Keväällä jäi vuosittainen miesten tapahtuma pitämättä, kun kakki muukin loppui. Nyt sentään pienille ryhmille voimme järjestää jotain. Monet miehet kaipaavat avointa ja syvällistä kohtaamista toisten miesten kanssa. Joillekin sellainen on aivan uusi kokemus, kun huomaa, että kaikesta voi puhua. Muutamille se kokemus on ollut aivan käänteentekevä. Ensi kertaa elämässä kun on kyennyt avaamaan sisimmästään, jotain vaiettua ja hyvin merkityksellistä, niin koko elämä voi saada uuden merkityksen.
Tuonkaltainen avautumien vaatii myös turvallisen ympäristön ja varmuuden siitä, ettei omat asiat leviä muille. Sovimme tullessamme siitä, ettemme kerro toisten elämästä mitään, mitä tapahtumassa kuulemme. Kuten vaikka, että joku kertoi sitä ja sitä. Jostakin pienestä yksityiskohdasta asia ja henkilö saatetaan silloin tunnistaa.
Me miehet tarvitsemme joskus oikein kipeästi peiliä, josta voimme omaa miehuuttamme peilata. Se vaatii silloin reilua ja rohkeaa avoimuutta paljastaa omaa riittämättömyyttä miehenä. Sen kaltaisten asioiden kohtaamien mahdollistaa miehenä kasvun ja oman kypsän miehuuden löytämisen. Siinä oppii ottamaan huomioon omat puuteet rehellisesti ja rohkaistuu samalla ottamaan omaa vastuutaan omasta ja toistenkin hyvinvoinnista.
Monet meistä miehistä, ovat jotenkin jämähtäneet oman riittämättömyyden vangeiksi. Kohdistuuhan meihin miehiin monia vaatimuksia ja odotuksia. Vangittuna ei kykene ottamaan omasta elämästään kokonaisvaltaista vastuuta. Jollei siihen pysty omassa elämässään, niin ei se onnistu lähimpienkään kanssa. Tuosta juontuu sitten monet ongelmat perheissä, työssä ja seurakunnissa.
Muistan miten aikanaan tuossa samassa miesten joukossa koin suurta alamittaisuutta ja katkeruutta kaikesta siitä miten elämä oli minua kolhinut. Tutustuin siinä sitten toisiin ” haavoittuneisiin sotureihin”, joiden haavat olivat paljon omiani pahempia. Silti he eivät enää olleet katkeruutensa vankeja, vaan olivat oppineet itsenäisesti hoitamaan haavojaan ja toipumaan niistä. Sellaisten miesten seura antoi rohkeutta nousta omasta itsesäälin suosta elämään täyttä elämää.
Nyt olisi tavoitteena 19-20.9 saada Padasjoelle kokoon pieni miesten porukka. Jännä nähdä ketä sinne tulee. Tutustutaan, jaetaan ryhmissä elämää, syödään nyyttäri periaatteella, tehdään talkoita ja saunotaan tietysti. Siinä välissä ja kaiken sisällä hoidetaan omaa ja toistenkin hengellistä elämää. Olemme eripuolilta suomea ja hiukan eri seurakunnistakin. Siitä mitä työksemme teemme ja mistä seurakunnista olemme ei kysellä, eikä puhuta.
Tällöin emme ala miettimään sitä, kuka missäkin asemassa on. Olemmehan kaikki veljiä ja pyrimme saamaan päämäärään miehinä. Olemme kaikki matkalla aitoon miehuuteen, mutta emme vielä ihan perillä.
Teemme yhdessä jotain talkoohommia ja se voi olla jopa tärkein juttu jonkun kohdalla.
Yhdessä tekeminen on yllättävän hoitavaa sisäisesti. Varsinkin jos onnistuu saamaan työparikseen jonkin, joka on kasvanut erityisen pitkälle omassa miehuudessaan. Siinä voi jopa ikään kuin imeä itseensä uutta miehen mallia. Nyt tulee mieleen lapsuuden kokemukset. Silloin sain orpopoikana joltakin mieheltä positiivisen jakamattoman huomion yhdessä töitä tehdessämme. Ne tilanteet on jääneet vahvasti mieleen.
