Ei yleensä tarvitse kauaa olla jutunjuurena Israel ja sen lähialueet ennenkuin joku lipsauttaa sanan kaksoisstandardi. Sillähän siis halutaan tuoda ilmi sellaista että ihmiset arvioivat Israelia eri standardein kuin ympäröiviä maita. Tämä on tietenkin totta, ei siitä ole epäilystäkään. Myös uutisoinnin sanotaan olevan yksipuolista, joka taas ei ole niinsanotusti totta, ainakaan siinä mielessä jossa uutisia pääsääntöisesti nykyisessä läntisessä maailmassa tehdään. Niitä tehdään silloin kun mies puree koiraa.
Niistä standardeista. Israelia ei tosiaan arvioida samoin standardein kuin vaikkapa Irania tai Syyriaa. Tai minä en ainakaan arvioi, ja olisi mielestäni outoa jos joku niin tekisi. Syykin on varsin yksinkertainen. Israel on itse asettanut itselleen standardit, jotka ovat toisenlaiset kuin sen naapureilla. Sitähän suorastaan hoetaan, jatkuvasti kuulee kuinka Israel on alueen ainoa demokratia. On hupaisaa kuinka ihminen joka niin sanoo jo kohta hyökkäävästi ilmaisee että Israelia arvioidaan eri standardein kuin lähialueita, vaikka on itse juuri sanonut sen syyn. Se on se demokratia. Olisi outoa arvioida demokratiaa samoin kriteerein kuin teokratiaa, diktatuuria tai vaikka terroristijärjestöä. Kun länsimainen demokratia antaa afrikkalaisille siirtolaisille pitkäkestoisia ehkäisyrokotteita sen kummemmin kyselemättä, mies puree koiraa. Toisessa länsimaisessa demokratiassa, Suomessa, syntyy hirmuinen äläkkä jo siitä että joku kehtaa ehdottaa lapsilisien leikkaamista jottei ”heikompi aines” lisääntyisi niin paljoa. Siihen nähdenhän Israelin toimet on suorastaan vaiettu mediassa, vaikka kyse on paljon pidemmälle menneestä asiasta kuin kokoomusnuorten suusammakoista.
Samaan aikaan Egyptissä silvotaan naisten sukupuolielimiä. Se, että koira puree miestä, ei kuitenkaan ole ”breaking news”. Ja ehkä on myös liian lyhyt aika siitä, kun sivistyneessä Euroopassa silpomista käytettiin hoitona lesbouteen.
Informaatiovirta on eri asia kuin uutisointi. Tasaisena virtaava informaatio on saattanut kansan tietoisuuteen muun muassa sen, että lähes päivittäin kassam-raketteja ammutaan kohti Israelia, niin siviili- kuin sotilaskohteisiinkin. Silloin koira puree miestä, eikä synny etusivun uutista. Israel tuhoaa vastaiskussaan sairaalan, mies puree koiraa, uutinen.
Pohjois-Korean vankileirit ovat yleistä tietoutta, mutta niitä ei uutisoida päivittäin. Koira puree miestä. Se ei tarkoita sitä, että ne hyväksyttäisiin. Uutiset voivat syntyä siitä, kun ne ensi kertaa näkyvät Googlen karttakuvapalvelussa tai sitten siitä, kun joku onnistuu pakenemaan. Siitä kun mies puree koiraa.
KUA:n alkuperämerkintäkampanja on saanut hirveästi mölyä aikaan. Sitä pidetään niin kauhian epäreiluna ja mustamaalaavana. Samaan aikaan EU on asettanut talouspakotteita useammallekin Israelia lähellä olevalle maalle, ja sellaisten asettamista Israelia vastaan pidetään erittäin epätodennäköisenä. Kyseessä ei ole kuitenkaan uutinen, koska koira puree miestä. Kun KUA kampanjoi alkuperämerkintöjen puolesta ja ottaa kantaa siirtomaapolitiikkaan, joka osin on Israelin omienkin lakien mukaan laitonta, mies puree koiraa.
Ehkä tosiaan on niin että Israelia arvioidaan kaksoisstandardein. On olemassa ihimsiä, joiden mielestä Jumalan luvattu kansa ei oikeastaan voi tehdä asioita väärin, ja kyseenalaiset asiat tulee selittää parhain päin. Raamatusta voi kuitenkin lukea millaisiin kuvioihin sellainen asenne on johtanut. Sitten on olemassa ihmisiä, joiden mielestä olisi vähintäänkin kohtuullista arvioida Israelia samoin kriteerein kuin esimerkiksi Irania, mutta ei Ruotsiakaan arvioida samoin kriteerein kuin Pohjois-Koreaa, eikä varsinkaan uutisointi lähde samankaltaisesta kontekstista.
