Keväällä jäi vuosittainen miesten tapahtuma pitämättä, kun kakki muukin loppui. Nyt sentään pienille ryhmille voimme järjestää jotain. Monet miehet kaipaavat avointa ja syvällistä kohtaamista toisten miesten kanssa. Joillekin sellainen on aivan uusi kokemus, kun huomaa, että kaikesta voi puhua. Muutamille se kokemus on ollut aivan käänteentekevä. Ensi kertaa elämässä kun on kyennyt avaamaan sisimmästään, jotain vaiettua ja hyvin merkityksellistä, niin koko elämä voi saada uuden merkityksen.
Tuonkaltainen avautumien vaatii myös turvallisen ympäristön ja varmuuden siitä, ettei omat asiat leviä muille. Sovimme tullessamme siitä, ettemme kerro toisten elämästä mitään, mitä tapahtumassa kuulemme. Kuten vaikka, että joku kertoi sitä ja sitä. Jostakin pienestä yksityiskohdasta asia ja henkilö saatetaan silloin tunnistaa.
Me miehet tarvitsemme joskus oikein kipeästi peiliä, josta voimme omaa miehuuttamme peilata. Se vaatii silloin reilua ja rohkeaa avoimuutta paljastaa omaa riittämättömyyttä miehenä. Sen kaltaisten asioiden kohtaamien mahdollistaa miehenä kasvun ja oman kypsän miehuuden löytämisen. Siinä oppii ottamaan huomioon omat puuteet rehellisesti ja rohkaistuu samalla ottamaan omaa vastuutaan omasta ja toistenkin hyvinvoinnista.
Monet meistä miehistä, ovat jotenkin jämähtäneet oman riittämättömyyden vangeiksi. Kohdistuuhan meihin miehiin monia vaatimuksia ja odotuksia. Vangittuna ei kykene ottamaan omasta elämästään kokonaisvaltaista vastuuta. Jollei siihen pysty omassa elämässään, niin ei se onnistu lähimpienkään kanssa. Tuosta juontuu sitten monet ongelmat perheissä, työssä ja seurakunnissa.
Muistan miten aikanaan tuossa samassa miesten joukossa koin suurta alamittaisuutta ja katkeruutta kaikesta siitä miten elämä oli minua kolhinut. Tutustuin siinä sitten toisiin ” haavoittuneisiin sotureihin”, joiden haavat olivat paljon omiani pahempia. Silti he eivät enää olleet katkeruutensa vankeja, vaan olivat oppineet itsenäisesti hoitamaan haavojaan ja toipumaan niistä. Sellaisten miesten seura antoi rohkeutta nousta omasta itsesäälin suosta elämään täyttä elämää.
Nyt olisi tavoitteena 19-20.9 saada Padasjoelle kokoon pieni miesten porukka. Jännä nähdä ketä sinne tulee. Tutustutaan, jaetaan ryhmissä elämää, syödään nyyttäri periaatteella, tehdään talkoita ja saunotaan tietysti. Siinä välissä ja kaiken sisällä hoidetaan omaa ja toistenkin hengellistä elämää. Olemme eripuolilta suomea ja hiukan eri seurakunnistakin. Siitä mitä työksemme teemme ja mistä seurakunnista olemme ei kysellä, eikä puhuta.
Tällöin emme ala miettimään sitä, kuka missäkin asemassa on. Olemmehan kaikki veljiä ja pyrimme saamaan päämäärään miehinä. Olemme kaikki matkalla aitoon miehuuteen, mutta emme vielä ihan perillä.
Teemme yhdessä jotain talkoohommia ja se voi olla jopa tärkein juttu jonkun kohdalla.
Yhdessä tekeminen on yllättävän hoitavaa sisäisesti. Varsinkin jos onnistuu saamaan työparikseen jonkin, joka on kasvanut erityisen pitkälle omassa miehuudessaan. Siinä voi jopa ikään kuin imeä itseensä uutta miehen mallia. Nyt tulee mieleen lapsuuden kokemukset. Silloin sain orpopoikana joltakin mieheltä positiivisen jakamattoman huomion yhdessä töitä tehdessämme. Ne tilanteet on jääneet vahvasti mieleen.
Samaa jakamatonta huomiota kaipaa jokainen mies ja se jopa voi mahdollistaa sellaisen sisäisen kasvun miehenä, että vaimo sen heti havaitsee ja sanoo miehen palattua: ”menethän sinne myös ensi vuonna”.
Ihan hyvä, että miehet tapaavat vain miehiä, mutta minä ainakaan en silti haluaisi katsella vain karvanaamoja ja karvaperseitä!
Joten en ole käynyt lainkaan esim. erilaisissa ”Me miehet” – tapahtumissa!
Entä, jos ei ole vaimoa, jolle kertoisi kokemuksistaan tällaisista tapahtumista!?
En ymmärrä. Seurakunnan mieskerhoissa yleensä on miehiä, joilla on voimnakkaat
” kristilliset” vaimot. Imelää miehisyyttä näissä kerhoisa yleensä on.
Mies on mies, kun tuntee itsensä mieheksi. Ei siinä tarvitse kysellä alamittaisuuttaan, –niin suhteessa keneen??
Tuntevatko miehet itsensä alamittaisiksi toisiin miehiin nähden?