Samaa jakamatonta huomiota kaipaa jokainen mies ja se jopa voi mahdollistaa sellaisen sisäisen kasvun miehenä, että vaimo sen heti havaitsee ja sanoo miehen palattua: ”menethän sinne myös ensi vuonna”.
Ajanhengessä on yksi merkillinen piirre, joka koskee nimenomaan nuoria miehiä, joille työnnetään sellaista mallia, että miksevät miehet ole niinkuin naiset, jotka ovat kaikessa etevämpiä, koulussa, ja kaikessa tekemisessä rauhanomaisia ja viisaita…
(provosoin tarkoituksella)
On tapahtunut merkillinen muutos, siinä, etteivät miehen hormonaaliset kehitys vaiheet (runsas testoteroni) olisi kovin toivottavaa, vaan miesten olisi hyvä muuttua enemmän naisiksi, niin johan alkaa kelpaamaan…
Kaikkinensa miesten tulee itse hoitaa asiansa kuntoon sanotaan ja odotetaan. Ja se tapahtuu myös näissä miesten illoissa. Tähän on tultu. Miehet tarvitsevat toisiaan ja ennenkaikkea avointa ja luottamuksellista yhteisöä. Miesten sisällä asuu monesti, loukattu pikku poika, joka on jäänyt vaille isän ja äidin huomiota.
Pitäisiköhän antaa leikkautta pois nänninsä että näyttäisi vähän machommalta?
Minkäs ihmeen takia Jumala on miesten miehille tissit luonu?
Ehkä kyse on kuitenkin miehen salatusta kärsimyksestä, kuin pullistelun tarpeesta. Monen miehen sisäinen kärsimys on mysteeri hänelle itselleenkin. Naisella ei ole aivan samakaltaista ongelmaa. Siksi vain mies voi samaistua toisen miehen sisäiseen kärsimykseen. On sanonta: ”mies kärsii vaimon siitä tietämättä.”
Jo pienet pojat kaipaavat lääkettä tähän kärsimykseen ja odottavat sitä omalta isältä. Poika odottaa, että isä sanoisi joskus. ”Olet ihan hyvä ja sinä riität juuri sinänä. Sinusta kasvaa hyvä mies.” Jollei poika tuota saa kuulla isältään, niin hänen on pullisteltava koko ikänsä, jotta voisi sen avulla vapautua salaisesta kärsimyksestään. Nainen näkee helposti tuon pullistelun läpi. naisen kun ei tarvitse yrittää osoittaa olevansa nainen. Joten naisen mielestä miehen pullistelu on pelkästään huvittavaa.
Myös miehen tarve alistaa naista johtunee juuri tuosta miehen kokemasta alamittaisuudesta. Kulttuuriimme on juurtunut syvälle käsitys, jonka mukaan naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä.
Ajattelen että muutos tuohon asiaan tulee vasta silloin, kun miehet alkavat itse arvostaa itseään miehinä, jotka ottavat vastuun elämästä.
Miehen vastuun pakoilu näyttää olevan yksi tyypillinen miehen ongelmien syy. Aadam oli siinä tiennäyttäjänä meille. Hän oli siinä Eevan seurassa, kun tämä söi kielletystä puusta, eikä mitenkään puuttunut asiaan. Sitten kun Jumala otti asian puheeksi, niin Aatami unohti heti oman vastuunsa ja yritti vierittää asian Jumalan omaksi syyksi. Mitä antoi hänelle tuommoisen vaimon.
