Keväällä jäi vuosittainen miesten tapahtuma pitämättä, kun kakki muukin loppui. Nyt sentään pienille ryhmille voimme järjestää jotain. Monet miehet kaipaavat avointa ja syvällistä kohtaamista toisten miesten kanssa. Joillekin sellainen on aivan uusi kokemus, kun huomaa, että kaikesta voi puhua. Muutamille se kokemus on ollut aivan käänteentekevä. Ensi kertaa elämässä kun on kyennyt avaamaan sisimmästään, jotain vaiettua ja hyvin merkityksellistä, niin koko elämä voi saada uuden merkityksen.
Tuonkaltainen avautumien vaatii myös turvallisen ympäristön ja varmuuden siitä, ettei omat asiat leviä muille. Sovimme tullessamme siitä, ettemme kerro toisten elämästä mitään, mitä tapahtumassa kuulemme. Kuten vaikka, että joku kertoi sitä ja sitä. Jostakin pienestä yksityiskohdasta asia ja henkilö saatetaan silloin tunnistaa.
Me miehet tarvitsemme joskus oikein kipeästi peiliä, josta voimme omaa miehuuttamme peilata. Se vaatii silloin reilua ja rohkeaa avoimuutta paljastaa omaa riittämättömyyttä miehenä. Sen kaltaisten asioiden kohtaamien mahdollistaa miehenä kasvun ja oman kypsän miehuuden löytämisen. Siinä oppii ottamaan huomioon omat puuteet rehellisesti ja rohkaistuu samalla ottamaan omaa vastuutaan omasta ja toistenkin hyvinvoinnista.
Monet meistä miehistä, ovat jotenkin jämähtäneet oman riittämättömyyden vangeiksi. Kohdistuuhan meihin miehiin monia vaatimuksia ja odotuksia. Vangittuna ei kykene ottamaan omasta elämästään kokonaisvaltaista vastuuta. Jollei siihen pysty omassa elämässään, niin ei se onnistu lähimpienkään kanssa. Tuosta juontuu sitten monet ongelmat perheissä, työssä ja seurakunnissa.
Muistan miten aikanaan tuossa samassa miesten joukossa koin suurta alamittaisuutta ja katkeruutta kaikesta siitä miten elämä oli minua kolhinut. Tutustuin siinä sitten toisiin ” haavoittuneisiin sotureihin”, joiden haavat olivat paljon omiani pahempia. Silti he eivät enää olleet katkeruutensa vankeja, vaan olivat oppineet itsenäisesti hoitamaan haavojaan ja toipumaan niistä. Sellaisten miesten seura antoi rohkeutta nousta omasta itsesäälin suosta elämään täyttä elämää.
Nyt olisi tavoitteena 19-20.9 saada Padasjoelle kokoon pieni miesten porukka. Jännä nähdä ketä sinne tulee. Tutustutaan, jaetaan ryhmissä elämää, syödään nyyttäri periaatteella, tehdään talkoita ja saunotaan tietysti. Siinä välissä ja kaiken sisällä hoidetaan omaa ja toistenkin hengellistä elämää. Olemme eripuolilta suomea ja hiukan eri seurakunnistakin. Siitä mitä työksemme teemme ja mistä seurakunnista olemme ei kysellä, eikä puhuta.
Tällöin emme ala miettimään sitä, kuka missäkin asemassa on. Olemmehan kaikki veljiä ja pyrimme saamaan päämäärään miehinä. Olemme kaikki matkalla aitoon miehuuteen, mutta emme vielä ihan perillä.
Teemme yhdessä jotain talkoohommia ja se voi olla jopa tärkein juttu jonkun kohdalla.
Yhdessä tekeminen on yllättävän hoitavaa sisäisesti. Varsinkin jos onnistuu saamaan työparikseen jonkin, joka on kasvanut erityisen pitkälle omassa miehuudessaan. Siinä voi jopa ikään kuin imeä itseensä uutta miehen mallia. Nyt tulee mieleen lapsuuden kokemukset. Silloin sain orpopoikana joltakin mieheltä positiivisen jakamattoman huomion yhdessä töitä tehdessämme. Ne tilanteet on jääneet vahvasti mieleen.
Samaa jakamatonta huomiota kaipaa jokainen mies ja se jopa voi mahdollistaa sellaisen sisäisen kasvun miehenä, että vaimo sen heti havaitsee ja sanoo miehen palattua: ”menethän sinne myös ensi vuonna”.
Hyvät periaatteet vievät hyvään suuntaan. Paitsi silloin jos niissä mennään ehdottomuuteen. Aina on poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia.
Ihmisen aivot toimivat ” laiskasti”. Ne saavat liian paljon tietoa eri kanavien kautta, joten eivät jaksa kaikkea sitä tuoda tiedostettavaksi. Niinpä ne valitsevat jonkun ja tuovat sen. Näin toimii aivomme myös näiden keskustelujen kanssa. Aivot oikaisevat ja antavat jonkin käsityksen luetusta, mutta tietoa aivoissa on niin paljon, ettei laiskat aivot jaksa hakea kaikkia mahdollisia tuloksia esiin. Niinpä se valitsee jonkun ja luo siitä käsityksen kyseisestä tekstistä. Näin kukin lukija voi saada erilaisen käsityksen siitä mitä teksti todellisuudessa sisältää. Riippuen ihan siitä mitä kunkin korvienvälissä liikkuu. Varsinkin silloin, kun puheena on ihmisen kokemusmaailma.
Miehenä kasvamien on kasvua Kristuksen kaltaisuuteen. Hänen kaltaisekseen me kerran tulemme, jollemme ole turhaan uskoneet. Uskontiellä epäonnistumisissa saan kiittää Vapahtajaa siitä, että Hän ei ole samanlainen, kuin minä ja onnistumisissa , että Hän on minua siinä muuttanut.