Israel on kohtuullisen helppo kohde. Samaa voi sanoa mistä tahansa demokratiasta, ja mitä liberaalimpi sen helpompi kohde. Yhdysvallat on lähinnä eurooppalaisten intelligentsioiden sylkykuppi, josta puuhtaan tyhmyyden ja ylimielisyyden tiivistymänä, joka romahtaa hetkenä minä hyvänsä. Siksi on helppoa kritisoida myös sen miljardiluokan Israelille antamaa asetukea. Yhdysvallat on valtio jota on helppo kritisoida ilman fatwan pelkoa, ja se on asia joka on Yhdysvalloille kunniaksi. Samoin Israelille on kunniaksi se, että sitä voi kritisoida ilman pelkoa. Siinä on samankaltainen kuvio kuin siinä, että kristinuskolle on kunniaksi se, että Jeesuksesta voi piirtää halventavia pilakuvia ilman pelkoa henkensä menettämisestä, että Jari Tervo voi heittää Raamatun olkansa yli lattialle eivätkä radikaalikristityt lähde siitä hyvästä hirttoköysikauppaan.
Sellainenkin käsitys on olemassa, että Israelille esitetään vaatimuksia mutta toiselle osapuolelle ei. Herää sellainenkin kysymys että mikä se on se toinen osapuoli? Onko se joku epämääräinen käsite kuten ”islamin valtapiiri”? Onko se Palestiina? Iran tai Syyria? Hamas tai Hizbollah?
Oletetaan vaikka että vuorollaan nuo kaikki. Islamin valtapiirille on vaikea asettaa vaatimuksia, koska ei oikein ole mitään tai ketään kenelle sen esittäisi. Miten esimerkiksi esitettäisiin jokin vaatimus kristinuskon valtapiirille? Jos oletetaan että sillä tarkoitetaan juuri ns. länsimaisia demokratioita, joka on hyvin elitistinen käsitys asiasta, niin kyllähän vaatimuksia esitetään aivan jatkuvasti. Yhdysvalloilta ja EU:lta penätään koko ajan kaikenlaista isoa ja pientä. Laajempana käsitteenä asia on vaikeampi, sillä standardeja on niin monia. Sama koskee ”islamin valtapiiriä”, johon teräväkieliset laskevat jo Iso-Britanniankin.
Mietitään Irania ja Syyriaa. Niille esitetään jatkuvasti vaatimuksia, uhkasellaisiakin. Niitä vastaan on asetettu lukuisia taloudellisia pakotteita, ja sekä USA, YK, NATO että EU, eli nuo valtaapitävät kirjainyhdistelmät, ovat tuominneet kyseisten valtioiden toimet suoraan. Niitä uutisoidaan koko ajan.
Tai sitten Palestiina. Kyseessä ei edes ole valtio, eikä siinäkään ”palestiinalainen” tarkoita vain yhtä asiaa. Poliittisten järjestelmien kannalta Palestiina on itsehallintoalue, jolla on demokraattisesti valittu parlamentti. Vallan suhteen onkin vähän niin ja näin. Vaatimuksiahan sille toki voi esittää, elikkä asettaa vastuuta, mutta kun sillä ei ole samassa suhteessa valtaa, ja kasvaville lapsillekin opetetaan että valta on vastuun pari.
Entäpä Hamas tai Hizbollah? Kyseessä on kaksi terroristijärjestöä. Onko Al-Qaidalle asetettu vaatimuksia? Millaisia ne ovat? Lopettakaa terrori-iskut heti?
Israelilla on standardeja, ja sille asetetaan niitä lisää ulkopuolisten toimesta. Esimerkkinä kristillinen siionismi ja harmageddonin odotus ja niihin liittyvät oletetut ennusmerkkien toteutumiset. Sitten kun Israel ei noudata niitä standardeja jossain kohdassa, vedotaan kummallisella tavalla niihin samoihin standardeihin. Irael teki niin, mutta se on demokratia. Israel teki noin, mutta se on Jumalan valittu kansa. Ei pitäisi olla muttaa siinä, pitäisi olla vaikka. Tai sitten Israelia verrataan niiden ympäröivien alueiden standardeihin. Että Israel teki noin, mutta Iran teki myös.
Kun Yhdysvallat tappoi Osama Bin Ladenin, syntyi voimakas keskustelu siitä, saako terroristin tappaa. Oliko silloin kyse kaksoisstandardeista? Tai kun Mossad eliminoi terroristijohtajia maansa rajojen ulkopuolella, onko silloin kyse kaksoisstandardeista? Jos israelilainen tai vaikka ruotsalainen poliitikko murhataan, puhutaan aina terroriteosta ja vähintään murhasta. Onko silloin kyse kaksoisstandardeista? Vai siitä, kun mies puree koiraa?
Israelin ystävien tulee olla huolissaan silloin, kun Israelin politiikan epäkohtia ei enää kritisoida tai niistä ei uutisoida. Silloin nimittäin Israelin tekemistä vääryyksistä on tullut koira joka puree miestä. Niitä ei huomata, ne ovat piilossa paljoudessa. Jumala varjelkoon Israelia, omaisuuskansaansa, sellaiselta kohtalolta.
En lukenut tätä blogia, sori Pauli. Jostain syystä Israel-Palestiina -vääntö ei saa minussa aikaan minkäänlaisia intohimoja. Kummallakin puolella on ihmisiä joilla on mahdollisuus tehdä hyvää. Uskon heihin.
Se kyllä joskus harmittaa että Israel kelpuutetaan euroviisuihin, mutta Suomen jalkapallomaajoukkuetta ei kelpuuteta Oseanian karsintalohkoon jalkapallon MM-kisoissa.