Jo hääkakkua leikatessa kilpaillaan nykyisin siitä, kumpi ensi jalan polkaisee maahan ja saa näin määräysvallan. Moni mies luopuu heti alussa kokonaisvaltaisesta vastuustaan perheessä ja nainen ottaa sen, koska jonkun on pakko se tehdä. Pian mies alkaa kokea olevansa tossun alla. Rimpuillessaan tästä asemasta hän yrittää pullistella, mutta ei pyri ottamaan taakse jättämäänsä vastuuta. Pullistelu on usein pakoa addiktioihin ja tai pyrkimystä alistaa puolisoa. Miehen pakoteitä pois vastuusta on lukemattomia. Yksi pakotie on tuo Ismon mainitsema naisistumien, tai sen vastakohta kova ja kylmä, sekä tunteeton.
Olen varma, että naisilla on samankaltaisia alimittaisuuden ongelmia. Isoäitien, äitien, tytärten, anoppien ja miniöiden ketjut saattavat olla yhtä kovia kuin isoisien, isien, poikien. appiukkojen ja vävyjen.
Martti on myös oikeassa, asia koskee kaikkia. Loputa kuitenkin mies kokee, että kaikki on hänen syytään, myös naisten ja lasten ongelmat. Kuka voi silloin auttaa miestä?
Toinen ihminen, joka kokee samoin. Vertaistuki alkaa siitä, kun huomaa, ettei ole ongelmineen yksin.
Nainen joutuu kohtaamaan omat haasteensa naisena, ne ovat kuitenkin hyvin erilaisia , kuin miehisyyteen liittyvät haasteet. Mieleen tulee tilanne työelämästä. Neuvottelu huone oli täynnä naisia ja heti ovesta sisään tullessani, yksi sanoi: ”Pekka, hyvä kun tulit niin saadaan tämä laite toimimaan”. Minulle miehenä laitettiin heti kahle kaulaan, koska tietysti tuntisin kaikki tekniikan salaisuudet.
Sitä en enää onneksi muista kuin siinä sitten kävi. Tuo vastaanotto jäi vain mieleeni. Se kuvaa hyvin niitä monia odotuksia mitä meille miehille yhä asetetaan.
Toisinpäin miesporukan ainoa nainen laitettaisiin kahvinkeittoon, vaikka olisi niissä hommissa jokaista läsnäolevaa miestä tumpelompi. Turha meidän miesten on ruveta itsesääliä lietsomaan.
Nainen voisi siinä tilanteessa aivan hyvin kertoa, ettei ole koskaan kahvia keittänyt. Eikä naisen tarvitsi pohtia sitä arvostavatko miehet tätä naisena. Jopa miesten äänensävy muuttuu kun he puhuvat porukan ainoalle naiselle. Eikä tämän naisen tarvitse yhtään siinä yrittää osoittaa olevansa nainen. Jokainen mies tajuaa sen kyllä oikein selvästi. Uusi mies kun tulee johonkin miesten porukaan, niin hänen on aina yritettävä osoittaa omaa erinomaista miehisyyttään..
Oletpa liikkunut hankalissa porukoissa!
Oikeassa olet. Innostuin liikaa ja kirjoitin harkitsemattomasti.
Kunkin miehen miehisyyden tunne määrääytyy siitä missä määrin he samaistavat itsensä miehiksi. Ei sillä ole väliä että jollakin on pehmeitä ominaisuuksia, eivät ne tee miehestä naiseksi. Normaali parisuhteissa miehetkin paljastelevat sisäelämäänsä partnerilleen. Mutta miesporukst eivät toimi suorina terapiaavutumisryhminä aan epäsuorina sellaisina. Eli kun yhdessä tehdään asioita ja niistä puhutaan niin epäsuorasti ne kaikki tunteetkin tulvat hoidetuksi.
Maailma ja sen asukkaat ovat se peilihuone jossa elämme. Automaattisesti peilaamme itseämme eri kohtaamisissa ja aktiviteeteissä. On sitten toinen asia jos on loukkaantunut ja saanut haavoja matkanvarrella. Silloin on hyvä löytää joku erityisesti myötätuntoinen jolla on kyyky kuunnella ja välittää ymmärrystä.
Ei miehenä olemiselle tarvitse pyytää lupaa. On pieni väestön vähemmistö jotka ovat epäselviä sukupuoliidentiteetistään mutta ei heillä ole tulkintaoikeutta miehisyyteen tai naiseuteen. Heillä on oma kamppailunsa ja sitä on kunnioitettava. Mutta solidaarisuudesta heitä kohtaan ei tarvitse vähätellä mieheyttään.
