiloja herätysliikkeen kirkkopyhiä ja muita tilaisuuksia varten.
7. Vetoamme kaikkiin seurakuntalaisiin, että erilaisista näkemyksistä huolimatta pysymme ja toimimme yhdessä ja samassa kirkossa.
https://evl.fi/documents/1327140/38205829/Yhteinen+todistus+-+Suomen+evankelis-luterilaisen+kirkon+l%C3%A4hetyksen+peruslinjaus+2018.pdf/ff23dbb2-e810-7da2-37bd-6ab7a231bded?t=1568876039000
https://evl.fi/documents/1327140/41251337/Yhteistoiminta-heratysliikkeet-seurakunnat.pdf/cb4852e5-4be7-63fa-4832-172baf3c2ad2
Piispainkokous sulkee silmänsä yhdenvertaisuudelta. Ei pidä paikkaansa. Piispainkokouksen kokoonpano alkaa olla jo sitä laatua, että mitään päätöksiä ei tule mihinkään suuntaan etsittäessä jotain yhdenvertaisuutta, jonka määrittäminen näyttää olevan vaikeaa, kun Raamatun viesti jotenkin kiusallisesti kumminkin tökkii.
Tasavertaisia kaikki, vaan sitten on se harmillinen oppi synnistä, joka koskee kaikkia, siis aivan kaikkia mihikään inhimilliseen ominaisuuteen katsomatta. Ja siitähän on niin kiusallista puhua ja kansa vain masentuu ja eroaa kirkosta. Tosin näyttää eroavan kirkosta joka tapauksessa.
Jeesuksen selvästi kertomasta kadotuksesta ei saa ehdottomasti mainita sanaakaan, jonka kuitenkin pitäisi olla se tärkein asia eli pelastus Jeesuksen ristinkuoleman takia meidän kaikkien syntisten puolesta..
Sinänsä ev.lut. kirkko alkaa olla aika pulassa ollakseen mikään kristillinen kirkko. Lähinnähän se alkaa olla jonkinlainen rakasta-kaikkea-ja-kaikkia-Raamatun-sanomasta piittamaatta-järjestö. Ja sellainen järjestöhän on turha, koska niitä on runsaasti ilman ev.lut. kirkkoakin.
Olen lukenut lähes kaiki Eskolan varsin johdattelevat teologiset kirjat. Olennaista minulle ei ole niissä se mitä Eskola sanoo vaan mitä hän jättää sanomatta. Ovela kirjoittaja joka tietää keille hän kirjoittaa.
Kotimaa voisi uutisoida jostain tapauksesta, jossa joku pappi on jäänyt valitsematta jonkun lähetysjärjestön työhön sukupuolensa perusteella. Sen pohjalta voisi jatkaa keskustelua?