Nämä ”miestenpäivät” on niin menneestä maailmasta. Parempi olla vain ihminen ihmisten joukossa. Naisten ja miesten maailma on yhteinen, ongelmat samat. Jos vaimo kehottaa menemään myös ensi vuonna, se tarkoittaa, että tilaisuus epäonnistui. Ei tullut valmista vieläkään.
Eräänkin herätysliikkeen miestenpäivillä saattoi aikaisemmin käydä 400 miestä. Nyt päiviä ei usein järjestetä, kun tulee vain parikymmentä miestä jos järjestetään. Miehet menevät kai vaikka jotokselle tai metsälle.
Sen sijaan naistenpäiviä järjestetään jatkuvasti. Ja niillä on paljon naisia.
Kitos Pekka tästä. Usein luolassaan edelleen asusteleva mies tarvitsee kosketusta lajitovereihinsa tavalla jonka tasa- ja saman arvoiset ja samalla tavalla ihmiset ja yhteisessä maailmassa yhteisten ongelmien kanssa elävät naiset osaavat järjestää ilman mitään vetäytymisiä – tai luolasta ulostuloja.
Voi voi… mitä kommentteja…. Miehen on turvallista ripittäytyä vain toiselle miehelle ja se on varmaa, ettei se ole pahasta. Vain toinen mies voi ymmärtää toista miestä, siihen ei nainen kykene.
Naiset ymmärtävät toisiaan myös parhaiten, siihen eivät miehet kykene.
Suomessa kasvaa lisääntyvä katras isättömiä poikia ja tyttöjä ja heiltä puuttuu elämässä jotain, eikä tuo puute poistu millään psykologin selityksellä, eikä ainakaan vähättelemällä… Pekka on oikealla asialla?
Tuo kysymysmerkki on sormi härö. Pekka on oikealla asialla!
Pekka: ”Olemme kaikki matkalla aitoon miehuuteen, mutta emme vielä ihan perillä.”
Kovin tuntuu olevan pitkä matka sinne ”aitoon miehuuteen”, jos eivät yli kuusikymppiset karvaperseet ole sinne vielä päässeet. Parempi olisi varmaan yrittää tavoittaa tellustallustelunsa aikana aidon miehuuden sijaan ”aito ihmisyys”, mihin Charlottakin viitannee.
Mitä se ”aito miehuus” sitten muka pitää sisällään niin ihmeellistä ja arvokasta, ettei sitä tavoita yhden ihmiselon aikana, ennen kuin toinen jalka alkaa olla jo haudassa? Kyllä ”aito miehuus” alkoi ainakin minulla hiipua kun mittari pamahti setsemänkympin päälle. Nyt ei äijässä ole enää muuta jäykkää kuin käytös.
Ja jos frouva kysyy ”menethän sinne myös ensi vuonna?”, tarkoittaa se suomeksi: toivottavasti menet ja saan nauttia rauhassa – ilman passaamistasi – elämästäni edes yhden viikon vuodessa, kun olet etsimässä itsellesi ”aitoa miehuutta”.
Meidän porukan erityistuntomerkki on rohkaisu ja toivo paremmasta. Usein miesten porukoissa vallitsee aivan päinvastainen meininki. Alamittaiset miehet mittailevat toisiaan mitätöiden ja vähätellen. Tosin huumori mielessä, mutta usein satuttavalla tavalla. Sellainen seura ei kannusta kasvamaan omaan mittaansa. Itsensä alamittaiseksi tuntevan tunnusmerkki on toisten mitätöinti. Hänen kun on välttämätöntä mitätöidä toisia miehiä, jottei hänen oma ala-mittaisuutensa tulisi esiin. Me taas emme yritä peitellä omaa miehenä kasvun tarvettamme ja tuomme sen reilusti esiin. Tyypillisesti miehet piiloutuvat jonkinlaisen miehisen kaikkivoipaisuuden naamion, tai jopa haarniskan taakse. Me taas pyrimme riisumaan omat naamiomme ja löytämään aidon oman miehuutemme naamioidemme ja haarniskojemme alta. Ei kaikkivoipaisuuden harhaan mennyt mies tietenkään tarvitse mitään kasvua miehenä. Se on tietenkin hänelle täysin hullu ajatus.
Tämä taisikin vastata ylempänä esitettyyn kysymykseen. Miehillä on siis taipumus ’pullistella lihaksiaan’ ja vähätellä toisiaan. Onko kysymys primitiivisestä laumahierarkian selvittämisestä? Murrosikään siirtyvillä pojilla tällainen lienee tervettä. Jos ’miesten päivät’ edistävät aikuistumista, hyvä niin.
Pätisikö tuo myös kristillisyyteen?
’Alamittaiset kristityt mittailevat toisiaan mitätöiden ja vähätellen. Tosin huumori mielessä, mutta usein satuttavalla tavalla. Sellainen seura ei kannusta kasvamaan omaan mittaansa. Itsensä alamittaiseksi tuntevan tunnusmerkki on toisten mitätöinti…
Tyypillisesti kristityt piiloutuvat jonkinlaisen kristillisyyden kaikkivoipaisuuden naamion, tai jopa haarniskan taakse. Me taas pyrimme riisumaan omat naamiomme ja löytämään aidon oman kristillisyytemme naamioidemme ja haarniskojemme alta. Ei kaikkivoipaisuuden harhaan mennyt kristitty tietenkään tarvitse mitään kasvua kristittynä. Se on tietenkin hänelle täysin hullu ajatus.’
Reseptisi Pekka on hyvä ja sopii moneen tilanteeseen.