Huomaan, etten osaa näköjään kunnolla ilmaista sitä mitä miehenä kasvamisella tarkoitan. Lisäksi vaikeutenani voi olla se, että eri miehillä on aivan erilaisia kasvamisen tarpeita ja käsityksiä siitä.
On kuitenkin helppo havaita se, miten monet miehet ovat ikään kuin elämän taisteluissa haavoittuneita sotureita. Sellaiseksi koin myös oman tilanteeni joskus. Seuraava merkittävä tapahtuma , jota odotin oli omat hautajaiset. Olin katkera ja itsesäälin murtama mies. Syy tähän kaikkeen oli muissa ja varsinkin niissä, jotka olivat kävelleet ylitseni. Koska syy mielestäni oli muissa, niin en omaa vastuutani oivaltanut. Omana kasvutapahtumana koen sen prosessin jossa vapauduin katkeruudesta elämää kohtaan ja itseni säälimisen suosta. Nyt voin kulkea pienen matkan jonkun omassa itsesäälin suossaan rämpivän vierellä. Sitten kun pääsee näkemään miten kaveri nousee yös ja ottaa vastuunsa elämästään ja läheisistään ja samalla muuttuu ikään kuin toiseksi ihmiseksi. Niin kyllä se palkitsee vaivan.
En näe tässäkään mitään, mikä liittyisi erityisesti miehenä olemiseen. Ihmisenä olemisesta on käsittääkseni kysymys. ’Taisteluissa haavoittunut soturi’ on toki miehinen sanavalinta, mutta sen voi hyvin korvata toisella, vaikkapa ’myrskyissä siipensä särkeneellä kyyhkysellä’.
Kasvu on aina sen seurausta, että haluaa kasvaa. Jollei halua kasvuun ole, niin turha toisen on edes puhua asiasta.
Voin kertoa vain oman kokemukseni. Jollei se saa mitään liikkeelle, niin eihän sitä toista voi väkisin kasvattaa. Jos kerran on täysin tyytyväinen siihen mitä itse miehenä on, niin miksi vaivautuisi asiasta edes keskustelemaan? Tuskin siitä yhteistä keskustelunaihetta voi löytää.
Pekka osuu klo 17:28 viestissä maaliin, johon Martti Pentti kommentillaan osuu myös mutta, ei kuten Pekka oli asiaa esittänyt.
Ongelman ydin on siinä, että haavoittuneen miehen sielun elämää ei kovin helposti voi nainen käsittää ja siksi auttaa. Tämän tähden tarvitaan miesten keskinäisiä ”terapia” ryhmiä. Tästä on myös laajasti tehty tutkimusta esim. Vankila työssä, jossa on nähty, että rikkinäiset miesten auttajaksi ja vertaistueksi käy vain miesten ryhmä.
Särkyneitä ja rikkinäisiä ihmisiä on kaikkialla, mutta miesten auttajaksi on miehet parempia jostain syystä. Martti Pentti haluaa yleistää ongelmat ihmisen tasolle, mutta teoria on eri asia kuin käytäntö. Teoriassa kaikilla ihmisillä voi olla samanlaisia traumoja, mutta samat lääkkeet toimivat vain teoriassa. Todellisuudessa naisten ja miesten eroavaisuudet tulevat esiin. Eli sukupuoli ratkaisee paljon. Tämä on tosiasia jonka tunnustaminen on tärkeää, ongelmia taas tulee jos asia kielletään.
Onko kysymys siitä, että nainen ei ymmärrä miehen ongelmia, vai siitä, että mies ei luota naisen kykyyn auttaa? Voiko tämän yleistää jokaista miestä koskevaksi? Tuskin. Kaikki keinot ihmisten auttamiseksi ovat tarpeen, mutta niiden muuttuminen jäykiksi ajatusmalleiksi ei varmaan ole hyvä.